Olvilla uuteen nousuun?

Viisi vuotta sitten sanoin tällä blogipalstalla, että ”Olvi on todennäköisesti kotipörssimme paras yhtiö omassa kokoluokassaan”. Sittemmin olen – valitettavasti – myynyt yhtiöstä omistamani osakkeet. Koska Olvi on edelleen laatuyhtiö, seuraan sitä aktiivisesti ja tarkastelen tässä merkinnässä pääpiirteittäin yhtiön kehityskaarta ja soveltuvuutta pitkäjänteisen sijoittajan ostoslistalle.

Ajaton mutta ketterä menestyjä

Alkuun on paikallaan kerrata perustiedot yhtiöstä, jonka nimi tosin paljastaa useimmille olennaisimman. Olvilla on yhtiönä pitkä historia jo vuodesta 1878. Tämä viestii kiistattomasti siitä, että yhtiön tuotteilla on ajatonta kysyntää. Lisäksi se viestii (myöhemmin tässä merkinnässä esitettävien lukujen yhteydessä) osin siitä, että ydinliiketoiminta on varsin vähäisesti suhdanteille altista.

Kun osakesijoitus tehdään pitkäaikaiseksi, on elintärkeää arvioida yhtiön hinnoitteluvoima ja kyky nostaa lopputuotteiden hintoja vastaamaan (vähintään) kustannustason nousua. Olvi on historiallisesti menestynyt tällä mittarilla loistavasti. Kovin kauas taaksepäin pitää ajassa mennä, että löytäisi edes yhden vuoden, jona Olvi olisi tehnyt tappiota. Pääsääntöisesti jokainen toimintavuosi siis kasvattaa Olvin osakkeenomistajille kuuluvaa varallisuutta. Tätä voidaan pitää ihanteellisen sijoituskohteen tunnusmerkkinä, joskin myös pääoman tuottoastetta ja sen kehitystrendiä on syytä tarkastella analyyttisemmassa päätöksenteossa.

Olvin tuotteilla on vahva kuluttajaorientaatio. Yhtiön tuotteiden kysyntä muodostuu pitkälti yksityishenkilöiden ostoista. Siten se on melko tasaista talouden eri suhdanteissa. Olvi tiedotti esimerkiksi keskellä edellistä talouden globaalia rysäystä vuonna 2009, että sen tuotteiden menekki on suurempaa kuin koskaan. Siinä ei tarvittu veronmaksajien pelastuspakettia.

Verrattuna esimerkiksi yritysten välisiin B2B-toimintamallin toimijoihin, on Olvi huomattavan vakaa yhtiö tulovirraltaan. Sen tilauskanta ei kovin todennäköisesti romahda yön yli. Liiketoiminnan ennustettavuus on luonnollisesti positiivinen asia sijoittajan ja erityisesti yhtiön osingonmaksukyvyn kannalta. Ja luonnollisesti se on hyvä asia myös tarvittavien korvaus- ja kasvuinvestointien kannalta.

Myös kuluttajatuoteyhtiöiden kastin sisällä Olvi sijoittuu houkuttelevaan kategoriaan. Yhtiö myy pienen yksikköhinnan tuotteita. Toimialan lopputuotteen täydellinen muuttuminen tai korvaavien tuotteiden ilmestyminen ei myöskään tunnu mielestäni kovin uskottavalta riskiltä. Olvin teknologiariski on pienehkö.

Vahvan markkina-aseman yhtiö

Olvin kotimarkkinat muodostuvat tällä hetkellä Suomen lisäksi Baltiasta ja Valko-Venäjästä. Viimeksi mainittua lukuun ottamatta Olvin markkinaosuus on ajoittain jopa dominoiva useissa tuoteryhmissä. Siten markkinaosuuden kasvu on useassa tuoteryhmässä saavuttanut perinteisillä kotimarkkinoilla eräänlaisen “markkinatalouden katon”, siinä missä kehittyvällä markkinalla on edelleen merkittävästi tilaa sekä koko markkinan että markkinaosuuden kasvulle.

Esimerkiksi Virossa Olvin brändi A le Coq on lähes synonyymi oluelle yli 40 prosentin markkinaosuudellaan. Baltian markkinaosuus ei ole tullut kannattavuuden kustannuksella. Olvin tuotantolaitos on ollut pitkään Viron kannattavin elintarvikealan yksikkö. Myös Suomessa Olvi on valittu useana vuonna olutbrändien ykköseksi. Mainittujen vankkojen kotimarkkina-asemien ohella Valko-Venäjä mahdollistaa yhtiön liiketoiminnan huomattavan kasvun erityisesti pidemmällä aikavälillä.

Yhtiökohtaiset tunnusluvut ovat kehittyneet erinomaisesti

Olvi on nostanut myyntinsä 2000-luvulla uusiin sfääreihin. Vuonna 2000 yhtiön liikevaihto oli vain 87 miljoonaa euroa. Viime vuonna se ylitti jo 310 miljoonaa euroa. Suhdannevakauden viitekehyksessä huomionarvoista on, että koko 2000-luvulla Olvin myynti on notkahtanut edellisvuodesta vain kerran. Itse asiassa tämä kerta tapahtui viime vuonna, jolloin myynti laski selvästi vuodesta 2014.

Olvin liikevaihdon kehitys (MEUR) aikavälillä 2000–2015

Olvin liikevaihdon eli myynnin keskikasvu aikavälillä 2000–2015 on ollut toteutuman mukaan keskimäärin 8,9 prosenttia vuodessa. Helsingin pörssistä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa vastaavan suorituskyvyn yhtiötä.

Silti on realismin nimissä reunahuomautettava, että Olvin liikevaihdon keskikasvu on jäänyt 2010-luvulla ”vain” 3,1 prosenttiin vuodessa. Siten voidaan todeta, että vahvan kansainvälistymisen, uusien tuotekategorioiden lanseeraamisen ja kotimarkkinoiden markkinaosuuden valtaamisen jälkeen Olvin keskimääräinen kasvuvauhti tullee olemaan jatkossa aiempaa lähempänä bkt:n keskimääräistä kasvuvauhtia. Tässä en kuitenkaan väitä, että se jäisi sen tasolle.

Omistajan kannalta on ollut erinomaista, että Olvin kannattavuus on liikevoitolla mitattuna noussut jopa huomattavalla marginaalilla myyntiä nopeammin. Tosin kannattavuuden kehityksessä on ollut – täysin luonnollisia – töyssyjä matkan varrella selvästi myyntikehitystä tiheämmin.

2000-luvulla Olvin liikevoitto on laskenut edellisvuoteen nähden neljästi. Kuten seuraava kuva osoittaa, puolet eli kaksi näistä kerroista on osunut aivan viime vuosille.

Olvin liikevoiton kehitys (MEUR) aikavälillä 2000–2015

Kaikkiaan Olvin liikevoiton keskikasvu aikavälillä 2000–2015 on toteutunut keskimäärin 11,7 prosentin tasolle vuodessa. Kuten myynninkin kohdalla, myös liikevoiton kehityksen osalta Olvin kasvuvauhti on selvästi loiventunut viime vuosina. 2010-luvun keskimääräinen liikevoiton vuosikasvuprosentti on asettunut 4,6 prosenttiin.

Osingonjaon kasvu kiteyttää laadun

Suhdanteiden yli erittäin suotuisa liiketaloudellinen kehitys on johtanut siihen, että Olvilla on osoitusta kasvavasta osingonmaksukyvystä pitkällä aikavälillä. Osakekohtaisen osingonjaon muutoshan on suhdanteiden yli myös merkittävin osakkeen kurssimuutosta selittävä tekijä.

Olvin osinko on kohonnut vuosituhannen alun 0,11 eurosta osaketta kohden viime vuodelta maksettavaan ennätysosinkoon 0,70 euroa osaketta kohden.

Olvin osingonjaon kehitys (EUR/osake) aikavälillä 2000–2015

Olvin osakekohtaisen osingon keskikasvu aikavälillä 2000–2015 on ollut toteumassa keskimäärin 13,1 prosenttia vuodessa. Yhtiön hallitukselle ei voi antaa kuitenkaan aivan täysiä tyylipisteitä, sillä 2000-luvulla Olvi on laskenut osinkoaan kolmesti edellisvuodesta.

Liiketoiminnan pitkäjänteistä erinomaista kehitystä silmällä pitäen asteittainen ja jatkuva osingonjaon kasvu olisi ollut täysin mahdollista saavuttaa. Toisin sanoen hyvänä vuonna osinkoa olisi voitu nostaa hieman tuloskasvuvauhtia hitaammin ja vastaavasti heikkona tilikautena osinkoa olisi voitu nostaa kohottamalla osingon suhteellista osuutta tuloksesta (eli kasvattaa osinkoa tuloskasvuvauhtia nopeammin). Pitkällä aikavälillä liikevoiton ja sitä kautta osakekohtaisen tuloksen roima kasvu olisi kuvatun strategian mahdollistanut.

Pienen kritiikin jälkeen on paikallaan todeta, että kokonaisuutena Olvin operatiivinen johtaminen on ollut laatujälkeä. Osinkoaristokraatin titteliin tällä kuitenkin olisi edellytyksiä, jos se vain otettaisiin johtamisagendalle.

Kaikkiaan Olvin liiketoiminta on puolessatoista vuosikymmenessä yli 3,5-kertaistunut, liikevoitto on kohonnut 5,5-kertaiseksi ja osinko on liki 6,5-kertaistunut. Ei liene vaikeaa kuvitella, että Olvi on viiden, kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä merkittävästi suurempi yhtiö kuin tänään.

Tilapäinen pohja saavutettu(ko) – uuteen kasvuun?

Tuoreimmassa tilinpäätöstiedotteessaan ”Olvi arvioi konsernin vuoden 2016 myyntivolyymin ja liikevaihdon kasvavan hieman edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 2016 liikevoiton arvioidaan olevan edellisvuoden tasolla tai kasvavan hieman”.

Toteutuessaan tämä ohjeistus merkitsisi sitä, että sekä myynnin että tuloksellisuuden viime aikojen laskutrendi olisi kääntymässä jälleen varovaisesti kohti uutta nousu-uraa. Tämä on toki huomioitu myös markkinoilla, sillä Olvin osake on kohonnut vuoden alusta toistakymmentä prosenttia.

Osake ei kuitenkaan ennätyshinnassaan – aivan vielä. Kurssi kävi kolkuttelemassa 30 euron haamurajaa pari vuotta sitten, kun Angry Birdsin siivet näyttivät vielä kantavilta. Olvi nimittäin valmisti merkittävän määrän brändillä varustettuja virvoitusjuomia. Sittemmin pahin huuma on lintuparven ympäriltä haihtunut.

Viime vuonna Olvilla käytiin kauppaa jopa alle 21 euron osakekohtaisen hintatason. Nyt osakkeen yksikköhinta on taas palannut noin 24,50 euroon.

Riskeinä private label, valuutat ja sääntely

Private label -ilmiön eli kaupan omien halpabrändituotteiden vaikutus Suomessa voimistuu tulevaisuudessa. Tämä on luonnollisesti uhka Olville ja sen kannattavuudelle. En kuitenkaan ole kovin huolissani ilmiöstä, koska se rajoittuu uskoakseni vain tiettyihin markkinasegmentteihin. Otetaan esimerkiksi Pirkka-olut (C-segmentti), Olvi (B-segmentti) ja Sandels (A-segmentti).

Uskoakseni kilpailu tulee olemaan kaikkein verisintä Rainbown, Eldoradon, Pirkan, Euroshopperin ja Lidlin tuotteiden ym. C-segmentin valmistajien kesken. Tämän sanottuani on tietysti realistista odottaa, että private label -tuotteet vievät jonkin verran markkinoita muilta segmenteiltä, mutta ydinkysymys on, muuttuuko suuri kuva.

Olvi ei ole toistaiseksi lähtenyt voimalla Venäjän olutmarkkinoille, joilla mm. Carlsberg kompuroi toistuvasti. Aika näyttää, missä segmentissä Olvilla voisi olla järkeviä mahdollisuuksia itänaapurissamme. Sieltä pitäisi periaatteessa löytyä pitkän tähtäimen kasvupotentiaalia. Sen sijaan Valko-Venäjälle Olvi on jo investoinut erittäin merkittävästi, ja tämän strategisen kasvusuunnitelman onnistuminen on mielestäni private label -ilmiötä kymmenen kertaa tärkeämpää Olville.

Jatkuviin kotimarkkinoiden riskeihin lukeutuvat Olvin tuotekategorioita koskevat veronkorotukset. Ne kohdistuvat esimerkiksi alkoholiin ja sokeriin. Tämä pahimmillaan leikkaa sekä kysyntää että kannattavuutta. Samalla kuitenkin uskon myös oluiden ja muiden juomien tuonnin kasvavan. Tämän voi katsoa osin positiiviseksi Olville, koska Virosta tuotavat juomat ovat mitä todennäköisimmin Olvin valmistamia (vrt. yhtiön omistaman A le Coqin markkinaosuudet).

Koska Olvin toiminta kuitenkin rajoittuu muutamalle alueelle, voidaan fokusoitumisen katsoa lisäävän liiketoimintaan liittyviä maakohtaisia riskejä verrattuna globaalisti toimivaan vaihtoehtoon. Näin Olvin kehittyvien markkinoiden kasvuun sisältyy lähtökohtaisesti suuria riskejä – tosin myös mahdollinen onnistuminen näkyy voimallisesti tulosrivillä asti.

Osa sijoittajista on viime vuosina panikoinut – osin liioitellusti – Valko-Venäjän heikentyneitä talousnäkymiä ja mahdollista valuutan devalvaatioriskiä. Tämä riskihän on tosin osin myös toteutunut, joten sikäli panikointi ei ole täysin liioiteltua ollut. Valko-Venäjän osuus Olvin liikevaihdosta on ollut viime aikoina neljännes ja liikevoitosta kolmannes, joten riskitöntä yhtiön toiminta ei kyseisellä markkinapaikalla tietenkään ole. Kuitenkin Olvi on maan talousvaikeuksien keskellä solminut markkinapaikalla esimerkiksi pitkän aikavälin kasvualustaa luovan yhteistyösopimuksen PepsiCon kanssa.

Mikäli valuutta heikentyisi Valko-Venäjällä yhä merkittävästi, voisi Olvi viedä tuotteitaan maasta entistäkin kilpailukykyisemmin esimerkiksi Venäjälle.

Kiistatonta laatua, mutta milloin ostamaan?

Mistään pörssiyhtiöstä ei tietenkään tule koskaan maksaa mitä hintaa tahansa. Joka tapauksessa eli kulloisestakin pörssihinnasta riippumatta Olvi kuuluu objektiivisellakin tarkastelulla vähintään hyvän ja erinomaisen yhtiön välimaastoon. Tässä suhteessa siis erotellaan tarkastelussa yhtiön laatu ja sen osakkeen hinta. Keskinkertaiset pörssiyhtiöt pääsevät Olvin keskimääräistä kannattavuutta vastaavaan lukuun yleensä vain suhdannehuipun yksittäisinä vuosina tai vain yksittäisinä kvartaaleina.

Kysymys kuuluu, milloin tätä herkkupalaa saisi pörssin alennusmyynnistä? Olvin antamalla tulevaisuuden ohjeistuksella ja sitä laveasti tulkitsemalla osakkeen p/e-luku on nykykurssilla noin 20 kuluvalle vuodelle. Käykö kurssinotkahdusta odottavan aika pitkäksi, kun yhtiön myynti- ja tulosnotkahduskin näyttävät annetun ohjeistuksen mukaan olevan jo takana?

—

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Tarkennuksena kirjoittaja viittaa “herkkupalalla” yhtiöön ja sen osakkeeseen, ei lopputuotteeseen. Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: ianturton via Foter.com / CC BY-NC-SA