Onko kapitalismi rikki?

Yhdysvalloissa 400 rikkainta henkilöä omistavat enemmän kuin alin puolikas, eli noin 150 miljoonaa yhdysvaltalaisista. Samalla keskiluokka köyhtyy. Anna tämän vaikuttaa hetki. Onko kapitalismi rikki?

Vuonna 1928 varakkain prosentti tienasi 23 prosenttia koko maan tuloista. Sen jälkeen eriarvoistuminen laski aina 70 -luvulle asti, jonka jälkeen tulot alkoivat taas keskittymään yhä harvemmille. Vuonna 2007 oltiin palattu vuoden 1928 tilanteeseen*.

Luonnonvalinta

Mitä sitten? Miksi menestyvien menestystä pitäisi rajoittaa? Kaikki tiedämme miten käy jos ihmiseltä poistetaan menestymisen kannustimet. Kilpailu on täysin kiistatta integroitu osa paitsi ihmiskuntaa, kaikkea elävää. Se on tehokkain tapa varmistaa eloonjäänti. Terveisin, C. Darwin.

Tähän keskusteluun jotkut tuovat sivistyksen määritteen. Pohjoismaalaisen yhteiskuntamallin menestys on suhteellisen kiistaton. Synnyttäähän se arjessa natinaa, mutta muihin malleihin verrattuna puhutaan ainakin “vähiten huonosta” hyvinvointimallista. Se luodaan merkittävillä tulosiirroilla.

Keskituloiset talouden selkäranka

Tämä on ilmeisesti kansantalouden kannalta kuitenkin hyvä asia. Miksi? Koska keskituloiset ovat talouksien selkäranka. Liiaksi keskittyneet tulovirrat heikentävät taloutta. Muutama sata miljardööriä eivät yksinkertaisesti kuluta yhtä paljon kuin 150 miljoonaa keskituloista.

Miljardöörit eivät osta 150 miljoonaa farkku-, sukka- tai käsineparia, takkia, tyynyä tai hammasharjaa, eikä noin 50 miljoonaa kotia, autoa tai kotivakuutusta, eivätkä ne syö ravintoloissa, käy parturissa tai katso Netflixiä 150 miljoonan ihmisen edestä.

Miljardöörit eivät kuluta tarpeeksi. Sitä mukaan kun tulovirrat keskittyvät, keskiluokka näivettyy näivettymistään. Viimeisen tilaston mukaan 44 prosenttia yhdysvaltalaisista 18-64 vuotiaista ovat pienituloisia. He eivät hyödy kukoistavasta taloudesta.

Suurimman osan miljardöörien rahoista menee sijoituksina maailmalle. Tämä vaurastuttaa heitä entisestään. Sitä mukaan kun talous tulokeskittymän takia näivettyy, se alkaa kuitenkin vaikuttamaan myös miljardööreihin. iPhonet ja Teslat eivät menekään enää kaupaksi.

Tuloerot

Euroopassa tilanne on kuitenkin parempi. Eriarvoisuutta mitataan disposable income quintile share -luvulla, joka mittaa eniten tienaavan viidenneksen tuloja vähiten tienaavaan viidennekseen. EU-28 maissa luku on 5,1, eli ylin viidennes tienaa suunnillen viisinkertaisesti alimpaan viidennekseen nähden. Yhdysvalloissa sama luku on 8,4.

Kovasti töitä tekevien ja riskejä ottavien henkilöiden tulisi saada menestyä. Kunnolla. He luovat usein menestystarinoita ja työpaikkoja. Yhtälailla veropohja tulisi aina olla tiivis siten, että miljardöörit ja kansainväliset yritykset maksaisivat edes saman veron kuin muutkin.

Yhdysvalloissa kovatuloisimpien verot ovat olleet laskussa Reaganin ajoilta asti. Esimerkiksi Berkshire Hathawayn toimiston työntekiöiden keskuudessa Warren Buffettilla oli vuonna 2013 alhaisin verotus, vajaa 18 prosenttia, kun keskiarvo oli vajaa 33 prosenttia.

Verotuloilla pidetään hyvinvointiyhteiskunnan rattaat pyörimässä. Varsinkin lukumääräisesti pienten väestöjen maissa kuten suomessa on äärimmäisen tärkeää, että mahdollisimman moni voi hyvin, kouluttautuu ja menestyy.

Kapitalismin Jin ja Jang

Kuten niin usein luonnossa, myös taloudessa ja elämässä liikaa on aina liikaa. Oli kyse sitten keskusjohteisesta sosialismista tai vapaasta kapitalismista. On nykyisten ja tulevien miljardöörien intressissä pitää keskiluokka vahvana ja pienituloiset mahdollistettuina.

Kapitalismi hukkaa varoja nimellisesti vähiten. Varat hakeutuvat kaikista kannattavimpiin kohteisiin jatkuvan eloonjäämisprosessin tuloksena. Kapitalismi keskittyy tulopuoleen. Kapitalismi ei kuitenkaan takaa kaikille mahdollisuutta. Siinä piileekin verotuksen oikeutus.

Sosiaalipolitiikka pyrkii takaamaan kaikille kohtuullisen elintason, turvallisuuden ja viihtyvyyden. Sosiaalipolitiikka keskittyy menopuoleen. Varojenjako tapahtuu epätäydellisessä prosessissa, demokratiassa. Sosiaalipolitiikka ei ymmärrä markkinaehtoista tulopuolta.

Equilibrium

Kapitalismi ja sosiaalipolitiikka ovatkin tavallaan toistensa vastakohtia. Kuten musta ja valkoinen, mies ja nainen, jin ja jang. Liikaa jompaa kumpaa ja asiat menevät pieleen. Parhaat tulokset syntyvät kun voimasuhteet ovat tasapainossa.

Kapitalismi ei siten ole rikki. Sitä ei vaan saa päästää täysin vapaaksi.

PS. Voit osaltasi laittaa eriarvoistumiselle hanttiin pitkäjänteisellä, kustannustehokkaalla säästämisellä osakkeisiin, joko suoraan tai vielä tehokkaammin indeksirahastojen avulla

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella@MartinNordnetja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuva Paolo Trabattoni Pixabay.

* Inequality for all (dokumenttielokuva)

Lue myös: Kapitalismin eri sävyt