Tuomo Saarnio
Suomessa on taas eletty mukavaa keväistä osinkohuumaa. Jos säät eivät ole vielä sijoittajaa niin paljoa lämmittäneet, niin sitä enemmän suomalaisten yhtiöiden maksamat osingot. Suomalaiset pörssiyritykset maksavat tänä vuonna osinkoja enemmän kuin koskaan. Edellinen ennätys kymmenen vuoden takaa, 12,5 miljardia euroa, rikottaneen tänä keväänä.
Tässä ennätyshuumassa on kuitenkin hyvä muistaa, että osinkojen maksu ei ole yrityksen ainoa mahdollinen tapa palkita omistajiaan. Joissakin tapauksissa se ei ole edes taloudellisesti kaikista tehokkain. Yleisin vaihtoehto osingoille on yrityksen omien osakkeiden takaisin osto. Maailmalla monet yritykset palkitsevat omistajiaan samanaikaisesti molemmilla tavoilla.
Tulee kuitenkin muistaa, että omien osakkeiden takaisinosto on yleensä järkevää vain silloin kun osakkeen markkinahinta konservatiivisesti arvioiden on yrityksen osakkeen todellista arvoa halvempi. Ostamalla euron 80 sentillä tekee harvoin huonot kaupat. Tällaisessa tilanteessa takaisinostot on tehokas ja varma tapa lisätä omistaja-arvoa. Sijoittajan omistusosuus yrityksestä kasvaa, osakemäärän vähentyessä osakekohtainen tulos kasvaa ja myös sijoittajan osuus mahdollisesti jaettavasta osingosta kasvaa.
Asiaa on myös syytä tarkastella itse yrityksen näkökulmasta. Yhtiön johdon tulisi ensin tutkia nykyisen liiketoiminnan tarjoamia investointimahdollisuuksia. Yrityksen kaiken toiminnan pitäisi tähdätä liiketoiminnan tehostamiseen, kannattavaan kasvuun, tuotteiden ja palvelujen parantamiseen ja kaikella tällä kilpailuedun saavuttamiseen sen kilpailijoihin nähden. Nimenomaan pysyvä kilpailuetu on usein pitkällä aikavälillä ratkaiseva. Tällöin osinkojen ja omien osakkeiden takaisin ostojen lisäksi mahdollista on edellä mainitun omaan liiketoimintaan investoimisen lisäksi yritysostot (koko yritys tai osasijoitus) tai velan pois maksaminen. Nämä kaikki voivat olla oikea-aikaisesti ja oikein toteutettuina erinomaisia keinoja omistusarvon lisäämiseksi. Ja toisaalta näihin kaikkiin liittyy myös omat sudenkuoppansa.
Kun Warren Buffettilta tivattiin joitakin vuosia sitten miksi hänen yhtiönsä Berkshire Hathaway ei maksa osinkoja, niin hän esitti osakkeenomistajilleen osoitetussa vuosikirjeessään mielenkiintoisen esimerkin eri palkitsemistapojen tuotoista:
’Olettakaamme, että sinä ja minä omistamme tasan nettovarallisuudeltaan kahden miljoonan arvoisen yrityksen. Yritys antaa pääomalle 12 % tuoton – 240.000 – ja voimme odottaa tämän tuoton takaisininvestoinnin tuottavan saman 12 %. Lisäksi ulkopuolinen taho on valmis maksamaan 125 % yrityksemme nettovarallisuudesta. Siinä tapauksessa molemmat omistajat saisivat 1.25 miljoonan arvon osuudestaan.
Sinä haluaisit, että kolmasosa yrityksen tuotosta maksettaisiin omistajille osinkoina ja 2/3 sijoitettaisiin uudelleen yrityksen liiketoimintaan. Mielestäsi tämä suunnitelma hienosti tasapainottaa välittömät tulot ja pääoman kasvun. Eli ehdotat, että 80.000 maksetaan osinkoina ja 160.000 investoidaan takaisin liiketoimintaan. Ensimmäisenä vuonna molemmat omistajat saisivat 40.000 osinkoina ja tulojen kasvaessa sekä osingot että yritykseen takaisin investoitava osuus kasvaisivat. Yrityksen tuloksen kokonaiskasvu olisi 8 % vuodessa (12 % kokonaistuotosta vähennetään 4 % osingonmaksuun).
Kymmenen vuoden kuluttua yrityksemme nettoarvo olisi 4.317.850 (alkuperäinen kaksi miljoonaa kasvanut korkoa korolle 8 % vuodessa) ja tulevan vuoden osinkosi olisi 86.357. Yrityksemme myyntiarvo meille molemmille olisi 2.698.656 (125 % yhtiön nettovarallisuudesta puoliksi jaettuna). Eläisimme onnellisina osinkojen ja yrityksemme arvon kasvaessa 8 % vuosittain.
Sitten on toinen vaihtoehto, joka tekisi meidät vieläkin onnellisemmiksi. Tässä tapauksessa jättäisimme kaikki tuotot yritykseen takaisininvestoitaviksi ja myisimme vuosittain 3.2 % osakkeistamme. Koska tässä esimerkissä voisimme myydä osakkeemme 125 %:lla yrityksemme kirjanpitoarvosta tuottaisi se kummallekin saman 40.000 käteisenä kuin edellisessä tapauksessa osinkoina ja tämä tulo kasvaisi yrityksen varallisuuden kasvaessa vuosittain. Voisimme kutsua tätä tapaa ”itse tehdyiksi osingoiksi.”
Tällä tavalla yrityksemme nettoarvo kasvaisi kymmenessä vuodessa 6.211.696 rahaan (alkuperäinen kaksi miljoonaa kasvanut korkoa korolle 12 % vuodessa). Koska myisimme osakkeitamme vuosittain, niin omistusosuutemme yrityksestä olisi tässä ajassa huvennut 36.12 prosenttiin. Tämän osuuden arvo olisi kuitenkin 2.243.540 ja osakkeidemme myyntiarvo (125 % yhtiön nettovarallisuudesta) olisi 2.804.425 eli noin 4 % suurempi kuin, jos olisimme ottaneet käteisen osinkoina. Mikä merkittävintä sekä itse tekemämme osingon käteissumma että yrityksemme kokonaisarvo olisivat suuremmat. Eli enemmän rahaa käytettävissä ja suurempi omistusarvo!’
Buffettin yksinkertaistettu esimerkki ei tietenkään ota huomioon yksityishenkilöiden, yritysten ja eri maiden erilaista osinkojen ja pääomatulon verotusta, mikä voi vaikuttaa suurestikin siihen, mikä tapa saada tuottoja yrityksestä on kullekin edullisin.
Usein on todettu, että merkittävä ero varallisuuden kasvussa syntyy siitä, sijoittaako osingot takaisin liiketoimintaan vai käyttääkö ne muuhun kulutukseen. Pidemmällä aikavälillä miljoonat syntyvät nimenomaan korkoa korolle vaikutuksella osingot takaisin sijoittamalla.
Mitäpä, jos tässä tapauksessa sijoittaja – joka ei tarvitse osinkotuloja jokapäiväisen elämän pyörittämiseen – valitsisikin sijoituskohteikseen pelkästään pääomalle parhainta tuottoa antavia yrityksiä, jotka eivät maksa ollenkaan osinkoa, vaan investoivat kaikki tuottonsa takaisin liiketoimintaansa.
Osingoista maksettujen verojen ja kaupankäyntikulujen jälkeen alkaa syntyä tuotoissa eroja. Ehkä tässä on pitkässä juoksussa se yksi miljonäärin ja miljardöörin ero kuten Warren Buffett on omalla liiketoiminnallaan ja yrityksensä osingonmaksupolitiikallaan osoittanut.
