Millainen ETF-sijoittaja Buffett olisi?

 

ETF-rahastot rinnastetaan usein pitkäaikaisiin sijoitustuotteisiin, joiden avulla sijoittajat voivat kustannustehokkaasti sijoittaa lukemattomiin sijoituskohteisiin. Jos tämä olisi totta, ETF-rahastoilla käytäisiin vain harvakseltaan kauppaa sijoittajien holdatessa kyseisiä tuotteita.

Pankkiirit kuitenkin kehottavat ottamaan näkemystä ETF-rahastoilla ja niiden pääasiallinen käyttö pitkäaikaiseen sijoittamiseen on pelkkä käsitys, mikä ei yleisesti käytännössä toteudu. Esimerkiksi SPDR S&P 500 ETF-rahaston osakemäärä vaihdetaan muutamassa päivässä ja se on vaihdetuimpia osakkeita pörssissä, mihin liittyen voi lukea esim. Boglen kommentin täältä. Lisäksi on mahdollista löytää akateemisia tutkimuksia aiheesta, jotka näyttävät evidenssiä siitä, kuinka sijoittajat käyttävät aikaisempiin tuottoihin perustuvia feedback-strategioita käydessään kauppaa ETF-rahastoilla (kts.).

Lukuisat tilanteet näiden vuosien varrella ovat osoittaneet, että pörssinoteerattujen tuotteiden ja todellisen sijoituskohteen välillä saattaa olla totaalinen epäyhteys. Joitakin näistä tilanteista olen vuosien varrella blogissani käsitellyt. Viimeisenä esimerkkinä kullan hinnan romahtaessa sijoittajat ympäri maailmaa ostivat fyysistä kultaa, kun taas sijoittajien sijoitukset pörssinoteerattuihin kultarahastoihin romahtivat (lähde 1, lähde 2).

Kun huomioidaan, että kaupankäynti ETF-rahastoilla lopulta vaikuttaa niiden sijoituskohteiden hintoihin niiden ”innovatiivisen” arbitraasimekanismin (tämä innovatiivisuus tarkoittaa sitä, että suursijoittajat voivat ainutlaatuisella tavalla tehdä arbitraasia ETF:n ja sen sijoituskohteiden välillä) shokit ETF-rahastojen kaupankäynnistä siirtyvät niiden sijoituskohteiden hintoihin (tämä kannattaa lukea). ETF-rahastot liittyvät läheisesti spekulatiivisuuten. Tästä yhtenä käytännön esimerkkinä kaupankäynti WisdomTree Japan Hedged Equity (DXJ) ETF-rahastolla heräsi henkiin Japanin keskuspankin QE:n jälkeen (Katso kuinka ETF-rahaston osuuksien volyymi lisääntyi). Japanin osakkemarkkinan rajut liikkeet ovat osoittaneet, että nousun takana on hermostunut ja spekulaatiivinen raha.

Kukaan ei sano, että ETF-rahastoja ei voisi käyttää pitkäaikaisen sijoitustoiminnan instrumentteina, mutta näin tekevä sijoittaja saattaa käytännössä olla harvinainen tapaus. Millaisia kustannuksia sitten tulee, kun ETF-rahastoilla käydään kauppaa?

ETF-sijoittajan kustannukset muodostuvat (1) eksplisiittisistä kustannuksista (transaktiokustannukset), (2) implisiittisistä kustannuksista (muut kaupankäynnistä aiheutuvat kustannukset) ja (3) hoitopalkkioista. Näistä jälkimmäisin on usein mitättömän pieni, joten se tarjoaa perussyyn ETF-sijoittamiselle. Tähän se kustannustietoisuus sitten pankkien osalta loppuukin ja sijoittajille järjestetään kaikenlaisia kissa ja koira-seminaareja, joissa kerrotaan kuinka ETF-rahastoilla voi ottaa näkemystä, minkä seurauksena kustannuksista toisaalta kaksi ensimmäistä nousee sijoittajien ottaessa sitä näkemystä.

Implisiittiset kustannukset ovat kaikista ongelmallisimpia, koska ne eivät koostu ainoastaan osto- ja myyntitarjousta spreadista, kuten usein asia esitetään, vaan toisaalta myös ETF-rahaston ja sijoituskorin välillä tehtävästä arbitraasista. Tämä kustannus menee sijoittajalta arbitraasia suorittaville markkinaosapuolille, joilla on harvinainen etuoikeus tavalliseen sijoittajaan nähden.  On mielenkiintoista huomioida kuinka todellinen arbitraasi rahoitusmarkkinoilla  on harvoin todellista arbitraasia sen suorittamiseen sisältyvien riskien vuoksi, mutta ETF-rahastot, joita pidetään yhtenä sijoitustoiminnan suurena innovaationa, ensimmäistä kertaa tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. Sanotaan, että “The market can stay irrational longer than you can stay solvent”, mutta arbitraasia suorittavan etuoikeutetun osapuolen ei tarvitse juurikaan odottaa mitään, koska osakkeet voidaan vaihtaa ETF-rahastoon ja toisin päin. Lisäksi ETF sijoittamisen implisiittiset kustannukset ovat osakesijoittamisen vastaaviin nähden usein epäreiluja, koska epälikvideihin osakkeisiin sijoittava käytännössä palkitaan korkeammalla tuotolla (likviditeettipreemio). ETF-sijoittamisen kohdalla tämä ei tapahdu, jollei ETF:n likviditeetti vastaa sen sijoituskohteen likviditeettiä.

ETF-rahastojen hoitokustannus onkin se ensimmäinen ilmainen drinkki, jonka sisäänheittäjä tarjoaa ilmaiseksi, minkä jälkeen asiakkaat vetävät kännit ja baari saa rahansa, vaikka joku osaakin vain sen yhden drinkin juoda. Tämän sijoittajien kännin voit nähdä ETF-osuuksien kaupankäynnin volyymeista.

Vivutetut ETF-rahastot ovat kaikista turhimpia sijoituskohteita. Itse vielä Suomessa asuessani kuuluin erään sijoitusyhtiön hallitukseen, mutta sen sijoittaessa vivutettuihin ETF-rahastoihin, erosin välittömästi hallituksesta.  Kyseisiä sijoitustuotteita sanotaan kaupattavan ammattimaisille sijoittajille, mutta suuri kysymys on tietysti se, että kuka ammattimainen sijoittaja oikeasti tarvitsee näitä tuotteita, jos vipua on mahdollista ottaa johdannaisten ja sijoitustilin luottolimiitin kautta. Näistä jälkimmäisen korko ammattimaiselle sijoittajalle on jotain 1 % luokkaa.

Jos sijoittamista vivutetuilla ETF-rahastoilla haluaa ajatella, parhaat mahdollisuudet liittyvät niiden lyhyeksi myyntiin, mikä ei ole mikään minun ainutlaatuinen mielipiteeni. Vivutetut ETF-rahastot tarjoavat systemaattisen mahdollisuuden tehdä ylituottoja, jos niiden lyheyksi myymisen kustannukset vain ovat tarpeeksi alhaiset (Lähde). Itse asiassa vivutetun ETF-rahaston analysointi lyhyeksi myymisen kannalta on oma analysoimisen osa-alue ja markkinat hinnoittelevat hyvien shortattavien parien kustannukset korkealle. Esimerkiksi Direxion Daily China Bear 3x Shares ETF (YANG) ja  Direxion Daily China Bull 3x Shares (YINN) volatiliteetti on lyhyeksi myymisen kannalta houkutteleva, mutta sen kustannukset vain ovat noin 10% vuosittaisella tasolla (olen näitä molempia lyhyeksi myynyt), mikä syö strategian tuottoja liikaa.

