Osakesäästäminen ennen ja nyt

Tämän kolumnin kirjoittaja on ollut erittäin aktiivinen yksityissijoittaja lähes puoli vuosisataa eli vuodesta 1968 alkaen. Sinä aikana pörssitoiminnan kehitys on ollut huikea ja 1960-luvun osakesäästäjä olisi ymmällään tämän päivän pörssitodellisuudessa. Olen kirjannut havaintoja pääomamarkkinoiden tapahtumista vastikään ilmestyneessä teoksessani (Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä). Tämä onkin herättänyt kiinnostuksen sitä kohtaan, miten osakesäästäminen on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Olen käynyt esitelmöimässä tästä aiheesta ja seuraavaksi ajattelin kirjoittaa muutamia esimerkkejä osakesäästäjän maailman valtavasta murroksesta.

Vuodesta 1968 pörssivaihto on suorastaan räjähtänyt. Viime vuonna vaihdettiin yhden pörssipäivän aikana moninkertaisesti vuoden 1968 koko vuosivaihtoon verrattuna! Vaikka pieni osa tästä hurjasta kasvusta johtuu inflaatiosta, osakekauppa oli todella perin vaatimaton tähän päivään verrattuna. Syitä oli useita. Vuonna 1968 eikä pitkään sen jälkeenkään markkinoillamme ei ollut lainkaan ulkomaisia sijoittajia, jotka ovat erityisen aktiivisia kaupankävijöitä. Tietenkään ei ollut myöskään salamannopeita tietokoneita, joiden osuus tämän kaupan kaupasta on huomattavan suuri.

Vuonna 1968 käytiin kauppaa fyysisillä osakekirjoilla eikä vain tietokonemuistissa olevilla arvo-osuuksilla. Osakekirjat olivat usein hyvin kauniita, mutta kaupankäynti oli kömpelöä. Mikäli myynnissä oli esimerkiksi vain 50 tai 100 osaketta käsittäviä osakekirjoja, oli toivotonta ostaa pienempiä määriä. Mikäli epäonnekseen sai lähinnä yhden osakkeen osakekirjoja, pankkilokero täyttyi pikavauhtia, vaikka osakesalkun arvon oli jokseenkin mitätön. Leikkaamalla näistä osakekirjoista osinko- tai osakeantikuponkeja ei päässyt tuntipalkoille.

Kun 1960-luvun sijoittaja osti osakkeita, samat osakkeet löytyivät useimmiten myös perunkirjoituksesta. Vaatimaton vaihto ja hankala kaupankäynti ei luonut edellytyksiä nopealle kaupankäynnille. Lisäksi myyntivoitto oli verovapaa viiden vuoden omistuksen jälkeen. Oli suorastaan typerää myydä hyvin nousseita osakkeita ennen tämän määräajan umpeutumista.

Pörssikeinottelun puuttuminen johti siihen, että kurssikehitys oli erittäin vakaa, suorastaan staattinen, mikä ei kuitenkaan estänyt sitä, että pitkän aikavälin arvonnousu oli useimmiten varsin tyydyttävä. Markkinapsykologian aiheuttamia ylilyöntejä tuskin edes tunnettiin, joten siinä suhteessa tilanne on aivan erilainen tänä päivänä. Nykyinen sopuli-ilmiö, joka johtuu mm. tietokonerobottien yksisilmäisestä ryntäämisestä samaan suuntaan, aiheuttaa järkyttäviä kurssireaktioita jopa vähämerkityksisiin uutisiin. Toki tämä tarjoaa mielenkiintoisia ansaintamahdollisuuksia arvosijoittajalle.

Vuoteen 1989 asti pörssikauppa käytiin pörssisalissa, ja muistutti elävästi torikauppaa. Toimeksiantojen jättäminen oli varsinaista hakuammuntaa, sillä etukäteen osakesäästäjä kävi yleensä Yhdyspankin tai Kansallispankin tiskillä ilmoittamassa osto- tai myyntiaikeistaan. Kahden suurpankin osuus vuoden 1968 pörssikaupasta oli yli 70 prosenttia. Tänä päivänä pörssikauppamme on lähes kokonaan ulkomaisten pankkien, ehkä ennen kaikkea amerikkalaisten pankkien hallussa. Vuonna 1968 normaali välityspalkkio leimaveroineen oli 1,5 prosenttia. Tänä päivänä Nordnetin asiakas voi päästä jopa 0,1 prosentin alapuolelle.

Yleensä toimeksiannot tehtiin ”päivän hintaan”, koska ei voinut tietää millä tasolla kauppaa käydään. Tänä päivänähän Nordnetin asiakas toimii ikään kuin itse pörssimeklarina syöttäessään tarjouksensa suoraan pörssin tietojärjestelmään. Lisäksi hänellä on moninverroin tarkempi käsitys markkinatilanteesta kuin 1960-luvun pörssimeklareilla. Luonnollisesti pörssimaailma Suomen rajojen ulkopuolella oli täysin tuntematon ilmiö 1960-luvun sijoittajalle. Ulkomaisia osakkeita saimme alkaa ostaa vasta 1980-luvun puolivälissä. Ystävämme 1960-luvulta olisi suositellut meille käyntiä psykiatrin luona, mikäli olisimme kertoneet hänelle, että nykyään voi napin painalluksella ostaa osakkeita toiselta puolelta maapalloa.

Rahastoista ja sijoitusyhtiöistä ei tiedetty mitään ennen 1980-lukua. Pörssivaihdon kärjessä oli vuonna 1968 molemmat suurpankit. Ainoastaan niillä oli runsaasti osakkeenomistajia. Muilla yhtiöillä oli vain murto-osa nykyisistä osakasmääristä. 1960-luvulla pörssilistalla oli 12 metsäteollisuutta harjoittavaa yhtiötä. Jatkuvien fuusioiden seurauksena meillä on tänään enää vain kolme metsäyhtiötä, eikä niidenkään tulevaisuuden näkymät näytä ruusuisilta digitalisoitumisen seurauksena. Puhuminen internetistä olisi kuulostanut science fictionilta joitakin vuosikymmeniä sitten; tänä päivänä se sekoittaa mm. lehtiyhtiöiden pasmat.

Vuonna 1968 oli tapana, että yhtiökokouksissa baari pysyi avoimena tuntikausia. Silti humaltuneita osakkeenomistajia ei juuri näkynyt. Minkähänlaista olisi tänään, kun myös yhtiökokousten osallistujamäärät ovat kasvaneet rajusti? Vuonna 1969 osallistuin esimerkiksi Wärtsilän yhtiökokoukseen. Villapaitaan sonnustautuneena opiskelijana taisin olla ainoa ”normaali” ihminen. Loput olivat harmaantuneita vanhoja herrasmiehiä, joilla kaikilla taisi olla tuhti osakesalkku. Oletan, että useimmista oli maininta aateliskalenterissa.

Vapaasta alkoholitarjoilusta huolimatta 1960-luvun pörssimaailma ei ollut mikään onnela. Vuosikertomukset olivat täysin mitäänsanomattomia tekeleitä eivätkä ”tilinpäätökset” antaneet minkäänlaista osviittaa yhtiön todellisesta tuloksesta. Näytettiin suurin piirtein sen verran tulosta kuin mitä oli päätetty jakaa osinkoina. Luonnollisestikaan emme tienneet ketkä nämä päätöksentekijät olivat, sillä yhtiön omistusluettelo oli huippuluokan liikesalaisuus. 1960-luvun sijoittaja ei olisi hurjimmissa unissaankaan voinut kuvitella nykyisiä 100-150-sivuisia vuosikertomusopuksia, joissa yhtiö avataan numeronikkareille pienintä yksityiskohtaa myöten.

Kun tietoa yrityksistä ei saanut 1960-luvulla, analyytikkojakaan ei ollut. Ainoa konkreettinen tieto oli osinko, joten osinkotuotto oli ainoa tarjolla oleva tunnusluku. Osingot ilmoitettiin prosentteina osakkeen nimellisarvosta, mikä oli täyttä hölynpölyä, koska nimellisarvo oli eräänlainen historiallinen jäänne yhtiön perustamisesta. Nimellisarvot olivat usein historian saatossa jääneet varsin pieniksi, joten osinkoprosentit olivat yleensä varsin suuret. Tätä vasemman laidan poliitikot käyttivät mielellään hyväksi. Osinkoprosenttien käytön vuoksi osinkoja pyrittiin korottamaan lähinnä vain epäsuorasti osakeantien kautta. Antien merkitys oli siten täysin erilainen kuin tänään.

Piensijoittajaa syrjivä osinkoverotus on ollut olemassa vasta vuodesta 2005 alkaen. Vuonna 1969 otettiin käyttöön tavallisten kansalaisten osakesäästämistä edistämään tarkoitettu osinkotulovähennys. Vähennykseen tehtiin inflaatiokorjaus lähes vuosittain ja muuttui myöhemmin omaisuustulovähennykseksi, kunnes siirryttiin osinkoverotuksessa yhtiöveron hyvitysjärjestelmään. Tämä on maamme onnistuneimpia veromuutoksia kautta aikojen, sillä osakesäästäjät kokivat järjestelmää kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi ja silti se moninkertaisti valtion yhteisöiltä ja osingonsaajilta saamat verotulot.

Lopuksi voisi puhua sivukaupalla arvopaperilainsäädännöstä, joka on monin eri tavoin parantanut sijoittajien oikeusturvaa ja yritysten antamaa sijoittajainformaatiota, tehostanut huikeasti arvopaperikaupan viranomaisvalvontaa ja kriminalisoinut sisäpiiritiedon väärinkäytön. Pörssilainsäädäntö tuli vuonna 1989. Tänä päivänä on vaikeaa uskoa, että vuonna 1912 perustettu pörssi eli lähes 80 vuotta ilman minkäänlaista todellista sääntelyä. Sanottiin, että pörssikauppa käytiin purjehdusseuran säännöillä. Vaikka ihmiset monesti muistelevat menneitä aikoja ja kertovat kuinka paljon paremmin ennen oli, niin uskon, ettei tänä päivänä kenelläkään ole vähäisintäkään halua palata 1960-luvun toimintaympäristöön.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
1 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
02.10.2013 21:31

Lukiessa kirjoitustasi tuli omat ensimmäiset kaupat mieleen. Ostaessa osakkeita pankin kautta päivänkurssiin, sai ne yleensä aina päivän ylimpään hintaan ja myydessä alimpaan. Pankki veti aina välistä. Toimeksiannon peruutus ja muutos saattoi maksaa 50 markkaa. Tämäkin tuntuu nykyjärjestelmien valossa lähes absurdilta ajatukselta.