Jukka Oksaharju
Osinkokevät 2025 on alkamaisillaan. Helsingin pörssin yritysten omistajilleen tänä vuonna jakama potti saattaa yltää jopa 14 miljardiin euroon. Asia on erittäin merkityksellinen, sillä pitkäjänteinen sijoittaja saa sijoitusaikana tulovirtansa osingoista ja niihin rinnastuvista pääomanpalautuksista. Itse asiassa osingot ja pääomanpalautukset ovat muodostaneet viime vuosina Helsingin pörssiin sijoittaneelle jopa ainoan positiivisen tuottoelementin, kun yleisindeksi on laskenut kolme peräkkäistä kalenterivuotta.
Yleisesti sijoittajan vuotuinen osinkotulovirta saisi olla mielellään paitsi ennustettava myös asteittain kasvava. Vaikka näyttö ei ole aukoton, on yleisen elämänkokemuksen valossa mahdollista todeta, että osakkeen pitkän aikavälin arvonmuutos on usein yhteydessä osakekohtaisen osingon kehitykseen (tulevaisuuden kehitysnäkymineen). Käytännön haaste syntyy tietenkin siitä, että sijoittaja pystyy sijoitusta puntaroidessaan näkemään varmuudella osinkokehityksen vain peruutuspeilistä, muttei tuulilasista.
Tarkastelen tässä blogimerkinnässä näkökulmia, jotka itse huomioin osinkosalkun rakentamisvaiheessa.
—
Yksi keskeisimmistä kysymyksistä osinkosalkun muodostusvaiheessa liittyy siihen, pitäisikö yhtiövalinnoissa suosia korkean osinkotuottoprosentin vai korkean osinkokasvun yhtiöitä. Molempien saaminen samassa paketissa nimittäin on perin haasteellista markkinoiden vähintäänkin kohtuullisesta tehokkuudesta johtuen.
Henkilökohtaisesti olen päätynyt siihen, että yhdistelen omassa sijoitustoiminnassani molempia: osa sijoituksistani siis pyrkii tuottamaan (uudelleensijoitettavaa) kassavirtaa välittömästi, siinä missä osa kohteistani keskittyy arvonluontipotentiaaliin erityisesti osakkeen markkina-arvon muutoksen kautta.
Henkilökohtaisesti hahmotan ”osinkoyhtiötyypit” kolmesta eri näkökulmasta, jotka ovat seuraavat:
1) Suosin osakkeita sellaisissa laatuyhtiöissä, jotka kykenevät vuodesta toiseen maksamaan omistajilleen aavistuksen edellisvuodesta kasvavaa osakekohtaista osinkoa. Laatu tarkoittaa tässä yhteydessä liiketoiminnan laatua eli yhtiön tuotteiden ja palveluiden kilpailukykyä – ja osin myös yhtiön voittavaa liiketoimintamallia. Korostamisen arvoista on, että kyseessä on nimenomaan euromääräisesti mitattava osakekohtainen osinko. Ei siis päivän kurssille tai omalle hankintahinnalle saatava osinkotuottoprosentti.
Käytännössä tällaiset sijoituskohteet tuottavat sijoitushetkellä vuotuista kassavirtaa yleensä 3–4 prosenttia uudelle sijoitukselle. Mahdollista on, että kolmen peräkkäisen laskuvuoden jälkeen Helsingin pörssistä saattaisi löytyä jopa lähemmäs viittä prosenttia sijoitushetkellä tuottavia osinkokohteita tässä kategoriassa. Kategorian mukainen osinko-osake asettuu siis ”vain” lähelle pörssin keskimääräistä osinkotuottoa tai hieman sen alle. Jutun juju on se, että nämä yhtiöt sisältävät kuitenkin pitkässä juoksussa melko hyvän osinkojen vuotuisen kasvupotentiaalin. Ja jälleen tarkastelu kohdistuu osakekohtaiseen osinkoon.
Tällaiset kohteet ovat kautta aikain muodostaneet omassa osakesalkussani niin sanotusti osinkosalkun rungon, antaen olettaa, että passiivinen tulovirta kasvaa osinkojen kasvutekijästä johtuen suhdanteiden yli selvästi inflaatiovauhtia nopeammin. Toteutuessaan tämä kasvattaa sijoittajan ostovoimaa eli arjen kulutusmahdollisuuksia. Selvää on, ettei jokainen kategorian yhtiö tosiasiassa kykene tulevaisuudessa lunastamaan siihen ladattuja odotuksia, mutta hajautetussa salkussa kokonaisuus voi hyvinkin tuottaa toivotun lopputuloksen.
Minulle kasvavat osakekohtaiset osingot ovat siis pitkäjänteisen osinkosalkun kivijalka silloin, kun painotan sijoitustoiminnassani pörssilistattuja osakkeita. Silti koen tarpeelliseksi täydentää osinkosijoittamisen strategiaa kahdella lisäelementillä, jotka ovat seuraavat:
2) Hitaan liiketoiminnan (tulos)kasvun mutta vahvan taseen yhtiöiden joukosta löytyy osinko-osakkeiden kategoria, jossa sijoitushetken niin sanottu pohjaosinkotuotto on hyvin korkea. Tällöin saatan sijoittajana ”hyväksyä” keskimääräistä vaatimattomammankin osinkojen tulevaisuuden kasvunäkymän, kunhan sijoitushetkellä saatava osinkovirta on riittävän korkea ja ennen kaikkea vakaalla pohjalla oleva.
Nämä sijoituskohteet ovat yleensä mielenkiintoisia osakkeen alhaisista arvostuskertoimista johtuen. Eivät siis välttämättä yhtiökohtaisesti huiman laadun tai liiketoiminnallisesti merkittävän kasvunäkymän takia. Tietenkin myös liiketoiminnallisen laatutason tulee täyttää tietyt minimikriteerit, mutta niiden ei tarvitse välttämättä edustaa pörssin terävintä kärkeä. Keskeistä on, että liiketoiminnan laatua kuitenkin analysoidaan korkean osinkotuottoprosentin rinnalla, jotta sijoittaja saa käsityksen osinkotason kestävyydestä. Usein tämä on sidoksissa yhtiön tulostason ja kilpailukyvyn kestävyyteen kilpailutilanteiden muutoksineen.
Tällaisten yhtiöiden kohdalla on usein syytä tarkastella erityisesti yhtiön tasetta – hyvä yhtiö voi pitää yllä korkeaakin osingonmaksua yli tilapäisen tulosnotkon, ja toisaalta yliomavarainen tase voi sisältää piilevän (osinkojen) kasvupotentiaalin eri järjestelyiden kautta. Toisaalta osa yhtiöistä saattaa kyetä maksamaan korkeita osinkotuottoprosentteja vain tilapäisesti ennen tulostasonsa pysyvää pudotusta.
Tähän kategoriaan lukeutuvat osakkeet nostavat yleensä koko salkun osinkotuottoprosenttia, mutta ne todennäköisesti samalla madaltavat sen osinkovirran kasvunäkymää. Samalla kategorian osakkeet tarjoavat sijoittajalle pelimerkkejä uudelleensijoituksiin.
3) Viimeinen ulottuvuus osinkosalkkuuni muodostuu yhtiöistä, joissa sijoitushetken osinkotuotto jää prosenttiin tai kahteen, mutta yhtiön pitkän aikavälin kasvunäkymä (osingon kasvunäkymä mukaan lukien) on loistava ja kohtuuriskillä arvioitavissa esimerkiksi liiketoiminnan vahvan markkina-aseman johdosta.
Tällaiset yhtiöt madaltavat salkun tarkasteluhetken osinkotuottoprosenttia, mutta parhaimmillaan ne kohentavat merkittävästi salkun passiivisen osinkovirran pitkän aikavälin kasvuprosenttia. Kaikkiaan yksittäiset tähän viimeiseen kategoriaan kuuluvat yhtiöt voivat sisältää jopa kaksinumeroisen osinkojen vuosikasvuprosentin (odottamana). Helsingin pörssissä tähän kategoriaan solahtavat kohteet ovat kortilla.
Siinä missä edellä esitellyn toisen ulottuvuuden kohdalla osakkeen arvostustaso oli keskeisin houkutin sijoitukselle ja yhtiökohtainen laatu suurin kysymysmerkki, on kolmannessa ulottuvuudessa asia usein täsmälleen päinvastoin: yleensä yhtiökohtainen laatu on kristallinkirkasta priimaa, mutta osakkeen arvostuskertoimet ovat p/e-luvulla mitattuna erittäin korkeita. Kaikkea hyvää on vaikeaa saada samassa paketissa kohtuuhintaan!
Osinkosalkkua on tarkasteltava hajautettuna kokonaisuutena.
Kaikkiaan kolme edellä kuvattua osinko-osakkeiden tyyppiä yhdistämällä salkku päätyy yleensä noin 3–4 prosentin ”nykyosinkotuottoon”, johon sisältyy samanaikaisesti melko hyvä kasvunäkymä ja tukeva pohja nykytason pitämiselle, vaikka yleisesti talous sukeltaisikin hetkellisesti. Hajautuksen näkökulmasta tulee myös muistaa, että osinkovirta on aina syytä hajauttaa eri toimialoihin ja usein myös maantieteellisesti. Maantieteen osalta Helsingin pörssistä löytynee eniten potentiaalisia kakkoskategorian kohteita (ja osin myös ykköskategorian kohteita), siinä missä vaikkapa globaalin teknologiasektorin osakkeet lukeutuvat parhaimmillaan kolmoskategorian kohteiksi. Muun muassa vakiintuneet johtavat globaalit brändit (pääosin ulkomaisilta osakemarkkinoilta) edustavat usein ykköskategoriaa.
Salkun järkevän rakentamisen jälkeen aika ja korkoa korolle -mekanismi ovat sijoittajan parhaat ystävät.
—
Kirjoittaja lähipiireineen ei omista tekstissä mainittujen yhtiöiden osakkeita kirjoitushetkellä. Teksti ei ota kantaa ajoitukseen eikä yksittäisiin sijoituskohteisiin, sijoitusstrategioiden paremmuuteen tai yksittäisiin yrityksiin. Teksti ei myöskään ota kantaa tulevaan kehitykseen. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yrityksistä, indekseistä, strategioista tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta, indeksistä tai strategiasta suositusta taikka tavoitehintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja, -suosituksia tai -kehotuksia, eikä sijoitustoiminnassa historia ole tae tulevista tuotoista. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa. Sijoitustoiminta sisältää riskin menettää pääoma kokonaan, ja jokainen vastaa sijoituksistaan itse. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).
