Pari sanaa P/BV-tunnusluvusta

Tulosperusteisen arvostamisen (P/E) vaihtoehtona pörssiyhtiö ja sen osake voidaan hinnoitella tasearvon perusteella (P/BV). Pörssiyhtiön nykyiseen netto-omaisuuteen pohjautuva näkökulma on erittäin tärkeä siksi, että pitkän aikavälin sijoitustuotto määräytyy pitkälti osakkeen ostohetken P/BV-arvostuksen ja pörssiyhtiön taseen oman pääoman tulevan kasvukehityksen yhteisvaikutuksesta. Osakkeenomistajan tuotto-odotus on siis nähtävissä pörssiyhtiön taseen kirjanpidollisen oman pääoman ja sille saatavan tuoton yhtälöstä. Yksilölliset vaihtelut sijoitustuotoissa johtuvat pääosin tässä merkinnässä kuvatun P/BV-tunnusluvun arvostuseroissa osakkeiden ostohetkinä.

P/BV-tunnusluvun tulkinnan lähtökohta on ilmeinen: mitä korkeampia arvostuskertoimia sijoittaja maksaa osakkeesta tasearvoista hinnoittelua kuvaavan suhdeluvun perusteella, sitä alhaisemmaksi jää hänen tuottonsa suoraan pörssiyhtiön liiketoiminnasta, jos yritystoiminnan kannattavuus oletetaan tarkastelussa vakioksi. Ensi vaiheessa lienee kuitenkin syytä täsmentää, miten osakkeen P/BV-tunnusluku lasketaan käytännössä. Yksinkertaisimmassa muodossaan laskentakaava on mahdollista kirjoittaa auki seuraavasti:

P/BV = [viimeisin osakekurssi / osakkeen kirjanpidollinen tasearvo]

Kuten tunnusluvun ”nimikin” kertoo, laskutoimitus yhdistää kaksi tekijää: pörssiyhtiön ”markkina-arvoisen taseen” ja kirjanpidollisen taseen. Ensin mainittua kuvaa laskelmassa osakekurssi (yhden osakkeen hinta pörssissä tarkasteluhetkellä, P). Sen sijaan jälkimmäistä osatekijää (BV) sijoittaja ei löydä pörssistä, vaan se ilmenee yhtiön tilinpäätöstiedoista taseen kohdalta. Sitten tarvitsee vain sijoittaa laskimeen luvut jakolaskun periaatetta noudattaen.

Laskelman lopputuloksena sijoittaja saa lukuarvon, joka liikkuu yleensä karkeasti haarukassa 0,5–10. Sijoittajan näkökulmasta on yleensä mahdollista esittää, että matala P/BV-arvo toimii varsin kiinnostavana signaalina tutustumisen arvoisesta sijoituskohteesta. P/BV-tunnusluvun tulkinnassa yleinen ohje on karkeasti seuraavanlainen:

P/BV < 1: pörssiyhtiöltä odotetaan kollektiivisesti keskimäärin vain yksinumeroista ROE:a*
P/BV 1 – 2: pörssiyhtiöltä odotetaan kollektiivisesti keskimäärin 10–15 % ROE:a
P/BV > 2: pörssiyhtiöltä odotetaan kollektiivisesti keskimäärin yli 15 % ROE:a

* oman pääoman tuotto prosentteina (return on equity, ROE)

Tieteellisessä tutkimuskentässä esimerkiksi Lanstein, Reid ja Rosenberg ovat havainneet, että matalan P/BV-tunnusluvun arvon ostohetkellä saavat osakkeet tuottavat keskimääräistä paremmin. Heidän tutkimustuloksiaan on luettavissa yksityiskohtaisesti artikkelista ”Persuasive evidence of market inefficiency”, joka julkaistiin vuonna 1984 Journal of Portfolio Managementissä.

Mikä sitten on keskimääräinen P/BV-luku osakemarkkinoilla? OMX Helsinki –indeksin P/BV-luku on vaihdellut etenkin viime vuosina merkittävällä tavalla. Tämä johtuu ennen kaikkea osakekurssien vuoristoradasta, mikä selittää tasearvoista hinnoittelua kuvaavan tunnusluvun ailahtelun: kuten edellä laskentakaavaa purettaessa osoitettiin, vain laskukaavan ensiksi mainittu osatekijä on riippuvainen osakemarkkinoista, siinä missä pörssiyhtiön netto-omaisuus kehittyy vuosien varrella varsin vakaasti. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että P/BV-tunnusluvun heilahtelut selittyvät enimmäkseen maanis-depressiivisillä kurssiliikkeillä, koska taseen oma pääoma on lyhyellä tähtäimellä lähellä vakiota.

Edellisen selkeän nousukauden huipentuman aikaan eli vuosina 2005–2007 P/BV-tunnusluvun arvo liikkui Helsingin pörssin suurten yhtiöiden keskuudessa keskimäärin vaihteluvälillä 1,8–2,75. Finanssikriisi romahdutti hetkellisesti osakekurssit syksyllä 2008, ja tasearvoisen hinnoittelun pohja saavutettiin maaliskuussa 2009, jolloin kotimaiset suuryhtiöt noteerattiin keskimäärin vain 1,1 kertaa kirjanpidollisen tasearvonsa hintaisina.

Vertailun vuoksi lienee aiheellista esittää myös USA:sta keskeinen viitearvo: viime vuosikymmeninä S&P500-indeksin P/BV-luku on vaihdellut suhdanteesta riippuen 1,4–6,0 välillä. Parhaillaan S&P-indeksin P/BV on hieman yli 3, mikä vaikuttaa mielestäni toistaiseksi varsin perustellulta vaihtoehtoisten sijoituskohteiden mataliin tuotto-odotuksiin ja keskimäärin vahvoihin yhtiökohtaisiin kannattavuuksin viitaten. Kuten lyhyt vertailu osoittaa, osakkeet ovat USA:ssa keskimäärin selvästi “kalliimpia” P/BV-luvun perusteella, joskin ero selittyy lopulta hyvin luonnollisella tavalla yhtiökohtaisia kannattavuuksia tutkittaessa.

Vallitsevana ajankohtana eli heinäkuun 2013 alussa Helsingin pörssin suurten yhtiöiden P/BV-luku on kollektiivisesti noin 1,5. Tätä havaintoa vasten kotimaisilla pörssiosakkeilla pitäisi olla varaa selvään arvostuskertoimien nousun johtamaan kurssinousuun aikanaan, kun Euroopan talouskehitys piristyy ja pörssiyhtiöiden kannattavuudet saavat siitä vetoapua liiketoimintoihinsa – olettaen, että tasearvot eivät supistu ennen positiivista käännettä esimerkiksi liiketappioiden tai mittavien alaskirjausten vuoksi.

Heinäkuun 2013 alussa Helsingin pörssin viisi P/BV-tunnusluvulla tarkasteltuna ”halvinta” eli matalimman arvon saanutta osaketta** olivat seuraavat:

Trainers House: P/BV 0,38
Atria: P/BV 0,41
Outokumpu: P/BV 0,42
Finnair: P/BV 0,46
HKScan: P/BV 0,48

** Nordnet Kompassi -analyysikirjasto

Näitäkö osakkeita siis salkkuun välittömästi? Ei ainakaan hätiköidysti, koska P/BV-tunnusluvun heikkoudet on syytä ymmärtää. Tasearvoista hinnoittelua kuvaavan tunnusluvun kenties suurin heikkous on, että se ei kerro mitään yhtiön voitollisuudesta. Esimerkiksi edellä listatut viisi ”halvinta” pörssiyhtiötä kamppailevat vakavissa kannattavuusvaikeuksissa, ja osa yhtiöistä joutuu todennäköisesti turvautumaan lähiaikoina maksulliseen osakeantiin välttääkseen konkurssin. Toisaalta tasearvoa kuvaava BV ei anna viitteitä siitä, onko taseen omaisuus luonteeltaan käteistä rahaa, kiinteistöjä vai esimerkiksi tavaramerkkejä, joiden ”markkinahinnan” yritysjohto on arvioinut aikoinaan omatoimisesti. Palaan tähän teemaan merkinnän edetessä.

Tavoitteena on merkinnän tähän vaiheeseen tultaessa, että sijoittajalla on jonkinlainen käsitys siitä, miksi kirjanpitoarvoisen ja markkina-arvoisen taseen keskeiset erot on välttämätöntä ymmärtää. Miksi sijoittajat siis haluavat maksaa jonkin yhtiön osakkeesta taseen nettovarallisuutta enemmän, ja toisesta selvästi kertynyttä tasearvoa vähemmän? Kuten esitin sijoituskirjassani Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen, löydän alle tasearvoiseen osakehinnoitteluun kolme keskeistä selittäjää:

a) Pörssiyhtiön liiketoiminta kannattaa huonosti – kirjanpitoarvo ei tuota.
b) Kirjanpitoarvo ei kuvaa omaisuuden nykyarvoa.
c) Omaisuus on epälikvidiä, eikä sitä voida realisoida rahaksi.

Edellä listatut viisi pörssiyhtiötä konkretisoivat ensimmäistä alle tasearvon hinnoittelun oikeuttavaa tekijää: jos pörssiyhtiö kykenee tuottamaan taseensa omalle pääomalle alle sijoittajien kollektiivisen vuosituottovaatimuksen (~10 %), ei yhtiön osakkeesta kannata yleensä maksaa kirjanpitoarvoa. Osakkeen pörssihinnoittelu – tasearvon molemmin puolin – siis toteuttaa ”tehokkaiden markkinoiden olettamaa” siltä osin, että uusille osakesijoituksille pyritään jatkuvasti saavuttamaan järkevä tuotto-odotus. Jos pörssiyhtiö siis tuottaa liiketoiminnastaan esimerkiksi 8 % tuoton taseensa omalle pääomalle, on pörssiosaketta ostettava 0,8 kertaa tasearvon hintaisesti, jotta sijoittaja saa yhtiöstä 10 % vuosituotto-odottaman (paperilla laskutoimitus on jakolaskun muodossa 8 jaettuna 0,8). Tästä teemasta on mahdollista lukea enemmän viime toukokuun merkinnästä liittyen tulostuottoon ja hankintahinnan merkitykseen. Vastaavasti esimerkiksi 30 % vuodessa taseen omalle pääomalle tuottavan pörssiyhtiön osakkeesta on jakolaskun teemaa soveltaen ymmärrettävää maksaa moninkertaisesti suhteessa nykyhetken tasearvoon, koska tase kasvaa vauhdikkaasti voittokertymän myötä.

Tässä merkinnässä olen käyttänyt jo useaan kertaan termiä tasearvo, mutta sijoittajan on hyvä tietää edes pääpiirteittäin, mitä kyseinen indikaattori oikeastaan pitää sisällään. Käytännössä pörssiyhtiön taseen omaisuudesta voi löytyä esimerkiksi tontteja, kiinteistöjä, rakennuksia, varastoja, koneita, laitteita, aineetonta omaisuutta, kuten asiakassuhteita ja brändejä, kassavaroja sekä arvopapereita tai osakkuusyhtiöitä.

Kuten valveutunut lukija välittömästi havaitsee, osa kirjanpidollisista ”omaisuuseristä” on mahdollista luokitella maalaisjärjellä ”höttöisiksi”. Tämä pohjautuu siihen, että esimerkiksi tavaramerkkiä tai pitkäaikaista asiakassuhdetta on mahdotonta jakaa osinkona yhtiön omistajille. Näin ollen osalla pörssiyhtiön omaisuudesta saattaa olla ”arvoa” vain liiketoiminnan pyörittämisessä. Toisaalta erityisesti aineettomat omaisuuserät ja yrityshankinnoista yli ostokohteen kirjanpidollisen tasearvon maksetut ”ylihinnat” (goodwillit eli liikearvot) ovat ajoittain vaarallisia osakkeenomistajalle, mitä havainnollistan vielä merkinnän edetessä tarkemmin.

Esitän seuraavaksi pari sanaa toisesta tekijästä, joka perustelee alle tasearvoista hinnoittelua. P/BV:n ongelmana on nimittäin toisinaan se, että kirjanpidolliset arvot eivät läheskään aina vastaa taseomaisuuden käypiä arvoja. Takavuosina esimerkiksi kotimaisen vähittäiskauppakonserni Keskon kiinteistöomistukset ja UPM:n piilevä energiaomaisuus lukeutuivat omaisuuseriin, joiden kirjanpidolliset arvot olivat yhtiöiden taseissa merkittävästi alhaisemmat kuin niiden olisi kuulunut olla markkina-arvoisessa eli ”jos nämä omaisuuserät nyt myytäisiin, niin mitä niistä saataisiin” –tyyppisessä tarkastelussa. Osakkeenomistajille tasearvostusten erot konkretisoituivat Keskon osalta muutama vuosi sitten kertaluonteisina myyntivoittoina, ja vastaavasti UPM:n osakkeenomistajille kuluvan vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tehdyn miljardiluokan tasearvon ylöskirjauksen kautta.

Edellisessä kappaleessa esitin kaksi suotuisaa esimerkkiä omaisuuserien tasearvoisen ja markkina-arvoisen hinnoittelun väliltä. Yksittäisen omaisuuserän kirjanpitoarvon ja markkina-arvon välillä ero voi olla havaittavissa kuitenkin osakkeenomistajan näkökulmasta katsoen valitettavasti myös väärään suuntaan: esimerkiksi kotimainen mediakonserni Sanoma alaskirjasi muutama kuukausi sitten eri yhtiöiden välityksellä miltei 400 mEUR liikearvoa, joka oli aiemmin ilmennyt yhtiön kirjanpidollisessa taseessa oman pääoman eränä (eli BV-arvoa kasvattavana ja sitä kautta osakkeen P/BV-tunnuslukua laskevana tekijänä). Mainitun liikearvon alaskirjauksen jälkeen Sanoman osakkeenomistajille kuuluu laskennallisesti aiempaa vähemmän netto-omaisuutta osaketta kohden, joten osakkeen P/BV-arvo nousi alaskirjauksen myötä selvästi – ja mediakonsernin osakkeesta tuli tällä mittarilla vähemmän houkutteleva.

Liikearvoon liittyvät kirjanpitoerät muodostavat näin ollen osakkeenomistajalle merkittäviä alaskirjausriskejä – erityisesti tilanteessa, jossa liikearvo on päätynyt yhtiön taseeseen yritysostojen kautta. Sen sijaan esimerkiksi Nokian Renkaiden osalta liiketoiminnan merkittävä kasvu orgaanisesti suorien investointien kautta osoittaa, että pörssiyhtiö kykenee tuottamaan merkittävästi kasvua ja omistaja-arvoa pitämällä taseensa samanaikaisesti suhteellisin mittarein lähes täysin liikearvottomana. Henkilökohtaisesti suosinkin P/BV-tunnusluvun tarkastelussa toimintatapaa, jossa BV-osatekijästä ”siivotaan” liikearvo pois. Tämä käytäntö luo sijoittajalle mielestäni erinomaisella tavalla suojaa ja turvamarginaalia mahdollisia tasearvon alaskirjauksia silmällä pitäen.

P/BV-tunnusluku on itsenäisenä indikaattorina varsin käyttökelvoton sijoitusanalyysin tukena, jos yhtiön liiketoiminnan menestys nojautuu merkittävään määrään henkistä pääomaa, joka ei näy kirjanpitoarvossa. Sama lähtökohta pätee myös silloin, kun pörssiyhtiön ydinliiketoiminta on vain vähäisesti pääomaintensiivistä. Osakkeenomistajan näkökulmastahan on aina vain parempi, jos suuren voittokertymän saavuttaminen ei edellytä merkittävää varallisuuden sitomista liiketoiminnan pyörittämiseen. Mitä vähäisemmällä oman pääoman määrällä yhtiö saavuttaa tuloksensa, sitä enemmän taseesta on mahdollista jakaa varoja voittoina takaisin yhtiön omistajille, mikä on viime kädessä koko sijoitustoiminnan päämäärä. Tämän ymmärtämällä sijoittaja osaa suhtautua järkevällä tavalla myös korkean P/BV-luvun osakkeisiin, kunhan taustalla oleva yhtiö on ansaintalogiikaltaan kestävä ja liiketoiminnan kannattavuus on hinnoiteltu oikeassa suhteessa osakkeeseen.

Kokonaisuutena tarkastellen P/BV-luku on kaiken kaikkiaan tavanomaiselle sijoittajalle yksi olennaisimmista analyysityökaluista, koska tunnusluvun toinen osatekijä, book value (BV), kehittyy suhdannesyklin yli varsin luotettavalla ja vakaalla tavalla. Kuten liiketalouden perusteet hahmottava sijoittaja käsittää, riippuu oman pääoman kasvuvauhti keskeisimmin pörssiyhtiön tuloksen kasvusta ja lopulta myös voitonjakosuhteesta eli siitä, kuinka suuri suhteellinen osa liiketoiminnan tuloksesta jätetään yhtiöön, ja kuinka paljon tuloksesta vastaavasti jaetaan yhtiöstä ulos osakkeenomistajien suuntaan. Esitetyn valossa pörssiyhtiön (ja sen suurimpien osakkeenomistajien) suosima pääomapolitiikka vaikuttaa BV-osatekijän kehityskaareen merkittävällä tavalla vuosien saatossa.

Kuten olen yleisenä ohjenuorana todennut tulosperusteisenkin arvostuksen (P/E) osalta, saa myös P/BV-tunnusluku olla nopeasti kasvavan yhtiön tapauksessa korkeampi kuin hitaasti voittojaan kasvattavan yhtiön kohdalla. Ja tässä yhteydessä tarkoitan nimenomaan osakekohtaisten voittojen tarkastelua. Kaikesta tässä merkinnässä esitetystä on mahdollista sanoa tiivistäen, että ”tavallista” alhaisempi P/BV-tunnusluvun arvo voi viestiä aliarvostetusta osakkeesta. Tässä yhteydessä aliarvostuksen mittarina on lähtökohtaisesti vain yhtiön taseessa jo oleva netto-omaisuus, joten sijoittajan tehtäväksi jää varmistua sekä taseen netto-omaisuuden laadusta että yhtiön tuloksellisuudesta. Kroonisesti tappiota tuottavien pörssiyhtiöiden P/BV-tunnuslukujen kuuluukin olla alhaisia, koska kirjanpidolliset omat pääomat supistuvat tappioiden vuoksi vuosi toisensa jälkeen. Sijoittajan tulee näin ollen huomioida ostohetken arvostustasossa myös oma vuotuinen tuottovaatimuksensa, joka lienee kaikilla mieluiten plusmerkkinen. Hieman detaljitasolle edetessä on lisäksi mahdollista, että pörssiyhtiön harjoittamat omien osakkeiden takaisinostot ja osakeannit (myös maksuttomat splitit) vaikuttavat pörssiyhtiön osakekohtaiseen omaan pääomaan (ja sitä kautta P/BV-tunnusluvun laskentaan).

Kokonaisuutena P/BV-tunnusluku ei ainakaan yksinään johdata sijoittajaa oikotietä pitkin onneen. On mahdotonta sanoa, kannattaako sijoittajan kategorisesti sijoittaa matalan vai korkean P/BV-luvun osakkeisiin. Tosin etenkin arvosijoittajat pyrkivät löytämään markkinoilta yhtiöiden taseissa jo olemassa olevaan nettovarallisuuteen nähden edullisia osakkeita, mutta myös arvosijoittajalle oman pääoman kasvutekijä eli yhtiön kannattavuus on erittäin tärkeä, erityisesti pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi myös tulosperusteiset arvostuskertoimet ovat merkityksellisiä P/BV-tarkastelun rinnalla. Arvosijoittajista hieman poiketen niin sanotut kasvusijoittajat kiinnittävät huomionsa pörssiyhtiön taseen nykytilan sijaan kollektiivisesti arvioituun, ennustettuun ja odotettuun kohdeyhtiön taseen oman pääoman tulevaan kasvukehitykseen. Painopiste on tällöin nimenomaan tasearvon tulevassa kasvussa, eikä nykyvarallisuudessa.

Henkilökohtaisesti suosin P/BV-tunnusluvun linkittämistä esimerkiksi pörssiyhtiön kirjanpidollisen taseen oman pääoman tuotosta kertovan ROE:n kanssa, jolloin jakolaskun vastauksena sijoittaja saa laskimesta tulostuoton (E/P). Kyseisessä laskelmassa sijoittaja huomioi tavallaan sekä pörssiyhtiön tasearvoisen hinnoittelun että liiketoiminnan kannattavuuden tason. Yhdistelmässä on siis yksi tunnusluku puhtaasti osakkeen hinnoittelusta, ja toinen puhtaasti yhtiökohtaisesta laadusta. Esimerkiksi huimalla 11,3 P/BV-arvolla noteerattava IBM päätyi salkkuuni aikoinaan vasta ymmärrettyäni mainittujen tunnuslukujen yhteyden. Todettakoon vielä, että IBM:n viime vuoden ROE ylsi hyvin korkealle 82,9 % tasolle.

Entä mitä itse todella ajattelen P/BV-tunnusluvun käyttökelpoisuudesta sijoitustoiminnassa? Kenties ajatuksenkulkuani kuvaa parhaiten se, että ajattelen huonon liiketoiminnan olevan edelleen huonoa liiketoimintaa, vaikka osakkeen taseperusteinen hintalappu muuttuisi markkinoilla merkittävästikin matalammaksi. Omistan itse mielelläni vain ensiluokkaisia liiketoimintoja tunnusluvuista riippumatta. Uskon vakaasti, että menestyvän sijoittajan kannattaa poimia salkkuunsa kohtuullisesti hinnoiteltuja pörssiyhtiöitä, jotka korjaavat potin suurella todennäköisyydellä varsinaisissa liiketoiminnoissaan.

Kun sijoittaja on tunnistanut laatuyhtiön, jää arvostuskertoimien osalta tehtäväksi lähinnä kohtuullisuuteen pyrkiminen ostotoimeksiantojen yhteydessä. Jos laatuyhtiö ansaitsee kasvavaa osakekohtaista voittoa pitkällä aikavälillä jakaen siitä keskimäärin alle 100 % voitonjakona omistajille, laskee minkä tahansa pörssiyhtiön P/BV-tunnusluvun arvo kenen tahansa sijoittajan omalle hankintahinnalle laskettuna ennemmin tai myöhemmin. Laatuyhtiön tapauksessa “aika siis korjaa arvostuserot”, siinä missä alaskirjauksia tekevän heikon yhtiön tapauksessa aika toimii joskus jopa sijoittajan pahimpana vihollisena. Tosin liian korkea ostohetken P/BV-arvostus voi johtaa “optimaalista” matalampaan toteutuvaan tuottokehitykseen. Tässä merkinnässä esitetyn kehyksen johtopäätöksenä P/BV-tunnusluvun alhaisuus ei saa nousta koskaan potentiaalisten ostokohteiden haarukoinnissa itseisarvoiseksi valintakriteeriksi.

Kirjoittajan toisen sijoituskirjan Hajauta tai hajoa (311 s.) ennakkomyynti on alkanut!

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä IBM:n, Nokian Renkaiden, Sampon ja UPM:n osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Kuvamateriaalin lähde newyorker.com.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
6 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
10.07.2013 17:26

Kuulostaako tällainen tapaus sitten hyvältä? Vai onko riskiä piilossa ja liian hyvä ollakseen totta?

– P/BV on n. 0,4 luokkaa
– Taseessa on KÄTEISTÄ (per osake) melkeinpä tuplasti nykyisen osakkeen hinnan verran!! Siihen päälle sitten kiinteistöt jne.
– Viime vuoden tulos (ja tämän vuoden eka kvartaali) voitollisia
– P/E luku 4

Itselle kaikki tämä kuulostaa houkuttelevalta, vaikka osinkoa maksaa huonosti.

Nimetön
Nimetön
10.07.2013 17:33

Jussi R: Luulen, että jokin merkittävä riskitekijä jää mainitsematta viestissäsi. Jos voit kertoa yhtiön nimen, niin pystyn nopeasti vilkaisemaan, miltä tilanne näyttää tämän merkinnän viitekehyksen puitteissa. Esimerkiksi tuloksen osalta tulee mieleen tulevien vuosien näkymät – ovatko ne katastrofaaliset? Tai onko yhtiötä ja sen tuotteita vastaan nostettua oikeuskanteita, jotka uhkaavat liiketoiminnan tulevaisuutta? Ja onko yhtiön tuloksenteko varmasti myös kassavirraksi realisoituvaa, eikä vain kirjanpitovoittoa? Entä onko yhtiön ydinmarkkinoilla kohonnut poliittinen riski, tai käyttyykö yhtiön pääomistaja kenties tilanteen tullen itsevaltiaan elkein? Tässä ensimmäisiä kysymyksiä, joihin lähtisin etsimään vastauksia.

Nimetön
Nimetön
10.07.2013 17:35

Jussi R: Jatkaisin vielä edellistä vastaustani tarkastelemalla, ovatko yhtiön kirjanpitokäytännöt länsimaisen standardin mukaisia? Esimerkiksi Kiinasta löytynee pilvin pimein pieniä yhtiöitä, joiden tunnusluvut näyttävät päällisin puolin yhtä houkuttelevilta.

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
08.04.2014 07:46

Melko varma olen, ette4 se mite4 tapahtuu on hlaijinen hiipuminen.Windows-e4lypuhelimet eive4t lyf6 Androidia tai Applea – ainakaan kuluttajamarkkinoilla. Konservatiiviset B2B-markkinat ovat ainoa paikka jossa ne meneve4t kaupaksi.Halpapuhelimissa kiinalaiset taas kurovat Nokian kustannusedun kiinni.

Nimetön
Nimetön
15.07.2013 14:01

Hyvä kirjoitus, täyttä asiaa!

Mainitset SP500 P/BV:n olevan hieman päälle 3. Olen olettanut sen olevan hieman päälle kaksi Morningstarin perusteella
http://portfolios.morningstar.com/fund/summary?t=SPY&region=USA&culture=en-us

Toisaalta olen nähnyt myös luvun 2,5 nykyiselle indeksin tasolle. Oletko tutustunut mistä nämä erot voivat johtua? Osa laskee varmaan mediaanin, osa keskiarvon ja osa taas koko book valuen yhteen millä P jaetaan, mutta voiko siitäkään syntyä näin suuria eroja kun yhtiöitä on kuitenkin 500…? Olen ottanut ETF-sijoituksia tehdessäni Morningstarin holdings-välilehden arvostusluvut yhdeksi lähtökohdaksi, uskoakseni niihin voi kuitenkin luottaa?

Nimetön
Nimetön
18.05.2014 23:21

Hieno kirjoitus. Tuosta Nordnet Kompassista jäi sen verran epäselväksi nuo matalimman arvon p/b luvut – Kompassi antaa valita luvun vuodeksi (Aika) rankingseissa vain kokonaisia vuosia, ei kvartaaleja tai nykyhetkeä, joten jos haluan tämän hetken p/b – luvun tulisiko valita ajaksi tämä vuosi, vai laskisiko se silloin sen ennusteita käyttäen? Jos ennusteita käytetään, miten saadaan tämän hetken p/b-luvun? Kiitos.

ps. kommentoiminen ei näytä toimivan chrome-selaimella.