Mission possible: keskituloisen vaurastuminen

Kiitos ensinnäkin kutsusta Nordnetille. Olen nöyränä poikana paininut noin viikon ajan luomisen tuskassa ja valjastin siksi myös Facebook-ystäväni antamaan otsikoita, joista kirjoittamalla voisin avata pelin omalta osaltani. Sain mm. seuraavia aiheita ystäviltäni: ”Tinkimisen unohdettu taito”, ”Pankkien ylisuuret rahastopalkkiot”, ”Maailmanmestaruus 2011, paljonko veronmaksajien rahaa paloi juhlintaan”, ”Lomakauden haasteet talouden hallinnassa”, ”Turhien hankintojen välttäminen ja less is more”. Fiksuja ideoita kaikki, kiitos vielä näistä! Lupaan pitää varastossa, mutta otan silti ylätason teeman tähän alkuun johdannoksi siitä, minkä yläotsikon alla tulen kirjoittelemaan.

En ole sijoitustoiminnan ammattilainen, en edes pro tai semi-pro yksityisellä tasolla. Tämä siksi, että itselläni silmät tähän maailmaan aukesivat vasta 2006 ryhtyessäni seuraamaan talouttani tarkemmin jouduttuani ensin 14 000 euron veromätkyjen maksajaksi. Kirjoitan siksi omista kokemuksistani ilman pyrkimystä auktorisoida itseäni ylitse kapasiteettini. Olen noviisi, joka haluaa kertoa oman talouden matkastaan ja omista kokemuksistaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja häpeilemättä. Olen tällä reissulla lähes tahtomattani, ainakin pyytämättä. Matka on ollut antoisa ja se jatkuu. Kiitos Verottaja!

Olet mitä kulutat

Milloin säästämisestä tuli syntiä? Sana säästää on kaksoismerkityksellinen ja siksi vaikea. Säästämistä on toisaalta se, kun kilpailuttaa kodin vakuutukset. Toisaalta säästäminen on sitä, kun siirtää rahoja päivittäiskulutuksesta varainhoidon puolelle. Emme me ihmiset halua olla lähtökohtaisesti ”säästäväisiä” (lähestyy sanaa pihi), vaan haluamme toteuttaa omalle elämällemme asettamiamme tavoitteita. Eikö säästäminen molemmissa tapauksissa ole hyvä asia; arjen fiksu kuluttaminen & omien elämän mittaisten tavoitteiden toteuttaminen?

Miksi säästämisestä on tullut syntiä sekä valtiontalouden, yritystalouden että yksityistalouden erikokoisissa ympäristöissä?  Miksi vaalien edellä ns. ”leikkauslista” oli niin ruma sana, että se kuultiin ainoastaan perussuomalaisten suusta? Ja milloin näin kävi? En tiedä vastausta, mutta uskallan edes kysyä. Jostain syystä elämme aikaa, jolloin hyveistä on tullut paheita.

Itse pidän ajatuksesta arvopohjainen kuluttaminen. Jokaisella meistä on arvot, tunnustimme tai emme. Jokainen hampurilaiseen, harrastuksiin, parkkisakkoihin tai osakkeisiin sijoitettu euro on arvovalinta. Olemme mitä syömme, olemme mihin aikaamme kulutamme, olemme samalla reseptillä juuri sitä, mitä kulutamme. Tästä lähtökohdasta voimme tarkastella sitä, elämmekö tai käytämmekö rahaa omien arvojemme mukaisesti? Jos vastauksesi on elän ja käytän, lopeta lukeminen, olet onnistunut siinä, missä suurin osa meistä ei ole. Elät arvojesi mukaisesti, pidä siitä kiinni ja käytä aikasi paremmin kuin jatkamalla lukemista. Jos ajattelet, että voisit ehkä tarkastella omaa kulutustasi henkilökohtaisen arvopeilauksen avulla, jatka ihmeessä loppuun saakka.

Itselleni matka Balancionin perustajana on oman rahankäytön seurannan kautta opettanut tämän arvopohjaisen kuluttamisen ABC:n kantapään kautta. Olen avoimesti kertonut aiemmista hölmöilyistäni rahankäytössä nimenomaan siksi, jotta voisin avata keskustelua rahasta ilman hurskastelua. Tässä yksi esimerkki tästä: Suomen Kuvalehti: ”Balancion ja parempi rahankäyttö: – 800 euroa meni parkkisakkoihin

Olen perheellisenä käyttänyt usein esimerkkinä erästä (onneksi fiktiivistä) keskustelua joulukuisena lauantai-iltana eräässä suomalaisessa perheessä: Tytär: ”Isi, mä haluun barbilleni tuon prinsessamekon (4,90 €)”, Isä: ”Ei joulupukillakaan ole tänä vuonna varaa ihan kaikkeen, kun on lama ja kaikkee”. Tytär: ”Tahtoo, tahtoo, tahtoo…”. Isä huokaisee ja kulauttaa kuivaan kurkkuunsa kulauksen XO-Konjakkia (4,90€). Summataan sanoma: meillä on varaa siihen, mitä arvostamme.

