Osakemarkkinat – mitä seuraavaksi?

Viimeisen kahden kuukauden aikana osakemarkkinoilla on nähty tapahtumia, joita kukaan meistä ei ole elämänsä aikana aiemmin todistanut. Ensiksi osakkeet laskivat karhumarkkinaan nopeammin kuin ikinä aikaisemmin ja sen jälkeen toipuivat historiallisen nopeasti yli 20 %. Teknisesti olemme siis palanneet nousumarkkinaan. Karhumarkkina kesti alle kuukauden – ja sekin oli luonnollisesti historian lyhyin.

Volatiliteetti, eli markkinaheilunta on ollut korkeinta lähes 100 vuoteen. Peräkkäisinä päivinä on hyvin voitu nähdä yli 5 %:n liikkeitä ensin ylös, sitten alas. Tai toisinpäin. 25 päivän keskiarvona tarkasteltuna maailman suurimpien yhtiöiden kurssiliikkeitä kuvaavan S&P 500 -indeksin päivämuutos on ollut 4,78 %. Vuorokaudessa näiden 500 yhtiön markkina-arvo on siis keskimäärin heilahdellut yli 1000 miljardia dollaria suuntaan ja toiseen. Se on muuten neljä kertaa kaikkien Helsingin pörssin yhtiöiden markkina-arvo.

Korkea volatiliteetti on varmasti koetellut useimpien sijoittajien riskinsietokykyä, mutta aktiivisille sijoittajille se tarjoaa myös paljon mahdollisuuksia hyödyntää markkinaheiluntaa.

Missä olemme nyt?

Kuukausi sitten kirjoitin edellisen blogini otsikolla “Pörssiromahdus tarjoaa potentiaalisia ostopaikkoja?“. Nyt peruutuspeilistä tarkasteltuna on helppo todeta, että Helsingin pörssin pohja oli blogikirjoitusta edeltävänä päivänä, USA:ssa pohja tehtiin pari päivää myöhemmin. Paniikki ja pelko oli silloin käsinkosketeltavissa ja romahduksen syvyys vaikutti selkeältä ylilyönniltä. Koronavirus ja sen aiheuttama talouden äkkipysähdys ovat toki hyvä syy laskulle, mutta useissa indekseissä huipuilta tultiin alas yli 40 % alle kuukaudessa. Se oli liikaa. Markkinat liikkuvat sykleissä ja näin raju liike yhteen suuntaan on todella poikkeuksellinen.

Osakeindekseissä nähdystä romahduksesta on nyt korjattu 50 %. Indekseissä ollaan siis samalla tasolla kuin viime kesänä siihen aikaan, kun markkinat tehtailivat uusia kaikkien aikojen huippuja. Uskomatonta, mutta totta. Tuntuu siltä, että osakemarkkinat eivät diskonttaa täysin koronan massiivisia talousvaikutuksia. Tai ehkä indeksitason tarkastelu ei kerro koko totuutta. Jos katsotaan esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alan yrityksiä, niiden kurssit laskivat pääsääntöisesti yli 50 %, eivätkä ole toipuneet muun markkinan mukana. Toisaalla esimerkiksi koronatilanteesta hyötyvä Amazon on noussut kaikkien aikojen huippuihin.

Hallitsevan trendin vastaisille liikkeille pidetään normaalina korjausliikkeenä 50 %:n tai 61,8 %:n liikettä (ns. Fibonacci-tasot). Nyt nähdyn tapaisia korjausliikkeitä nähtiin myös edellisissä karhumarkkinoissa finanssikriisissä ja IT-kuplan puhkeamisen jälkeen. Finanssikriisissä lokakuun 2007 huipuista laskettin vähän yli 20 % maaliskuun 2008 pohjiin, jonka jälkeen seuraavien kuukausien aikana laskusta korjattiin vähän yli puolet. Tämän jälkeen karhumarkkina jatkui ja kurssilasku kiihtyi huomattavasti.

Mitä seuraavaksi?

Karhumarkkinan jatkuminen ja uusien pohjien tekeminen on historiallisessa tarkastelussa sekä reaalitalouden kehitystä ajatellen täysin mahdollinen skenaario. Itse kuitenkin pidän tätä epätodennäköisenä. Uskon ennemminkin sahaavaan liikkeeseen ylöspäin, jossa nähdään myös 10 % pudotuksia ajoittain. Näkemykseni perustuu niin yrityksien pitkän aikavälin tuloksentekokykyyn kuin muihinkin markkinoiden hinnoitteluun liittyviin tekijöihin.

Markkinoilla on tällä hetkellä kaksi suurta vastavoimaa: massiiviset elvytyspaketit sekä heikkenevä reaalitalous. Kuten Traders’ Club -sarjaa seuraavat tietävät, osakemarkkinoiden ei tarvitse seurata lyhyellä aikavälillä (jopa 2 vuotta) yhtiöiden ja reaalitalouden kehitystä. Osakemarkkinoiden ei siis tarvitse reflektoida suoraan sitä massiivista iskua, minkä globaali talous tällä hetkellä ottaa. Markkinat katsovat pitkälle tulevaisuuteen yli koronakriisin ja kysyvät: “Miksi myisin osaketta X 40 % alempaan hintaan, jos yrityksen tuloksentekokyky palautuu vuonna 2021 tai viimeistään 2022 lähes ennalleen?”. Tätä samaa ihmettelin itse kuukausi sitten.

