Mistä syntyy sijoittajan etu?

Sijoittaminen osakkeisiin on siitä mukava ”urheilulaji”, että pitkässä juoksussa kaikki voivat voittaa. Yleisindeksit ovat nousseet vuosikymmeniä (joissain pörsseissä jo yli sata vuotta) laskutavasta riippuen keskimäärin lähes 10 % vauhdilla. Toki tuo nousu on ollut pääosin kaikkea muuta kuin tasaista. Eri vuosien erot ovat olleet suuria, ja jyrkkiä ylä- ja alamäkiä on mahtunut useita matkan varrelle. Lopputulos on ollut kuitenkin pitkäjänteistä osakesijoittajaa palkitseva.

Jos kuitenkaan keskimääräinen tuotto ei riitä kunnianhimoiselle sijoittajalle, niin peli muuttuu välittömästi paljon raaemmaksi. Jotta joku voisi voittaa keskimääräisen markkinatuoton, niin jonkun toisen tulee silloin hävitä markkinoille. Eli nyt puhutaankin ns. nollasummapelistä. Jokaisessa ostossa ja myynnissä ovat eri tahot vastakkain ja yleensä vain toinen voi loppupelissä olla oikeassa.

Sijoittajan edun saavuttaminen

Jotta sijoittaja voisi voittaa markkinat hänen täytyy analysoida yksittäisiä osakkeita ja löytää ne, jotka menestyvät tulevaisuudessa keskimääräistä markkinaa paremmin. Tässä prosessissa sijoittaja etsii väärin hinnoiteltua yhtiötä, joka on todelliseen arvoonsa nähden aliarvostettu (lyhyeksi myyvä sijoittaja etsii todelliseen arvoonsa nähden räikeästi yliarvostettuja yhtiöitä).

Sijoittaja ei voi voittaa markkinoita, ellei hänen arvionsa yksittäisen osakkeen tulevaisuuden näkymistä ja todellisesta arvosta eroa markkinakonsensuksen käsityksestä. Ja mikä olennaisinta sijoittajan joukosta eroavan näkemyksen pitää vielä osoittautua oikeaksi. Jo Benjamin Graham aikoinaan totesi osuvasti, ”et ole oikeassa etkä väärässä sen takia, että markkinat ovat erimieltä kanssasi. Olet oikeassa, koska tietosi ja siitä tekemäsi päättelyt ovat oikeita.”

Voidaksesi muodostaa tosiasioihin perustuvan eriävän näkemyksen ja saavuttaa sitä kautta sijoittajan edun sekä hyödyntää markkinoiden hinnoitteluvirhettä, hankkimasi sijoittajan etu tulee perustua johonkin seuraavista – tai niiden yhdistelmiin.

1. Keräämistäsi tiedoista hankittu etu
2. Tekemästäsi analyysistä hankittu etu
3. Osakkeen kaupankäyntiin liittyvä etu

Tänä päivänä osakkeista saatavalla valtavalla tiedon määrällä on sekä etunsa että haittansa. Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten yksityissijoittajan oli lähes mahdotonta kilpailla tiedoissa ammattilasten kanssa. Nyt asetelma on muuttunut ja lähes kaikki tieto on edullisesti sitä haluavien sijoittajien käytössä. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että pelkällä tiedolla on vaikea hankkia etua muihin nähden.

Selkeä tiedollinen etu syntyy silloin, jos sijoittajalla on tietoa, jota ei ole yleisesti ja laajasti julkaistu. Usein tällainen tieto on kuitenkin ns. sisäpiirin tietoa ja sen hyödyntäminen sijoittamisessa on laitonta. Globaaleilla sijoitusmarkkinoilla on kuitenkin vielä alueita ja yrityksiä, joista saatava tieto voi olla hankalasti hankittavissa. Joillain markkinoilla kielelliset tekijät voivat vaikuttaa tiedon suppeampaan leviämiseen ja toisaalta jotkin aivan pienimmät yritykset eivät ole kenenkään analyytikon seurannassa ja niiden julkaisema tieto voi jäädä sijoittajien enemmistöltä katveeseen.

Toisaalta kaikki ihmiset eivät tee samoista tiedoista samoja johtopäätöksiä. Itse Warren Buffett totesi, että hänen on vaikea arvioida sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn todellista arvoa aivan tarkasti. Ja jos hän ja hänen partnerinsa Charlie Munger tekisivät erilliset arvionsa, niin lopputulokset todennäköisesti olisivat erilaiset. Tämän takia tosiasioita taitavasti analysoivalla ja itsenäisesti ajattelevalla sijoittajalla on mahdollisuus tehdä markkinakonsensuksesta poikkeava johtopäätös ja saavuttaa analyyttinen etu.

Tällainen etu voi perustua esimerkiksi siihen, että sijoittaja tuntee jonkin toimialan paremmin kuin muut keskimäärin ja pystyy silloin tekemään samoista tosiasioista syvällisemmän ja eriävän arvion. Samoin markkinapsykologia voi ajaa sijoittajien massan näkemään saadusta tiedosta vain positiiviset tai negatiiviset asiat. Tämä on tyypillistä markkinakuplan synnyssä ja sen jälkeisessä rajussa vastareaktiossa. Tällöin rationaalisesti toimiva ja tunnekuohut hallinnassa pitävä sijoittaja voi saavuttaa analyyttisen edun.

Kaupankäyntiin liittyvä etu voi syntyä silloin kun merkittävä määrä sijoittajia on kykenemättömiä tai haluttomia hankkimaan tai pitämään kyseistä osaketta. Tämä etu voi eskaloitua piensijoittajille yleensä pienempien osakkeiden kohdalla. Monien suurten institutionaalisten sijoittajien on mahdotonta hankkia pienimpiä yhtiöitä ja silloin niiden hinnoitteluun voi kohdistua vääristymiä, joita yksityissijoittaja voi hyödyntää.

Samoin yhtiöiden irtaantumisesta (Spinoff) syntyvä ylituoton mahdollisuus perustuu usein siihen, että irtaantumisessa syntynyt uusi yritys on ominaisuuksiltaan tai kooltaan sellainen, että suurimmat omistajat eivät voi sitä pitää salkussaan. Tämä aiheuttaa yhtiön fundamentaaleista riippumattoman myyntipaineen, joka helposti vääristää markkinahintaa. myös pörssiromahdusten aikana suuret rahastot voivat olla pakotettuja myymään melkein mitä tahansa paniikissa olevien asiakkaiden lunastaessa varojaan. Silloin hyviinkin yhtiöihin voi kohdistua odottamatonta myyntipainetta, mikä laskee kohtuuttomasti niiden hintoja.

Katalyytti – tapahtuma tai tekijä, joka saa muutoksen aikaiseksi

Ei yksin riitä, että sijoittajalla on markkinakonsensuksesta poikkeava näkemys, vaikka se tosiasioiden perusteella osoittautuisikin oikeaksi. Jotta väärinhinnoittelusta voisi hyötyä täytyy markkinoiden lopulta havaita hinnoitteluvirhe ja korjata se. katalysaattori on mikä tahansa tapahtuma, joka kertoo yleiselle markkinamielipiteelle, että sen arvio on ollut väärä ja aiheuttaa lopulta markkinahinnan muutoksen oikeaan suuntaan.

Tämä on hyvin tärkeää, koska osakemarkkinoilta löytyy paljon yrityksiä, jotka tuntuvat olevan vuodesta toiseen – jopa vuosikymmenien ajan – jatkuvasti alihinnoiteltuja. Ilman hinnan muutoksen laukaisevaa tekijää ne voivat muodostaa arvoansan sijoittajalle.

Mahdollisen katalyytin havaitseminen ei ole aina kovin yksinkertaista. Se voi olla yrityskauppa, liikkeenjohdon vaihtuminen, aktivistisijoittaja, muutos yrityksen liiketoiminnassa tai muutos yrityksen omistusrakenteessa vain muutamia mainitakseni. Benjamin Graham totesi aikoinaan, että pelkkä äärimmäisen suuri aliarvostus voi toimia itsessään muutoksen aiheuttavana katalyyttinä.

Myös hinnanmuutostapahtuman aikajänne on olennainen tekijä sijoittajalle. Jos arvioimme 100 euron osakkeen 75 euron arvoiseksi ja arvioimme osoittautuu oikeaksi, mutta markkinoilta kestää 5 vuotta korjata hinnoitteluvirhe, niin todennäköisesti häviämme keskimääräiselle markkinatuotolle. Jos sen sijaan hinnoitteluvääristymä korjaantuu vuodessa, voimme tyytyväisinä kerätä 33,3 % tuoton.

Jotta sijoittajana voisimme voittaa markkinat

1. Meillä tulee olla markkinakonsensuksesta poikkeava näkemys osakkeen hinnasta.
2. Meidän tulee olla oikeassa tässä poikkeavassa näkemyksessämme osakkeen todellisesta hinnasta.
3. Jotta voisimme olla oikeassa, meidän täytyy havaita analyysissämme jokin tekijä, jonka markkinat ovat arvioineet väärin.
4. Lopuksi jonkin tekijän täytyy toimia katalyyttinä, jotta markkinat havaitsevat hinnoitteluvirheen ja korjaavat sen. Mitä nopeammin, sen parempi.