Millä Helsingin pörssin yhtiöillä todella on kilpailuetu? Paras A-luokka

Helsingin Pörssissä on tällä hetkellä listattuna noin 130 yritystä. Näistä huomattava osa on mielestäni heikon tai olemattoman kilpailuedun yhtiöitä ja näin ollen ne eivät sovellu pitkän aikavälin sijoituskohteiksi. Vastaavasti ainoastaan kourallinen pörssilistamme yhtiöistä omaa kunnollisen kilpailuedun ja kestävän kilpailuedun yhtiöitä meillä on vain muutamia.

Käyn tässä blogikirjoituksessa läpi yhtiöitä joilla näkemykseni mukaan on todellista kilpailuetua ja joiden kilpailuedun uskon myös olevan kestävä. Myöhemmin tulen palaamaan kirjoituksessa kohtuullisen kilpailuedun yhtiöihin eli ”B-luokkaan” ja lopulta ”C-luokaan”, eli yhtiöihin joilla yleisen käsityksen vastaisesti ei mielestäni ole kilpailuetua.

Kilpailuetu tarkoittaa lyhyesti sitä, että yhtiö tekee asioita paremmin kuin sen kilpailijat. Tämä paremmin tekeminen mahdollistaa sen, että yhtiö kykenee ansaitsemaan liiketoiminnallaan korkeampaa tuottoa kuin sen kilpailijat. Yhtiö voi esimerkiksi tuottaa tuotteita tai palveluita kilpailijoita halvemmalla, jonka myötä sillä on kustannuskilpailuetu suhteessa sen kilpailijoihin. Yhtiö voi myös esimerkiksi tehdä yksinkertaisesti parempia tuotteita kuin sen kilpailijat ja veloittaa näistä korkeampaa hintaa. Kilpailuetu ja sen kestävyys ovat arvostustason lisäksi tärkeimmät asiat jotka sijoittajan pitää analyysissään huomioida. Kestävän kilpailuedun omaava yhtiö tahkoaa rahaa vuodesta toiseen erinomaisella pääoman tuotolla (Coca Cola/brändit, Wal-Mart/skaala, IBM/teknologia yms.) ja on jatkuvasti kilpailijoitaan askeleen edellä. Warren Buffett kutsuu tätä kilpailuetua “vallihaudaksi” jonka yhtiö on kyennyt rakentamaan liiketoimintansa ympärille. Mitä syvempi ja laajempi tämä vallihauta on, sen vaikeampi vihollisten (kilpailijoiden) on sitä ylittää.

Nokian Renkaat: Nokian Renkailla on mielestäni koko OMXH:n vahvin kilpailuetu. Yhtiön kilpailuetu koostuu neljästä osasta: jakeluketjusta, brändistä, teknologiaedusta ja valmistustoiminnasta. Yhtiöllä on eräs maailman tehokkaimmista rengastehtaista Venäjällä erittäin suotuisan kustannustason maassa (koskee sekä henkilökuluja, että energiaa). Yhtiöllä on myös selvästi kilpailijoita laajempi jakeluverkosto (Vianor ja NAD) sen päämarkkinoilla, jonka avulla se kykenee jakelemaan tuotteensa selvästi kilpailijoita tehokkaammin. Lisäksi jakeluverkoston avulla yhtiö saa omat tuotteensa asiakkaiden saataville kilpailijoita paremmin, joka voidaan nähdä myös eräänlaisena kilpailuetuna. Yhtiöllä on myös pitkän aikaisen R&D työn tuloksena tuoteportfolio joka on selvästi edellä sen kilpailijoita teknisestä (korkean hintaluokan talvirenkaissa). Luonnollisesti kilpailijoita paremmilla tuotteilla ne voidaan hinnoitella myös kilpailijoita korkeammalle. Lopulta yhtiöllä on vielä erinomaiset brändit (Nokian & Hakkapeliitta) jotka antavat sille lisää hinnoitteluvoimaa. Brändien osalta haluan kuitenkin muistuttaa, että ne ovat sidoksissa tuotteiden tekniseen etumatkaan. Mikäli tekninen etumatka katoaa ja Nokian Renkaat ei enää koreile rengastestien kärjessä, sulaa yhtiön mahdollisuus veloittaa ylihintaa pelkkien brändien perusteella kuin jäätelö kesä auringolla. Toisin sanoen siis, Nokian Renkaat kykenee valmistamaan parempia tuotteita sen kilpailijoita edullisemmin, jakelemaan ne tehokkaammin&halvemmalla ja lopulta vielä hinnoittelemaan ne kilpailijoitaan korkeammalle johtuen niiden laadusta ja korkeasta hintamielikuvasta. Ei siis ole mikään ihme, että Nokian Renkaat on yksi maailman kannattavimpia rengasyhtiöitä ja sen liikevoittomarginaali on huikea 25% ja bruttomarginaali lähes 50%.

Vaikka Nokian Renkaiden kilpailuetu tuntuukin tällä hetkellä erittäin vahvalta, ei se mielestäni ole kuitenkaan täysin luodinkestävä. R&D pohjainen kilpailuetu on yhtiön omien arvioiden mukaan ”jokunen vuosi” ja se saatetaan menettää verrattain nopeasti. Tämä murentaisi myös samalla brändien mielikuvan. Yhtiön tehdas puolestaan on tällä hetkellä erittäin tehokas ja kustannustaso erittäin suotuisa. Tämä etu ei kuitenkaan ole missään tapauksessa kestävä, sillä kuka tahansa kilpailija voi rakentaa vastaavanlaisen tai jopa isomman ja modernimman tehtaan. Muistutuksena tästä voidaan nostaa esiin Outokumpu, joka vielä 2006 kertoi Tornion olevan maailman tehokkain terästehdas. Jakelutie onkin mielestäni kaikista kestävin kilpailuetu, sillä Vianorin yli 1200 liikkeen verkoston rakentaminen kaikille keskeisille markkinoille vie helposti 10 vuotta ja tulee erittäin kalliiksi. Näin ollen sitä voidaan pitää ainakin verrattain kestävänä. Jakelutie ei itsessään riitä kuitenkaan suojelemaan Nokian Renkaiden pulleita marginaaleja ja näin ollen yhtiön pitää pystyä pysymään kilpailijoiden edellä myös brändin.

Olvi: Olvin kilpailuetu perustuu näkemykseni mukaan ennen kaikkea brändeihin, mutta myös mittakaavaan Baltian maissa. Yhtiöllä on allaan vahvat brändit jotka itsessään tarjoavat sille hinnoitteluvoimaa. Nokian Renkaisiin suhteessa elintarvikebrändit ovat huomattavasti armollisempia, sillä tuotteet pysyvät vuodesta toiseen pitkälti samana ja näin ollen ne eivät ole joka vuosi uudessa happotestissä niiden laadun suhteen. Lisäksi Olvin markkina-osuus etenkin Virossa on äärimmäisen vahva ja monissa tuoteryhmissä lähes 50%. Tämä antaa yhtiölle valtavaa mittakaavaetua joka antaa sille kustannuskilpailuetua. Näin ollen esimerkiksi Virossa yhtiöllä on sekä kustannuskilpailuetua, että brändien tuomaa hintavoimaa. Ei siis ole ihme, että yhtiö tahkoaa Virossa lähes 20% liikevoittomarginaalia. Myös Valko-Venäjällä yhtiöllä on selkeää mittakaavaetua (+30% markkinaosuus useissa tuoteryhmissä) ja selkeä kustannuskilpailuetu kilpailijoihin nähden ylivertaisessa kunnossa olevan tehtaan johdosta.

Tikkurila: Tikkurilan kilpailuetu perustuu niin ikään kolmeen asiaan, brändeihin (joiden merkitys tässä liiketoiminnassa on yllättävän suuri), mittakaavaan (yhtiö on suurin tai suurimpia toimijoita kaikilla keskeisillä markkina-alueillaan) ja erittäin tehokas tuotantokoneista (osittain juuri volyymien ansiosta). Näiden kolmen seikan yhdistelmänä yhtiö kykenee tahkoamaan yli 20% oman pääoman tuottoa vuodesta toiseen. Tikkurilan brändien mukanaan tuoma kilpailuetu on verrattain vahva, sillä maaliliiketoiminnassa äkillinen kilpailijoiden jalkoihin jääminen on käytännössä mahdotonta (vrt. renkaat). Myös markkinaosuudet ovat hyvin sementoituneet ja uusien pelureiden tuleminen alalle on hyvin epätodennäköistä. Näin ollen Tikkurilan kilpailuetuja voi myös pitää hyvinkin kestävinä.

Sampo: Sammon kilpailuetu perustuu sen johdon osaamiseen ja kykyyn luoda omistaja-arvoa yritysjärjestelyiden kautta. Viimeisen 10 vuoden aikana tämä on kulminoitunut toimitusjohtaja Stadighiin ja HPJ Wahlroosiin, jotka ovat onnistuneilla järjestyillä luoneet nykyisen Sammon (IF osto edulliseen hintaan, Sampo Pankin myynti räikeään ylihintaan & Nordean osto alihintaan). Tämä ei tietenkään ole kestävä kilpailuetu, sillä se kulminoituu yksittäisiin henkilöihin. Sammon omistamalla IF:llä on myös kilpailuetu, joka perustuu kustannuskilpailukykyyn. Toisin sanoen yhtiö kykenee jatkuvasti tuottamaan palveluiltaan sen kilpailijoita edullisemmin ja tekemään näin parempaa tuottoaan pääomalleen. IF:n kilpailuetu ei myöskään ole missään nimessä täysin kestävä, mutta yhtiön erinomainen track-record jatkuvasti kilpailijoita paremmasta kannattavuudesta luo uskoa kehityksen jatkumisesta.

KONEKoneen kilpailuetu perustuu ennen kaikkea yhtiön äärimmäisen laajaan huoltoverkostoon. Yhtiön huoltoverkosto on erittäin laaja ja tämä huoltoverkosto tarjoaa lähes läpäisemättömän kilpailuedun. Ei siis ihme, että yhtiön tuloksesta valtaosa tulee juuri huollosta. Lisäksi yhtiöllä on myös selkeitä mittakaavaetuja tietyillä alueilla (etenkin Eurooppa ja Kiina) jotka antavat sille kustannuskilpailuetua. Kokonaisuutena hissimarkkina on globaalisti pitkälti jaettu top5 pelurien kesken ja alalletulokynnys on äärimmäisen korkea. Kolmantena kilpailuetuna yhtiöllä on teknologinen etumatka joka heijastuu siinä, että Kone on ollut toimialan suunnan näyttäjä jo pidemmän aikaa. Nämä kilpailuedut ovat heijastuneet myös Koneen numeroissa ja yhtiö on vuodesta toiseen onnistunut kasvamaan markkinoita nopeammin ja parantamaan samalla marginaalejaan. Yhtiö tahkoaa jatkuvasti yli 40 prosentin oman pääoman tuottoa ja kykenee investoimaan tästä huomattavan osan takaisin liiketoimintaansa.

Yhtiölistaa läpi kahlatessani pörssistä löytyi vielä muutamia lähes tähän kategoriaan kelpaava yritys. Näin ollen seuraavaksi tulemme siirtymään B+ luokkaan.

Omistan Sammon osakkeita. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia ja kommentit ovat kirjoittajan omia näkemyksiä.

Photo credit: Russell_Darling / Foter / CC BY-NC-ND

 

/One Up on OMXH

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
4 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
24.02.2014 16:33

Kommentit ovat jostain syystä suljettuna uusimmassa kirjoituksessasi, joten kommentoidaan tänne.

Missä vaiheessa ostit Revenio Groupia? Et ole kirjoittanut siitä kuin vasta viime aikoina. Et sinä tietenkään ole millään tavoin velvollinen kirjoittamaan ostoistasi, mutta kun olet hyvin avoimesti kertonut ostoistasi ja myynneistäsi, kiinnostaisi tietää, missä vaiheessa hyppäsit Revenion kelkkaan.

Reveniohan on aikeissa myydä rönsynsä kuten veneensä ja keskittyä terveyssektoriin. Terveyssektori on tietenkin seksikäs, mutta iCaren onnistuminen ei takaa ollenkaan sitä, että Revenion johto onnistuisi muiden tuotteiden kehittämisessä tai yritysostoissa. Näiden osalta Revenio on avoin kortti.

Nimetön
Nimetön
27.02.2014 21:14

Toisessa kirjoituksessa kerrot päivittäistavarakaupalla olevan Suomessa vahva neuvotteluasema suhteessa tavarantoimittajiin. Miksei se päde Olviin? Miksei se jossakin vaiheessa tulisi muuttamaan Olvin marginaaleja? Tietysti makaronilaatikkoa syödään kotona ja olutta juodaan julkisemmin, mutta riittääkö tämä todella suojaamaan marginaalit?

Voiko oluen kulutus kasvaa nopeammin kuin väestö pidemmällä aikavälillä? En tunne nykytilastoja mutta jossakin vaiheessa vaurastuminen ei enää lisää oluenkulutusta vaan päinvastoin osin siirtää sitä pois siitä (tai ainakin pois perusoluista).

Nimetön
Nimetön
28.02.2014 10:28

On erittän haastavaa arvioida kilpailuetuja, kilpailuasemaa tai entry barrieria. Otetaanpa esimerkiksi Cramo, josta bloginpitäjällä oli erittäin negatiivinen käsitys vuosia sitten (samoin muuten Lindströmit myivät experttisalkustaan Cramon osakkeet huomattavasti halvemmalla hinnalla kuin mikä on hinta nyt). Itse näen Cramon ja myöskin Ramirentin kilpailuaseman hyvin vahvana. Kyseessähän on toiminta, jossa vuokrausverkon luomiseen menee vuosia, ellei jopa kymmenen vuotta tai enemmän. Suurella vuokraamoverkolla on logistisia etuja, joka seikka on näkynyt vuoden 2008 finannssikriisin jälkeen. Esimerkiksi Cramo on pystynyt silloisesta tukalasta velkaisuudestaan huolimatta erittäin vahvaan suoritukseen, suurelta osin juuri kilpailuetunsa ansiosta.

Nimetön
Nimetön
19.12.2014 13:31

Seuraavassa kirjoituksessa siirrytään tarkastelemaan kilpailuedultaan B luokan yhtiöitä.
Kirjoituksissasi
“Millä Helsingin pörssin yhtiöillä todella on kilpailuetu? Paras A-luokka”
ja “Kilpailuedut Helsingin pörssissä, B+ luokka” viittaat luokkaan B ja/tai luokkaan C. Tällainen kirjoitus taisi jäädä julkaisematta. Olisi mielenkiintoista lukea arviosi myös näistä.