Miksi pankeilla menee hyvin, vaikka taloudessa menee huonosti?

Pankeilla menee hyvin, vaikka taloudessa menee huonosti. Tämä on jo itsessään kummallista. Yleensä pankkien tuloskunto seuraa reaalitaloutta. Lisäksi pankeilla pitäisi mennä huonosti matalan korkotason takia. Mihin sitten pohjoismaisten pankkien tuloskunto perustuu ja miten se sinuun vaikuttaa?

Medicien jalostama liikeidea

Pankkitalletuksesta asiakkaalle maksettava korko (ottolainaus) koostuu viitekorosta, josta vähennetään tietty marginaali. Antolainauksessa esimerkiksi asuntolainan korko sidotaan viitekorkoon, johon lisätään tietty marginaali. Tämä Medicin suvun jalostama liikeidea on edelleen modernin pankkitoiminnan keskeisin tulonlähde.

Kun markkinakorot laskevat, pankkien otto- ja antolainauksesta kertyvät tulot pienenevät. Korkotason laskiessa ottolainauksen viitekorosta vähennettävä marginaali puristuu viitekoron mukana yhä pienemmäksi.  Jos korko on 0,5 prosenttia, on paha vähentää prosentin marginaalia: pankit harvemmin sentään (EKP:tä lukuun ottamatta) veloittavat asiakkaitaan tallettamisesta.

Ottolainauksessa haihtuvat marginaalit on lisäksi vaikea siirtää antolainauksen puolelle, koska liikalihava antolainapreemio pistää silmään matalan korkotason vallitessa. Lisäksi, reaalitalouden haasteiden vuoksi, kysyntää ei liiaksi ole.

Matala korko, pienemmät preemiot, enemmän lainaa?

Matala korko johtaa usein lainakysynnän kasvuun. Tämä ei sinänsä paranna pankkien suhteellista tuottavuutta, koska lainattavat varat on hankittava markkinoilta velkakirjoja myymällä, joille on maksettava markkinakorkoa.

Pankkien nousussa olevat vakavaraisuusvaatimukset puolestaan rajoittavat lainottamisen määrä, koska pankilla pitää olla tietty osuus omaa pääomaa annettujen lainojen määrästä (vaade kasvaa nykyisestä 8 prosentista jopa 16 prosenttiin vuoteen 2019 mennessä – Suomessa toimivilla pankeilla vakavaraisuus on jo nyt lähes tavoitteessa). EKP on puolestaan yrittänyt lisätä pankkien lainoitusta asettamalla pankkien talletuskoron negatiiviseksi, jotta pankit kaikesta huolimatta lainoittaisivat enemmän.

Ottolainauksen kasvattaminen auttaisi, mutta se on vähintäänkin haastavaa, kun talletuksista ei käytännössä makseta mitään. Näin ollen pankin lainottamiskapasiteetti on rajattu ja siten laskevien marginaalien aiheuttamaa tulokatoa ei voi korvata lainotusta lisäämällä. On keksittävä muita keinoja.

Perusliiketoiminta kannattavaksi

Kulujen leikkaamisesta on aina hyvä aloittaa parantaakseen kannattavuutta (kuten esimerkiksi Nordea on tehnyt). Säästetty euro kun tuloutuu aina suoraan viimeiselle riville. Tämän lisäksi pankit ovat kasvattaneet kannattavuuttaan lisäämällä palkkiollisia palveluita. Käytännössä palvelut, jotka aikaisemmin olivat ilmaisia, ovat tulleet maksullisiksi (esimerkiksi Danske Bank).

Vaikka tämä meitä pankkiasiakkaita harmittaakin, pankit ovat liikeyrityksiä eivätkä hyväntekeväisyysjärjestöjä. Monet meistä ovat olleet pankeille kannattamattomia asiakkaita, joten jos asiakkaita katoaa palveluiden maksullisuuden takia, niin tuskin pankki sitä kovin pitkään suree. Pääsiväthän yhdestä turskantuottajasta eroon. Enemmistö kuitenkin jää maksamaan kulut sen suurempia murehtimatta.

Tämä kehitys ei kuitenkaan yksin selitä Suomessa toimivien pankkien viimeaikaista menestystä.

