Arvopaperissa julkaistiin viime perjantaina laatuartikkeli pitkän tähtäimen sijoitustoiminnan kannattavuudesta. Erityisesti jutussa kiinnitettiin huomiota siihen, miten kustannuksilla on oma selvä merkityksensä siihen, kuinka paljon sijoittajalle jää vuosien saatossa viivan alle. Vaihtoehtoisesti kustannuksilla voi olla merkitystä siihenkin, kuinka kauan salkun markkina-arvolla kestää tiettyyn tavoitekokoon. Koska sijoitustoiminnassa nettotuoton kannalta on kustannusten ohella olennaista käsitellä myös tuottopuolta, teen tässä merkinnässä noston vanhassa blogimerkinnässä esittämistäni laskelmista osinkosijoittajan tulojen kartuttamisesta pitkässä juoksussa.

Kuten olen tällä blogipalstalla korostanut nyt jo seitsemättä kalenterivuotta, näen sijoittajan pitkän aikavälin tuoton muodostuvan nimenomaan yhtiön liiketoimintojen ruohonjuuritasolla. Siellä alkunsa saava tulos mahdollistaa osinkojen maksamisen, mikä puolestaan luo sijoittajalle passiivisen – itse asiassa ainoan – tulovirran ennen osakkeiden mahdollista myyntihetkeä. Omista siis yhtiötä, älä osaketta.

Kolme tietä osinkokasvuun

Tarkastelen tässä merkinnässä kolmea eri tekijää, jotka tukevat osakesalkun pitkän aikavälin osinkopotin kasvua.

Passiivisen osinkosijoittajan stressitasoa laskee se, ettei hänen vuotuinen kassavirtansa riipu osakkeiden lyhyen aikavälin kurssiliikehdinnästä. Osingothan maksetaan liiketoiminnan nettotuloksen, ei osakekurssin poukkoilun perusteella. Osingot tulevat tilille laatuyhtiöltä, vaikka pörssiä ei olisi olemassakaan. (Näinhän ne tulevat osakeyhtiöistä jatkuvasti pörssin ulkopuolellakin.)

Sijoittaja voi vaikuttaa salkkunsa osinkovirtaan monin tavoin. Yksi niistä on yhtiövalinta tarkastelemalla liikkeenjohdon filosofiaa: Onko yhtiön ensisijaisena tavoitteena toteuttaa itseisarvoista strategiaa vai omistaja-arvon kasvuagendaa nostamalla vuotuista osingonjakoa? Onko johdolle tärkeää yritystoiminnan kokoluokan kasvu vai osakekohtaisen osinkopotentiaalin kasvu? Nämä eivät ole lähelläkään synonyymejä.

Ylipäätään on hyvä lähtökohta, jos sijoittaja poimii salkkuyhtiönsä osingonmaksukyky reunaehtona. Osinkohan tiivistää monta asiaa: yhtiön kannattavuuden, vähintään kohtuullisen vakavaraisuuden ja sen, että tulos realisoituu mitä todennäköisimmin kirjanpidosta myös käteiseksi rahavirraksi. Erityisesti vuosia kestävä osingonmaksun track record kertoo yhtiön ansaintamallin iskunkestävyydestä suhdanteiden yli.

Osinkoyhtiöistäkin löytyy merkittäviä eroja

Henkilökohtaisesti yritän pistää yhtiövalinnan kohdalla tästä vielä astetta laadukkaammaksi. Pyrin valikoimaan yhtiöitä, jotka eivät ainoastaan maksa vuosittain osinkoja, vaan myös kasvattavat osakekohtaista osinkoaan säännönmukaisesti.

Tässä yhteydessä on tärkeää sisäistää, että kyse on osakekohtaisesta osingosta: sen nostaminen kasvattaa jatkuvasti sijoittajan omaan hankintahintaan nähden laskettavaa osinkotuottoa, vaikka osakkeen efektiivinen osinkotuotto – osinko suhteessa osakkeen kurssitasoon – saattaakin yhtenä vuonna myös laskea laatuyhtiön kohdalla (jos osakekurssi kohoaa osingonjaon kasvua ripeämmin).

Pitkäjänteiselle omistajalle on tietysti tärkeintä, mitä hän saa omalle hankintahinnalleen, joten analyysissä kannattaa antaa vähemmän painoarvoa sille, mitä uusi sijoittaja saa kohdeyhtiöstä vallitsevalla kurssitasolla. Tosin uuden sijoittajan tuotto-odotuksen romahtaminen saattaa olla merkki yliampuvasta kurssikehityksestä, minkä pitäisi herättää pitkäjänteinenkin omistaja keventämään pottiaan.

Edeltävällä tarkoitan tilannetta, jossa sijoittajalla olisi tarjolla selvästi salkussa olevaa omistuskohdetta parempi uusi investointikohde. Silloin ei ole useinkaan järkevää hirttäytyä tarkastelemaan osinkotuottoa vain suhteessa omaan hankintahintaan, vaan laittaa raha poikimaan seuraavaan kohteeseen. Luonnollisesti verotukselliset tekijät tulee huomioida tässä päätöksentekoprosessissa, unohtamatta uuden sijoituskohteen analyysiin liittyviä epävarmuuksia. Ruoho ei aina muutu vihreämmäksi.

Tiivistäen ilmaistuna sijoitussalkun vuotuista osinkopottia on mahdollista kasvattaa suhdanteiden yli erityisesti kolmen tekijän kautta:

1. Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen (osinkoa maksaviin yhtiöihin)
2. Säästöt palkkatuloista (osinkoa maksaviin yhtiöihin)
3. Osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä

Listaan voisi kärjistäen lisätä neljännenkin ulottuvuuden. Se olisi salkussa olevan osinko-osakkeen vaihtaminen (myynti) korkeamman efektiivisen osinkotuoton osakkeeseen (osto). Käytännössä tämä kuitenkin todennäköisesti pudottaisi listan kolmatta ulottuvuutta, yhtiöiden sisällä tapahtuvaa osinkokasvun kulmakerrointa. Siksi kyseessä ei ole nähdäkseni itsenäinen tekijä salkun tulovirran kasvattamisessa.

Luonnollisesti sijoittaja voi samanaikaisesti soveltaa edeltävistä yhtä tai useampaa osingonpotin kasvutekijää. Toisaalta hän voi jättää soveltamatta niistä yhtäkään.

Esimerkkilaskelma

Havainnollistan seuraavassa esimerkkilaskelmien kautta, miten tekijät käytännössä vaikuttavat sijoitusmenestykseen (eli salkun kasvattamiseen pitkässä juoksussa).

Kuvitellaan, että sijoitussalkun koko on lähtötilanteessa 40.000 euroa. Kuvitellaan salkun sijoitushorisontiksi 30 vuotta, sijoitushetken osinkotuotoksi 3,25 prosenttia ja keskimääräiseksi osakekohtaisen osingonjaon vuosikasvuksi 7,20 prosenttia sekä osakehintojen keskimääräiseksi vuosikasvuksi sijoitushorisontin aikana 5,00 prosenttia. Vuotuisten uusien sijoitusten määräksi oletetaan 1.000 euroa kuukaudessa. Oletetaan samalla, että kaikki lisäsijoitukset tehdään kalenterivuosien lopuissa.

Siirryn seuraavaksi konkreettisiin laskuesimerkkeihin annetuin oletuksin.

Vaihtoehto 1: Ei osakekohtaisen osingonjaon kasvua salkkuyhtiöissä, ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista, eikä uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 1.300 euroa

Mitä tapahtuu, kun sijoittaja soveltaa yhtä osinkopotin kasvutekijää?

Vaihtoehto 2: Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen vuosittain, mutta ei osakekohtaisen osingonjaon kasvua salkkuyhtiöissä, eikä uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 1.968 euroa

Vaihtoehto 3: Uudet sijoitukset palkkatuloista, mutta ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista, eikä osakekohtaisten osinkojen kasvua salkkuyhtiöissä.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 7.205 euroa

Vaihtoehto 4: Osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä, mutta ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista, eikä uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 9.763 euroa

Entä mitä tapahtuu, kun sijoittaja soveltaa kahta osinkopotin kasvutekijää?

Vaihtoehto 5: Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen ja uudet sijoitukset palkkatuloista, mutta ei osakekohtaisten osinkojen kasvua salkkuyhtiöissä.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 9.226 euroa

Vaihtoehto 6: Salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittaminen ja osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä, ei uusia sijoituksia palkkatuloista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 26.989 euroa

Vaihtoehto 7: Osakekohtaisten osinkojen kasvu salkkuyhtiöissä ja uudet sijoitukset palkkatuloista, ei salkkuyhtiöiden osinkojen uudelleensijoittamista.

-> salkun vuotuinen osinkovirta 30 vuoden kuluttua 54.111 euroa

Ja mitä tapahtuu, kun sijoittaja soveltaa kaikkia kolmea osinkopotin kasvutekijää?

Vaihtoehto 8 johtaa salkun 115.444 euron osinkovirtaan 30 vuoden kuluttua.

Esimerkit antavat aihetta pohtia, mikä rooli piakkoin lööpit valtaavilla ensi kevään osinkoennusteilla on osakesalkun pitkän aikavälin kasvattamisessa.

Tämän merkinnän päälinjoja seuraamalla sijoittaja voi tavoitella salkkua, joka pitkällä aikavälillä tuottaisi passiivisena osinkovirtana nykyistä palkkatuloa vastaavan vuositulon. Kuten rivien välistä nähdään, osinkokasvustrategiaan ei sisälly kovinkaan olennaisena osana osakekurssien tuijottaminen eli myyntivoittojen metsästäminen.

Ja kuten laskelmissa annetuista oletuksistakin voidaan todeta, niitä voidaan subjektiivisesti muokata prosenttiyksikön murto-osia muuntelemalla, mutta iso kuva ei sillä muuksi muutu. Itse asiassa suuri kuva saattaa muuttua jopa esitettyjä laskelmia suotuisammaksi, jos esimerkiksi sijoitushorisontin keskimääräistä pääomavoittojen kasvuprosenttia hilataan maltillisemmaksi. Sehän on tekijä, joka kasvattaa suoraan sekä osinkojen uudelleensijoittamisen että palkkatuloista tehtävien uusien sijoitusten kustannuksia (kiinteällä euromäärällä saa kappalemääräisesti vähemmän osakkeita ja siten vähemmän tulevia osinkoja).

Tässä kiteytyy paradoksaalinen asia: osinkostrategiaa noudattavan pitkäjänteisen sijoittajan tulee toivoa osakkeiden kurssiromahdusta, ei missään nimessä viime vuosien kaltaista nousua. Esimerkiksi 3 prosentin vuotuisella hinnannousulla laskien vaihtoehdossa 8 lasketun osinkovirran toteutuminen lyhenee 30 vuodesta 26 vuoteen.

Menestyvässä sijoitustoiminnassa kurssikäyrän vahtaamista huomattavasti tärkeämmäksi kohoaa pitkäjänteinen sijoitussuunnitelma. Myöskään laatu ei saa jäädä sivuosaan yhtiövalinnoissa, koska ensinnäkin yhtiön jatkuvan osingonmaksukyky – puhumattakaan kasvavasta sellaisesta – edellyttää sekä järkevää bisnestä että ensiluokkaista yritysjohtoa.

Tässä merkinnässä esitettyjen laskelmien perusteella osakesalkun osingot kasvavat ennen kaikkea osakemäärän kasvun ja osaketta kohden saatavan osinkovirran kautta. Alleviivaamisen arvoista on, että korkoa korolle -tekijä pääsee jylläämään toden teolla, kun sijoittaja soveltaa salkunhoidossaan samanaikaisesti useampaa kuin yhtä osinkopotin kasvutekijää.

Parhaimmillaan sijoittaja hyödyntää samanaikaisesti kaikkia kasvutekijöitä, aloittaen kyseisen strategian soveltamisen mahdollisimman varhain. Oikeastaan listaan voisikin lisätä neljännen kasvutekijän, ajan.

—

SIJOITUSKIRJAT OVAT NYT ALENNUKSESSA (hinnat sis. postituksen ja ALV:n):

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa). 

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

>> Sijoituskirjojen tilauslomakkeelle

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia. Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä.

Laskuesimerkkien lähde soveltaen dgmachine.blogspot.fi aineistosta. Esimerkeissä osingot on verotettu 15 prosentin kannan mukaan. Suomalainen verotuskäytäntö pienentää salkun kasvukulmaa hieman, mutta merkinnän keskeisin tavoite on kuvata yksityiskohtaisten lukujen sijaan yleisten sijoitusperiaatteiden vaikutuksia salkun muodostumiseen pitkällä aikavälillä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: epSos.de / Foter / CC BY