Miksi sijoittajan tulee arvostaa käteistä?

Liike-elämässä sanotaan, että käteinen on kuningas. Sijoittajan näkökulmasta lausahdus sopii erinomaisesti paitsi kriisitilanteisiin, myös nykyiseen markkinatilanteeseen, jossa osakkeiden hinnat ovat korkealla. Hyvän sään aikana säästetyllä käteisellä on mahdollista ottaa irti maksimaalinen hyöty seuraavan kurssilaskun koittaessa. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti käteisen merkitystä piensijoittajalle ja pörssiyhtiölle.

Alkuun hieman johdantoa aiheeseen. En ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt kunnolla, miksi valtaosa sijoittajista kokee sijoitustoiminnan turvallisemmaksi ja erityisen matalan riskin toiminnaksi silloin, kun osakkeiden hinnat ovat kohonneet lähihistoriassa pitkäkestoisesti. Silloinhan sijoittaja maksaa laatuyhtiön liiketoiminnan todellisesta arvosta verrattain korkeita arvostuskertoimia. Se tietenkin laskee suoraan yhtiön kassavirroista laskettavaa tuotto-odotusta sijoittajalle, kun jaettava on vakio mutta jakaja kasvaa.

Kun pörssinousu on laskenut uuden sijoittajan tuotto-odotusta, on yhtiötasolla mentävä varsin monen asian nappiin jotta osakesijoitus muodostuisi pitkällä aikavälillä erittäin hyväksi. Väite koskee nimenomaan pörssin nykyistä markkinatilannetta, jossa osakkeiden hinnat ovat kohonneet globaalisti jo viiden vuoden ajan keskimäärin nopeammin kuin yhtiöiden liiketoimintojen todelliset arvot. Arvonkehitys liittyy yhtiön pitkän aikavälin osakekohtaisen voitonjakopotentiaalin eli osingonmaksukyvyn muutokseen. Sehän on buy-and-hold -sijoittajalle kaikista olennaisin muuttuja.

Edellä kuvatun asian kääntäen en ole koskaan ymmärtänyt myöskään sitä, miksi valtaosa sijoittajista kokee sijoitustoiminnan vaarallisemmaksi ja korkean riskin toiminnaksi silloin, kun osakkeiden hinnat ovat lähiaikoina romahtaneet. Silloinhan sijoittaja maksaa laatuyhtiön liiketoiminnan todellisesta arvosta matalia arvostuskertoimia, mikä nostaa sijoittajan tuotto-odotusta laskettuna suoraan yhtiön ansaitsemista kassavirroista. Markkinapaniikin aikana tehdyt laatuyhtiöiden osakeostot osoittautuvat pitkällä aikavälillä erinomaisiksi, vaikka yhtiötason kehitys ei toteutuisikaan kuin elokuvissa. Mielestäni tämä pikemminkin laskee sijoituksen riskitasoa.

Keskeinen kysymys siis kuuluu, kummassa markkinatilanteessa sijoittajalla on enemmän riskiä: silloin kun osakkeiden hinnat ovat korkealla, vai silloin, kun ne ovat alhaalla? Ainakaan minun ymmärrykseeni ei mahdu ajatus siitä, että laatuyhtiöön kohdistuvan sijoitukseni riski kasvaisi osakkeiden hinnan laskiessa, kun samalla rahalla saa ostettua enemmän arvoa. On olennaista käsittää, että tämän ajatuksen soveltaminen käytäntöön ei liity millään tavoin tulevien kurssiliikkeiden tai suhdannekäänteiden ennakoimiseen, vaan se on mahdollista määrittämällä ensin yhtiön todellinen arvo itse ja seuraamalla sen jälkeen osakkeen hintakehitystä pörssissä.

Jos saisin huomenna ostaa laatuyhtiön omaisuutta sekä tulevia nettotuloksia ja osinkovirtaa eilistä edullisemmin, niin miten sijoitukseni riski voisi silloin kohota? Pikemminkin riski kohoaa mielestäni silloin, kun osakkeen markkina-arvo nousee pörssissä nopeammin kuin yhtiön todellinen ansaintakyky ja voitonjakopotentiaali. Tämä kannattaa pitää mielessä hyvän sään aikana. Ainakin minulle oli hätkähdyttävää sisäistää, että sijoitustoiminnan riski on itse asiassa mitä todennäköisimmin koholla silloin, kun osakesalkun tilanne näyttää verkkopankissa parhaimmalta. Näin ei ole kuitenkaan aina, jos kurssinousu tapahtuu yhtiön todellisen arvon kasvun tahdissa.

Arvosijoittaja maksaa mielellään laadustakin alhaisen hinnan, joten hän keskittää tuntuvimmat osakeostonsa kurssiromahduksiin. Laatuyhtiön todellista arvoa on näin ollen tarkoitus ostaa ajoituksen näkökulmasta keskitetysti silloin, kun yhtiön eli sen osakkeen hinta on edullisimmillaan ja tulevaisuuden tuotto-odotus korkeimmillaan.

Uskon vahvistamiseksi on todettava, että ostojen ei tarvitse osua suhdanteen pohjalle, koska menestyvä sijoittaja vertaa maksamaansa ostohintaa oletetun kurssipohjan sijaan yhtiön todelliseen arvoon. Ostoissa on toki olennaista, että kohteet valikoituvat yhtiökohtaisin laatukriteerein. Laatustandardi merkitsee sitä, että osakkeen kurssilaskun syy kytkeytyy yleensä vain ympäröivään heikkoon markkinatilanteeseen, ei mittaviin yhtiökohtaisiin ongelmiin.

Sitten vihdoin tämän merkinnän teemaan, eli käteisen merkitykseen sijoittajalle. Valistunut lukija ymmärtää rivien välistä, että tarkastelun ajoitus ei ole sattumaa. Käteiskassan kartuttaminen pitäisi aloittaa mielellään jo hyvän sään aikana, jotta likviditeettiä olisi riittävästi myrskyn silmässä. Myrskyä ei tosin ole nyt näköpiirissä, mutta yleensä se ei kerrokaan etukäteen saapumisestaan.

Henkinen haaste istua jonkinasteisen käteisposition päällä nousumarkkinoilla on valtava, ja se koskee sekä sijoittajaa että pörssiyhtiön johtoa. Ainakin minä tunnistan sen ajoittain luoman paineen. Käteisen mahtia olisi mahdollista tarkastella sivukaupalla itse pörssiyhtiön näkökulmasta, sillä vahva tase ja vuolas kassavirta tarjoavat yhtiölle edullista lainarahoitusta sekä joustavuutta investoida ja harjoittaa voitonjakoa. Keskityn seuraavaksi kuitenkin erityisesti piensijoittajan salkunhoidon perspektiiviin.

Maksimaalinen hyöty laskevista osakemarkkinoista saavutetaan ostamalla laatuyhtiöitä käteisellä, ei rahoittamalla osakeostoja myymällä jo salkussa olevaa, hetkellisesti laskenutta toista laatuyhtiötä. Seuraavaan nousukauteen on lähtökohtaisesti parempi mennä molempien laatuyhtiöiden kyydissä ja suuremmalla osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa sijoittaja rahoittaa kriisitilanteissa uusien yhtiöiden osakeostot myymällä vanhoja osakkeitaan alle niiden todellisten arvojen.

Henkilökohtaisesti olen oppinut kantapään kautta, että on hyvin haastavaa kerätä tuntuva määrä käteistä nopeasti. Tarve pikaisesti kerättävälle käteispositiolle on kuitenkin osakemarkkinoilla jatkuvasti olemassa, sillä kurssiromahdukset ovat yleensä ajallisesti huomattavasti nopeampia ilmiöitä kuin pörssi-indeksien nousutrendit.

Esimerkiksi syksyllä 2008 kärjistyneessä finanssikriisissä useiden laatuyhtiöiden osakekurssit sukelsivat vain muutaman viikon ja kuukauden aikana, ennalta arvaamatta ja ainakin pyytämättä. Muistan elävästi alamäen Nokian Renkaiden kyydissä loppukesän 2008 noin 34 euron osakekohtaiselta hintatasolta jouluaattoon 2008, jolloin osakkeen markkinahinta oli enää tasan 7 euroa. Yhtiön kyydistä osittain velalla nauttineena tuntui hetken verran siltä kuin olisi kalliolta pudonnut.

Kuten esitin arvo- ja kasvuyhtiöitä koskevassa blogimerkinnässä pari viikkoa sitten, palautui Nokian Renkaiden osake kuitenkin erittäin nopeasti hetkellisestä kurssiahdingostaan. Tapausesimerkki muistuttaa käteisen tärkeydestä jokaisessa markkinatilanteessa. Toisin sanoen pitkän aikavälin sijoitustuottojaan maksimoiva sijoittaja olisi alkanut kerryttää kassaa jo hyvän sään aikana eli vuosina 2007–2008, kun yhtäjaksoista pörssinousua oli takana jo 4–5 vuotta. On tässä yhteydessä sanomattakin selvää, että ainakaan itse en kyennyt näin toimimaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla kuitenkin.

Finanssikriisin heikko markkinatilanne tuo mieleen myös toisen edun, joka on suoraan liitettävissä käteiskassaan. Kohtuullinen määrä käteisvaroja suhteessa osakesalkun markkina-arvoon tarjoaa sijoittajalle mahdollisuuden osallistua tarvittaessa esimerkiksi maksullisiin osakeanteihin. Toki sijoittaja voi osallistua antiin myymällä jotain toista osaketta ja rahoittamalla annin vapautuvilla sijoitusvaroilla, mutta tällöin sijoittaja on mukana seuraavalla nousukaudella todennäköisesti pienemmällä osakemäärällä verrattuna tilanteeseen, jossa hän osallistuisi maksulliseen antiin käteisellä.

Käteisen merkitystä korostanee, että pörssiyhtiön todennäköisyys ajautua maksullisen osakeannin partaalle kasvanee heikon suhdannevaiheen aikana. Toisin sanoen juuri silloin, kun käteistä tarvittaisiin myös muiden edullisten osakkeiden lisäostoihin. Pörssiyhtiöiden näkökulmasta vakavaraisuudeltaan ja maksuvalmiudeltaan vahvimmat toimijat pystyvät nurkkaamaan heikompia toimijoita vaikean suhdannevaiheen aikana, kun hinnat laskevat laatuyhtiöiden kohdalla liiketoimintojen arvojen alapuolelle. Lienee selvää, minkä yhtiön osakkeenomistajille luodaan tällöin lisäarvoa.

Tavanomaisen piensijoittajan näkökulmasta käteisvaranto on hyödyllinen myös arkisessa sijoitustoiminnassa. Käteiskassa voi pienentää transaktiokuluja, kun velkarahaa tarvitsee nostaa harvemmin. Lisäksi käteinen voi pienentää korkokustannuksia, ja toisaalta pelkän oman pääoman varassa sijoittaminen ilman velkaa voi torjua korkokulut kokonaan. Tässä yhteydessä on huomattava, että sijoittajalla voi olla käteistä ja velkaa samanaikaisesti. Skenaariossa koko likviditeetti ei ole sijoitettuna osakemarkkinoille, ja tämän vuoksi sijoittaja voi huolehtia käteisellä esimerkiksi lainan juoksevista korkokustannuksista.

Pörssiyhtiön näkökulmasta käteiskassa tulee nähdä elintärkeänä. Jos yhtiöllä on velkaa, mutta ei käteistä jolla suoriutua korkomaksuista ja lainanlyhennyksistä, on vaarana välitön konkurssi. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, havaitsee varsin pian, että yhtiöt eivät mene konkurssiin aina vähäisen omaisuuden takia. On hieman paradoksaalista, että rikaskin yhtiö voi ajautua rahoituskriisiin – aivan samoin kuin perusteiltaan vauras valtio voi päätyä ahdinkoon. Keskeisesti konkursseja selittävä tekijä on käteisen eli likviditeetin puute, mikä ajaa yhtiön lyhyen ajan maksuvalmiuden katastrofaaliseen kuntoon. Siksi vauraankin yhtiön tulee ylläpitää rahoituksellista liikkumavaraa aina.

Vallitsevassa markkinatilanteessa sijoittajan kannattanee laittaa sivuun tulevaisuuden käteiskassaksi ainakin osa tulevasta osinkovirrasta. Lyhytaikaisten velkainstrumenttien suosiminen korkeariskisten osakesijoitusten kustannuksella voi nousta arvoon arvaamattomaan seuraavassa korjausliikkeessä.

—

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 213 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Kirjoittaja omistaa tekstissä mainituista yhtiöstä Nokian Renkaiden osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).