Asiakasrekisteri hyötykäyttöön

Pankit ovatkin viime vuosina ja kasvavassa määrin panostaneet sijoituspalveluiden tarjontaan. Esimerkiksi Nordean liikevoitosta jo viidennes tulee varainhoidosta. Sijoituspalvelut ovat varsinkin pankkimaailmassa mielekkäitä siksi, että ne eivät sido omistajien pääomia: varainhoidon liiketointa voi kasvattaa rajattomasti.

Suurimmilla pankeilla on jo valmiiksi kaikki mielekkäät varainhoitoasiakkaat asiakkainaan, ne pitää vaan kaivaa esille. Analysoimalla asiakkaidensa säästämiskäyttäytymistä (Googlen tavoin) he pystyvät jalostamaan itselleen todellista täsmädataa siitä, kenelle kannattaa milläkin tavoin sijoituspalveluita tarjota.

Sijoituspalveluita tarjottaessa houkutus on suuri keskittyä yhtiön kannalta kannattavimpiin tuotteisiin. Ongelma tässä on se, että se mikä kannattaa erityisen hyvin palveluntarjoajalle, kannattaa vastaavasti erityisen huonosti asiakkaalle.

Asiakkaan pulma

Asiakkaan kannattaa tässä kehityksessä olla valppaana. Pankkipalveluiden vertaileminen on käytännössä lähes mahdotonta erilaisten hinnoittelurakenteiden takia. Prosentteja vilahtelee siellä täällä ja varmaa on vain se, että pankkisi on vastaanottopuolella. Kun pankkipalveluita ei voi kohtuudellisella vaivalla verrata keskenään, pankkien välistä kilpailua ei käytännössä ole. Alla esimerkki:

Menestynyt Ratkaisurahasto

Säästöasiakasta ohjataan merkitsemään “Ratkaisurahastoa“, joka “2011 jo toisena vuotena peräkkäin on saanut Lipper -palkinnon ollen Euroopan paras yhdistelmärahasto kolmen vuoden riskikorjatun tuoton perusteella“.

Lipper Fund Awards on sijoitusalan palkintojenjakoautomaatti, jolla kyseisenä vuotena oli 204 palkintokategoriaa pelkästään eurooppalaisten varainhoitajien jaettavaksi.

Entä kulut?

Ratkaisurahasto osoittautuu sekarahastoksi, joka voi sijoittaa korko- ja osakemarkkinoille suoraan ja/tai rahastojen kautta. Sekarahastot ovat yleensä kalliita, joten päätän selvittää mitkä rahaston kokonaiskulut ovat.

Hinnastosta ilmenee, että rahaston merkintä- ja lunastuspalkkiot ovat kumpikin prosentin ja hallinnointipalkkio 0,25 prosenttia. Hallinnointipalkkion kohdalla on tosin viitenumero, jonka alta löytyy teksti: “Rahastojenrahasto. Rahasto maksaa rahaston omistamien sijoitusten hallinnoinnista perittävät palkkiot. Rahaston juoksevat kulut ilmenevät avaintietoesitteestä.” Suomeksi tämä tarkoittaa, että rahaston osuudenomistajille kannettavaksi tulee myös sijoituskohteina olevien rahastojen kulut.

Juoksevat kulut, jotka avaintietoesitteestä osoittautuivat 1,4 prosentin suuruiseksi, on määrite, joka kertoo rahaston kokonaiskulut vuositasolla. Niihin tulisi sisältyä kaikki kulut kaupankäyntikuluja sekä mahdollista tuottosidonnaista palkkiota lukuun ottamatta (juoksevat kulut on useimpien rahastojen osalta sama luku kuin TER).

Rahaston säännöistä käy kuitenkin ilmi, että rahaston merkintä, lunastus- ja myös hallinnointipalkkio voi olla jopa 2 prosenttia vuodessa. Palkkiot voivat siis muuttua sijoituksesi aikana.

Korkea kulu, paha kulu

Joka tapauksessa rahaston palkkiotaso vastaa Morningstarin tilastojen mukaan suomalaisen osakerahaston keskimääräistä kulua (1,6 prosenttia). Ratkaisurahastossa keskimäärin puolet on kuitenkin korkosijoituksissa.

Kuten tiedämme, korkeammat kulut eivät takaa parempaa tuottoa. Päinvastoin, rahastotuotot jäävät pitkässä juoksussa keskimäärin kulujensa verran vertailuindeksilleen (katso esimerkki Suomesta ja Yhdysvalloista). Kun keskimääräinen korkotuotto viimeisen kahdensadan vuoden aikana on ollut 3,6 prosenttia, tuntuu kohtalaisen röyhkeältä veloittaa korkosijoitusten osuudesta tuo 1,4-2,0 prosenttia vuodessa.

Ei vähiten juuri nyt, kun 12 kuukauden Euribor-korko alittaa puolen prosentin ja yrityskorkotuottokin on kuuden prosentin luokkaa. Ratkaisurahaston allokaatiopalvelu on tähän laimea lohdutus.

Pankit ja me

Kyse ei ole mielestäni siitä, etteivätkö pankit saisi pyrkiä mahdollisimman hyvään tulokseen aivan kuten mitkä tahansa yritykset. Kyse on enemmänkin siitä, että se pitäisi tapahtua läpinäkyvällä tavalla kilpailun pitäessä huolen, että ylilyönneiltä vältytään. Pankkitarjonta on käytännössä muutaman kauppa (eli oligopoli) ja palveluiden vertailemisen vaikeus vaikeuttaa läpinäkyvyyttä entisestään.

Mikään ei kuitenkaan muutu, elleivät kuluttajat valveudu ja ala vaatia parempaa palvelua. Tai edes sitä, etteivät tulisi huijatuksi.

Mikä avuksi?

Hyvä nyrkkisääntö ongelmien välttämiseksi on yrittää minimoida kulut. Kuten yllä esitetystä esimerkistä käy ilmi, helppoa se ei ole.

Jos sinulle ei osata kertoa, mitä jokin palvelu maksaa, älä ota sitä. Kilpailuta aina asuntolainasi. Kun valitset mihin sijoitusvarallisuutesi laitat, painota kustannustehokkaita indeksirahastoja ja ETF:iä, joissa hallinnointipalkkioiden on alitettava 0,3 prosenttia. Neuvottele joka tapauksessa myrkylliset merkintäkulut nollaan. Vältä luottokorttisaldojen kasvattamista sekä pankin tarjoamia ylimääräisiä maksullisia palveluita.

Pankkien ansaintalogiikka perustuu pieniin yksittäisiin kuluihin, joista syntyy se iso tuotto.

 

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
2 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
01.09.2014 11:42

Hyvä kirjoitus asiasta josta mediassa puhutaan liian vähän eli pankkien vähäisestä kilpailusta. Ainoastaan asuntolainojen yhteydessä pankkeja on totuttu kilpailuttamaan. Niitä pankit pitävät houkuttelutuotteena tiiviiseen asiakassuhteeseen, jossa kate tehdäänkin sitten muilla oheispalveluilla (korkokatto yms. palvelut). Eräs tie pankkien kilpailuttamiseen on siirrettävä tilinumero kännykkänumeroiden tapaan. Erityisesti paljon laskuttavalle pankin (ja samalla tilinumeron) vaihtaminen on erittäin työläs operaatio sekä yrityksen että asiakkaan näkökulmasta, koska tilinumero on syötettynä niin monissa eri järjestelmissä. Tilanne olisi toinen, jos tilinumero seuraisi asiakkaan mukana pankista toiseen, kuten kännykkänumero operaattorilta toiselle. Pankin pitää todella mokata, että tällaiseen operaatioon nykyään lähdetään. On myös ihmeellistä, että pankin ei tarvitse kertoa euromääräisesti… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
Vastaa  Nimetön
04.09.2014 13:06

Loistavia ehdotuksia! Ajattele miten kilpailu kasvaisi a) jos vuosittain näkisit prosenttiluvun sinulta velotetuista kuluista suhteutettuna tilin “liikevaihtoon” ja b) siirtäminen ei vaatisi maksuliikenteeseen muutoksia… Eiköhän tämä tule menemään siihen suuntaan, verkkaisesti mutta kuitenkin?