Monessa aiemmassa blogimerkinnässä olen korostanut laatuyhtiöiden suosimista keskinkertaisten yhtiöiden sijaan. Laadun kiteyttäjänä olen pitänyt ennustettavaa osakekohtaista osinkoa ja sen vakaata kasvunäkymää. Liian paljoa en ole kuitenkaan käsitellyt käytännön ohjenuoria sen suhteen, miten käytännössä laatuyhtiöitä voisi löytää suuresta määrästä pörssilistattuja kohteita. Tässä merkinnässä listaan kuusi yksinkertaista ohjenuoraa, joiden avulla voi mielestäni suodattaa ostokohteiden listalle terävimmät kärkiyhtiöt.

Kuten olen aiemmin todennut, mielestäni pitkäjänteisen sijoittajan keskeisin tavoite on salkun passiivisen osinkovirran kasvattaminen ajan mittaan. Lähtökohtana on saavuttaa paitsi ostovoimaltaan jatkuvasti kasvava jatkuva tulovirta, myös arvonnousu suhdanteiden yli. Jälkimmäinenhän toteutuu todennäköisesti, jos sijoittaja onnistuu ensimmäisessä lähtökohdassa – osakehan on teoriankin mukaan sitä arvokkaampi, mitä enemmän siihen kohdistuu osinkovirtoja tulevaisuudessa.

Sijoittaja menestyy hyvin, jos hän saa vuosittain vakaata osinkovirtaa salkkuyhtiöiltään. Laatuyhtiöihin fokusoivalle – indeksiä kapeammin rajatulle – salkulle tämä ei kuitenkaan riitä. Siinä yhtiöiden ei tule vain maksaa ennustettavaa osinkoa, vaan myös säännönmukaisesti kasvattaa sitä osaketta kohden. Tämä edellyttää pitkässä juoksussa luonnollisesti yhtiön tuloskasvua, joten laatuyhtiötä tuleekin tarkastella osakevalinnassa nimenomaan liiketoiminnan, ei pelkästään kurssikäyrän, kautta.

Käytännössä osinkokasvuun tähtäävän salkun yhtiövalinnoissa tulee painottaa kolmea ulottuvuutta: osingon suuruutta, sen kasvunäkymää ja sen kestävyyttä. Pitkän tähtäimen nähdäkseni järkevänä tavoitteena sijoittajalla voi olla esimerkiksi tilanne, jossa sijoituskohde maksaa yli 10 prosentin osinkotuottoa suhteessa hankintahinnalle viimeistään 10 vuoden kuluttua ostohetkestä (yield on cost).

Tapoja valikoida salkkuun osinko-osakkeita on yhtä monia kuin sijoittajiakin, joten yhtä ainoaa oikeaa mallia en yritä seuraavassa esittää. Alla listaamani kuuden ohjenuoran paketti on sovellettu yhdysvaltalaisesta DivGro-blogista. Jaan sen pääviestin.

1. Osinkotuotto ylittää sijoitushetkellä 2,75 %

Mikäli yhtiön osinkotuotto on efektiivisesti sijoitushetkellä alle 2,75 prosentin kriteerin, tulee osingonjaon tulevan vuosikasvuprosentin olla hyvin selvästi kaksinumeroinen korkealla todennäköisyydellä, jotta yield on cost -päämäärään voidaan päästä.

2. Sijoitushetken osinkotuoton ja osingon oletetun tulevan vuosikasvuprosentin summan tulee yltää vähintään 12 %:iin

Laatuyhtiön osakkeelle on koittanut lähtökohtaisesti hyvä sisäänmenohetki, mikäli vallitsevaan osinkotuottoprosenttiin lisäämällä viiden vuoden keskimääräinen osinkokasvuprosentti saadaan yhteenlaskun lopputulokseksi vähintään 12 prosenttia.

3. Takana on vähintään 5 vuoden yhtäjaksoinen osingonkorotusputki

Vaikka historia ei ole tae tulevasta liiketoiminnan, kurssinousun tai osingonjaon kasvun osalta, on historiassa osoitettu suorituskyky jonkinlainen vihje siitä, että ansaintamalli on ainakin joskus toiminut. Mitä tasaisempi on yhtiön track record, sitä vakaammalta kohde pintapuolisesti näyttää. Jo osoitetun suorituskyvyn vaatimuksella sijoittaja kykenee väistämään yhtiöt, joilla osingonjaon kasvu on vasta powerpointin slideilla.

4. Osingonjakosuhde jää alle 65 %:iin

Yksinkertaistettuna on tärkeää, että yhtiölle jää nykyhetken osingonjakonsa jälkeen vielä voittovaroja, jotka se voi investoida kasvuun. Ilman tuloskasvua ei voi olla tulevien vuosien osinkokasvua kestävällä tavalla, vaikka lyhyessä juoksussa osinkoa voidaankin hilata ylöspäin jakosuhdetta nostamalla. Yli 65 prosentin osingonjakosuhde myös vaarantaa jopa vallitsevan osinkotason kestävyyden, koska se ei jätä merkittävää marginaali liiketoiminnan tuloskunnon notkahtamiselle.

5. Osakkeen p/e-luvun tulee alittaa 16 (tai erityisessä laatukohteessa 20)

Kohtuullisen p/e-luvun (osakekurssi jaettuna osakekohtaisella tuloksella) merkitys kiteytyy siihen, ettei sijoittaja maksa yhtiön laadusta ja tulevasta tuloskasvusta liikaa. Ylihinnan maksaminen ei tee liiketoiminnasta yhtään huonompaa, mutta sijoittajan yksilöllisestä tuotto-odotuksesta matalamman (ja ensimmäisessä kohdassa mainitusta yield on cost –tavoitteesta vaikeamman saavuttaa).

6. Sijoittajalla tulee olla luottamus osinkokasvun jatkumiseen

Edeltävät kohdat ovat karsineet ostoslistalle vain sellaiset yhtiöt, jotka ovat saavuttaneet jo historiassa liiketaloudellista menestystä. Viimeisessä vaiheessa sijoittaja voi huomioida myös laadulliset tekijät, kuten laadukkaan yritysjohdon ja sen osakeomistuksen yhtiössä, taseesta löytyvän aineettoman omaisuuden kuten brändin ja patentit, markkina- ja kilpailutilanteen sekä muiden tulevaan kehitykseen vähintään välillisesti merkityksellisten tekijöiden vaikutukset.

—

TUTUSTU HELSINGIN PÖRSSIN PARHAISIIN OSINGONMAKSAJIIN TÄSTÄ (SISÄLTÄÄ LINKIN MARKKINOINTISIVULLE)

—

Mitä sijoitushistorian menestyneimmät sijoitusgurut ostaisivat tänään Helsingin pörssistä? Sijoita kuin guru -uutuuskirja esittelee kahdeksan osakesijoittamisen arvostetun auktoriteetin periaatteet ja tuo ne nykyhetkeen.

SIJOITA KUIN GURU -KIRJAN MYYNTI ON ALKANUT! KIRJAN ESITTELYSIVULLE NORDNETISSÄ PÄÄSET TÄSTÄ LINKISTÄ.

NYT MYÖS PAKETTIHINTAAN KAIKKI KOLME SIJOITUSKIRJAA (SIJOITA KUIN GURU, HAJAUTA TAI HAJOA JA HYVÄSTÄ YHTIÖSTÄ HYVÄÄN SIJOITUKSEEN)! KIRJAPAKETIN TILAUSSIVULLE TÄSTÄ LINKISTÄ.

—

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Historiallinen tuotto ei ole koskaan tae tulevasta, ja sijoituspääoman voi menettää kokonaan. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Jim Blob Blann / Foter.com / CC BY-NC-ND