Martin Paasi
Edellisessä blogissani, Pankkien muodikkaat rahastusinstrumentit, käsittelin sertifikaatteja (ETN) ja vivuttettujen päivätuottojen hankalaa arvioimista. Tässä jutussa avaan sertifikaattien kulujen lisäksi muita ominaisuuksia, jotka valitettavan usein jäävät sijoittajalta huomaamatta. Lue miksi sinun ei yksinkertaisesti kannata sijoittaa sertifikaatteihin.
Sertifikaattien (ETN) lyhyt oppimäärä
Sertifikaatit ovat pankkien liikkeeseenlaskemia arvopapereita, joilla käydään kauppaa osakkeiden tapaan. Kohde-etuus voi olla esimerkiksi raaka-aine, indeksi tai osake. Sertifikaattien avulla kohde-etuuden päivittäisen tuoton voi myös saada monikertaisena. Jos vipukerroin on esimerkiksi 3, saat kohde-etuuden päivämuutoksen kolminkertaisena. Bull-sertifikaatit tuottavat, kun kohde-etuuden arvo nousee. Jos Bull-sertifikaatin kohde-etuutena on esimerkiksi öljy, sertifikaatin arvo nousee öljyn hinnan noustessa. Bear-sertifikaatit antavat puolestaan käänteisen tuoton, eli jos öljyn arvo laskee, Bear-sertifikaatin arvo nousee (ja toisinpäin).
Sertifikaattien liikkeeseenlaskijat
Pohjoismaisista pankeista varsinkin Nordea ja Handelsbanken toimivat sertifikaattien liikkeeseenlaskijoina, ja näiden tuotteilla voi käydä kauppaa OMX Nasdaqissa (pohjoismaiset pörssit). Pohjoismaisella NDX-johdannaismarkkinalla liikkeeseenlaskijoita ovat varsinkin Commerzbank, Société Générale (SocGen) ja Citibank. Pohjoismaisten pankkien tyytyessä osakepohjaisiin sertifikaatteihin, joiden vipukerroin on korkeintaan 3, ulkomaiset pankit tarjoavat osakesertifikaatteja, joiden vipuvaikutus on jopa 4 ja indeksipohjaisia sertifikaatteja, joiden vipukerroin on jopa 15.
Kaksijakoinen kulurakenne
Sertifikaattien kulut muodostuvat aina vuotuisesta hallinnointipalkkiosta. Lisäksi Bull-sertifikaateilla on korkokulu ja Bear-sertifikaateilla takaisinostokulu (Repurchase Agreement, tai vastaava kulu). Kaikki kulut ilmoitetaan vuotuisina prosenttikuluina sijoitetulle pääomalle. Kulut ilmoitetaan lisäksi haarukkana, joten kulut voivat nousta ja laskea sertifikaatin elinkaaren aikana. Mitä korkeampi vipukerroin sertifikaatissa on, sitä korkeammat ovat myös kulut.
Sertifikaattien kulut
Jos tarkastellaan Handelsbankenin tuotteista esimerkiksi Bull Kulta -sertifikaattia vipukertoimella 2, on sen hallinnointipalkkio 0,8 prosenttia ja korkomarginaali yksi prosentti. Näin ollen kyseisen ETN:n kulut ovat noin 1,8 prosenttia vuodessa. Huomaa myös, että pankki pidättää itsellään oikeuden korottaa tai laskea hallinnointipalkkiota kuukausittain (katso sivu 4, täältä).
Nordealla on vastaavat kulut ETN:ille, joilla on osake kohde-etuutena. Sertifikaatit, joissa on indeksi kohde-etuutena, ovat yleensä halvempia. Nordea veloittaa OMXH25-indeksin Bull- ja Bear- 2x -sertifikaateista 0,6 prosenttia hallinnointipalkkiota ja 0,2 prosenttia rahoituskulua (Bull) tai takaisinostokulua (Bear), eli noin 0,8 prosentin vuotuiset kulut.
Myös Commerzbankilla löytyy samanhintaisia ETN:iä, mutta myös sertifikaatti Euro-Bund (Saksan valtiolaina) -futuurin indeksille, jossa vipukerroin on viisitoista ja vuotuisia kuluja noin 0,70 prosentin edestä. Huomaa, että tässä kohde-etuutena on velkakirja.
Société Généralilta löytyy ETN:iä viisitoistakertaisella vipukertoimella, joissa on kohde-etuuksina DAX, Eurostoxx 50 tai OMX30-indeksi. Hallinnointipalkkio on tätä kirjoittaessa 0,45 prosenttia ja se voi vaihdella nollan ja kahden prosentin välillä. Lisäksi näihin tulee rahoitus- tai takaisinostokuluja, mutta nämä määrittyvät sääntöjen puitteissa päivittäin, eli ne voivat olla lähes mitä vaan.
Kallista?
Pitkäaikaissäästäjälle sertifikaatit tai ETN:t ovat myrkkyä ilman vipukertoimiakin. Sertifikaatteihin ei kerry osinkoja. Seligsonin OMX Helsinki 25 ETF rahastoon niitä kertyi kuluvalta vuodelta 4 prosentin edestä. Lisäksi indeksirahastoa yksinkertaisemmista tuotteista veloitetaan tässä surutta monikymmenkertaiset hallinnointipalkkiot. Näin ollen vaihtoehtoiskustannukset ovat monisatakertaiset vastaaviin rahastoihin nähden. Pienetkin kuluerot tekevät valtavan loven pitkäaikaisten säästöjen tuottoon. Sertifikaatit mahdollistavat tosin kohde-etuuksia, joihin ETF:illä ei voi sijoittaa. Nämä kohde-etuudet ovat kuitenkin sellaisia, jotka eivät tuota mitään, kuten esimerkiksi volatiliteetti tai raaka-aineet.
Sertifikaatteja, varsinkin korkeilla vipukertoimilla, käytetäänkin todennäköisimmin markkinoiden lyhyen aikavälin kurssiheilahteluiden ajoittamiseen. Ammattilaisilta tällainen ei akateemisten tutkimusten valossa tosin onnistu, mutta spekuloimiseen sertifikaatit tuovat vipukertoimillaan varmasti oman jännityksensä. Spekuloinnin yhteydessä tuotteiden korkeat kulutkaan eivät paljoa paina, joten pankeille nämä tuotteet ovat kultakaivos.
Johdannaiset vastaan sertifikaatit
Sertifikaattien jakelu toimii myös moitteettomasti kun niitä pääsee ostamaan tutun kanavan, eli pörssin kautta. Johdannaisilla saisi aikaan samanlaiset tuotto-profiilit kuin sertifikaateilla, ilman hallinnointipalkkioita ja muita järjestelykuluja, mutta jostain syystä suruttomat sertifikaattisijoittajat ilmeisesti kokevat johdannaismarkkinat vaikeaselkoisiksi. Miten muutenkaan sertifikaattien suosion voi selittää?
Pankit käyttävät itse johdannaisia sertifikaattien luomiseksi, ja johdannaiset antavat sertifikaattejakin korkeampia vipukertoimia. Johdannaisten kiihtyvä aika-arvon hupeneminen saattaa aika ajoin turhauttaa, mutta ainakin tietää milloin nämä spekulaatioarvat erääntyvät. Vivutettujen sertifikaattien kohdalla näin ei ole.
Knock-out
Jos sijoitat esimerkiksi Bull Eurostoxx 50 X10 -sertifikaattiin (missä vipukerroin on kymmenen) ja Eurostoxx 50 laskee päivän aikana 10 prosenttia, sertifikaattisi arvo menee nollaan ja se kuoleutuu automaattisesti. Eli sen jälkeen sertifikaatti on arvoton, vaikka Eurostoxx 50 palautuisikin lähtölukemiin heti seuraavana päivänä. Tämä johtuu laskennallisesti tietenkin siitä, että kun sertifikaatin arvo menee nollaan, ei auta vaikka kertoisit minkälaisella kurssinousuprosentilla – lopputulos on kuitenkin nolla. Tavallisten johdannaisten arvo saattaa matkan varrella hyvinkin olla nolla, mutta peli ei ole täysin pelattu ennen kyseisen johdannaisen päättymispäivää. Vivutettujen sertifikaattien kohdalla näin saattaa käydä heti seuraavana päivänä.
Kyytipojaksi lainaus
Tämän jutun päätteeksi minun on pakko lainata Nordean verkosivuilla olevaa tekstiä. Siinä todetaan, että “Sertifikaateilla voi vaivattomasti ja kustannustehokkaasti ottaa näkemystä markkinan liikkeisiin huolimatta siitä liikkuuko markkina ylös tai alas“. Niinpä niin. Eli sertifikaateista vaivatonta ja tehokasta tuottoa pankeille.
Unohda sertifikaatit ja pelaa mieluummin suoraan ostetuilla johdannaisilla. Unohda mieluiten nekin (ainakin merkittäviltä osin), lopeta pankkien tukeminen ja hyödynnä sijoitusmuotoja joiden toimivuudesta on näyttöä.
Käydäksesi kauppaa pörssilistatuilla tuotteilla sinun on läpäistävä tietämystesti varmistaaksesi tuotteiden soveltuvuuden sinulle. Kaupankäynti pörssilistatuilla tuotteilla sisältää korkean riskin, joka ei sovi kaikille. Sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Ennen kaupankäynnin aloittamista sijoittajan tulee ymmärtää kaupankäyntiin liittyvät riskit ja tuotteeseen liittyvät ehdot.
Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club