Fundamenttien lisäksi markkinoiden hinnoitteluun vaikuttaa tällä hetkellä vahvasti valtioiden ja keskuspankkien ennennäkemättömän massiiviset elvytyspaketit. Samalla kun ne yrittävät pelastaa reaalitalouden, ne hukuttavat finanssijärjestelmän sinne työntämällään ylimääräisellä likviditeetillä. Viime kuussa USA:n keskuspankki Fed kasvatti tasettaan (mm. ostamalla erilaisia finanssi-instrumentteja) pahimpien kriisiviikkojen aikana jopa 1 miljoonalla dollarilla sekunnissa.

Nyt nähdyt toimenpiteet ovat kokoluokaltaan täysin omassa kastissa ja jopa 10-kertaisia verrattuna finanssikriisin aikaisiin toimiin. Nämä toimet eivät voi olla näkymättä varallisuusarvojen hinnoissa. Huomionarvoista on se, että keskuspankit eivät välttämättä toimillaan pyri suoraan vaikuttamaan osakkeiden hintoihin, mutta johtuen keinovalikoiman rajallisuudesta massiivinen määrä rahaa kanavoituu osakemarkkinalle jopa väkisin nostaen hintoja. Rahan määrän lisäys ei siis välttämättä näy reaalitalouden inflaationa, mutta osakemarkkinan inflaationa se todennäköisesti tulee näkymään.

Samaan aikaan, kun suuri määrä rahaa kanavoituu markkinoille, tuottavien sijoituskohteiden kirjo on ennätyksellisen pieni. Aikaisemmin suursijoittajien miljardit ovat voineet kanavoitua mm. valtioiden velkakirjoihin, joista kriisitilanteissakin on voinut saada useamman prosenttiyksikön tuottoja. Tällä hetkellä valtioiden velkakirjojen tuotot ovat ennätysmatalalla, Euroopassa miinuksen puolella.

Yksityissijoittaja voisi pitää omistuksensa käteisenä, mutta suursijoittajalle tämäkään ei ole houkutteleva vaihtoehto. Käteisvaroista joutuu tällä hetkellä maksamaan useassa paikassa negatiivista talletuskorkoa ja lisäksi talletussuoja ei korvaa miljardien käteissaldoa potentiaalisessa systeemikriisitilanteessa. Käteisen tuotto/riski-suhde on siis äärettömän huono, sillä tuottamattoman sijoituksen voi heikoimmassa tapauksessa menettää kokonaan.

Yhteenvetona, yhä suurempi määrä pääomaa jahtaa tuottavia sijoituskohteita ja siten tukee osakemarkkinan hinnoittelua.

Todennäköisin skenaario

Näkemykseni on, että pohjakosketus koronakriisin aikana on tehty eikä uusiin pohjiin enää mennä huolimatta reaalitalouden heikkenevästä kehityksestä. Markkina katsoo hinnoittelussaan jo yli korona-ajan, samaan aikaan kuin keskuspankkien ennennäkemättömällä setelielvytyksellä on inflatorisia vaikutuksia niin osakemarkkinoilla kuin muissakin omaisuusluokissa.

Poikkeuksellisen epävarmuuden vallitessa osakemarkkinoilla on vaikea tehdä tarkkoja ennusteita, mutta omaa näkemystäni lähimpänä (kurssiliikkeiden osalta) historiallisista tapahtumista on 1987 pörssiromahdus ja siitä käynnistynyt nousumarkkina. Mitkään liikkeet markkinoilla eivät ole täysin identtisiä, mutta tästä saa hyvän kuvan siitä, mitä odotan jatkossa.

Epävarmuus ja potentiaaliset negatiiviset yllätykset tulevat luultavasti aiheuttamaan enemmän volatiliteettiä, kuin mitä nähtiin 1987/1988 aikana. Korjausliikkeet voivat siis hyvin olla syvempiä. Tällaisia 5–10 %:n korjausliikkeitä tulen itse hyödyntämään ostopaikkoina.

Kannattaa ottaa Traders’ Club -videosarja seurantaan, sillä päivitän siellä viikoittain omaa näkemystäni sekä käyn tarkemmin läpi tässä blogikirjoituksessa mainittuja asioita sekä kaikkea muuta makron ja teknisen analyysin väliltä.

P.S. Don’t fight the FED.

(Sanonta, jonka mukaan sijoittajan ei kannata taistella keskuspankkien toimia vastaan, vaan pyrkiä menemään niiden mukana.)

Tässä esitetty ei ole eikä sitä tule käsittää sijoitussuositukseksi tai kehotukseksi merkitä, ostaa tai myydä arvopapereita. Sijoittajan tulee sijoituspäätöksiä tehdessään perustaa päätöksensä omaan arvioonsa sekä ottaa huomioon omat tavoitteensa ja taloudellinen tilanteensa. Sijoittamiseen ja rahoitusvälineisiin liittyy aina riskejä. Sijoitusten arvo ja tuotto voi muuttua ja sijoitetun pääoman voi menettää jopa kokonaan. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta.