Miten omistaja-arvo syntyy?

On sanottu, että menestyvä yhtiö on yhden asian liike. Tällä tarkoitettaneen lähtökohtaisesti pyrkimystä omistaja-arvon maksimointiin. Mikä sitten on omistaja-arvo, ja miten yhtiö voi sitä käytännössä edistää? Tarkastelen tässä merkinnässä hyvin lyhyesti yhtiön keinoja kasvattaa omistajiensa sijoituksen arvoa.

Pörssiyhtiössä osakkeenomistajat kantavat viime kädessä korkeimman riskin liiketoiminnan menestyksestä. Rahoitusteorian mukaisesti riski kulkee käsi kädessä tuotto-odotuksen kanssa. Tästä johtuen osakkeet hinnoitellaan pörssissä suhteessa velkakirjoihin ja muihin sitoumuksiin siten, että omistajilla on korkein tuotto-odotus pitkällä aikavälillä. Tuotto-odotuksen sopeutumismekanismi on luonnollisesti osakkeen kurssimuutos.

Pörssiyhtiöiden tuloksellisuus muodostaa pohjan omistaja-arvolle. Tuloksesta yhtiö voi jakaa käteisosuuden omistajille voitonjakona, toisin sanoen osinkona. Nimenomaan käteisosinko on tyypillisin tapa hahmottaa yhtiön arvo omistajan näkökulmasta – jos sijoittaja ei luovu osakkeistaan, on käteisosinko ainoa realisoituva tulovirta koko sijoitusaikana. Mitä enemmän yhtiö kykenee jakamaan osinkoa jäljellä olevana elinaikanaan, sitä arvokkaampi sen osakkeen tulee lähtökohtaisesti olla.

Yhtiö kuitenkin yleensä jättää osan tuloksestaan jakamatta osinkona. Tämä raha – tai pitäisikö sanoa pääoma – jää yhtiön omaan taseeseen tilikauden (ja aiempien sellaisten) voittovaroina. Huomionarvoista on, että myös näillä rahoilla taitava yritysjohto pystyy luomaan omistaja-arvoa. Seuraavaksi tarkastelen, miten.

Yritysjohdon ulottuvilla olevat keskeisimmät kanavat kasvattaa omistaja-arvoa yhtiön sisään jätetyillä voittovaroilla ovat seuraavat:

1) Omien osakkeiden takaisinosto

Kun pörssiyhtiö ostaa omia osakkeitaan, osa vanhoista osakkeenomistajista luopuu osakkeistaan myymällä niitä takaisin yhtiölle. Osakkeiden myyjät saavat luonnollisesti yhtiöltä rahaa (joka on osingonjaon tavoin pois yhtiön kassasta ostojen jälkeen).

Vastaavasti yhtiö saa vanhalta omistajaltaan osakkeita, jotka se mitätöi – seurauksena osakkeiden kokonaismäärä laskee, mikä merkitsee myynnin, tuloksen ja osingon jakautumista jatkossa aiempaa pienemmälle osakemäärälle. Tämä kasvattaa osakekohtaisia tunnuslukuja niiden osakkeenomistajien omistuksissa, jotka jäävät takaisinostohankkeen jälkeen ikään kuin jäljelle.

Olennaista on ymmärtää, että osakkeiden kokonaislukumäärän pienentymisen jälkeen itse yhtiön jatkuvan liiketoiminnan ei tarvitse välttämättä kasvaa jatkossa lainkaan, jotta osakekohtaiset tunnusluvut – kuten osinkovirrat – kohoaisivat ajan mittaan. Tässä piilee paitsi sijoittajan kannalta hyvä pitkän aikavälin tuottomahdollisuus, myös riski siitä, että yritysjohto piilottelee heikkoa liiketoiminnan johtamista ja kehitystä massiivisin omien osakkeiden takaisinostoin.

2) Velan takaisinmaksu

Useat pörssiyhtiöt ovat rahoittaneet liiketoimintaansa ja kasvuaan paitsi omistajien sijoittamin varoin, myös ottamalla taseeseensa velkaa. Yhtiön velkaantuminen ei näy suoraan osakekannan markkina-arvon kautta, mutta omistuksen arvostukseen se vaikuttaa esimerkiksi yritysarvoa (EV) kuvaavassa laskelmassa, jossa summataan eli lasketaan yhteen osakekannan markkina-arvo ja yhtiön taseen korolliset nettovelat.