”Missiomme on vaurastaa keskiluokka”; Hei lopeta jo tuo idealismi, pliis!

Huh, tuota lausetta olen pantannut pitkään. Se kuulosti Balancionin perustamisvaiheessa niin uskomattoman sarasvuomaiselta paatokselta, että jouduin tarkistamaan lauseen tenhovoimaa mieheltä itseltään. Jari pahoittelut tästä name droppingista, teen sen ilman lupaasi. Nuhtele perään, jos tuntuu oikealta. Tällöin ymmärsit kuitenkin nuoren yrittäjän tunteenpalon etkä tuominnut, vaikka ohjelmamme ensimmäistä koodiriviä, saati ensimmäistä rahoituseuroa ei oltu vielä nähtykään 😉

Miksi uskallan nyt sanoa tuon ääneen? Siksi, että uskon edelleen, että ilman uskoani keskituloisen ihmisen vaurastumiseen olisin todennäköisesti jo torkahtanut matkaväsymykseen. Uskon siis edelleen siihen, että keskituloinen suomalainen tavallinen palkansaaja voi vaurastua ja elää rikasta elämää – ottamatta kantaa siihen, onko kaikki vauraus ja rikkaus aina käännettävissä euroiksi. Albert Einstein sanoi aikanaan: ” “Everything that can be counted does not necessarily count; everything that counts cannot necessarily be counted”. Lähes kaikkea voimme mitata, mutta kaikkea arvokasta emme silti voi arvottaa rahassa.

Lopetetaan suuret sanat, miten se keskituloinen muka voisi vaurastua?

Pankkien neuvottelupöytiä vähintään riittävästi kierrettyäni ja Takuusäätiön, Tilastokeskuksen, Finanssialan keskusliiton jne. tutkimuksia ja julkaisuja intohimolla luettuani uskallan nyt väittää todeksi erään asian: nettotuloillamme on suorastaan surkea korrelaatio vaurastumisemme kanssa. Sama Suomeksi: ihminen ei vaurastu tulojen kautta. Ihminen vaurastuu ainoastaan ymmärtämällä henkilökohtaisen taseen merkityksen (Varat ja Velat).

Minulle käsitteen ”nettovarallisuus” merkitys aukesi excel-jumppani alettua n. vuonna 2006. Päätin etten enää ikinä joudu myymään moottoripyörääni veromätkyjen takia. Siksi halusin opiskella rahankäyttöä ja rakentaa palvelun, jonka avulla voisin auttaa muitakin tekemään omat löytönsä. Olen oppinut, että totuuden silmiin katsominen on tässä ja muissakin asioissa ehkä se tärkein askel kohti parempaa. Näin kävi ainakin minulle. Jos osaat nauraa itsellesi, aloita tästä.

Mikä on nettovarallisuutesi? Nettovarallisuus on yksinkertaisesti se rahasumma, joka sinulla jää käteen kun myyt kaiken omaisuutesi (tämän voit tehdä arvioiden omaisuuden nykyarvon realistisesti ilman tarvetta konkreettiseen myyntiin, kuten tässä) ja maksat kaiken velkasi pois. Kun omaisuus on realisoitu ja velat maksettu, mitä jää käteen? Itselleni tuo yksinkertainen laskukaava avautui ja lopputuloksena oli melko lailla karu +/- 0 € vielä 5 vuotta sitten. Sama toistettuna tänään tuottaa noin + 200 000 €. Ei siis edelleenkään juurikaan mitään, arvoisat pro-sijoittajat, joita joukossa on paljon. Mutta 34-vuotiaan kansalaisen muutos on huikea ja se on tehty olosuhteissa, joissa olen ”nauttinut” (tarkoituksellisesti) suomalaisen keskituloja (nettona n. 2 500 €/kk), elättänyt samanaikaisesti itseni lisäksi 4-henkisen perheen yksin (arvovalinta tämäkin, vaimo on kotona). Entä ennen vuotta 2006? Ansaitsin lähes kolminkertaisesti palkkatöissä ja saldo oli nolla. Jotain on tapahtunut ja tämä on mitattavissa.

