Ovatko osakkeet halpoja vai kalliita?

Osakekurssit kääntyivät nousuun niin Helsingin pörssissä kuin muuallakin kesällä 2012. Vahva kehitys kesti aivan viime viikkoihin asti. Yhtä varmasti kuin että tulee kesä jokaisen talven jälkeen alkoi kuulua puheenvuoroja, että pörssissä on jälleen kerran syntymässä kurssikupla. Sittemmin puheet ovat vaimentuneet, sillä pörssiromahdusten historiasta kammottavan kaiun saanut lokakuu osoittaa jälleen voimansa, sijoitusilmapiiri on nopeasti muuttumassa aiempaa selvästi synkemmäksi. Tosin tämä johtuu aivan muista syistä kuin pörssikuplaan uskovien puheista. On siis aiheellista pohtia, mistä oikein on kysymys ja ovatko osakkeet loppujen lopuksi kalliita tai halpoja.

Kieltämättä kurssitaso on vahvistunut tuntuvasti kesästä 2012, vielä lokakuun alussa painorajoitettu yleisindeksi oli noussut peräti 57 prosenttia kesäkuun 2012 aallonpohjasta. Silti kuplasta puhuminen osoittaa melkoista näköalattomuutta. Ei muisteta, että finanssikriisin vuosi 2008 oli maailmanlaajuisesti kaikkien aikojen surkein pörssivuosi. Siitä ei ehditty kunnolla toipua ennen kuin Euroopan velkakriisi riepotteli sijoittajia kovakouraisesti vuonna 2011. Edelleen pörssinoteeraukset ovat nimellisestikin vaatimattomia verrattuna vuoden 2007 tasoon. Normaalioloissa pörssiosakkeiden pitäisi tarjota kohtuullista vuotuista reaalituottoa.

Yritysten toimintaympäristö on poikkeuksellisen synkkä. Itse asiassa koemme tällä hetkellä Suomen taloushistorian pitkäaikaisinta lamaa, vaikka moni puhuukin kaunistelevasti ”taantumasta”. Erityisen kiusallista on, että Suomi on vajonnut EU-maiden pohjasakkaan. Maamme kokonaistuotanto on yhä selvästi alhaisempi kuin vuosina 2007 ja 2008. Useimmat muut maat ovat jo ylittäneet tuon tason ja monen maan talous on jo kasvu-uralla. Suomen viralliset työttömyysluvut eivät paljasta ongelmiemme mittasuhteita. Merkittävä määrä alityöllistetyistä eivät hae enää aktiivisesti työtä menetettyään toivonsa työllistymisestään.

Edellisen perusteella kannattanee suhtautua varauksellisesti pääosin kotimarkkinoilta tuottonsa hakeviin yhtiöihin. Erityisesti muutaman viime vuoden lukuisat veronkorotukset ovat kuristaneet kotimaista kulutusta ja työllisyyttä. Ei ole mikään sattuma, että kaupan alan kotimainen johtotähti Stockmann elää pitkän historiansa ehkä pahinta kriisiä.

Julkinen sektori on paisunut liian suureksi kansantalouden kantokykyyn nähden. Lääkkeeksi valittu verojen jatkuva korottaminen on nurinkurinen, sillä se syventää lamaa. Sen sijaan pitäisi hillitä julkisten menojen paisumista ja tehostaa toimintaa. On suorastaan uskomatonta, että maassa on valtiovarainministeri, joka vakavissaan halua edelleen kiristää työllisyystilanteen kannalta avainasemassa olevan kotimaisen omistuksen jo ennestään kohtuutonta verotaakkaa. Valtiovarainministerin pontimena täytyy olla joku muu syy kuin huoli maan taloudesta.

Suomen taloudellista tilannetta rasittaa myös Venäjän uhkaamassa oleva taloudellinen ahdinko. Puolet maan budjetista katetaan energian vientituloilla. Öljyn hinnanlasku yhdistettynä aggressiivisen ulkopolitiikan synnyttämiin pakotteisiin, asevarustelumenojen jyrkkään kasvuun, ruplan romahduksen aikaansaamaan valuuttapakoon ja viranomaisten mielivallan syventämään investointilamaan on todellinen myrkkycocktail, josta kärsii ei pelkästään Venäjä vaan myös sen kauppakumppanit, mm. Suomi.