Spekulatiivisuuden lisäksi ETF-rahastojen ja muiden pörssinoteerattujen rahastojen toinen piirre on loputon valikoima. Motivaatio uusien sijoitustuotteiden löytyy usein portfolioteoriasta, jonka perusteella sijoittajan tulisi hajauttaa portfolio kaikkiin mahdollisiin sijoituskohteisiin, joista kaikista potentiaalisimpia sijoituskohteita ovat ne, joiden korrelaatio muihin sijoituskohteisiin on alhainen. Aika usein, kun katsoo jonkin eksoottisen ETF-rahaston esitettä, ovat  korrelaatioanalyysit siinä keskeisessä osassa. Entä kustannukset, vaiva ja käytännön toteutus?

Jos sijoittajalle tarjotaan laajan globaalin perusindeksituotteen lisäksi sijoitustuotetta, jonka korrelaatio perustuotteeseen nähden on alhainen, voi yksittäinen sijoittaja havaita, että kustannukset lisääntyvät usein huomattavasti (vrt. EGPT ja SPY). Tämä ei tarkoita vain hallinnointikustannuksia, koska yllä mainitut implisiittiset kustannukset usein myös nousevat siirryttäessä eksoottisimpiin tuotteisiin. Jos lisähajautuksen hinta on 1%-2% per vuosi, onko se kannattavaa?

Yllä mainittua asiaa olen ajatellut usein ja ihmetellyt sitä, että onko sijoitusportfolion maksimoiminen todellisuudessa tarpeellinen asia. Mielestäni paprempi tapa on hankkia “tarpeeksi hyvä” perushajautus ja asettaa sijoituskohteille tietyt standardit esim. tuottoon ja kustannuksiin liittyen. Korrelaatioden seuraaminen sijoituskohteen valinnassa on paradoksaalista, koska toisessa ääripäässä se johtaa vain short-tuotteen valintaan, mikä syö kaikki long-positioiden tuotot. Tämä auttaa tekemään sijoituskohteiden valinnasta myös helpompaa. Kalashnikov-rynnäkkökiväärin ideahan on jokseenkin samanlainen; liikkuvia osia on siinä mahdollisimman vähän, mikä tekee siitä toimivan ja luotettavan kaikissa tilanteissa.  Onko sitten siis järkevää korrelaatioiden vuoksi tunkea rahaa johonkin ETF-rahastoon, jonka tuotto on mitätön sekä suhteelliset kustannukset korkeita, kun liian alhainen tuotto saattaa kieliä taustalla olevista riskeistä (ajattele esim. Japanin valtion velkakirjoja)?

Joku kaiketi saattaa ihmetellä, että miksi erinäiset ETF-asiantuntijat niin vähän kritisoivat näitä ETF-rahastojen piirteitä ja jopa tuntuvat olevan asiasta tietämättömiä. Ilmeinen syy on tietysti se, että he eivät halua pilata rahastusta. Koska talousmedia toimii nykyisin pankkien yhteistyökumppanina, ei sekään halua pilata kumppaneiden liiketoimintaa. Sitten näistä asioista vaietaan ja niiden käsittelyä vältetään asiaa koskevissa sijoituskirjoissa.Ihan selväähän se on, että jos minä haluaisin mennä tästä johonkin pankkiin töihin ETF-asiantuntijaksi, en minä näitä juttuja tässä tällä tavalla kirjoittelisi. Itse kuitenkin ennemmin siivoan WC-pönttöjä, kuin alan myymään itseäni.

Kyllä ne tavalliset ETF-rahastot ihan hyviä sijoituksia saattavat olla, mutta pankkiireilla pitäisi olla jokin käsitys ja lista huonoista ETF-sijoituksista. Kuukausisäästäminen ETF-rahastoihin voi olla myös hyvä idea, koska se lieventää spekulatiivisuutta, mikä edelleen johtaa sijoittajan pienempiin implisiittisiin ja eksplisiittisiin kustannuksiin. 

Lopuksi minulla on talousmedialle ja kaikille Buffett-miehille vinkki. Täällä kirjoitetaan siitä, että millainen ETF-sijoittaja Buffett olisi, koska pitäähän sekin saada tähän kirjoitukseen mukaan.  Tosin tällä loppuun kulutetulla sitaatilla on jotain merkistä, jos haluaa ETF-rahastoilla käydä kauppaa.

 

/Jarkko Peltomäki

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit