Miten valita salkkuun voittajaosakkeet?

Tämän kesän lukemistoon valikoitui kertauksena Burton G. Malkielin sijoitusklassikko Sattuman kauppaa Wall Streetillä. Kirjassa esitellään lyhyesti muutamia ”hyödyllisiä osakevalintasääntöjä”. Listaan ne tähän merkintään, sillä mielestäni näistä ulottuvuuksista on paitsi viihdearvoa, myös hieman hyötyä sellaiselle arvosijoittajalle, joka haluaa poimia salkkuunsa pitkän aikavälin menestyjiä.

Jotta kokonaiskuva Malkielin teoksesta välittyisi tässä lyhyessä merkinnässä, on syytä todeta aluksi, että hän suosittelee tavanomaisille yksityissijoittajille eniten ”hyvin tylsää” indeksisijoittamisen strategiaa. Malkiel on kuitenkin listannut teokseen neljä osakevalintasääntöä heille, jotka ”haluavat käyttää omia askelsarjojaan (ja järkeään) hyvien osakkeiden etsimiseen” vähintäänkin osalla sijoitusvarallisuudestaan.

Teoksessa luetellut valintasäännöt ovat seuraavat:

1) Keskitä ostot yhtiöihin, joiden tulos kasvaa pörssin keskimääräistä tuloskasvua nopeammin vähintään seuraavat viisi vuotta

Lyhyessä juoksussa osake kuin osake voi nousta, kunhan joku sijoittaja iskee siihen silmänsä. Vähävaihtoisten yhtiöiden osakkeet kohoavat pienenkin porukan päähänpistosta (joskus aivan perustellustikin), siinä missä keskisuurten ja suurten yhtiöiden kursseja liikuttelevat päivän tai kahden sisällä esimerkiksi suurten eläkesijoittajien tai osakerahastojen sijoituspäätökset.

Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, kun puhutaan noin viiden vuoden mittaisesta sijoitushorisontista, osakekurssin pääsuunnan määrittää yhtiön tuloskehitys – eivät muiden sijoittajien sijoituspäätökset. Mitä enemmän yhtiö tekee tulosta, sitä enemmän se voi lähtökohtaisesti jakaa osinkoja – ja sitä arvokkaampi on yhtiön osake, koska omistajien passiiviset tulot kohoavat osingonjaon kasvun tahdissa.

Keskimääräistä parempi osingonjaon kasvattaja on todennäköisesti myös keskimääräistä parempi sijoituskohde (huomioi kuitenkin seuraava valintasääntö!).

2) Älä koskaan maksa hyvästäkään yhtiöstä liikaa – hanki vahva perusta liiketoiminnan fundamenteista

Osakesijoittajan on mahdotonta ennustaa pörssissä osakekurssin pohjaa tai huippua kovinkaan tarkasti. Sen sijaan hänen on mahdollista ennustaa hyvin suurella tarkkuudella ja varmuudella se hetki, kun osakkeella käydään kauppaa ali tai yli kohtuullisen arvostustason. Arvostustason, joka lasketaan suhteuttamalla osakkeen markkinahinta yhtiön suoritustasoa kuvaaviin reaalisiin tekijöihin, kuten myyntiin, tulokseen tai osinkoon.

Malkielin neuvon mukaan sijoittajan tulee sijoittaa laadukkaisiin, kasvaviin ja osingonmaksukykyisiin yhtiöihin, mutta mielellään ennen kuin muut sijoittajat havaitsevat nämä ulottuvuudet ja mielellään silloin, kun laatuosake hinnoitellaan lähelle pörssin keskiarvoa tai ei ainakaan paljoa sen yli.

Toisin sanoen laadusta ei pidä hullaantua liikaa maksamalla huikeita p/e-kertoimia tai tyytymällä prosentin osinkotuottoon. Silloin sijoittaja omistaisi kyllä laadukasta liiketoimintaa, mutta erittäin heikoilla tuotto-odotuksilla varustettuna.

3) Osta osakkeita, joiden kasvutarina voi houkutella rakentamaan pilvilinnan

Malkiel painottaa psykologisten tekijöiden merkitystä osakkeen hinnoittelussa, erityisesti lyhyessä juoksussa. Hänen mukaan ihmiset eivät ole tietokoneita, vaan heillä on tunne-elämä. Ihmisiä ohjaavat Malkielin mukaan ahneus ja uhkapelihimo sekä kurssikäyrän seuraamisen tuottamat toiveet ja pelkotilat.

Malkiel linjaa, että osa yhtiöistä kohoaa ajan mittaan lauman silmissä kiinnostavammiksi kuin toiset yhtiöt. Tämä nostaa osakkeen arvostuskertoimia vähintään hetkellisesti, luoden ainakin tilapäisen kuplailmiön. Onko valitsemasi yhtiön kasvutarina siis sellainen, joka todennäköisesti saavuttaa rahastettavissa olevan sijoittajien suosion?

4) Käy kauppaa niin vähän kuin mahdollista

Malkielin viimeinen teesi on erittäin tärkeä elementti sijoittajalle pitkän aikavälin tuottojen maksimoinnissa. Kaupankäynti kasvattaa paitsi kaupankäyntikuluja, myös verorasituksia sijoitusaikana, jolloin korkoa korolle -ilmiö saattaa menettää voimiaan, kun sijoittaja ei saa kasvatettua tuottojaan ”myös verottajalle korvamerkitylle osalle kurssinousua”.

Kustannustason pitämiseksi kurissa Malkiel toteaa, että ”pidä voittajat, myy häviäjät”. Näin salkkuun kumuloituu keskimäärin menestyvien yhtiöiden valikoima, ja osakemyynneistä lankeaa vain harvoin suuria myyntivoittoveroja maksuun (koska huonosti kehittyneet ovat usein myös tappiollisia hankintahinnastaan).

”En suosittele liiallista kärsivällisyyttä tappiotilanteissa”, hän toteaa. Ajatus on varsin järkevä, koska huonon sijoituksen myöntämisellä pääoma vapautuu uuteen, tuottavaan sijoitukseen, mikä voi kompensoida menetetyt tappiot paljon nopeammin kuin heikossa sijoituskohteessa “takaisin omilleen pääsemisen odottaminen”. Tosin Malkiel myöntää lopuksi, että yleisessä pörssikuplassa kannattaa keventää myös parhaita sijoituksia.

Ps. Kuten merkinnän alussa kerroin, Malkielin yleissuositus keskimääräiselle sijoittajalle on indeksistrategia, jossa sijoittaja pyrkii tietoisesti ”vain” pörssin keskimääräiseen tuottotasoon (vähennettynä kuluilla). Tähän liittyen hän toteaakin osakevalintasäännöt lueteltuaan, että tehokkaiden markkinoiden teoria huomioiden näillä säännöillä tuskin saa aikaan parempia tuloksia.

Lisäisin tähän yhteyteen, että osa valintasäännöistä näyttäisi olevan myös toteutettavissa helpommin paperilla kuin käytännössä. Ilman ennustamista ja siihen liittyviä epävarmuuksia sijoittaja ei siis näilläkään opeilla selviä.

—

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: dmelchordiaz / Foter / CC BY-NC-ND