Yhtiö voi luoda omistaja-arvoa käyttämällä tilikauden aikana kertyneitä voittovaroja taseen velkojen lyhennyksiin. Tämä johtaa välittömästi siihen, että velan korkokustannukset – tai muut lainanhoitokulut yhteensä – laskevat. Tämä puolestaan johtaa siihen, että yhtiön tulos kohenee lähtökohtaisesti, mikäli muut tekijät säilyvät ennallaan. Kun tulos kohenee, on yhtiöllä paremmat perusedellytykset maksaa jatkossa kasvavaa osinkovirtaa – luoden näin toimien välikäden kautta omistaja-arvoa.

3) Investoinnit kasvuhankkeisiin

Pörssiyhtiö voi investoida uusiin tuotantolaitoksiin tavoitteenaan kasvattaa kappalemääräistä tuotantoaan, ja sitä kautta myyntimääriään. Toisaalta yhtiö voi investoida jakelukanavaan maantieteellisesti, tarkoituksenaan levittää myyntiään uusille markkina-alueille. Investoinnit voivat kohdistua myös tutkimukseen ja tuotekehitykseen, mikä tähtää usein tuotannon tehostamiseen tai uusien tuotteiden lanseeraamiseen.

Näiden investointihankkeiden kautta yhtiön tuloskunnolla on edellytykset kohentua, mikä puolestaan mahdollistaa osingonjaon asteittaisen kasvattamisen.

4) Yritysostot tai sijoitukset

Edellä kuvattujen niin sanottujen orgaanisten tapojen ohella pörssiyhtiö voi kasvaa kertyneillä voittovaroillaan epäorgaanisesti. Yleensä tässä yhteydessä puhutaan yritysostoista tai yhtiön taseen käyttöomaisuuteen kohdistuvista sijoituksista.

Yhtiön voi ostaa esimerkiksi pienemmän kilpailijansa, rahoittaen hankinnan kertyneillä voittovaroilla. Tällöin liiketoimintakokonaisuuden kokoluokka kasvaa, ja yhtiö saattaa olla aiempaa paremmissa asemissa hyödyntämään suuruuden ekonomian skaalaetuja – mikä voi parhaimmillaan parantaa liiketoiminnan suhteellista kannattavuutta ja johtaa osakekohtaisten voittojen kasvuun. Tämä puolestaan valuu jälleen osinkojen kohenemiseen ja sitä kautta myös omistaja-arvon kasvuun.

Vaihtoehtoina yritysostoille ovat myös osakesijoitukset. Esimerkiksi kotimaisella media-alalla useat toimijat omistavat toisiaan ristiin ja raportoivat toistensa tuloksista omistusta vastaavan osuuden tuloslaskelmassaan osakkuusyhtiöiden kohdalla. Sijoituksistaan yhtiö saa luonnollisesti yleensä myös vuotuisen osinkovirran, joka on parhaassa tapauksessa kasvava ja vuolas, mikä mahdollistaisi osinkovirran kasvattamisen myös käyttöomaisuusosakkeita omistavassa yhtiössä.

Huomionarvoista on kuitenkin kokonaisuudessa, että läheskään kaikki omien osakkeiden takaisinostot eivät ole hyvin ajoitettuja, eivätkä läheskään kaikki investointihankkeet tai sijoitukset onnistu tavoitteiden mukaan. Siksi tässä merkinnässä esitetyt näkökulmat korostavatkin uskoakseni yritysjohdon laadun merkitystä sijoituskohteiden analyysissä. Hyvä yritysjohto ei ole vain taitava strateginen visionääri, vaan ennen kaikkea nerokas pääomien allokoija.

Kuten totesin noin viikko sitten, usein valtaosa osingonmaksukelpoisista varoista on tuottavinta jakaa vuosittain omistajille käteisosinkoina. Toisaalta jakamalla vuosittain aivan koko tuloksen ulos yritysjohdon eväät omistaja-arvon kasvattamiseksi jäävät rahoituksen osalta turhan rajallisiksi, kuten edeltävästä kuvauksesta voidaan päätellä.

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: canonsnapper / Foter / CC BY-NC-ND

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
5 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
28.01.2015 10:52

Onko osingonmaksu aina piensijoittajan etu? Moni piensijoittaja ja omaisuuttaan vasta kartuttava osakesäästäjä sijoittaa vuotuisen osinkovirran takaisin omistamiinsa yrityksiin. Osingosta taytyy kuitenkin maksaa verot ja uudelleen sijoitettaessa myös kaupankäyntikustannukset, jolloin varsinainen osakeomistuksen oikeuttama vapaa kassavirta hupenee merkittävästi. Lisäksi piensijottajan (tai ainkain mikrosijoittajan) vuotuinen osinkovirta on niin pieni, että sen allokointi useisiin eri sijoituskohteisiin ei ole kaupankäyntikustannusten vuoksi järkevää. Olisko piensijoittajan siis korkeaa efektiivistä osinkotuottoa tarjoavien yritysten sijaan järkevää etsiä yrityksiä, jotka tuottavat korkeaa tuottoa sijoitetulle pääomalle, joiden kassavirta on vahva, mutta jotka eivät maksa erityisen korkeaa efektiivstä osinkoa. Tällöin vapaa kassavirta tulee (lähes kokonaan) uudelleen sijoitettua ja piensijoittaja säästyy osinkoveroilta sekä… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
29.01.2015 02:00

Pitää paikkansa jos yrityksen hallitus ja toimitusjohtaja ovat superneroja. Osaavat siis löytää erinomaisen tuottavia käyttökohteita voittovaroille osinkojen sijaan. Harvemmin näin käy ainakaan vuodesta toiseen.

Useinhan käy niin, että kun yrityksen kassa pursuaa rahaa, yritysjohto alkaa hullunkiilto silmissään kasvattamaan imperiumiaan. Yritysostoin otetaan esim. kilpailija kalliilla hinnalla osaksi omaa yritystä. Montako miljardia menikään hukkaan esim. Stora Enson Yhdysvaltain seikkailuissa yritysostoissa tai Soneran ostaessa ilmaa Saksasta. Yritysoston tai katastrofiksi osoittautuneen Saksa-investoinnin sijaan olisin mieluummin ottanut vuolaan osinkovirran.

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
30.01.2015 09:57

Ajatus pienen efektiivisen osinkouoton kasvu-/laatuyhtiöiden etsimisestä pätee erityisesti silloin, kun osingot aiotaan joka tapauksessa sijoittaa takaisin osingon maksaneeseen yritykseen. Tällöin johdon laadullakaan ei ole väliä, ainoastaan sillä, että uudellen sijoitettavista osingoista joutuu maksamaan verot ja kaupankäyntikulut, jolloin sijoittajan pääoma kärsii. Ehkä jalostan ajatustani vielä niin, että samaan yritykseen vuodesta toiseen uskovan piensijoittajan kannattaa etsiä yhtiöitä, jotaka maksavat osingon omia osakkeitaan takaisin ostamalla ja ne tuhoamalla. Tällöin yksittäisen osakkeen hinta tuppaa nousemaan ja sijoittaja saa kasvattaa omaisuuttaan ja omistusosuuttaan ilman, että verottaja ja kaupankaytikustannukset vetävät välistä. Jos vuotuisen osinkovirran aikoo sijoittaa parhaksi katsomaansa kohteeseen , ei siis välttämättä osiankoa maksaneeseen yritykseen,… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
20.02.2015 18:49

I am sure you don’t need any advice & I have only been to ohau & kaui so….mai tai away!Pictures are alayws so wonderful over here….your little bobble(?) girl is the sweetest!

trackback
Nimetön
06.03.2018 09:14

[…] väite pitäisi paikkansa, niin tarkoittaisiko se sitä, että 1980- luvulla lanseerattu käsite omistaja-arvon maksimointi olisikin negatiivinen asia. Eli ajatus, että yrityksen tehtävä on tuottaa maksimaallista voittoa […]