Onko julkinen ostotarjous ilouutinen?

Kolmisen viikko sitten amerikkalainen McAfee teki varsin anteliaan julkisen ostotarjouksen Stonesoftista. McAfeen tarjoama hinta ylitti Stonesoftin tarjousta edeltäneen päivän päätöskurssin peräti 128 prosentilla. Tämän uutisen ansiosta lähes kaikkien pienten tekno-osakkeiden kurssit ovat nousseet tuntuvasti. SSH:n pörssikurssi on vahvistunut lähes 90 prosenttia kolmen viime viikon aikana, Incapin ja Innofactorinkin noin 50 prosenttia. Sijoittajat olettavat siis, että Stonesoftista tehty ostotarjous lisää muiden ostotarjousten todennäköisyyttä ja että mahdolliset uudet tarjoukset kohdistuvat nimenomaan samantyyppisiin yrityksiin kuin Stonesoft. Onko johtopäätös oikea? Ja onko ostotarjous yleensäkään ilouutinen?

Jatkossakin tehdään ostotarjouksia, mutta näin olisi tapahtunut riippumatta siitä, olisiko Stonesoftista tehty tarjous tai ei. Sijoittajien reaktio on siten epälooginen. Kannattaa myös muistaa, ettei ostotarjous automaattisesti vaurastuta ostettavan yhtiön osakkeenomistajia. Stonesoft-tarjous oli sen vanhoille omistajille onnen kantamoinen, sillä pörssissämme vuosina 1999-2013 tehdyistä 78 ostotarjouksesta vain yksi on preemiolla mitattuna ollut Stonesoft-tarjousta anteliaampi. Kyseinen tarjous tehtiin vuonna 2009 Terveystalosta, kun englantilainen Bridgepoint Capital maksoi peräti kolminkertaisen hinnan pörssikurssiin verrattuna.

Historia tuntee kuitenkin myös useita todella saitoja ostotarjouksia, joissa preemio on ollut jokseenkin olematon. Onneksi tällaiset ostotarjoukset yleensä epäonnistuvat, eli niihin ei tartuta. Ostotarjouksen tekijä pyrkii lähes aina poistamaan ostettavan yhtiön pörssilistalta ja saamaan kaikki osakkeet haltuunsa. Mikäli näin ei käy, ostotarjous on epäonnistunut. Esimerkkejä viime vuosina tehdyistä epäonnistuneista tarjouksista ovat Grimaldin tarjous Finnlinesista vuodelta 2006 ja SSH:n pääomistajan Tatu Ylösen tarjous vuosi sitten ostaa kaikkien muitten osakkeet 0,50 sentillä. Sekä Finnlinesin että SSH:n hallitukset suosittelivat tarjousten hylkäämistä, vaikka Ylösen tarjoama preemio oli 25 prosenttia. Oli oikein olla tarttumatta tarjoukseen, sillä tänään SSH:n kurssi on lähes nelinkertaistunut tarjoushinnasta.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että preemio pitäisi aina laskea pörssikurssista, joka on maksettu välittömästi ennen ostotarjouksen julkistamista. Sillä tavalla näkyy puhtaimmillaan ostotarjouksen ja pörssikurssin välinen suhde, eli preemio. Ostotarjouksen tekijöillä on lakitekstiin viitaten tapana verrata tarjoamaa hintaansa myös esimerkiksi 12 kuukauden kurssikeskiarvoon ja laskea tästä ns. preemio. Tällä tavalla laskettuna ”preemio” on nollatietoa, eikä siitä käy lainkaan ilmi, kuinka paljon tarjoushinta tosiasiallisesti ylittää pörssikurssin. Valtaosa tästä “preemiosta” johtuu yleisestä kurssikehityksestä. Mikäli kurssi on ollut jyrkässä nousussa edellisten 12 kuukauden aikana, jopa poikkeuksellisen pihi ostotarjous näyttää anteliaalta, kun sitä verrataan 12 kuukauden keskikurssiin.

Edellä jo todettiin, että pörssissä tehtiin 78 julkista ostotarjousta vuosina 1999-2013. Näistä 20 epäonnistui. Niissä keskimääräinen preemio oli 14 prosenttia, mikä siis ei riittänyt ostettavan yhtiön omistajille. Onnistuneista tarjouksista 42:ssa tarjottiin maksuksi käteistä ja 16:ssa ostettavan yhtiön osakkeita vaihdettiin ostavan yhtiön osakkeiksi, mikä onkin yleinen tapa fuusioissa. Käteistarjouksissa keskimääräinen preemio oli 43 prosenttia ja osakevaihdoissa 40 prosenttia. Sijoittajan kannalta osakevaihto on aina kiinnostavampi vaihtoehto kuin käteisvastike, sillä siinä sijoitus ei katkea, mikä on verotuksellisesti edullisempaa. Käteisvastikkeet saattavat johtaa varsin huomattavaan veronalaiseen luovutusvoittoon, mikäli osakkeita ostettavassa yhtiössä on paljon. Osakevaihdon etuna on myös, että sijoitus jatkuu ja sen nousupotentiaali säilyy, kun vain yhtiön nimi muuttuu.

Otsikossa kysyttiin: ”Onko julkinen ostotarjous ilouutinen?” Se onkin huomattavasti monitahoisempi kysymys. Vaikka Stonesoftin vanhoilla omistajilla onkin hymy herkässä, ei ole lainkaan Suomen kannalta hyvä asia, että yhtiötä koskevat päätökset vastedes tehdään muualla. Ulkomaisen omistuksen seurauksena muutkin siteet Suomeen kuin omistussiteet saattavat löystyä. Kun pääkonttori siirtyy ulkomaille, sinne siirtyvät myös päätökset investoinneista, yhtiössä luotua tieto-taitoa ja mahdollisia voittoja sekä lopuksi mahdollisesti koko liiketoiminta työpaikkoineen. Yritystemme siirtyminen ulkomaisiin käsiin näivettää luonnollisesti myös kotimaisia osakemarkkinoita sekä kotimaista veropohjaa.

McAfeessa osattiin varmaan laskea, mitä Stonesoftista kannattaisi maksaa. Kun amerikkalaisten tarjoushinta roimasti ylitti yhtiön pörssikurssin, kyse on tavallaan epäluottamuslause Helsingin pörssin kyvylle hinnoitella osakkeita. Hintaero johtuu muun muassa suomalaisten osakkeiden lähes kaikkia muita länsimaita huomattavasti kireämmästä verotuksesta sekä myös pörssiosakkeiden verosyrjinnästä noteeraamattomiin osakkeisiin verrattuna täällä Suomessa. Verosyrjinnän vuoksi kotimaisilla sijoittajilla ei ole edellytyksiä kilpailla tasaväkisesti ulkomaisten sijoittajien kanssa suomalaisista osakkeista.

Verokäytäntömme kohtelee erityisen tylysti yksityishenkilöiden suoria pörssisijoituksia. Luonnollisten henkilöiden omistusosuus pörssiyhtiöistämme onkin pitkällä aikavälillä ollut voimakkaasti laskeva, vaikka henkilöiden lukumäärä on kasvanut. Pörssiyhtiöiden omistus on muuttunut kasvottomaksi. Yksityishenkilöiden tilalle on tullut muun muassa eläkeyhtiöitä ja rahastoja sekä ennen kaikkea hallintarekistereissä piileskeleviä ulkomaisia sijoittajia.

Mikäli haluamme, ettei suomalaisten pörssiyritysten myynti ulkomaille ainakaan alihintaan olisi houkutteleva vaihtoehto, olisi syytä miettiä muutoksia osinkoverotukseen, pitkäaikaisten omistusten luovutusvoittoverotukseen sekä perintöverotukseen. Ei ollut suinkaan mikään poliittinen mielenhäiriö, että perintöveron poisto Ruotsissa joulukuussa 2004 tapahtui nimenomaan vasemmistohallituksen toimesta.

Verotuksellisista epäkohdista olemme Suomessa saaneet maksaa kovan hinnan, sillä edellä mainittujen vuosien 1999-2013 aikana peräti 31 pörssiyhtiötä (ml. Stonesoft) on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen. Joukossa on muun muassa keskeiset pörssiyhtiöt Suomen Sokeri/Cultor ja Instrumentarium, joiden teollisuustoiminnasta ei ole paljoakaan jäljellä Suomessa. Muita hieman vastaavia esimerkkejä ovat Eimo, Hackman, Kemira GrowHow, Perlos, Sanitec, Salcomp ja Suomen Spar. Jo pitkään pörssistä on poistunut selvästi enemmän yrityksiä kuin mitä sinne on saatu uusia pörssiyhtiöitä tilalle. Tälle masentavalle trendille tuskin näkyy loppua ennen kuin pahimmat verotukselliset epäkohdat on poistettu.

Omistamme mainituista yhtiöistä SSH:n osakkeita.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
1 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
27.05.2013 15:37

Piitu on tehnyt hyvää työtä Finanssialan keskusliitossa huolehtimalla verotuksellisen epäneutraaliuden jatkumisesta ja jopa pahenemisesta.

Olen itsekin usein miettinyt, että miksi minun omistamaani yhtiöön uudelleensijoittamat osingot ovat niin erilaisia kuin rahaston vastaavat. Lopputuloksena yhtiökokouksessa käyttää valtaa rahastojen edustajat, jotka äänestävät usein jopa rahastojen osuudenomistajien intressejä vastaan. Tarvitaan omistajanvallan palautus oikeaan osoitteeseen: se alkaa verotuksen korjaamisella neutraaliksi ja jatkuu yhtiökokouksen muuntamisella internetissä tapahtuvaksi interaktiiviseksi prosessiksi, jossa pienomistajat voivat esimerkiksi saada hallitukseen heidän intresseistään huolehtivia henkilöitä.

Tätä mm. finanssialan keskusliitto tulee vastustamaan raivokkaasti, kuten myös kaikki työeläkeyhtiöt ja suomalainen hallituseliitti ylipäätään.