Kim/Tom Lindström
Vuoteen 2004 asti osinkoverotus Suomessa oli selkeä ja looginen. Veronhyvitysjärjestelmässä veropohja oli laaja ja verokanta matala, minkä ansiosta verottaja kiitti verokertymästä ja verovelvollinen verotaakan kohtuullisuudesta. Kun järjestelmästä jouduttiin luopumaan, poliittiset intohimot ja jopa asiantuntemattomuus alkoivat heijastua pääomaverotukseen. Tänään osinkoverotus muuttuu joka vuosi eikä se enää täytä alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Jatkuvat muutokset ovat tehneet veron sekavaksi ja epäloogiseksi. Samalla rapautunut verojärjestelmä haittaa tuntuvasti taloudellista kasvua, investointitoimintaa ja kotimaista omistajuutta. Miten meillä on varaa tähän Suomen synkkää taloudellista tilannetta ajatellen? Ja voiko asialle mitään tehdä?
Asiaa on mietitty muuallakin. Marraskuun alkupäivinä EVA julkaisi kirjasen ”Kasvun prosentit”, jossa oikeustieteen tohtori Janne Juusela esitti oman ehdotuksensa osinko- ja pääomatuloverotuksen uudistamiseksi. Maamme johtaviin veroasiantuntijoihin kuuluvan Juuselan ehdotus on selkeä, yksinkertainen ja läpinäkyvä sekä ennen kaikkea myös neutraali ja oikeudenmukainen.
Mutta kerratkaamme nykyverotuksen päälinjat ennen siirtymistä Juuselan ehdotukseen. Vielä verovuonna 2011 pääomaveroprosentti oli 28 prosenttia. Pörssiyhtiöiden jakamista osingoista 70 prosenttia katsottiin veronalaiseksi tuloksi. Osingonsaajalle verovapaa 30 prosentin osuus otettiin käyttöön vuonna 2005 veron kohtuullistamiseksi, kun kertaheitolla siirryttiin osinkojen yhdenkertaisesta verotuksesta kahdenkertaiseen verotukseen.
Kuuden puolueen hallitus nosti valtiovarainministerinsä aloitteesta verokannan 30 prosenttiin verovuodelta 2012, minkä lisäksi aloitettiin pääomatulojen progressiivinen verottaminen lisäämällä 32 prosentin veroporras 50.000 euron ylittäville tuloille. Tämän jälkeen oli selvää, että verotuksen ennustettavuus oli lopullisesti tipotiessään. Sivistysvaltiossahan on oikeus edellyttää verottajalta ennakoitavuutta, koska sijoituksia tehdään vuosikausiksi tai jopa vuosikymmeniksi. Kuluvan vuoden alusta progressioporras laskettiin 40.000 euroon ja vuonna 2015 edelleen 30.000 euroon. Samalla ylempi verokanta nostetaan ensi vuonna 33 prosenttiin.
Pörssiosinkojen veronkiristys ei rajoitu pelkästään verokantojen nostamiseen. Kuluvan vuoden alusta veronalainen osuus osingoista nostettiin 70 prosentista 85 prosenttiin. Tämä merkitsee käytännössä, että 30.000 eurosta alkaen todellinen verorasitus on ensi vuonna 42,44 prosenttia, kun otetaan huomioon samoista varoista maksettava 20 prosentin yhteisövero.
Nykyjärjestelmässä listaamattomien yritysten maksamia osinkoja verotetaan huomattavasti lievemmin kuin pörssiosinkoja. Näin estetään tehokkaasti yhtiöitä hakeutumasta pörssiin ja hankkimasta lisäpääomaa kasvun rahoittamiseksi.
Muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadun osingon verokohtelu määräytyy yhtiön osakkeille lasketun matemaattisen arvon perusteella, joka saadaan jakamalla kirjanpidollinen oma pääoma osakkeiden lukumäärällä. Listaamaton yhtiö voi jakaa enintään 8 prosenttia kirjanpidollisesta omasta pääomastaan lievästi verotettuna siten, että yksittäinen osakas joutuu maksamaan vain 7,5 prosenttia (8,25 prosenttia 30.000 euroa ylimenevältä osalta) 150.000 euroon asti. Mainitut prosenttiluvut ovat neljäsosa vastaavista pääomaveroprosenteista. Yhteisövero mukaanluettuna listaamattoman yhtiön osingon kokonaisvero on siten 26,0 prosenttia tai 26,6 prosenttia. Listaamattoman yhtiön maksaman osingon kokonaisverorasitus on 30.000 euron progressioportaasta lähtien peräti 15,84 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin pörssiyhtiön osingosta menevä vero. Mitään järkiperusteita pörssiyhtiön syrjinnälle ei ole. Missään muualla maailmassa ei ole tällaista hallinnon asettamaa keinotekoista estettä pörssilistautumiselle. Yhdellekään maalle ei tulisi varmaan edes mieleen yrittää tällä tavalla heikentää kasvuyritysten rahoitusmahdollisuuksia.
Mikäli listaamattoman yhtiön osakkeenomistajalle maksama osinko ylittää 150.000 euroa, ylimenevästä osuudesta maksetaan pääomatuloveroa normaalien sääntöjen mukaan edellyttäen, ettei yhtiön osingonjakoon varaama rahamäärä ylitä kahdeksaa prosenttia yhtiön nettovarallisuudesta. Tässäkin tapauksessa sovelletaan 85 prosentin sääntöä.
Ja mikäli listaamattoman yhtiön nettovarallisuus on liian pieni edullisesti verotettua osingonjakoa ajatellen, 75 prosenttia osingosta verotetaan osakkeenomistajan ansiotulona. Kaiken kaikkiaan sekä pörssiyhtiön että erityisesti listaamattoman yrityksen osinkoverotus on monimutkainen ja sekava. Lähinnä se muistuttaa tilkkutäkkiä, johon lukuisat poliitikot ovat saaneet painaa sormenjälkensä.
Pörssiosinkojen ylikireä verotus suosii velkarahoituksen käyttöä oman pääoman kustannuksella, mikä on kansantaloudellisesti täysin nurinkurinen kannustin. Verosäännökset eivät kuitenkaan syrji pelkästään pörssiyhtiöitä tai pörssiosakkeisiin sijoittavia. Kärsijöinä on yhtä lailla sellaiset listaamattomat yhtiöt, jotka eivät vuosien tai vuosikymmenten saatossa ole voineet kerätä runsaasti nettovarallisuutta. Näihin kärsijöihin kuuluvat siten myös avainhenkilöidensä osaamiseen tai palvelujen tarjoamiseen perustuvat yhtiöt, taseisiin kun ei merkitä asiantuntemusta tai muutakaan henkistä pääomaa. Juuri tällaiset yhtiöt ovat viime aikoina olleet kehityksen kärjessä. Mainittakoon vain sellaisia esimerkkejä kuin Supercell tai Rovio (Angry Birds). Osinkoverotus ei tietenkään saisi riippua liiketoiminnan luonteesta tai yhtiön varallisuusasemasta. Verotus ei myöskään saisi kannustaa yrityksistä luopumiseen. Ei tarvita verottajan myötävaikutusta maamme muuttamiseksi tytäryhtiötaloudeksi.
Osinkoverotuksen syntilistaa voi jatkaa edelleen. Ilman mitään järkiperusteita erityisesti pörssiosinkoja (kokonaisvero 40,4 prosenttia ja 30.000 eurosta alkaen 42,44 prosenttia) verotetaan huomattavasti raskaammin kuin lähdeverotettuja korkotuloja (30 prosenttia) tai vuokratuloja (30/33 prosenttia). Kaiken kukkuraksi sijoitusrahastot eivät maksa lainkaan veroa osingoistaan, millä perusteettomasti suositaan rahastosäästäjää. Sijoitusvakuutuksistakaan ei makseta veroa. Ei ole olemassa syitä, miksi verottajan pitäisi suosia tai syrjiä erilaisia sijoituskohteita.
Tässä yhteydessä voidaan myös vahvasti kyseenalaistaa progression järkevyys pääomatulojen verotuksessa. Kun aikoinaan ansiotulot ja pääomatulot eriytettiin toisistaan verotuksessa ja pääomatuloille säädettiin tasavero, tämä päätös perustui huolelliseen ja asiantuntevaan harkintaan. Muistutettiin, että ansiotuloista poiketen pääomatuloihin liittyy riskiä. Pääomatulot eivät kerry tasaisesti ja tappioriskikin on hyvin konkreettinen. Pääomatuloon ei liity muitakaan palkansaajan etuja kuten työsuhdeturvaa, ennalta sovittua ja tasaisesti kertyvää palkkaa, eläkeansaintaa tai lomaoikeuksia.
Ansiotuloverotuksesta poiketen pääomatuloverotuksessa saatetaan myös verottaa näennäisiä inflaatiovoittoja esimerkiksi kauan omistettujen osakkeiden myynnin yhteydessä. Asiantuntijat totesivat lisäksi, että progressiivinen pääomatuloverotus johtaa helposti ei-toivottuun verosuunnitteluun ja jopa pääomapakoon. Pääomatulojen liian ankara verotus haittaa investointitoimintaa ja siten myös taloudellista kasvua, mikä puolestaan supistaa verotuloja.
Mutta palataan Juuselan malliin. Yleensä yksinkertainen on kaunista, niin myös tässä tapauksessa. Juuselan ehdotuksen mukaan pääomatulojen 30 prosentin tasaveroon palautettaisiin. Sekä pörssiyhtiön että listaamattoman yhtiön osakkeenomistajan osingoista 50 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa ja 50 prosenttia verovapaata tuloa. Osingonsaaja maksaisi siis aina 15 prosenttia veroa osingoistaan.
Kun samoista tuloista maksettava yhteisövero otetaan huomioon, on osinkojen kokonaisvero aina 32 prosenttia riippumatta siitä onko yhtiö pörssissä tai ei, millä alalla yhtiö on tai minkä verran se on ehtinyt kerätä aineellista varallisuutta. Kokonaisvero on myös hyvin linjassa muiden pääomatulojen verotuksen kanssa. Osingonsaajalta perittävä 15 prosenttia on sama kuin yleisin lähdevero ulkomaisen yhtiön maksamasta osingosta. Malli on ihailtavan selkeä ja looginen. Se minimoi verottajan työtä sekä takaa, että verotus on oikeudenmukainen ja neutraali pääomatulolajista riippumatta. Ja mitä parasta, veromalli tukisi taloudellista kasvua, mikä ajan myötä kasvattaisi verotuloja. Edessä on vain yksi mutta sitäkin vaikeampi haaste: miten saada poliitikot asettamaan koko kansantalouden edun populististen irtopisteiden keruun edelle?
Kim Lindström
Lue lisää osingoista ja katso parhaat osinko-osakkeet: Nordnetin osinko-opas
Yrittäjävastainen hyökkäys muuten asialliselta kirjoittajalta. Ehdotus johtaisi yrittäjien verotuksen merkittävään kiristämiseen. Ylimääräisiä rahojaan sijoittava pörssiosakkeenomistaja maksakoon korkeampaa osinkoveroa kuin niska limassa painava yrittäjä, jonka koko omaisuus, työpanos ja vielä velat ovat kiinni omassa yrityksessä. Ilman yrittäjiä ei synny uusia listayrityksiä. Osinkoveron kiristys, jota kirjoittaja kannattaa, haittaisi merkittävästi yrittäjien asemaa, tukahduttaisi pienyritysten toimintaa ja romahduttaisi pienyritysten vakavaraisuuden, koska verotus ei enää kannustaisi vakavaraisuuden kasvattamiseen vaan velkaantumiseen. Velkafirma kaatuu paljon helpommin. Ehdotus olisi sijoittajienkin edun vastainen, koska pörssiyhtiön synty vaatii hyvin suurta joukkoa yrittäjiä, joista aina joku onnistuu ja listautuu. Kuiviin verotetut velkoihinsa tuupertuvat pienyritykset eivät ole pörssisijoittajien etu. On totta, että… Lue lisää >>
Hyvä kirjoitus. Kiitos että pidätte asiaa esillä. Mainitut epäkohdat ovat räikeitä. Verotus pitäisi todellakin neutralisoida ja saavuttaa laaja kattavuus yhdistettynä kohtuulliseen tasoon.
Verottaja voittaa aina.
Ja tahot, joilla on varallisuutta järjestää keinot verojen välttämiseksi.
Me tavispulliaiset täällä Suomenmaassa olemme pallo jalassa, ja maksamme mitä poliitikko häärää ja vouti määrää.
Jonkunhan on verotkin maksettava.
Erinomainen kirjoitus taas kerran osinkoverotuksesta herra Lindstömmiltä. Toivoisin kovasti, että nämä kirjoitukset saataisiin myös poliittistenpäättäjien tietoisuuteen. Kannustaisin myös herra Lindströmiä itse ehdokkaaksi eduskuntaan, jos vain kiinnostusta ja aikaa riitää. Kiitos ja kumarrus…
Ei näin. Tässä on otettu kyllä melkoisen suppea/omakohtainen näkökulma. Pienten yritysten omistajien, yritysten jotka eivät siis koskaan tule olemaan minkäänlaisia listautujia, ei pitäisi joutua tälläisen mielivaltaisen osinkoverotuksen kiristyksen kohteeksi. Muita keinoja pitää keksiä listautumisen esteiden poistamiseksi.Ei kai pienten yritysten kuulu olla tälläisen offensiivin maksumiehiä vai kuinka. Ette ymmärrä pienten yritysten toimintaa. Yrittäjä on useimmiten pienipalkkaisin henkilö yrityksessä. Säästää firmaa palkan sivukuluilta. Jos sitten syntyy tulosta, niin kompensoi palkkaansa osingoilla. Kuka muu esim. palkansaaja suostuisi tälläiseen että tehdään töitä ja nostetaan palkkaa sen mukaan mitä saadaan tilikauden aikana tehdyillä töillä aikaiseksi. Tulosperusteisesti. Ei, duunarit tarvii palkkansa vaikka tulisi tappiotakin. Näin toimii… Lue lisää >>
Aivan yhtälailla oma näkökulmasi on suppea/omakohtainen. Juuri tässähän se ongelma piilee. Saavutetuissa eduissa. Heti kun jotain ehdotetaan niin vinkuna alkaa jostain suunnasta.
Nimenomaan tuo yksinkertaisuus, selkeys ja tasapuolisuus olisi se hyvän verojärjestelmän keskeinen periaate, mutta mitä tässä äänestäjänä ainakaan voi kun vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti löydy.
Lukaisin läpi opposition (kesk. & PS) varjobudjetit ja molemmilla olisi toiveena kiristää noteerattujen yhtiöiden osinkoveroja entisestään. 1000 € ja alle 0% ja ylimenevä osa 100% verotettavaa..
Listaamattomien yritysten osingoissa on kyse toimeentulosta tehdyn työn tuloksesta, mutta sijoitustoiminta listattuihin yrityksiin ei liene monellekkaan elinkeino
Ehdotetussa muutoksessahan hyötyjinä nähdään mm. alkuvaiheessa olevat listaamattomat yritykset. Tuskin niillä vakavaraisten listaamattomien yritysten omistajilla on pikkurahan puutetta. Sitäpaitsi, ehdotettu muutos kannustaisi niitäkin kasvamaan entisestään ja houkuttelisi listautumaan.
Hyvä kirjoitus. On täysin kohtuutonta, että verotuksella luodaan keinotekoisia esteitä kasvulle ja ajetaan ne vähäisetkin työpaikat pois Suomesta. Verotuksen tulee olla yrittämiseen ja kasvuun kannustavaa, sekä ennakoitavaa. Laajalla veropohjalla saadaan parhaiten euroja valtion kirstuun ja turhaa byrokratiaa karsimalla vähennetään julkisen sektorin kuluja. Edellä kuvatut toimenpiteet veisivät harppauksen eteenpäin molempia tavoitteita.
Minulle riittäisi, jos luotaisiin edes jokin mekanismi osinkotulojen uudelleensijoittamiselle edes siihen osinkoa maksaneeseen yhtiöön ilman verottajan väliintuloa.
Toinen minua harmittava vero on inflaation verottaminen, vaikka se ei toki nyt olekaan ongelma. Esikuvana tässä on tietenkin Norja, jossa osapuilleen riskitöntä korkoa vastaava tuotto vahvistetaan verottomaksi.
Muuten maksan veroni ihan mielelläni. Yhteisöverokin on laskenut koko ajan, joka laskee myös sijoittajan veroastetta. Ongelmat piilevät juuri neutraalisuudessa, joka voidaan toki saavuttaa eri tavoin.
Kaikkien epäneutraalisuuksien äiti sijaitsee toki siellä asumisen puolella omistus- ja vuokra-asumisen välillä.
Fantastisk text än en gång. Hur ska vi få vänstern att förstå dehär?
Lisäksi on todella farssi että usein osinkoja tuottavat osakesijoitukset rahoitetaan palkkatuloilla josta jo peritää tulovero. Köh
1) Hyvä ehdotus Kim ! Koska olemme Suomessa, tässä asiassa jatkuu edelleen valitettavasti juuri tuo mainitsemasi irtopisteiden keruu. Irtopisteistä (kateudesta) saa ääniä, kansantalouden tilasta ei poliitikoille ole niin väliä.
2) Osakesijoittajaa ja varsinkin osinkosijoittajaa on viime vuosina rankaistu todella rankasti. Koko six-pack, laidasta laitaan, on ollut sitä mieltä että sijoittaminen, varautuminen omatoimisesti säästämällä vanhuuden varalle ja samalla pääomahuollon turvaaminen suomalaisille yrityksille on jotenkin rikollista tai paheksuttavaa ja siksi yksityishenkilöiden sijoittaminen on yritetty nitistää verotuksella. Kun kotimainen omistajuus tahallisesti tuhotaan, on seurauksena tytäryhtiötalous.
Asiaa 100%.sti, joskin >10% verorälssi jäi käsittelemättä. Nythän nyrkkisääntönä 10% omistus maksaa 90% kertyvästä osinkoverosta, tjsp. Jos rälssi tulisi mukaan talkoisiin, verokertymä joko kasvaisi reilusti tai prosenttia voitaisiin pudottaa. Samalla kertaa kun uudistetaan, pitäisi viedä koko homma Viron malliin ilman välivaiheita, sillä yhteisövero tulee joka tapauksessa häviämään valtioiden verokilpailussa.
Hyvä kirjoitus, kiitos siitä!
Nyt odotellaan, kuka poliitikoista tällä kertaa ennen vaaleja alkaa lupailla pienten osinkojen verottomuutta! Vaalien jälkeen puheet unohdetaan taas kerran ja päätetään yksimielisesti KOROTTAA osinkoveroja – sillä kärjellä, että se osuukin eniten piensijoittajiin.