Vieraskynä
Talousvuosi 2013 oli pitkälti elvyttävän rahapolitiikan ja hitaasti elpyvän globaalin kysynnän kannattelema. Tulevaan vuoteenkin voidaan lähteä varovaisen positiivisissa tunnelmissa: USA:n talous näyttää elpymisen merkkejä, ja euroalueellakin talouden pohjat lienee jo nähty. Etenkin euroalueella on kuitenkin eräs tekijä rajoitteena reippaammalle talouskasvulle, nimittäin politiikkaepävarmuus.
Poliittisen epävarmuuden tuomat haittatekijät nousivat mielenkiinnon kohteeksi nopeasti euroalueen velkakriisin ja USA:n budjettikiistojen myötä. Politiikkaepävarmuus viittaa usein talous- ja kauppapoliittisiin tekijöihin, mutta sitä on hyvin vaikea mitata. Euroalueella epävarmuus on ilmennyt mm. Kreikan euro-exit-spekulaatioissa ja kriisimaiden rahoituspaketteihin liittyvissä erimielisyyksissä. Epävarmuutta mittaamaan on kehitetty suuntaa-antavia indeksejä, joista yhdestä on esimerkki alla. Siinä epävarmuuden mittarina on käytetty mm. politiikkauutisointia sekä konsensusennusteiden hajontaa (lisätietoja löytyy sivulta policyuncertainty.com). Indeksi osoittaa, että epävarmuus euroalueella on laskenut mutta pysyy edelleen selvästi finanssikriisiä ja euroalueen velkakriisiä edeltävien tasojen yläpuolella.
Uuteen vuoteen lähdetään euroalueella tasaisen epävarmoissa merkeissä: vaikka maakohtaiset riskit ovat vähentyneet, ne kummittelevat edelleen kuluttajien ostopäätöksiä ja yritysten investointeja lykkäävinä tekijöinä. Jo ennätyskorkea, 12.1 prosentin työttömyysaste euroalueella kertoo karua totuutta siitä, että talous ei ole vahvassa vedossa. Koko alueen riskinä on edelleen Kreikan heikko taloustilanne ja sen myötä mahdollinen uusien tukipakettien tarve, mikä koettelisi jälleen muiden jäsenmaiden luottamusta koko eurojärjestelmää kohtaan. Myös alueen toiseksi suurimman talouden, Ranskan, toistuvat epäonnistumiset budjettialijäämätavoitteidensa saavuttamisessa ovat vähentäneet luottamusta maan poliitikkojen kykyyn hoitaa talouspolitiikkaa. Ranskan vuoden 2013 alijäämä on selvästi euroalueen keskiarvon yläpuolella, 4.1 % BKT:sta eikä maa komission mukaan pääse tavoitteeseensa leikata alijäämää 3,0 prosenttiin 2015.
Näyttää lisäksi siltä, että koko euroalueen talouspoliittinen suunta on tavalla tai toisella hukassa, sillä jatkuvan julkisen talouden kontrollin tilalle tarvittaisiin myös kasvua ruokkivaa politiikkaa. Säästölinja on ajanut euroalueen tuskallisen matalan kasvun aikakauteen, mikä ei varmasti ole ollut yhdenkään poliitikon tavoitetila. Kasvava talous tarvitsee tuekseen myös talouden rakenteiden uudistamista ja kilpailukykyä. Näkyvyys niiden suhteen on vain valitettavasti tällä hetkellä yhtä heikko kuin viime vuonnakin.
Photo credit: kenteegardin / Foter.com / CC BY-SA
/Marianne Palmu
Hei, ja kiitos kysymyksestäsi. Keynesiläisyys on ollut aika paljon kartalla euroalueen velkakriisiin liittyvässä keskustelussa, ja sitä on nimenomaan käytetty kritiikkinä euromaiden vyönkiristystä kohtaan. Toki kysyntävaje on ongelmana myös euroalueella ja julkinen elvytys varmasti olisi yksi tapa kysynnän lisäämiseen. Mielestäni perimmäinen ongelma ei kuitenkaan ole itse elvytys tai sen puute, vaan tarve talouden rakenteiden muuttamiselle ja tätä kautta kilpailukyvyn luomiselle. Pelkällä elvytyksellä ei tämän tyyppisiä ratkaisuja pystytä tekemään.
Voisiko keynesiläinen valtioiden elvyttävä finanssipolitiikka toimia? Mitä mieltä olet esimerkiksi Paul Krugmanin mielipiteistä koskien nykyistä taloustilannetta? Krugman näkee, että sekä Eurooppa että Yhdysvallat on ollut lamassa vuodesta 2008 lähtien. Hän näkee paljon yhtäläisyyksiä 30-luvun lamaan ja uskookin valtioiden vahvaan elvytykseen. Julkisten talouksien velkaantumisia hän ei näe toistaiseksi ongelmallisena, vaan ainoastaan alhaisen kokonaiskysynnän.
Olen myös Mariannen kanssa samoilla linjoilla. Velkaelvytyksellä olisi voitu yrittää tasata tiputusta, mutta en usko että sen avulla olisi pelastettu Nokiaa ja sen kokemaa tappiota puhelinmarkkinoilla Applelle ja Samsungille. Yhdessä nämä kolme suurinta puhelinvalmistaa sekä digitaalistuminen saivat aikaan että paperin tarve ja kysyntä väheni. Joka heijastuin merkittävällä tavalla täällä työpaikkoihin. Huonoa tuuria tietysti tässä oli että molemmat ikävät asiat sattuivat samaan aikaan kun taantuma iski. Tietysti julkista elvytystä olisi voitu käyttää hyödyksi rakentamalla infraa josta on hyötyä useampia vuosia, mutta kyllä niin julkinen kuin yksityinenkin tarvitsee rakeenteellisia uudistuksia. Nousukausilla kun menee hyvin on tapana että “keskijohto” ja turhat työtehtävät toiminnan… Lue lisää >>