Mitä olen tässä matkan varrella sitten oppinut, kuinka sen nyt voisi tiivistää? Ymmärsin sen rahan lain, josta Robert Kiyosaki kirjoitti loistavan (joskin jenkkiläisen paatoksellisen) kirjan ”Rikas Isä, Köyhä isä”. Lyhyestihän koko kirjan ydinajatus oman tulkintani mukaisesti on: ”Siirrä jokainen mahdollinen ansaittu eurosi suoraan henkilökohtaisen talouden taseessa varoihin. Tee se minimoimalla menot ja velat. Jep kaikkihan tämän ymmärtää? Ei ymmärrä, en ymmärtänyt minäkään. Muistan aina sanoneeni omalle äidilleni tämän toistellessani kaikille meistä tuttua ”ei ne suuret tulot vaan pienet menot”, että ”äiti, juuri tuon takia rakennan elämäni siten, että maksimoin tulot, jotta menoja ei tarvitse miettiä lainkaan”. Nyt nauran itselleni. Luulin toden totta, että tulojen kasvattaminen olisi se resepti. Kesti turhankin kauan tajuta ja tunnustaa, että olin väärässä.

Kokeile seuraavaa perässä: pyydä palkanalennus ja opit rahan lain

Tiedän, että lukijoissa on yllättäen suuri joukko itseni kaltaisia (minä ennen 2006), joille tulojen maksimointi reseptinä on tuntunut oikealta ratkaisulta. Ja kuka oikeasti laskisi palkkatulojansa vapaaehtoisesti? Aika harva. Halusin provosoida ja tämä on tarkoituksellista. Kenenkään ei tarvitse pyytää palkanalennusta.

Kerrataan vielä, että olen vapaaehtoisesti pitänyt itselläni keskituloisen suomalaisen palkkatasoa vuosia, jotta oppisin koko ajan lisää rahan laista. Ja olen oppinut paljon, tämä on siis myös mitattavissa nettovarallisuuslukujen kautta. Tärkeintä on ollut oppi menojen puolella. Laskin eräänä päivänä, että jos taloutemme kuluttaisi nettona vuodessa saman verran kuin nyt, mutta saisimme takaisin tätä startup-yrittäjän via  dolorosaa edeltäneen tulotason, voisimme sijoittaa varoihin (osakkeet, rahastot, kiinteistöt..) 60 000 €/v. Luit oikein, 60 000 €. Jos siis ansaitset bruttona vuodessa 70-80 000 €, edustat yksilönä sitä tulotasoa, jota perheemme molemmat jäsenet ansaitsivat ennen tätä ”projektia”. Jos kuitenkin asetat menosi samalle tasolle kuin taloutemme nettomenot ovat nyt, voit säästää tuon summan (60 000 €) haluamallasi riskitasolla vain yhdessä vuodessa. Ei ole mahdollista! On. Kukaan ei käske ketään kuluttamaan niin paljon kuin tienaa. Kukaan ei estä sinuakaan valitsemaan menotasoa, joka alittaa tulotason. Miksi tulosi ja menosi ovat silti säännöllisesti samalla tasolla kuukaudesta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen?”

Kaikki käsiin saamani tutkimustulokset vahvistavat otsikon: kulutamme sen mitä ansaitsemme. Siksi me selittelemme, että ”ei meillä ole varaa säästää/investoida/toteuttaa unelmiamme”. Se on selittelyä, jokaisella on varaa säästää, se on valintakysymys.

Voisiko tästä jotenkin tiivistää?

Kiitos ja anteeksi. Kirjoituksesta tuli juuri niin sekava purskahdus kuin oletinkin. Siksi lupaan parantaa. Luomisen tuska on luomisen tuskaa. Tästä ei ole kuin yksi tie, tiedätte suunnan. Jatketaan konkreettisemmilla osa-alueilla: aion kirjoittaa jatkossa mm. autoilun kustannuksista, tulen väittämään säännöllisesti, että fiksu rahankäyttö ei tarkoita pihistelyä tai tinkimistä itselle merkityksellisistä asioista, saatan kirjoitella myös tuosta tinkimisestäkin jotain. Aika näyttää 😉

Jos vielä epäilet, että keskituloisella ei ole säästämispotentiaalia, omaa karua kieltään osoittaa Lindorffin maksuvaikeuksiin ajatuneiden asiakkaiden profiilitutkimus. Lisätietoa täällä. Tämä tutkimus kertoo mm.  että samoin kuin säästämispotentiaali, yhtä lailla maksuvaikeuksiin ajatumisen potentiaali on sama tai lähes sama kaikissa tuloluokissa.

“Annual income 20 pounds, annual expenditure 19,6, result happiness. Annual income 20 pounds, annual expenditure 20,6,result misery” – Charles Dickens

Jussi Muurikainen
perustaja/toimitusjohtaja
Balancion Oy
050-567 3100

www.balancion.com

 

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

markanvartija20 Toukokuu, 2011

Keskituloisella toki on säästämispotentiaalia, mutta taitaa olla niin että suomalainen keskituloinen tienaa käteen noin 2000 euroa kuukaudessa. Siitä ei mitenkään säästä 60 000 vuoteen, ei edes pariskuntana. Ei vaikka käyttäisi millaista matematiikkaa.

70-80keur vuodessa bruttona tienaava on jo hieman “parempituloinen” keskituloinen.

Eri asia on se että se mahdollinen 1000e/kk nettosäästökin vaikuttaa jo henkilökohtaiseen taloudelliseen tilanteeseen huomattavasti.

Jussi Muurikainen24 Toukokuu, 2011Hei!

Markanvartija, olet tietenkin oikeassa. Käytin blogissa tuossa kohtaa vain esimerkkinä sitä, että parempituloinenkin kuin keskituloinen voi valita itse sen menotason, jolla elää.

Suomalaisen keskipalkka yksityisellä sektorilla on Tilastokeskuksen (2009) mukaan 3 043 € (miehet 3 283, naiset 2680), joten kahden keskituloisen taloudessa tuo tekee yhteensä kn. 6 000 brutto per kk.

Tietenkin säästämispotentiaali vaihtelee tuloluokittain, mutta blogini tärkein pointti oli korostaa, että keskituloisellakin on kaikki säästämispotentiaali omissa käsissään ja kysymys on arjen valinnoista.

Jos luet tarkemmin huomaat etten väittänytkään, että keskituloinen voi säästää helposti nuo 60 000 € per vuosi.

Keskustelu jatkukoon!

Jussi Muurikainen

Matti31 Toukokuu, 2011Ihan mielenkiintoinen näkökulma. Ongelmani on, etten täysin ymmärrä tai osaa samaistua logiikkaasi. Miksi haluat ansaita vähemmän ja pihistää vielä siitäkin, kun Sinulla tuntuu olevan mahdollisuus vaikuttaa tulotasoosi? Ydinkysymkseni on, miksi haluat vaurastua ja juuri valitsemallasi tavalla?

Minä ansaitsen keskimääräistä paremmin ja varmasti myös kulutan keskimääräistä enemmän. Ostan rahalla itselleni ja perheelleni aikaa, elämyksiä ja elämisen helppoutta. Tosin ansaitsen sen verran, että vaurastun samalla, joten minun ei tarvitse tehdä vaurastumisen ja kuluttamisen välillä isoa kompromissia. Toki voisin vaurastua nopeammin, jos haluaisin. Miksikö en halua? En voi kuvitella parempaa investointikohdetta kuin perheen hyvinvointi. Minä en pihistele, jos lapset tarvitsevat harrastusvälineitä, perheenä lähdetään matkalle tai jos vaimo tarvitsee aikaa itselle.

Tekstistäsi välittyy hieman fundamentaalinen suhtautuminen rahan keräämiseen – varmastikin tämä on myös tarkoitus. Tulee mieleen orava, joka kerää kamalan kasan käpyjä ja unohtaa loppujen lopuksi minne ne on piilottanut. Löysää nyt vähän kukkaron nyöriä, nautiskele saavutuksista läheistesi kanssa ja jatka valitsemallasi tiellä.

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että maailma on täynnä arvovalintoja.

Hyvää kesän jatkoa

Jussi Muurikainen2 Kesäkuu, 2011Hei!

Kiitos kommentistasi, nimetön!

Eikös se ole niin, että jos puhuu täällä julkisesti keskituloisen vaurastumisesta, uskottavuuden kannalta lienee parempi, että on itse keskituloinen?

Jos nostaisin itse kolminkertaista palkkaa ja ajelisin Ferrarilla, olisi ehkä aavistuksen vaikeampaa jutella näistä asioista Ilman hurskastelijan leimaa, eikö totta?