Edellisessä olevan synkistelyn perusteella saattaa tuntua siltä, ettei osakkeisiin kannata koskea pitkällä tikullakaan. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole, kun cocktail hämmennetään markkinapsykologialla. On toki totta, että monelle Venäjän markkinoilla olevalle suomalaisyhtiölle tilanne näyttää ankealta. Pörssien luonteeseen kuuluu kuitenkin karkeat ylilyönnit, kun sijoittajien sopulilauma lähtee liikkeelle. Varoittava esimerkki oli finanssikriisi. Kurssikehityksen suuntaa määräävät kansainväliset suursijoittajat eivät malttaneet lopettaa osakkeiden silmitöntä dumppausta edes siinä vaiheessa, kun osakkeiden myynti alkoi muistuttaa lahjoitusta. Tällä hetkellä läsnäolo Venäjän markkinoilla on ollut näillä suursijoittajille suorastaan punainen vaate. Jopa monet laatuyhtiöt ovat joutuneet todistamaan osakkeittensa rajua laskua kuluvana vuonna. Enpä olisi kovin yllättynyt, vaikka tuosta joukosta löytyisi lähivuosien kurssivoittajat.

Kuluvana vuonna on selvästi voinut aistia sijoittajien tarvetta etsiä turvasatamia. Vakaata tulosta tekevät ja korkea osinkoa maksavat yritykset kuuluvat kuluvan vuoden pörssitähtiin. Kurssikehityksen kärkilistalla on osakkeita, joita ei ole totuttu näkemään siellä. Hyviä esimerkkejä näistä uusista pörssikomeetoista ovat Nordea ja Orion.

Olemme jälleen tuloskauden kynnyksellä. Toistaiseksi on tullut ilahduttavan vähän tulosvaroituksia, joten yleisilme lienee samanlainen kuin puolivuotiskatsauksissa. Myyntiluvut ovat ilmeisesti pääsääntöisesti pienentyneet, mutta tulokset lienevät jokseenkin samalla tasolla kuin edellisenä vuonna. Tämä on saatu aikaiseksi toimintaa tehostamalla, mikä ei kauan enää ole mahdollista. Koko vuoden osalta lienee syytä lähteä siitä, että yritysten yhteenlaskettu tulos ei yllä viime vuoden lukuun.

En kuitenkaan usko, että osinkosummaan olisi odotettavissa dramaattista muutosta. Osinkotuotto pysynee korkotasoon nähden poikkeuksellisen korkeana eli runsaassa neljässä prosentissa. Tämä onkin lähes nollakorkojen aikakautena ehkä vahvin pörssivirettä ylläpitävä voima. Kieltämättä on luonnotonta, että markkinoiden parhaat korkopaperit löytyvät osakelistalta. Näin ollen osakkeisiin on virrannut sellaisiakin pääomia, jotka normaalioloissa sijoitetaan joukkolainoihin, pankkitalletuksista puhumattakaan.

Vientiteollisuuden osakkeita tukee myös euron viimeaikainen heikkeneminen erityisesti dollariin nähden. Viejillämme on myös etuna, että voivat hakeutua sellaisille markkinoille, joissa talous on huomattavasti paremmassa kunnossa kuin meillä tai Venäjällä. Eiköhän tämä vanhaan tapaan ilmene esimerkiksi Koneen kohta julkistettavasta osavuosikatsauksesta.

Osinkotuoton korkeus ja varsinkin osinkotuoton suhde yleiseen korkotasoon kertovat, ettei osakkeiden kurssitasoa voi pitää erityisen korkeana. Tämä luonnollisesti sillä varauksella, etteivät tulokset heikkene jyrkästi tulevina vuosina. Muut perinteiset tunnusluvut kuten P/B- ja P/E-luvut eivät ole erityisen käyttökelpoisia tällä hetkellä. Yritysten todellisen kestävän tulostason määrittäminen onkin haastavaa lukuisten alaskirjausten ja muiden ns. kertaluonteisten kirjausten vuoksi.

Kun numeroanalyysistä ei ole juurikaan apua, kannattaa luottaa intuitioon. Kun terveen yhtiön osakekurssi romahtaa tilapäisten ulkoisten tekijöiden vuoksi, osakkeen hankinta on useimmiten osoittautunut oikein osuneeksi liikkeeksi sijoitusmarkkinoilla. Kukaan ei voi tietää, kuinka syvälle hyvän yhtiön kurssi painetaan, kun sopulit ovat vauhdissa. Järkevintä on silloin pyrkiä alentamaan keskihankintahintaa ostamalla lisää osakkeita alenevin hinnoin. Jotta tämä neuvo ei kuulostaisi liian yksinkertaiselta, on samalla muistutettava, että strategia toimii vain, mikäli kurssilasku päättyy ennemmin kuin sijoittajan käteisvarat.

Meillä on osakkeita Konessa, Orionissa ja Stockmannissa.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
6 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
11.10.2014 06:05

“Järkevintä on silloin pyrkiä alentamaan keskihankintahintaa”
=> eli lähtökohtako on se, että salkun täytyy mennä ensin tai olla jo tappiolla?

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
17.10.2014 12:55

Itse en välttämättä odottaisi koko salkun olevan tappiolla. Jos uskon johonkin osakkeeseen laskusuunnasta huolimatta, ostan sitä normaalisti, kuitenkaan tankkaamatta aivan hullusti (seuraavassa kuussa hinnat voivat olla vielä halvemmat). Jos pötssi jatkaa laskua, voi vuoden lopussa myydä sellaisia osakkeita, joissa vanhimmat ovat miinuksella (keskimäärin voidaan olla voitolla) ja käyttää rahat kevään mittaan osakkeisiin, joissa arvelee olevan nousuvaraa pitkällä tähtäimellä.

Nimetön
Nimetön
11.10.2014 11:39

Kirjoitus tuo hyvin esiin bisnessijoittamisen ja perinteisen arvosijoittamisen erot.

Bisnessijoittajan näkökulmasta on täysin merkityksetöntä kuinka paljon osakekurssit ovat keskimäärin nousseet vuodesta 2002. Miten ylipäätään vuosien 2012-2014 kehitys liittyy nykyhetken arvostustason arviointiin? Eikö olennaista ole arvioida nykytilaa ja tulevaisuutta.

Osinkoprosentti on arvostuskriteerinä kovin puutteellinen. Bisnes voi olla suuresta osinkoprosentista huolimatta kallis ja osinkoa maksamaton hyvinkin halpa. Mitä todellista tekemistä osinkoprosentilla on bisneksen arvoon? Onko bisnes jotenkin arvokkaampi, jos omistajan rahaa siirretään 25% osinkoveron rasittamana omistajan pankkitilille?

Kaikkinensa kovin omituisia uskomuksia esitetään sijoittamisen totuuksina, mutta uskomuksen suuri suosio ei tee siitä vielä totta.

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
14.10.2014 00:18

Vastaus Mika Hyttiselle: Voin tässä vastata vain hyvin lyhyesti ja pinnallisesti. Muun muassa kysymyksessä esitetyt asiat on käsitelty varsin perusteellisesti allekirjoittaneen ja Tom Lindströmin kirjassa “Onnistu osakemarkkinoilla” (Talentum 2011). Arvosijoittaja ostaa tietyn murto-osan yhtiöstä ja on siten myös “bisnessijoittaja”. Häntä kiinnostaa aina tietää, mikä olisi yrityksen arvo, mikäli koko yhtiö myytäisiin. Mitä alhaisempi pörssikurssi on tähän yhtiön “sisäiseen” arvoon verrattuna, sitä enemmän hänellä on turvapuskuria, joka madaltaa riskitasoa. Erona bisnessijoittajaan on kuitenkin, ettei vähemmistösijoittaja pääse käsiksi yhtiön kassaan. Historiassa löytyy lukuisia esimerkkejä enemmistöomistajan/-omistajien väärinkäytöksistä vähemmistöomistajia kohtaan. Sen takia vähemmistöomistaja on kiinnostunut osingosta, koska sitä rahaa häneltä ei voida viedä. Osingon… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
11.10.2014 14:24

Kiitos kirjoituksesta.

Jos mahdollista, niin voisiko lauseeseen:
“Muut perinteiset tunnusluvut kuten P/B- ja P/E-luvut eivät ole erityisen käyttökelpoisia tällä hetkellä. ” saada lisäperusteluja ihan vaan sen takia että ymmärtäisin hieman paremmin.

Nimetön
Nimetön
18.10.2014 16:28

Aleneviin hintoihin en suosittelisi ostamaan. Ei ole mitään takeita, että kurssi tulee koskaan nousemaan. Joka ostokerralla panos kasvaa ja potentiaalisesti hävittävä rahasumma. Minusta tämä on erittäin huono strategia (esim Nokia, Talvivaara). Ostakaa nouseviin hintoihin ja aloittakaa ostot, kun osake on jo halpa. Lamassa on hyvä ostaa, mutta nyt ei ole lama – pörssikurssit ovat nousseet huimasti jo vuosia jenkeissä ja vahvoissa euromaissa, suomessa vähemmän. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö voisi tulla pörssiromahdus myös suomessa. Jenkeissä velkataakka on ennätystasolla ja P/E-10 tasolla 26, eli erittäin kallis. Se tarkoittaa sitä, että kestävä bull market on pelkkä toiveuni. Kamelin selkä katkeaa ennemmin tai… Lue lisää >>