Vaurastuminen on ihmisoikeus

“Pitkässä juoksussa olemme kaikki kuolleita” oli turhautuneen taloustieteilijä John M. Keynesin viesti kollegoilleen, jotka olivat tuudittautuneet talouden taipumukseen löytää tasapainotilansa, ennemmin tai myöhemmin. Moni meistä kärsimättömistä, oman taloutemme tieteilijöistä, on varmasti myös turhautunut talousviisastelijoihin, jotka puhuvat pitkän aikavälin tuottotilastoista. Keynesin tavoin haluaisimme mieluummin löytää keinon konkreettisiin tuloksiin, lyhyemmässä ajassa. Keynes peräänkuulutti valtiontaloutta akuutin kriisin iskunvaimentajaksi. Hän ei kuitenkaan tarkoittanut, että unohtaisimme pitkän aikavälin lainalaisuudet. Päinvastoin.

Sijoittamisessa pitkä aikaväli edustaa ennustettavuutta, lyhyempi aikaväli kasvavassa määrin sattumanvaraisuutta. Kiikaroimalla tarpeeksi syvälle menneisyyteen, sattumanvaraisuudet siivilöityvät pois todellisten lainalaisuuksien tieltä. Ymmärrys kirkastuu. Mitä sitten tiedämme erilaisten sijoituskohteiden, todella pitkän aikavälin, tuotoista?

Poikkeuksellisia markkinatilanteita?

Kirjaklassikossa ”Stocks for the Long Run” Jeremy J. Siegel on tutkinut eri sijoituskohteiden tuottoja 210 vuoden ajalta. Siis todellakin vuodesta 1802 lähes tähän päivään asti. Tähän aikajaksoon mahtuu yhtä sun toista yritteliään ihmiskuntamme onnistumista ja epäonnistumista. Sinä aikana muun muassa Napoleon hävisi Waterloon, länsimaat teollistuivat, sähkö-, poltto-, diesel, wankel-, suihku- ja rakettimoottorit otettiin käyttöön, autoja alettiin tuottaa liukuhihnalla ja matkoja lentokoneiden avulla, käytiin kaksi maailmansotaa, koettiin kahdet mustat maanantait, Carl von Rothschild Suomen talouden tukijalkana ja Ivar Krueger maailmantalouden sotkijana, nähtiin 30-luvun lama, Suomen nälkävuodet, Saksan hyperinflaatio, Venäjän Neuvostoliitto ja Kiinan kulttuurivallankumous, eräs Edison keksi hehkulampun ja ryhtyi yrittäjäksi, näimme suhteellisuusteorian ja luonnonvalinnan synnyt, atomienergian ja pommin, kuukävelyn, nailonista valmistetut sukkahousut sekä Tupperwaren, satelliittien, kotitietokoneen, internetin ja älypuhelinten keksimiset, saimme kuulla perusteluita 900 ylittäville P/E luvuille ja koimme yltiövelalla rahoitetun kasvun mahdottomuuden.

Toisin sanoen, viimeisen parin sadan vuoden aikana on nähty vaikka minkälaista syytä ennennäkemättömälle, ”uuden talouden” siivittämälle, ainaiselle kurssinousulle. Ja vastaavasti koettu monta maailmanlopun lähestymistä ja kurssilaskua, joista “emme ikinä toivu”.

Pitkän aikavälin tuotoista

Siegel laski dollarin, kullan, lyhyen- ja pitkänkoron sekä osakkeiden kumulatiiviset realituotot vuodesta 1802 vuoteen 2012. Hän huomioi arvon nousut, osingot ja korkomaksut, sekä inflaation vaikutuksen. Ei mikään pieni projekti.

Jos olisit säilyttänyt vuoden 1802 dollarin patjassasi, sen arvo olisi tänään 5 senttiä, vuoden 1802 dollareissa. Tämä on puhtaasti inflaation vaikutusta. Samassa ajassa kullan inflaatiokorjattu arvo on noussut 452 prosenttia (tämä arvonnousu on tosin viimeisten kahdentoista vuoden ajalta). Lyhyt korkosijoitus on keskimäärin tuottanut 2,7 prosenttia vuodessa, pitkän korkosijoituksen tuottaessa 3,6 prosenttia vuodessa. Sellaisenaan ei mikään huikea tuottoero. Mutta jos olisit sijoittanut 100 dollaria vuonna 1802 lyhyisiin korkoihin, olisi sijoituksesi 210 vuoden aikana kasvanut 28 100 dollariin. Pitkän koron sijoituksesi olisi samassa ajassa kasvanut 177 800 dollariin. Pienehkö 0,9 prosentin vuotuinen tuotto-ero kasvaa korkoa korolle ja tekee hurjaa jälkeä pitkässä juoksussa.

Jos tässä vaiheessa kerron että osakkeilla oli kyseisellä aikajaksolla keskimäärin 6,6 prosentin vuotuinen tuotto, tiedät että sen merkitys yllä mainitun satasen kasvuun on valtava. Mutta miten valtava? Vastaisiko se esimerkiksi tuon 0,9 prosentin tuottoeron kerrannaista, jolloin 100 dollaria olisi 210 vuoden aikana kasvanut 1 097 800 dollariin? Ei taida riittää. Entä jos kerrotaan tämä luku vielä kymmenellä ja saamme tulokseksi 11 miljoonaa? Ei riitä sekään.

Oikea vastaus on…

Jos olisit sijoittanut satasen osakkeisiin vuonna 1802, olisi sen arvo vuoteen 2012 mennessä kasvanut 70 499 700 dollariin. Reaalituottona, eli inflaatiokorjattuna ja tuotot uudelleen sijoitettuna. Osakesijoitus on sijoitustuoton pitkänmatkan kantoraketti.

Tässä kuvaajassa, joka löytyy yllämainitusta kirjasta, näkyy mainittujen sijoituskohteiden 210 vuoden tuottokehitys. Huomionarvoista on, että vaikka osakemarkkinoilla on ollut niin sanottuja routavuosikymmeniä, muilla sijoituskohteilla nämä routavuodet ovat reaalituottomielessä saattaneet kestää jopa puoli vuosisataa. Kullan osalta pidempääkin. Tänä aikana kulta ei siis ole tuottanut mitään, mutta se on sentään säilyttänyt arvonsa kohtalaisen hyvin.

Näin ollen pitkän aikavälin tarkastelussa ja siten hyvällä ennustettavuudella on selvää, että osakkeiden tuotto peittoaa muut sijoituskohteet pitkässä juoksussa. Jälkeenpäin löytyy aina tapoja, joilla tietyllä aikavälillä olisi saanut paremman tuoton, mutta etukäteen voimme käytännössä olla varmoja vain tästä.

Varakkaat vanhat suvut

Osakkeiden pitkänajan tuottavuus voidaan havainnollistaa myös vanhojen ja varakkaiden sukujen avulla. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että ainoa ero meidän tavallisten pulliaisten ja varakkaiden sukujen välillä on se, että jälkimmäinen on omistanut osakkeita jopa satoja vuosia, perheyhtiön muodossa. Näitä yhtiöitä ei välttämättä ole johdettu poikkeuksellisen hyvin tai kauaskantoisella viisaudella. Päinvastoin, useimmat yrittäjäperheet olisivat todennäköisesti saaneet paremman tuoton myymällä yhtiönsä sata vuotta sitten ja sijoittamalla varansa osakemarkkinoille. Perheyrityksillä on kuitenkin yksi lyömätön etu kaikkiin muihin sijoituksiin nähden: pitkäjänteisyys.

Perheyrityksellä ei käydä aktiivisesti kauppa, sen omistamista ei yritetä ajoittaa markkinatilanteen mukaan, eikä päätöksenteossa tarvitse hosua lyhytnäköisen omistajakunnan kvartaaliajattelun mieliksi. Lisäksi jälkikasvua on kasvatettu varallisuuden kuriireiksi. Perintö on velvoittanut, mikä monessa tapauksessa on estänyt omistuksen vaihtumisen arvoa tuhoavaksi kulutukseksi.

Joten…

Jos olet valmis sijoittamaan yli kymmenen vuoden aikajaksolle, varoja ei kannata sijoittaa muihin arvopapereihin kuin osakkeisiin. Osakkeet tuottavat pitkässä juoksussa parhaiten ja niiden tuotto on inflaatiosuojattua. Varsinkin viimeisen vuosikymmenen sivuttaisliikkeen jälkeen, osakkeet ovat, parin sadan vuoden perspektiivillä katsottuna, hyvin mielenkiintoinen sijoituskohde.

Toisin sanoen, elämme mitä mainiointa aikaa laittaa sukusi yrityskonserni alulle. Jos tänään sijoitat 10 000 euroa itsesi näköiseen yritysryppääseen, on lähes varmaa, että laitat alulle omaisuuden, jonka arvo parin sadan vuoden kuluttua on noin 7 miljardia, tämän päivän euroa. Kunhan pitkäjänteisyytesi periytyy…

Pitkäjänteisyyden merkityksen ja sijoituskulujesi vaikutusten sisäistäminen on menestyksekkään sijoittamisen perusta. Tästä poikkeaminen vaatii erityisen hyvät perustelut. Tämä on yhtä totta kuin verot ja se, että pitkässä juoksussa olemme kaikki kuolleita.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi ja puhelimitse numerosta 050 5918292.

Kuvien lähteet: www.goingplacesnearandfar.files.wordpress.com (Atlas kantoraketti), www.thesleuthjournal.com (Rockefellerit)