Pointtini uskoakseni tulee uskottavin esille, kun itsekin toteutan missiotani omalta osaltani samassa viiteryhmässä kuin mille viestini suuntaan. Jokainen meistä voi säästää, kuluttaa fiksusti – ja silti tinkimättä itselle tärkeistä asioista. Kysymys on vain ja ainoastaan niistä valinnoista, joita teemme.

Korostan ettei tarkoitukseni ole asettaa arvoja toisille. Kukin meistä omaa omat arvonsa ja intohimonsa. Usein esim. puhumme toista ja teemme toista eli arvomme ja tekemiselle ovat ristiriidassa keskenään. Tästä johtuen sanomani on, että tee elämässäsi arvojesi mukaisia valintoja. Kukaan muu ei aseta arvojasi eikä kukaan muu päätä mitä suuhusi laitat, miten toisia ihmisiä kohtelet – tai mihin rajasi laitat. Eikö totta?

Kannattaa lukea Plazan Fiksu Raha Riittää -blogia tämän rinnalla, jotta filosofiani ja Balancionin filosofia avautuu entisestään.

Hyvää helatorstain iltaa!

T. Jussi Muurikainen
Perustaja/toimitusjohtaja
Balancion Oy
050-567 3100
Jussi.muurikainen@balancion.com

anon2 Kesäkuu, 2011Jos tulot ovat luokkaa 70 000 euroa / v brutto, veroja ja veroluonteisia maksuja menee noin 36% verran. Tällöin käteen jää luokkaa 45 000 euroa. Miten tästä säästetään vielä elämiseen menevien kulujen jälkeen 60 000?

Jussi Muurikainen3 Kesäkuu, 2011Korjataan iPad-virheet edellisessä:

“- tai mihin rajasi laitat” -> “tai mihin rahasi laitat”

“pointtini uskoakseni tulee uskottavin…” -> “uskottavammin/paremmin”

Hyvää perjantaita & vkl!

t. Jussi

Jussi Muurikainen6 Kesäkuu, 2011Hei Anon,

Tuossa pohdinnassani viittasin koko taloutemme tuloihin (en vain omiini). Jotenkin tuo kokonaisuus oli näemmä kirjoiteltu huolimattomasti, koska viesti ei avautunut. Tämä on oma mokani ;)

Summa summarum: tein jälkilaskelmat silti juuri noin eli 2000-luvun alkupuolen tulotaso yhdistettynä nykyiseen menotasoon toisi juurikin tuon 60 k€, mutta tässä on siis koko kotitaloutemme laskelmissa aina mukana. 2 aikuista ja 2 ala-ikäistä lasta. Kerron ihan oman todellisuutemme kautta asioista, sikäli näitä ei kannata turhaan kyseenalaistaa, koska eletty on ja opittu on – paljon.

Ilman laskentaa ja kokonaisuuden hahmottamista ei ole mahdollista pysyä jyvällä tai päästä taloutensa herraksi. Siksi Balancionkin aikanaan perustettiin, jotta voisin auttaa muita tekemään samoja havaintoja kuin mitä itse tein, kantapään kautta toki.

Pahoittelen, jos kokonaisuus ei ole ymmärrettävä. Skarpataan sitten seuraavalla kerralla. Hyvää viikkoa!

t. Jussi Muurikainen

anon13 Kesäkuu, 2011Jatkan vielä inttämistä tämän verran: jos kaksi henkilöä tienaa 45 000 eur/v netto, ja säästöön jää 60 000 eur/v, jää elämiseen 4:lle hengelle 2500 eur / kk. Melko tiukkaa, mutta ei toki mahdotonta.

En tosin ihan osta pienemmillä tuloilla 200 000 euron säästöä viidessä vuodessa (säästöön 3300 eur / kk). Tai sitten kotiäiti tienaa tuon 3300 eur / kk. Tai sitten mukaan on laskettu esim. asunnon arvonnousua tms. ei-palkkatuloa.

Jussi Muurikainen13 Kesäkuu, 2011Moro Anon ;)

Juurikin noinhan se menee, nautin suomalaisen keskipalkkaa ja sehän on nettona minulle n. 2 530 € / kk ja sillä tosiaan pärjätään. Päälle tulevat toki ruhtinaalliset lapsilisät ;)

Hyvä, että kiinnostuit kuuntelemaan faktoja meidän arjesta. Suurin osa meillä säästämisestä on tullut panostamalla omaan kiinteistöön Siuntiossa. Tule käymään, jos haluat tutustua tarkemmin ;)

Hyvää illan jatkoa!

t. Jussi Muurikainen
perustaja/toimitusjohtaja
Balancion Oy
050-567 3100

/Jussi Muurikainen

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit