Myytinmurtaja: Lopeta ajoittaminen, keskity (fiksuihin) sijoituspäätöksiin

Mika Hyttinen palaa helmikuussa ilmestyneessä uutuuskirjassaan Luovu ajoittamisesta – tuplaa tuottosi sijoittamisen perusteisiin. Hyttinen paljastaa jo heti alussa sen, miten hän itse lähestyy sijoittamista; aluksi on syytä ymmärtää, “mitkä tehtävät ovat vaivan arvoisia”, tämän jälkeen etsitään järkevimmät tavat suorittaa valitut tehtävät ja lopuksi priorisoitu suunnitelma viedään kylmänviileästi täytäntöön. Prosessiin kuuluu luonnollisesti myös sijoituspäätösten arviointi. Hyttisen mukaan paras tama sijoittaa on omistaa itsenäisesti spekulanteista ja salkunhoitajista välittämättä. Sijoittajan kannattaa keskittyä perusasioihin ja sanoa rohkeasti “ei”. Teos on perusluonteeltaan hyvin samanlainen kuin aiempi Vaurastu kuin Warren Buffett. Monella tavoin uusi kirja tuntuu täydentävän vanhemman kirjan teemoja ja niiden välillä on merkittäviä yhtymäkohtia, mutta kirjat ovat itsenäisiä kokonaisuuksia.

Itsenäinen omistaja suuntaa Hyttisen mukaan huomionsa hyvän bisneksen ostamiseen hyvään hintaan niin ettei sijoitusriskejä tarvitse hajauttaa. Pitkin kirjaa korostuu Hyttisen viljelemä itsenäisyys ja erikoistuminen eli ajatus siitä, että osakesijoittajankin on hyvä erikoistua eikä liioitella omaa tietotaitoaan ja ymmärrystä kaikesta mahdollisesta. Ajatus nöyryydestä Herra Markkinan edessä ei sinänsä ole uusi, mutta suomalaisessa sijoituskirjallisuudessa sitä harvemmin tapaa.

Hyttinen huomauttaa kunnioittavansa osakemarkkinoiden syklistä luonnetta, vaikka nämä eivät mitään selkeää kaavaa noudatakaan. Hyttinen huomauttaakin, ettei osakkeita ole hyvä myydä epävarmuuden keskellä, vaan juuri tällöin mitataan sijoittajan ymmärrys omistamistaan yrityksistä ja omasta salkunhoidosta. Olennainen oppi, jonka Hyttinen haluaa lukijoilleen antaa, on luopua ajoittamisesta. Ajoittamisesta luopumisen rinnalle Hyttinen nostaa myös arvosijoittajille tärkeän opin siitä, että ostettu osake on omistusosuus todellisesta liiketoiminnasta ja ostojen osalta taktiikan on syytä olla johdonmukainen. Hyttinen kutsuukin itseään “riskisijoittajaksi”, joten tietysti riskinottaja vaatii kantamalleen riskille kohtuullisen korvauksen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että osto- ja omistuskohteiden arvo pitää olla selvillä. Hyttinen omistaakin kirjan ensimmäisen luvun arvon tunnistamiselle ja ymmärtämiselle. Sijoituspäätösten onnistumista arvioidaan Hyttisen mukaan vasta paljon myöhemmin.

Kurssiromahdus luo loistavan ostomahdollisuuden tuplata tuottosi. Jos uskallat ostaa hyvää halvalla, tuottosi on huomattavasti parempi kuin sen, joka samaan aikaan myy osakkeita hajauttaakseen riskejään. Sijoittamisen salaisuus ei siis piile oikeassa ajotitamisessa vaan ajoittamisesta luopumisessa.
– Mika Hyttinen

Hyttisen mukaan osakepoimintaa tekevän sijoittajan on tärkeää hahnottaa hyvän kehityksen jatkumisen periaate. Jos omistusvalinnoissaan ei ymmärrä liiketoiminnan pitkän aikavälin arvonmuodostusta, on parempi tyytyä markkinoiden keskimääräiseen tuottoon. Markkinoiden kesimääräisen tuoton omistaminen on myös keino välttää ylenpalttinen ja usein hankalaksi muodostuva pörssiyhtiöiden karsiminen ja analyysi. Tällöin Hyttisen mukaan on tärkeää omistaa selkeästi määriteltyä indeksiä ja maksaa mahdollisimman vähän. Hyttisen mukaan tällöin ei tarvitse heittää OSTA / ÄLÄ OSTA -lanttia, vaan vaan vain uskaltautua ostamaan. Hyttinen on arvosijoittaja, mutta hän tuo kirjassaan tähän myös omat lisämausteensa.

Arvon määrittäminen on tietysti hyvin vaikeaa, koska osakkeen arvo ja hinta ovat kaksi aivan eri asiaa. Hyttinen huomauttaakin, ettei yhtiön todellista arvoa voi lukea tunnusluvuista tai niiden yhdistelmistä, koska tulevaisuus on aina epämääräinen. “Tiedämme historian ja meillä on kohtuullisen hyvä käsitys yhtiön nykytilasta, mutta se tärkein on piilossa”, Hyttinen huomauttaa. Arvon määrittämisen problematiikkaa Hyttinen lähestyy tarkastelemalla Marimekkoa deskriptiivisesti, fundamentaalisesti ja kvalitatiivisesti. Samalla Hyttinen myös korostaa skenaarioajattelun merkitystä, sillä meille realisoituu havainnoitavaksi vain yksi nykyhetki (jos haluat tietää totuuden multiversumeista, lue Max Tegmarkin kirja).

Hyttinen jakaa omien sanojensa mukaan pörssiyhtiöt kolmeen riskikategoriaan arvioimattomasta arvioituun niin, että voidaan määrittää arvokkaat ja arvottomat sijoituskohteet. Tässäkin Hyttinen huomauttaa, että “on parempi keskittyä rajalliseen määrään yhtiöitä kuin pyrkiä olemaan mukana vähän kaikessa”. Hajauttamista Hyttinen ei tietenkään tuomitse, vaan sekin sopii tiettyihin tilanteisiin. Hajauttaminen ei ole tekosyy puolivillaiselle sijoittamiselle, koska hyvin usein sijoittajat näyttävät Hyttisen mukaan kiertävän analyysin vaikeuden hajauttamiseen vedoten. Ajallinen hajauttaminen, “hinnoittelu”, on Hyttisen mukaan keino arvuuttelun poistamiseksi. “Kun valittuja riskejä ei oikein kannata vaihtaa, tämä korostaa sitä, että alkuperäiset päätökset täytyy tehdä entistäkin suuremmalla huolellisuudella”, Hyttinen korostaa.

Valitettavasti Hyttisen loikka arvon määrittämisestä, yksittäisestä yrityscasesta ja pörssin keskimääräisestä tuotosta voi tuntua jollekin hieman liian pitkälle. Olisin kaivannut johonkin jonkinlaista porautumista (osakesijoittajien) sijoitustyylien erilaisuuteen, vaikka tästäkin on jo varsin hyvä kirja tarjolla. Osakesalkun rakentamisessa Hyttinen kertoo keskittyvänsä mahdollisimman vähätöisiin vaihtoehtoihin, joka ei vaadi hajauttamista, tunnuslukuihin perustuvaa osakevalintaa ja/tai markkinatunnelman haistelua. Hyttinen heittääkin ilmoille mona hyvää kysymystä, jotka jokaisen osakesijoittajan on syytä itselleen esittää sijoitussalkkuaan rakentaessaan. Sijoitussalkku koostuu yksittäisistä sijoituksista, joiden pitää olla itsessään järkeviä valintoja ilman mitään ad hoc –pohdintoja tai raskaita lisäoletuksia. Eräpohjainen ostaminen on eräs Hyttisen korostama sijoitussalkun rakennusperiaate, joka vähentää sekä osake- että indeksisijoittajan epävarmuutta ja turhaa hötkyilyä. Hyttisen mukaan salkkua itsessään pitää luonnollisesti tarkastella kokonaisuutena, joka koostuu bisneksistä ja riskeistä. Sijoitussalkku on siis yhdistelmä sijoituskohtaisia erilaisten kriteerien kombinaatioista ja kompromisseja, joten luonnollisesti valinnoissa näkyvät myös sijoittajan omat mielenkiinnon kohteet ja yritysten todellinen toiminta. Laatuyhtiöinä Hyttinen esittelee jo aiemmin mainitun Marimekon, Handelsbankenin ja Whole Foods Marketin. Yhtiöistä Marimekko ja Handelsbanken on kuitenkin pureksittu jo aiemmassa kirjassa, joten mikä oli uutuusarvo?

Hyttinen korostaa omistamisen tärkeyttä, mutta ei luonnollisesti sulje pois mahdollisuutta poistaa virheitä. Salkun sisältöä saa toki muuttaa, mutta vaihtoehtoja ei ole kovin paljon tarjolla, sillä “myös uuden sijoituskohteen täytyy olla sellainen, josta tiedät saavasi pääoman [korkoineen] takaisin”. Loppupuolella kirjan tunnelma hieman lopahti minun makuuni, vaikka esimerkiksi Hyttisen huomiot kaikenlaisesta talousuutiskohinasta pakottavatkin olemaan hänen kanssaan monesta asiasta samaa mieltä. Hyttisen tee paremmin, älä enemmnän -tyyppinen japanilaista laatuajattelua lähestyvä hifistely on miellyttävää luetavaa, sillä tosiasiallisesti sijoittamisen pitäisi aina olla kurinalaista, haluttavaa ja helppoa. Sijoittajan liiallinen “hienostelu” on aina pahasta. Parhaimmillaan yksityissjoittajalla on monta etua puolellaan ammattimaisiin sijoittajiin verrattuna. Kirjan loppupuolelta löytyy myös käytännön esimerkkejä siitä, miten osakesijoittaja voi viedä Hyttisen esittämiä ja kannattamia ajatuksia käytäntöön. Esimerkkeinä ovat lapselle sijoittaminen, nuoren ja työssäkäyvän aikuisen ja seniorin mahdolliset sijoitusvalinnat.

Henkilökohtaisesti en erityisemmin pidä Hyttisen ajoittain hieman koomiseksi yltyvästä sijoitusyhtiöiden ja -neuvojien (aiheellisesta) kritiikistä, mutta jokainen haastaa lukijoidensa vakiintuneet ajatukset omalla tavallaan. Yhdyn myös Ilmaisia lounaita -blogin kirjoittajan arvioon tietyistä häiriötekijöistä, joista suurimpia olivat: kirjassa on aika paljon toistoa (ehkä se on jopa tarpeen), asiahakemistoa ei ole, osasta kuvituksesta puuttuu seliteteksti ja jotkut kuviot/taulukot jäävät vaille selitystä (esim. Marimekon omistajaluettelo). Talouselämä-lehden Ninni Myllyojan kanssa olen samaa mieltä siitä, että Hyttinen olisi voinut vielä tarkemmin pureutua sijoitussalkun rakentamiseen ja niihin syihin, jotka ovat vaikuttaneet hänen omiin päätöksinsä sijoittaa ja sitoutua tiettyjen yritysten omistajaksi. Tämä olisi ollut minusta vain tarinankerronnallisesti mielenkiintoista; tavallaan jokainen voisi sitten itse peilata omia ajatuksiaan suhteessa siihen, miten Hyttinen on päätöksensä lopulta tehnyt. Toisin kuin Myllyoja, minua ei juurikaan itsessään kiinnosta Hyttisen oma sijoitusmenestys ja se on jotenkin ihan beside the point. Olennaisempaa on nimenomaan Hyttisen esittelemä ajattelukehikko ja siitä johdettavat toimintatavat. Onhan se kieltämättä hieman hölmöä sanoa, että sijoittaminen olisi jonkinlaista kilpailua ja/tai sijoittamista voisi verrata johonkin peliin, sillä jos peleillä on jotain yhteistä, niin ne päätyvät aina joko win/loss- tai tasapelitilanteeseen (tai peleillä on ainakin jossain mielessä määrätyt säännöt, jotka molemmat osapuolet jakavat). Molempien voitto on peleissä mahdottomuus. Sijoittaminen on plussummapeliä.

Hyttisen kirja sopii hyvin niin vasta-alkaville kuin pidemmälle edistyneille. Ainakin monet blogistit ovat kertoneet Hyttisen parantaneen heidän itsereflektiokykyä, jonka merkitystä ei kannata aliarvioida.

Minua ei “rahastobisneksen” mollaaminen erityisemmin puhuttele (, vaikka kyllähän se hieman hymyilytti). Valitettavasti näissäkin väitteissä kannattaa aina nojata (suomalaiseen) tutkimukseen. Jos haluat tietää, miten finanssialaa pitäisi parantaa ja mitä pitäisi tehdä toisin, lue mielummin Pekka Puustisen Vaihdantavallankumous.

Arvosana: 9+/10

Kuvalähde: Scott Beale via Foter.com / CC BY-NC-ND

Nordnet Blogin lukijana voit nyt tilata Hyttisen teoksen -20 % alennuksella 30.4.2016 asti joko suoraan tästä linkistä tai syöttämällä tarjouskoodin BKE1621A verkkosivun yläosan Kampanjatunnus-kenttään. Kampanjatunnuskenttä löytyy heti ostoskorin vasemmalta puolelta.

/Thomas Brand