Pari sanaa osto-ohjelmasta

Vuosien mittaan olen havainnut, ettei kukaan pysty ostamaan tai myymään osakkeitaan kurssikäyrän pohjassa tai huipussa – ainakaan säännönmukaisesti ilman virhearvioita. Olen kuitenkin ymmärtänyt, ettei tämä ole tarpeenkaan pitkän aikavälin sijoitusmenestystä tavoiteltaessa. Menestykseen riittää, että osakkeita ostetaan alle yhtiön todellisen arvon eli sen suhdanteiden yli ulottuvan ansainta- ja osinkopotentiaalin. Tarkastelen tässä merkinnässä järkevän osto-ohjelman yleispiirteitä.

Alkuun sijoittajan on tärkeää erottaa terminologisesti toisistaan yhtiön hinta ja arvo. Ensin mainittu kertoo osakkeen hetkellisen yksikköhinnan (sijoittajien välille määräytynyt), jälkimmäinen hahmottaa liiketoiminnan pitkän aikavälin osakekohtaista arvoa eli osaketta kohden korvamerkittyjä tulevia voittoja (yhtiön kehityksen tulokset).

Arvo ja hinta kulkevat pitkällä aikavälillä käsi kädessä, mikä tarkoittaa toisin sanoen sitä, että osakekurssi seuraa yhtiön tosiasiallista kehitystä, kunhan sijoitushorisontti on riittävän pitkä. Tämä lähtökohta nojaa rahoitusteoriaan ja se myös luo pohjan osto-ohjelmastrategialle, jossa sijoittaja pyrkii hyödyntämään markkinoiden maanis-depressiivistä lyhyen aikavälin luonnetta.

Tällä luonteella tarkoitan sijoittajien taipumusta laumakäyttäytymiseen, mikä johtaa aika ajoin siihen, että yhtiön hinta poikkeaa arvosta joko kuplan tai liioitellun romahduksen muodossa. Hädän ja kiiman hetkinä menestyvä sijoittaja kykenee itsenäiseen ajatteluun, tehden sen pohjalta sijoituspäätöksensä vertaamalla itse arvioimaansa yhtiön arvoa siitä kulloinkin pörssissä maksettuun hintaan.

Tässä merkinnässä en paneudu siihen, milloin osakkeita tulisi lähtökohtaisesti myydä. Sen verran voin kuitenkin todeta, että pitkällä aikavälillä sijoitettaessa laatuyhtiön myynti on vain harvoin järkevää – ainakaan siten, että sijoittaja luopuu koko omistuksestaan kerralla, maksaen ”maksimaalisen” verotaakan voitoistaan. Olen toki vuosien mittaan tehnyt itse useamman virhearvion tässä suhteessa, ja myyntiohjelmien laatimisesta lieneekin syytä kirjoittaa tulevaisuudessa seikkaperäinen, erillinen katsaus.

Yhtä kaikki, haluan tässä merkinnässä painottaa, että kylmähermoisen sijoittajan lähtiessä ostolaidalle kurssiturbulenssin aikana, on yksittäisen osakelajin hankinta usein syytä hajauttaa ajallisesti jakamalla ostoihin varattu euromääräinen summa usealle eri kuukaudelle tai kvartaalille. Tämä johtuu enimmäkseen siitä, ettei lyhyen aikavälin kurssipohjaa ole mahdollista ennakoida, koska osakemarkkinoilla viimeisin kurssi määräytyy kahden eri sijoittajan tarjousten kohdatessa. Hyvin lyhyellä tähtäimellä tähän kaupankäyntimekanismiin vaikuttavat esimerkiksi tunteet ja markkinauutisointi.

Mutta kuten todettua, pitkän aikavälin perspektiivissä sijoittajalle riittää, että osakkeita hankitaan alle niiden todellisen arvon. Sillä ei ole juuri merkitystä, saako seuraava sijoittaja osakkeilleen vielä paremman tuotto-odotuksen hankkimalla omistuksensa hieman edullisemmin.

Esimerkki osto-ohjelmasta käytännössä

Kuvitellaan, että osakkeella käydään kauppaa kalenterivuoden aikana hintahaarukassa 50–150 euroa per osake. Näin ollen kalenterivuoden osakekohtainen keskihinta on 100 euroa, mitä lähelle sijoittaja todennäköisesti osuisi osakehankinnassaan, mikäli hän ei hyödyntäisi tasaisiin euromääriin ajallisesti jaettua osto-ohjelmaa.

Kuvitellaan edelleen, että sijoittaja hyödyntää 3000 euron sijoituksessaan järkevää osto-ohjelmaa, suorittaen osakeostot kolmena eri ajankohtana kalenterivuoden aikana. Ostot tehdään 1000 euron tasaisilla kertasummilla. Ensimmäisessä ostoajankohdassa osakekurssi liikkuu 100 eurossa, joten sijoittaja saa 10 osaketta. Toisessa erässä osakekurssi on vain 50 euroa, joten sijoittaja saa 20 osaketta. Kolmannessa eli viimeisessä erässä osakekurssi on 150 euroa, ja sijoittaja saa ainoastaan 6,6 osaketta.

Sijoittaja on käyttänyt vuoden aikana osakeostoihinsa suunnitelman mukaiset 3000 euroa, saaden yhteensä 36,6 osaketta. Kun käytetyn euromäärän jakaa osakkeiden lukumäärällä, saadaan osakekohtaiseksi keskihankintahinnaksi 82 euroa. Tämä on 18 prosenttia alle osakkeen vuoden keskikurssin. Miten tämä on mahdollista?

Järkevän osto-ohjelman salaisuus piilee siinä, että sijoittaja osti osakkeita kappalemääräisesti enemmän silloin, kun kurssi oli alhaalla – ja vastaavasti kappalemääräisesti vähiten silloin, kun kurssi oli korkeimmillaan.

Sijoittaja ei olisi päätynyt vastaavaan lopputulokseen, jos osto-ohjelma olisi jaettu eri ostoajankohdittain tasaisten osakemäärien periaatteella.

Silloin salkkuun olisi tullut ensimmäisessä ostoerässä osakkeita 1000 eurolla (10 kpl), toisessa eli halvimmassa erässä vain 500 eurolla (10 kpl) ja kalleimmassa erässä suurimmalla, jopa 1500 euron potilla (10 kpl).

Yhteensä sijoittaja olisi saanut vaihtoehtoista strategiaa noudattamalla 30 osaketta, jolloin keskihankintahinnaksi olisi muodostunut kalenterivuoden keskikurssi 100 euroa osaketta kohden.

—

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Thomas Hawk / Foter / CC BY-NC