Miltä näyttää salkun tilinpäätös vuodelta 2015?

Kalenterivuotta 2015 on jäljellä enää reilut kolme viikkoa. Useat pörssiyhtiöt julkistavat tilinpäätöstiedotteensa ja tulevan kevään osingonjakoehdotuksensa jo ensi kuun jälkipuoliskolla. Valtaosa pörssiyhtiöistä kertoo lukunsa helmikuun aikana. Tässä yhteydessä sijoittajalle tarjoutuu mahdollisuus perehtyä osakesalkkunsa vuotuiseen kehitykseen liiketoimintojen kasvua tarkastelemalla. Esittelen tässä merkinnässä kolme pääkohtaa, joiden kautta salkun kehityskaarta on mahdollista tarkastella yleistasolla.

Kuten arvosijoittamisen oppi-isä Benjamin Graham on sanonut, lyhyellä aikavälillä pörssi on kuin äänestyskone ja pitkällä aikavälillä kuin vaaka, joka punnitsee yhtiön kuin yhtiön tosiasiallisen kehityksen. Lähtökohdasta johtuen pitkäjänteinen sijoittaja tarkastelee vuotuisen äänestystuloksen sijaan itse yhtiössä tapahtunutta liiketoiminnan kehitystä, mikä antaa salkun seurannalle ”kovan pohjan”.

Näkökulma poikkeaa merkittävällä tavalla perinteisestä lähestymistavasta, jossa sijoittaja tarkkailee lähinnä osakesalkun markkina-arvon eli kurssikehityksen muutoksia. Kannustan tässä merkinnässä sijoittajaa tarkastelemaan muiden sijoittajien viimeaikaisen keskinäisen osakekaupankäynnin hintakehityksen sijaan itse yhtiön ja sen liiketoiminnan kehityskaarta. Pitkässä juoksussahan kurssi seuraa nimenomaan tätä.

Seurantaa kannattaa tehdä suhteessa omistettuihin osakkeisiin, jolloin saadaan mahdollisimman yksilöllinen kuva juuri oman salkun arvonkehityksestä. Kun yhtiön arvo eli ansainta- ja osinkopotentiaali kohoavat vuodesta toiseen, seuraa perässä ennemmin tai myöhemmin myös yhtiön hinta eli osakekurssi.

Kolme vuositarkastelun päävaihetta

Listaan seuraavaksi vaihe vaiheelta pääkohdat, joita seuraamalla osakesalkun kehityksestä saa kohtuullisen hyvän kuvan varsin nopeasti. Tunnusluvut sisältävät sekä absoluuttisia että suhteellisia tarkasteluita. Ne keskittyvät erityisesti pörssiyhtiön jatkuvien liiketoimintojen tuloksellisuuteen ja osingonmaksukykyyn. Tarkastelukulma ei ole verottajaa, vaan pitkällä aikavälillä menestyvää osakesijoittajaa varten.

1) Laske osakesalkun tulostuotto

Ensi vaiheessa sijoittajan kannattaa laskea osakesalkussaan yksinkertainen kertolasku osakelajeittain. Toisin sanoen jokainen salkkuyhtiö muodostaa lähtökohtaisesti yhden osakelajin. Tulostuoton (E/P) kaavan mukaan lasku tehdään kertomalla omistettujen osakkeiden lukumäärä yhtiön täydeltä tilikaudelta raportoimalla osakekohtaisella tuloksella (EPS). Näin saadaan selville, paljonko sijoittajan osakkeille on vuoden aikana ansaittu nettotulosta liiketoiminnoissa.

Esimerkki: jos sijoittaja omistaa 100 kappaletta osakkeita, ja yhtiö tekee täydellä tilikaudella nettotulosta 2,00 euroa osaketta kohden, on tulostuotto kyseisen osakelajin osalta 200 euroa. Koko osakesalkun tasolla tulostuotto (E/P) saadaan laskettua summaamalla yhteen kaikkien salkussa olevien osakelajien tulostuotot.

Nyrkkisääntönä tulostuoton vastauksen osalta on, että mitä suurempi tulos, sitä paremmin salkulla menee. Mitä enemmän yhtiö ansaitsee nettotulosta sijoittajan osakkeille, sitä enemmän yhtiö todennäköisesti kykenee jakamaan omistajalleen (kasvavaa) voittoa ja investoimaan (parempaan) tulevaisuuteensa. Huomioitakoon, että salkussa olevat yhtiöt voivat tehdä myös tappiota. Tämä vähentää salkun kokonaistulostuottoa. Kokemusteni mukaan salkun sisältö on syytä pitää pääosan ajasta erittäin vahvana, ja usean peräkkäisen tilikaudet tappiot on usein syytä katkaista, myös selvästi alle hankintahintojen.

Tulostuoton yhteenlasketun euromäärän voi jakaa lopuksi koko osakesalkun markkina-arvolla, jolloin tulostuotto on suhteellinen eli prosenteissa suhteessa vallitseviin pörssikursseihin – siis summaan, jonka sijoittaja saisi ennen kaupankäyntikuluja ja veroja, jos hän realisoisi omistukset. Tämä myös kertoo samalla, millaista efektiivistä osinkotuottoa salkkuyhtiöt voisivat maksaa nykykursseilleen 100 prosentin osingonjakosuhteella eli maksamalla ulos koko tuloksensa osinkoina.

Edeltävä sadan prosentin osingonjakosuhde ei tietenkään ole realistinen olettama koko salkun tasolla, mutta laskelma on suuntaa antava. Yksittäisten yhtiöiden, esimerkiksi teleoperaattoreiden, osalta koko nettotuloksen jakaminen ulos osinkoina on kuitenkin täysin mahdollinen skenaario nykytilanteessa.

Toisaalta tulostuottolaskelma kertoo myös tarkasteluhetken pörssihinnoittelun yleisestä tasosta. Vastauksethan ilmaisevat, paljonko yhtiöt ansaitsevat nettotulosta suhteessa nimenomaan vallitseviin pörssikursseihinsa. Nyrkkisääntönä on, että mitä korkeampi on salkun tulostuotto (ja mitä alhaisempi on sen käänteisluku P/E), sitä vankemmalla pohjalla pörssin vallitseva hinnoittelu todennäköisesti lepää.

Luonnollisesti sijoittaja voi suhteuttaa tulostuottoeurot myös omiin hankintahintoihinsa, mutta tällöin hän ei saa selville mitään vallitsevasta markkinahinnoittelusta.

Edellä mainitusta käänteisluvusta on selvennettävä, että tulostuotosta saadaan laskettua yksinkertaisesti osakesalkun P/E-luku eli tuloskerroin. Käytännössä laskussa tulee jakaa luku yksi salkun tulostuotolla prosenttimuodossa. Esimerkki: jos osakesalkun tulostuotto on 5 prosenttia, on salkun P/E-luku tasan 20.

Nyrkkisääntönä P/E-luvun vastauksen osalta on, että alhainen P/E-luku sisältää enemmän turvamarginaalia kuin korkea P/E-luku. Jos sijoittaja havaitsee pitkällä aikavälillä osakesalkkunsa P/E-luvun kasvavan, merkitsee se yleensä sitä, että osa kurssinoususta on tapahtunut arvostuskertoimien kasvun kautta. Tämä kasvattaa lähtökohtaisesti yhtiön tulevien vuosien tuloskasvuodotuksia ja lisää siten sijoituksen riskitasoa.

2) Laske osakesalkun osingonjakosuhde

Osingonjakosuhde kertoo yhtiön maksaman (osakekohtaisen) osingon suuruuden suhteessa yhtiön (osakekohtaiseen) nettotulokseen. Esimerkki: jos yhtiö maksaa osinkoa 0,50 euroa osakkeelta ja ansaitsee samaan aikaan osakekohtaista nettotulosta täydeltä tilikaudelta 1,00 euroa, on jakosuhde 50 prosenttia.

Tämä ei kuitenkaan ole synonyymi efektiiviselle osinkotuotolle, joka kertoo osinkotuoton suhteessa osakkeen viimeisimpään pörssikurssiin. Yleensä osingoista puhuttaessa viitataan juuri efektiiviseen osinkotuottoon, joka löytyy sanomalehtien taloussivuilta. Yksinään tämä näkökulma on kuitenkin puutteellinen ”oikean sijoittajan” näkökulmasta, koska se ei ota kantaa osinkotason kestävyyteen.

Sijoittaja saa määritettyä osakesalkkunsa osingonjakosuhteen laskemalla salkkuyhtiöiden maksamat brutto-osingot ennen veroja yhteen, ja jakamalla summan koko salkun euromääräisellä tulostuotolla, joka laskettiin edellisessä vaiheessa.

Käytännössä laskelma kertoo, millaisen osuuden vuotuisesta nettotuloskertymästään salkkuyhtiöt jakavat omistajalleen ulos voitonjakona eli osinkoina. Osakesalkun tulostuoton ja osinkosumman erotus jää kasvamaan korkoa korolle itse pörssiyhtiöihin.

Kasvuinvestointien kohdalla kuvaan astuvat yhtiön johto, liiketoiminnan kilpailuetu, toimialan kasvumahdollisuudet ja makrotaloudellinen liiketoimintaympäristö. Kokemus on osoittanut, että vain harva yhtiö todella tarvitsee kasvunsa rahoittamiseen yli kahta kolmasosaa tuloksestaan. Tietyt yhtiöt ovat harrastaneet matalaa voitonjakoa, ja ostaneet samaan aikaan markkinoilta takaisin omia osakkeitaan (valitettavan kalliilla) sekä jakaneet johtajilleen osin katteettomia bonuksia.

Sanoisin karkeasti, että 60 prosentin osingonjakosuhde on koko salkun osalta terveellä pohjalla. Koko osakesalkun tasolla jakosuhteen pitäisi jäädä kaikissa skenaariossa mielellään selvästi alle sadan prosentin, jotta vuotuisten osinkojen taso olisi kestävällä pohjalla. Jos osakesalkussa olevat pörssiyhtiöt maksavat keskimäärin enemmän osinkoa vuodessa kuin ne ansaitsevat nettotuloksena, on todennäköisenä lopputuloksena yhtiöiden ylivelkaantuminen tai osakekohtaisen osingonjaon laskeminen tulevaisuudessa.

Selvästi alle sadan prosentin osingonjakosuhde tarjoaa osakekohtaisen osingonjaon säilyttämiselle myös turvamarginaalia väliaikaisen tulosnotkahduksen varalle. Jos yhtiö kuitenkin päätyy maksamaan tilikaudelta ansaitsemaansa tulosta enemmän osinkoa, täytyy raha löytää joko aikaisempina vuosina kertyneestä kassasta tai pankin lainatiskiltä. Lyhyellä aikavälillä on tosin mahdollista, että pörssiyhtiön nettotulos ja osingonmaksukyvyn mahdollistava kassavirta poikkeavat toisistaan, eikä lainarahaa sittenkään tarvita.

Tilanteessa, jossa osakesalkun osingonjakosuhde jää keskimäärin 60 prosenttiin tai sen alle, voi sijoittaja odottaa pitkällä aikavälillä asteittain kasvavaa osinkovirtaa. Tämä perustuu siihen, että yhtiölle jää vuosituloksestaan riittävä osa kasvuinvestointien rahoittamista varten. Nopean kasvun yhtiöillä osingonjakosuhde voi olla esimerkiksi kolmasosa nettotuloksesta, mutta yleensä myös nämä yhtiöt nostavat jakosuhdettaan aikanaan, kun kasvunäkymä saturoituu.

Osingonjakosuhteen tarkastelun keskeinen opetus on, että sijoittajan tulee suhteuttaa salkkuyhtiön osinkotuotto aina paitsi osakekurssiin, myös yhtiön ansaitsemaan nettotulokseen – ja toki mielellään myös omaan hankintahintaansa. Sanomalehtien sivuilla kerrottava efektiivinen osinkotuotto kertoo vain sen, millaisen osinkotuoton uusi sijoittaja saisi osaketta tarkasteluhetkellä ostaessaan.

3) Laske osakesalkun vuotuiset osinkotulot

Sijoittaja voi laskea osakesalkun vuositason osinkosumman summaamalla yhteen salkkuyhtiöidensä maksamat brutto-osingot ennen veroja. Brutto-osingoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sijoittajan omistamien osakkeiden määrää kerrottuna yhtiön maksamalla osakekohtaisella osingolla.

Esimerkki: jos sijoittaja omistaa 100 kappaletta osakkeita ja yhtiö maksaa osinkoa 3,00 euroa osakkeelta, ovat brutto-osingot yhteensä 300 euroa osakelajin osalta. Tarkastelu kannattaa tehdä ensin osakelajeittain, ja vasta sitten summata vastaukset yhteen osakesalkun kokonaistilanteen hahmottamiseksi.

Osinkotarkastelu on aiheellista tehdä vuosittain. Järjestelmällisen sijoittajan kannattaa seurata osinkokertymän muutosta pitkällä aikavälillä. Sen tulisi olla mielellään kasvava, koska jo keskipitkällä aikavälillä pörssikursseilla on taipumus seurata osingonjaon kehitystä. Nyrkkisääntö on, että mitä enemmän yhtiö kykenee jakamaan voittoja omistajilleen jäljellä olevana elinaikanaan, sitä arvokkaampi sen osake on. Osinkohan on itse asiassa ainoa sijoitusaikana omistajalle realisoituva tulovirta ennen osakkeiden mahdollista myyntihetkeä. Toisaalta se on myös yritysostajalle ainoa tulovirta, koska osakekauppa pörssissä yleensä loppuu ostotarjouksen toteuduttua.

Menestyvä osinkosijoittaja voi saada tuplavoiton, kun osinkoperusteinen sijoitusanalyysi johtaa viime kädessä sekä vuodesta toiseen vahvistuvaan osinkovirtaan että lopulta myös tuntuvaan kurssinousuun.

