Pari sanaa vastuullisuudesta

Tämä ei sitten ole liioittelua: huomenna ovat kohtalon hetket käsillä. Suomi on sopimassa ns. superkeskiviikon huippukokouksessa sellaista raamia, jossa kansakuntamme toistaiseksi erinomainen AAA-luokan maksukyky tarjoillaan kultareunaisella vadilla ”eurooppalaisen, yhteisen hyvän edistämiseksi”. Jyrkin laittaessa Oy Suomi Ab:n nimeä vekseliin, on syytä tiedostaa olennaisin yksityiskohta.

Kun poliitikot puhuvat pelastuspaketista, tulee kuulijan olla hyvin kriittinen. Ketä silloin ollaan oikeastaan pelastamassa? Jo aiemman tiedon valossa on ilmiselvää, että pelastusrengas heitetään eurooppalaiselle pankkisektorille. Viime viikonlopun perusteella tuleva mekanismi toimii käytännössä jokseenkin seuraavasti:

1.      Pankit hankkivat lisäpääomia itse
2.      Kotivaltiot tukevat pankkisektoriaan
3.      EU-tason yhteiset mekanismit otetaan käyttöön vasta ”äärimmäisessä tilanteessa”

Mitä tästä tulisi ajatella suomalaisena, kun omat pankkimme eivät ole romahdusvaarassa. Ensinnäkin se, että pankit eivät tule hankkimaan mittavia määriä lisäpääomia itse, sillä mikään laki ei heitä siihen velvoita. Osakkeenomistajankin vastuu on rajattu vain sijoitetun pääomapanoksen määrään, ei pankin velkoihin saati sitten lisäsijoitusvelvollisuuteen. Toiseksi, jos kotivaltiot (lue: Saksa, Ranska, Italia ja Espanja) olisivat valmiita tukemaan tarvittaessa omaa pankkisektoriaan, ei mitään yhteistä välinettä tarvittaisi. Mikä vaihtoehto jää siis jäljelle todennäköisimmäksi rahan lähteeksi silloin, kun riihikuivan tarve käy seuraavan kerran ilmeiseksi?

Nyt siis rakennetaan niin sanottua palomuuria, joka on politiikan kielen vastine sanalle pankkituki. Suomi on tässä mukana, koska ”haluamme” olla vastuullisia. Vastuullisuushan tarkoittaa nykytilanteessa sitä, että lähetämme suomalaista rahaa vastikkeettomasti ulkomaille. Tässä yhteydessä olisi tärkeää ainakin se, että edes tietäisimme omat sitoumuksemme.

Miksi rahoitusvakausvälineellä on sitten kiire? Siksi, että sitä tarvitaan jo hyvin pian. Mielenkiintoisin yksityiskohta kansalle kerrotuissa suuntaa antavissa laskelmissa on ”jakoavain” eli se osuus, jonka perusteella Suomi kantaa oman osuutensa eurooppalaisesta vakausmekanismista. Esitetyt mallit eivät kuitenkaan ota huomioon lainkaan sitä, jos jokin toinen suuri vakausmekanismin takana oleva maa joutuu ”yllättäen” pyytämään apua maksuvaikeuksiinsa (kuten Italia, joka on jo viittä vaille käsi ojossa). Paljonko siitä kakusta riittäisi lisää Suomelle, joka edustaisi vaikeassa markkinatilanteessa lähes ainoaa hyvän luottoluokituksen Euro-maata?

Kuten toisaalla kommentoitiin jo aiemmin tänä vuonna, ovat näkyvät tukimekanismit poliitikkojen kannalta kiusallisia. Siksi on erittäin tärkeää tietää, mitä lähipäivien tapahtumat todellisuudessa merkitsevät. Itse olen ollut jo kauan sillä kannalla, että Kreikan tulisi kaatua mahdottomuuteensa ilman tukiviidakkojen kyhäelmiä, joissa Suomella on vain maksajan rooli. Mikä valitettavinta, edes rahalla emme saa korjatuksi sitä ongelmaa, mikä on koko velkakriisin taustalla: useat valtiot ovat eläneet liian leveästi suhteessa siihen, mihin olisi ollut varaa. Tukipaketithan eivät muuta tulojen ja menojen välistä kuilua ilman rakenteellisia uudistuksia.

Eikö joku voisi jo viheltää pelin poikki? Onko tämä “integraatio” todella kaiken tämän arvoista?

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

teresa25 Lokakuu, 2011Ansiokas ja rehellinen tilannekuvaus. Jyrki, tule jo pois sieltä.

kyllä25 Lokakuu, 2011Hyvä teksti ja erityisesti plussaa lähteistä/liitteistä

Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että lopulta suomikin kaatuu omaan tyhmyyteensä ennenpitkää. Kuvailemillasi toimenpiteillä asiaa vain nopeutetaan huomattavasti. Erityisesti ihmetyttää se, miten valtionjohtoihin (ei siis pelkästään suomen) saadaan tällaisia tunareita valittua.

Rahaliitosta on muodostunut yksittäisten valtioiden huijausten kautta järkyttävä katastrofi.

Pietro25 Lokakuu, 2011Hyvä kirjoitus, kiitos siitä.

Minä alan tuntea jo tulevan moraalikadon omissa nahoissani. Miksi pinnistää jokaisen vero-euron raportoimiseksi, kun kasvava osa niistä menee suomalaisen yhteiskunnan ohi?

Matalatuloiset maamiehemme ja -naisemme köyhtyvät, koska vääjäämätön setelirahoitus myös täällä Euroopassa heikentää valuuttaamme ja nostaa näin ruuan ja energian hintaa.

Tekisi mieli neuvoa ihmisiä ottamaan eurolainaa ja ostaa lainarahalla kultaa. Mutta mikään ei ole varmaa.

terv,

Pietro

hupsu26 Lokakuu, 2011Jonkun pitää olla eri mieltä, se olen siis minä. Asioita yksinkertaistetaan eikä ymmärretä sitä, mistä raha tulee ja kuka kenenkin avulla omaa tiliään kasvattaa.

Me suomalaiset emme elä kotikontujen marjoilla eikä viljoilla, ei maidolla eikä perunoilla. Yli puolet tuloistamme on viennistä, joka suuntautuu Saksaan, Englantiin, Ruotsiin ja muihin EU-maihin. Olemme hyvin pitkälle EU-riippuvaisia. Jos nyt käännämme selkämme, otamme markan takaisin, niin lirissä ollaan. Markka on niin pieni valuutta, että jos se on vahva, niin kohta meiltä ei viedä mitään. Jos se on heikko, elintasomme alkaa laskea. Isossa valuutassa on paljon turvallisempaa. Pelastakaamme siis euro ja eurooppalainen pankkijärjestelmä. Mukisematta ja ylpeilemättä!
Ei kannata paukutella henkseleitä, kun seuraavana päivänä tarvii toisten tilauksia. Joka päivä tarvitsemme Euroopan unionin tilauksia ja rahaa, emme ole mikään kunkku, vaan markkinoilla oleva pikku tekijä.

Tutkija28 Lokakuu, 2011Hupsu on oikeasa: Euro pitää pelastaa.

Et kuitenkaan esitä mitään ratkaisua, kuinka se tehdään. Tämä nykyinen politikkojen toitottama “totuus” ei sitä tee.

Juuri etelän lomalta kotiuduttuani voisin hiukan referoida kuusi viimeistä kuukautta Kreikassa asuneen oppaamme sanoja: “Ei kreikkalaisilla ole rahan puutetta. Ainoastaan valtio on siellä pennitön, mutta Ferrareita siellä on myyty tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ja jos taksikuskilta tai ravintoloitsijalta yrittää pyytää kuittia laskua maksaessaan, niin ne saattavat ruveta huutamaan ja haukkumaan, että silloinhan siitä pitää maksaa verot.”.

Jukka osuu bogin viimeisessä kappleessaan asian ytimeen. Ensimmäinen asia on korjata syy, miksi tähän myllerrykseen on jouduttu. valtioiden ja politikkojen on opittava elämään tulojen mukaan tai tehtävä sellaisia päätöksiä, että tulot riittävät nykyisen tasoiseen elämiseen.

Valtioiden ylivelkaantuminen on nyt keskeisin syy tähän kriisiin ja kriisi helpottaa vasta sitten, kun markkinat todella uskovat, että italialaiset ja espanjalaiset (ja moni muukin nyt ylivelkaantunut maa) alkavat elää tulojensa mukaan. Tämä ei onnistune muuten, kuin että perustuslakitasoisesti jokaisessa maassa säädetään ylivelkaantumisen estävät pykälät. Ja tästä pitää sopia EU:n tasoisesti.

Suomikaan ei ole mikään lintukoto. Vaikka ulospäin julkinen talous näyttää olevan tasapainossa työeläkejärjestelmään kertyvän rahan turvin, valtio tekee ensi vuonna tappiota budjetin mukaan yli 8 Mrd €. tämä on noin 13,5 % budjetin loppusummasta. Ja päälle vielä kuntien velkaantuminen. Tätä vauhtia ei kulu kuin muutama vuosi, niin olemme samassa jamassa Kreikan kanssa.

Nyt politikkojen sopimat toimet ovat lähinnä “pakkasella housuun pissimistä”. Mutta on ilmeisesti liian vaikeaa tehdä sellaisia päätöksiä, että oikeasti käytäisiin arvokeskustelu: Mikä on yhteiskunnan tehtävä, paljonko se saa maksaa ja miten se rahoitetaan.

Euroshopper28 Lokakuu, 2011Hyviä kommentteja Tutkijalta. Suomalaiset poliitikot eivät tunnu ymmärtävän, että Suomea odottaa jo kulman takana Kreikan kohtalo, mikäli velkaantumista ei saada pysäytettyä.. Noususuhdanteessa poliitikot tekevät karmeita virheitä: sen sijaan, että veloista pyrittäisiin pääsemään eroon, ollaan halukkaita lisäämään kaikenlaisia uusia menoeriä, kun tuloja riittää. Sitten laskusuhdanteessa kas kummaa huomataankin, että ei etuuksiin enää olekkaan varaa. Ja verojahan siinä sitten pitää kiristää – leikkaaminen kun on liian tabujuttu. Suomalaista (ja varmaan koko länsimaista) hyvinvointivaltiomallia pidetään yllä käytännössä velkarahan voimin ja se ei voi mitenkään olla kestävää pitkällä aikavälillä.

OMXH:n parhaat yhtiöt osa 3 | Nordnet Blogi1 Marraskuu, 2011[…] osoittautui (jälleen kerran) järkeväksi. Sampolla ei siten ole ”kaatumisvaaraa”, vaikka Etelä-Eurooppa ajautuisi “yllättäen” entistäkin syvempiin vaikeuksiin. Tosin, Sampokaan ei ole aivan immuuni makrotalouden heikkouksille, joten pitkäkestoinen […]

Miksi Italia romahtaa? | Nordnet Blogi5 Marraskuu, 2011[…] totesin viimeksi lokakuussa, on Italian julkinen talous jo nyt huutavan rahoitusavun tarpeessa. Oikeastaan otsikon kysymys […]

Italia, IMF ja Suomi | Nordnet Blogi27 Marraskuu, 2011[…] Suomen osuus näissä talkoissa ei kuitenkaan tule yllätyksenä, sillä kirjoitin aiheesta viimeksi lokakuussa. Viittasin tuolloin juurikin Italian pelastamiseen, mikä oli jo kirjoitushetkellä mielestäni […]

 

Jukka Oksaharju
Jukka Oksaharju
Osakestrategi, Nordnet Suomi

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit