Osakeomistuksen julkisuus vaakalaudalla?

Arvo-osuusjärjestelmässä suomalaisten arvo-osuustilit hoidetaan keskitetysti Euroclear Finlandissa, entisessä Suomen Arvopaperikeskuksessa. Euroclear Finlandin kanssa asioivat myös suomalaisten arvopapereiden liikkeeseenlaskijat sekä arvopaperimarkkinoilla toimivat pankit, pankkiiriliikkeet ja sijoituspalveluyritykset. Euroopan Unioni haluaa valmisteilla olevalla asetuksellaan arvopaperikeskuksista avata kilpailua eri keskusten välillä sekä yhtenäistää näiden toimintaa. Tällä uudistuksella tulee olemaan huomattavia vaikutuksia markkinaosapuolten kannalta eikä vähiten sijoittajien kannalta. Erityisesti osakeomistusten julkisuus on tulilinjalla.

Asetuksen voimaantulon jälkeen yhtiöt voisivat valita, minkä eurooppalaisen arvopaperikeskuksen palveluja ne käyttävät. Tarkoitus on myös, että sijoittajat voisivat valita, haluavat he pitää omistuksensa Euroclear Finlandissa tai siirtää ne pankkien ylläpitämiin hallintarekistereihin täällä tai toisessa eurooppalaisessa maassa. Siirto hallintarekisteriin johtaa siihen, etteivät omistukset enää ole julkisia. Uudistus merkitsisi finanssialan yrityksille liiketoiminnan laajentamista, joten ne luonnollisesti kannattavat ensi vuonna toteutuvia suunnitelmia. Onko meidän muidenkin syytä olla yhtä innoissamme uudistuksesta?

Pyrkimys yhtenäistää eri maissa käytössä olevia säilytys- ja selvitysprosesseja on sinänsä myönteistä. Näin voitaneen helpottaa kansainvälistä osakekauppaa ja ilmeisesti myös saavuttaa kustannushyötyä. Toisaalta Ruotsi ja Suomi ovat edelläkävijöitä Euroopassa markkinoiden avoimuudessa ja läpinäkyvyydessä. Lisäksi Suomessa noudatettava edistyksellinen arvo-osuusjärjestelmä toimii erinomaisesti. Onko järkeä siinä, että siirrymme järjestelmäämme ehkä selvästikin huonompaan ratkaisuun vain sen takia, että muualla ei ole päästy yhtä pitkälle kuin täällä? Mahdollisilla kustannushyödyillä ei ole sijoittajan kannalta merkitystä, koska välitys- ja säilytyspalkkiot eivät käytännössä enää vaikuta sijoitusten tuottoon.

Varsinkin osakeomistusten julkisuus on vaaravyöhykkeessä, vaikka Suomen viranomaiset ovat pyrkineet painottamaan asian merkitystä. Näyttää kuitenkin siltä, etteivät EU-maiden enemmistö tai asetuksesta vastaava EU:n komissio pidä omistusten julkisuutta tärkeänä. Jatkossa lienee siten mahdollista tai jopa todennäköistä, että hallintarekistereihin siirtyvät ne kotimaiset sijoittajat, joilla on painava syy salata omistuksiaan. Nämä syyt voivat pahimmillaan olla esimerkiksi sisäpiirikauppojen häiriötön tekeminen tai rahanpesu, muusta rikollisesta toiminnasta puhumattakaan.

Yleisin syy salata osakeomistusta lienee kuitenkin verottajan pelko. Jo tällä hetkellä löytyy suomalaisia, jotka ovat tekeytyneet ulkomaalaisiksi ja siirtyneet hallintarekisterin suojaan esimerkiksi EU-maahan Luxemburgiin tai Sveitsiin. Jatkossa tällainen toiminta lisääntynee tuntuvasti. Eurooppaan saattaa syntyä jopa uusia veroparatiisejä, koska tiukasta pankkisalaisuudesta kiinnostuneiden henkilöiden palveleminen tarjoaa ansaintamahdollisuuksia. Todennäköisesti Suomen veroviranomaisten mahdollisuudet saada tietoja tällaisista paikoista on perin hankalaa.

Osakeomistusten julkisuus Suomessa koskee vain kotimaisia sijoittajia, koska hallintarekisteröinti sallitaan ulkomaalaisille. Markkina-arvoltaan lähes puolet suomalaisten yritysten omistuksista on siten enemmän tai vähemmän tuntemattomissa käsissä. Mittava ulkomaalaisomistus on keskittynyt kaikkein suurimpiin yhtiöihin. Useimmissa yhtiöissä ulkomaalaisomistus on marginaalista ja omistuskin siten julkista.

Miksi osakeomistusten pitää olla julkisia? Sijoittajalle on ratkaisevan tärkeätä tietää, ketkä muut ovat samassa veneessä hänen kanssaan. Tieto merkittävimmistä omistajista kertoo, kuinka luotettavissa käsissä yritys on. Vielä enemmän paljastaa tieto näiden omistajien tekemistä osakeostoista ja -myynneistä, sisäpiirin kaupoista puhumattakaan. Useimpien pörssiyhtiöiden kotisivuilla voi tarkistaa, mitä suurimpien omistajien omistuksille on tapahtunut kuukausittain, joskus jopa päivän tarkkuudella.

Sijoitusriski kasvaa, mikäli markkinaosapuolten toiminta on pimennossa. Omistusten julkisuus tarjoaa myös viranomaisille ja tiedotusvälineille tehokkaat eväät osakekaupan valvomiseksi ja mahdollisten väärinkäytösten havaitsemiseksi. Julkisuus on myrkkyä veronkiertäjille. Vaikka kukaan meistä ei rakasta veroja, haluamme kuitenkin, että kaikki kantavat kortensa kekoon. Mikäli joku laistaa veronmaksuvelvollisuudestaan, rehellisen kansalaisen maksettavaksi tulevat myös pinnarin verot.

Täysin hullunkurinen on sellainen maailma, jossa eivät edes yrityksen johtohenkilöt tiedä, kuka omistaa heidän johtamansa yritys. Hallintarekisteröinti mahdollistaa sellaista skenaariota. Samoin on mahdollista, että joku voi kaikessa rauhassa tehdä vihamielinen yritysvaltaus johdon tietämättä ja puolustautumatta.

Omistustietojen julkisuus lisää ratkaisevasti markkinoiden avoimuutta ja niiden tehokkaan toiminnan edellyttämää luottamusta markkinaosapuolten kesken. Osakemarkkinat saattavat näivettyä, mikäli on syytä epäillä, etteivät kaikki noudata samoja sääntöjä.

Tämän kolumnin kirjoittaja kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon, joka on kokenut niitäkin aikoja, jolloin yritysten omistus oli tiukasti varjeltu liikesalaisuus. Kun yritysten taloudellisestakaan menestyksestä ei hiiskuuttu mitään 1960-luvulla, sijoittajat elivät täydellisesssä umpiossa eivätkä osakemarkkinat voineet käytännössä toimia, kuten olen yksityiskohtaisesti kuvannut kirjassani ”Puoli vuosisataa pörssin sisäpiirissä”. Sanomattakin on selvää, etten halua niitä aikoja takaisin pörssiin.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
1 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
16.12.2013 02:03

“…välitys- ja säilytyspalkkiot eivät käytännössä enää vaikuta sijoitusten tuottoon.” Aikamoinen väite, joka valitettavasti pätee vain sijoittajaan, jolla on varaa ladata kuukausittain kymmeniä tuhansia tai enemmän osakkeisiin. Välityspalkkiot määräävät hyvin tarkasti sen, kuinka hyvin salkkunsa voi hajauttaa. Nordnet perii USA-osakkeista vähintään 15 euron kulut joka kaupasta. Mitä tämä tarkoittaa? Jos haluaa pitää kulut 1%:n paremmalla puolella, on ostettava vähintään 1500 euron erissä. Ja silloinkin kulut ovat aika suuret. Ja jos haluaa hajauttaa salkkuaan tehokkaasti ajallisesti ja toimialakohtaisesti, pitäisi ostaa useaa eri osaketta joka kuukausi. Tämä tarkoittaa, että sijoittamiseen olisi oltava käytössä kuukausittain vähintään useita tuhansia euroja, mieluummin yli 10000e. Kuinka monella… Lue lisää >>