Tässä yhteydessä esitetyllä laskukaavalla salkun osinkokertymä muodostuu euromääräiseksi. Sijoittaja voi tarkastella myös osinkokertymän suhteellista muutosta. Tämä onnistuu jakamalla viimeisimmän yhteenlasketun euromääräisen osinkosumman vertailukauden aloituskohdan vastaavalla kertymällä. Vastauksen selkiyttämiseksi lopputuloksesta voi vielä vähentää luvun yksi. Näin saadaan salkun osinkopotin vuotuinen kasvuprosentti.

Nyrkkisääntönä on, että vuosimuutoksen tulisi olla positiivinen eli osinkovirtaa kasvattava. Tilanne on erittäin hyvä, jos salkun yhteenlasketut osingot kasvavat kaksinumeroista prosentuaalista tahtia vuositasolla. Tämä tarkoittaa käytännössä selvästi kaksinumeroisia pitkän aikavälin vuosituottoja osakemarkkinoilta, sillä rahoitusteorian ja Gordonin kasvumallin mukaan osaketuotto yksinkertaistuu sijoitushetkeä seuraavan kevään osinkotuottoprosenttiin lisättynä sen jälkeisellä keskimääräisellä osingonjaon vuosikasvuprosentilla.

Kaikkiaan sijoittajan on syytä tarkastella salkkunsa osinkotuloja paitsi niiden suuruuden, myös kasvun ja kestävyyden näkökulmista. Osinkosuosikkien poiminnassa painottuvat näin ollen kolme kriteeriä:

1) Osingon suuruus suhteessa osakkeen kurssitasoon
2) Osakekohtaisen osingonjaon lähivuosien kasvunäkymä
3) Nykyisen osinkotason kestävyys yhtiön tämän hetken tuloskunto huomioiden

Erityisesti osakekohtaisen osingonjaon kasvunäkymä on analyysin olennainen tekijä, jotta osinkosijoittaja saa suojaa pääomatappioilta globaalin elvytyksen vähentyessä parin kolmen vuoden aikaikkunassa. (Siis: kun uuden sijoituksen osinkotuottovaatimus aikanaan kasvaa, pitävät kurssitasonsa parhaiten ne yhtiöt, jotka kasvattavat osakekohtaista osinkoaan.)

Omien osakkeiden ostot rinnastettavissa osinkoihin

On huomioitava, että erityistapauksissa pörssiyhtiö saattaa harjoittaa mittavia omien osakkeiden takaisinostoja käteisosinkojen sijaan. Tällöin sijoittaja voi huomioida omien osakkeiden takaisinostojen määrän suhteessa yhtiön koko osakekantaan osinkoa vastaavana voitonjakona.

Seurantaa suoritettava pitkäjänteisesti

Sijoittaja voi harjoittaa tämän blogimerkinnän välivaiheita vuosi toisensa jälkeen. Tällöin on mahdollista seurata esimerkiksi osakesalkun P/E-luvun, tulostuottoa kuvaava E/P-luvun, osinkovirran ja osingonjakosuhteen kehityskaaria.

On esimerkiksi olennaista, ettei osinkovirran kasvu tapahdu ainoastaan osingonjakosuhteita nostamalla, vaan takana tulee olla myös aitoa tuloskasvua. Vastaavasti osakesalkussa tapahtuvan kurssinousun ei ole suotavaa olla pitkällä aikavälillä ainoastaan P/E-arvostuskertoimien nousuun perustuvaa, vaan siltäkin osin yhtiöiltä on lupa odottaa tuloskasvua.

Näiden muuttujien ymmärtäminen konkretisoi lyhyellä aikavälillä sen, onko osakesalkun tuottokehityksen veturina ollut yhtiön liiketaloudellinen menestys vai osakkeiden arvostuskertoimien muutos. Jälkimmäinen voisi aiheutua hetkellisesti esimerkiksi osakkeille vaihtoehtoisista nollakoroista.

Pitkällä aikavälillä on toki edelleen selvää, että näistä kahdesta yhtiön tosiasialliset saavutukset painavat vaakakupissa eniten. Kärsivällinen metsästäjä saa sijoitustuottonsa suhdanteiden yli suoraan pörssiyhtiöltä, ei muilta sijoittajilta, jotka ovat valmiita maksamaan yhtiöstä jatkuvasti korkeampia arvostuskertoimia.

SIJOITUSKIRJAT OVAT NYT ALENNUKSESSA (hinnat sis. postituksen ja ALV:n):

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa). 

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

>> Sijoituskirjojen tilauslomakkeelle

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia. Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä.

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Stephan Harmes / Foter.com / CC BY-NC

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
1 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
11.02.2016 14:18

Moro,
Mitäköhän EPS:iä olisi tuossa vertailussa sitten hyvä käyttää?
Nyt kun katsoo niin raporteissa vilisee vaikka mitä EPS:jä;
on laimennettua, laimentamatonta, Ei-IFR:ää jne.

Vielä pikkasen pihalla näissä.