Pari sanaa markkinaodotuksista, niiden muutoksista ja toteumasta

Miten sijoittajien odotukset pörssiyhtiötä ja sen tulevaisuuden tuloksellisuutta kohtaan vaikuttavat osakekurssiin? Entä miten yhtiön tosiasiallinen liiketaloudellinen kehitys suhteessa markkinaodotuksiin heiluttaa kurssikäyrää? Esitän tässä merkinnässä lyhyet vastaukset näihin kysymyksiin, jotka ovat erityisesti lyhyen aikajänteen osakesijoituksissa varsin olennaisia.

Useimmat sijoittajat elävät arvioiden, ennusteiden, odotusten ja toiveiden viidakossa. Minäkin olen herännyt pari kertaa keskellä yötä uneksittuani eräästä salkkuyhtiöstäni. Tätä taustaa vasten lienee ymmärrettävää, että useita osakeostoja ja -myyntejä tehdään lähinnä subjektiivisten tuntemusten pohjalta. Sijoitustoiminnassa on mahdollista lisäksi analyytikoiden lauman seuraaminen konsensusennusteiden perusteella, vaikka en henkilökohtaisesti rakentaisikaan koskaan mitään tämän strategian varaan.

On mielestäni hyvin todennäköistä, että lyhyellä aikavälillä osakekurssit seuraavat paremmin markkinaodotusten muutoksia kuin yhtiöiden tosiasiallisia kehityskaaria. Lyhyt aikajänne merkitsee tässä yhteydessä viikkoja, kuukausia tai korkeintaan paria vuotta. Näitä ajanjaksoja pidemmällä tähtäimellä yhtiön osakekohtaisen voitonjaon kehitys kuitenkin dominoi osakkeen kurssikäyrän pääsuuntaa, mistä olen kirjoittanut esimerkiksi osingonjaon kasvattajia käsittelevässä blogimerkinnässä.

On sanottamattakin selvää, että osakekurssin kehityksen pääsuunnalla on kaksi vaihtoehtoa: kurssi on joko laskutrendissä tai nousu-uralla. Tähän viitaten myös markkinaodotuksia ja yhtiökohtaisen kehityskaaren toteumaa tulee analysoida kahdesta eri näkökulmasta. Tiivistetyssä muodossa pörssiyhtiön osakekannan markkina-arvo muuttuu seuraavasti. Osakekurssin nousulle on kaksi selittävää tekijää, jotka ovat:

1) Pörssiyhtiö ansaitsee suuremman tuloksen kuin sen odotettiin ansaitsevan.

2) Pörssiyhtiön odotetaan ansaitsevan jatkossa suuremman tuloksen kuin se nyt ansaitsee.

Ja vastaavasti osakekurssin laskulle on kaksi selittävää tekijää, jotka ovat:

1) Pörssiyhtiö ansaitsee pienemmän tuloksen kuin sen odotettiin ansaitsevan.

2) Pörssiyhtiön odotetaan ansaitsevan jatkossa pienemmän tuloksen kuin se nyt ansaitsee.

Esitettyjä kurssimuutoksen ajureita on syytä käsitellä hieman yksityiskohtaisemmin. Sekä osakekurssin laskua että nousua selittävissä tekijöissä ensiksi mainittu muuttuja liittyy osin siihen, mitä yhtiö todellisuudessa tekee. Tällöin osakekurssin muutoksen taustalla on elementti, joka kertoo pörssiyhtiön voitonjakopotentiaalin – joka on sijoittajan näkökulmasta pitkällä aikavälillä olennaisin – muutoksesta.

Tosin kurssimuutoksen taustalla on ensimmäisessäkin kohdassa se, että yhtiön ansaitsema nettotulos jää markkinoiden kollektiivisesta ennusteesta. Toisin sanoen, analyytikoiden konsensusennusteesta tai vaihtoehtoisesti kaikkien sijoittajien kesken muodostuvasta ”näkymättömästä”, keskimääräisestä tulosodotuksesta. Tässä yhteydessä tarkastelu on toki yleistävää, koska käytännössä esimerkiksi yksittäisen suuren osakkeenomistajan tai rahastoyhtiön toimeksianto saattaa vaikuttaa olennaisesti pörssikurssiin lyhyellä aikavälillä, vaikka keskimäärin markkinoilla tulokseen suhtauduttaisiin odotusten mukaisena.

Kun tarkastelu siirtyy edellä mainittuihin ”kakkostekijöihin”, on kurssimuutoksen – sekä nousun että laskun – taustalla vain ja ainoastaan sijoittajien laumakäyttäytyminen. Sijoittajien inhimillinen ylireagointi selittää merkittävällä tavalla esimerkiksi sitä, miksi suhdannekäänteissä pörssiyhtiöiden osakekantojen markkina-arvot heiluvat usein voimakkaammin kuin yhtiöiden tosiasialliset tuloskehitykset.

Kun markkinatunnelmat kääntyvät odottamaan lähestyvää taantumaa, vaipuvat sijoittajat kollektiivisesti masennuksen valtaan ja hinnoittelevat pörssiyhtiöille tulosromahdusta. Vastaavasti suhdanteen kääntyessä nousu-uralle sijoittajat innostuvat pörssiyhtiöiden tuloskasvumahdollisuuksista ylitsevuotavasti, mikä aiheuttaa yleensä osakekurssien kohoamisen selvästi yhtiöiden tosiasiallisia tuloskehityksiä nopeammin.

Esitettyjen näkökulmien valossa lyhytjänteisen sijoittajan on syytä perehtyä huolella ostokohteisiinsa jo sisään hinnoiteltuihin ja ladattuihin markkinaodotuksiin. Tämä perustuu siihen, että osakekurssit liikkuvat edellä esitettyyn viitaten lyhyellä aikajänteellä pitkälti markkinaodotusten ja toteuman välisten erojen mukaan. Markkinaodotusten tulevia muutoksia on joka tapauksessa vaikeaa, jos ei jopa mahdotonta, ennustaa kovinkaan tarkasti. Se vaatisi osaltaan myös muiden sijoittajien mielenmaailman liikkeiden arvaamista ennakoivasti.

Kärsivälliselle sijoitustuottojen metsästäjälle on kuitenkin tarjolla lohtua: pitkällä aikavälillä pörssi on kuin vaaka, joka punnitsee pörssiyhtiöiden todelliset tuloskehitykset. Kärsivällisen sijoittajan ei tarvitse näin ollen ennustaa lyhyen aikavälin markkinatunnelmia, makrotalouden trendejä tai analyytikoiden konsensusennusteiden muutoksia. Hänelle riittää se, että osakeomistukset kohdistuvat laatuyhtiöihin, joilla on kilpailuetu puolellaan. Tällöin yhtiön osakekohtaisella osingonjaolla on täydet edellytykset kasvaa vuodesta toiseen, inflaatiovauhtia nopeammin, korkealla todennäköisyydellä ja verrattain alhaisella riskitasolla.

Henkilökohtaisesti suosin pitkän aikavälin sijoitusfilosofiaa, koska en osaa ennustaa muiden sijoittajien ajatuksenjuoksua lyhyellä aikavälillä. Sen sijaan koen mahdolliseksi laatia perusteltuja arvioita siitä, mitkä pörssiyhtiöt menestyvät suurella todennäköisyydellä viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä. Tällöin sijoituskohteen arviointi liittyy keskeisimmin yhtiön ansaintapotentiaalin hahmottamiseen, eikä niinkään osakkeen kurssikäyrän trendin arvaamiseen. Uskon siis siihen, että osakekurssi seuraa ennemmin tai myöhemmin yhtiön todellisen voitonjakopotentiaalin kehityskaarta. Ajatus on yksinkertainen: mitä enemmän pörssiyhtiö kykenee jakamaan voittoa omistajilleen kustannusten, verojen ja välttämättömien investointien jälkeen, sitä arvokkaampi osakkeen tulee olla.

Kuten aiemmista merkinnöistäni on saattanut päätellä, myös Warren Buffett soveltaa mieluiten pitkän aikavälin sijoitusfilosofiaa. Jaan hänen kanssaan näkemyksen siitä, että kukaan ei voi ennustaa varmuudella osakkeen lähitulevaisuuden kehityskaarta. Siksi sijoittajan kannattaa keskittyä pörssiyhtiön pitkän aikavälin liiketoimintaedellytysten arviointiin. Markkinoiden konsensusennusteethan eivät muutoksineen luo yhtiön kassaan euroakaan lisää voittovaroja, jotka ovat osakekurssin pitkän aikavälin trendin perusta. Seuraavien vuosineljännesten kurssi- ja tulosennusteita laativille analyytikoille Buffett lähettää seuraavat terveiset:

”We’ve long felt that the only value of stock forecasters is to make fortune tellers look good.”

Kirjoittajan toisen sijoituskirjan Hajauta tai hajoa (311 s.) ennakkomyynti on alkanut!

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju). Kuvamateriaalin lähde etsy.com.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
2 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
28.06.2013 11:04

“Pitkällä aikavälillä olemme kaikki kuolleita.” En tiedä, kuka tuon edellä olevan viisauden on itse asiassa lausunut, mutta se soveltuu myös hyvin pörssisijoittamiseen. Horisontinkin pitää olla mielekäs.

Kilpailuetua syntyy ja häviää jatkuvasti täysin ennakoimattomalla tavalla. Hyvätkin yhtiöt jähmettyvät ja lopettavat osingonmaksun tai sen taso on naurettava suhteessa kurssiin.

Pörssin arvostustaso on vaihteleva ja kiinni hyvin monista asioista. Mutta hyvä liiketoimintakaan ei ole ikuista. 3 kuukautta on usein pitkä aika myös reaalibusineksessä, ei ainoastaan pörssisijoittamisessa.

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
28.06.2013 14:26

Kyky arvioida nykyisten ja tulevien kilpailuetujen kehitystä, markkinan kehitystä ja johdon taitavuutta ja näiden perusteella määrittää yrityksen arvo erottaa taitavan sijoittajan keskinkertaisesta.