Mihin suomalaiset sijoittavat velalla?

Korot ovat edelleen matalat, mutta osingot nousevat. Tämä houkuttelee suomalaisia hyödyntämään osakesijoituksissaan tänään myös velkarahaa, itse asiassa enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. Tarkastelen tässä merkinnässä lyhyesti velalla sijoittamista ja listaan suomalaisten omistetuimmat osakkeet velalla.

Viimeisten kahdentoista kuukauden aikana Nordnetin suomalaisten asiakkaiden käytössä olevien luottosopimusten määrä on kasvanut 24,7 prosenttia. Lukema perustuu kesäkuun 2014 lopun ja kesäkuun 2015 lopun väliseen muutokseen.

Luottosopimuskannan kasvuvauhti suorastaan kiihtyi alkukesällä Kreikan kohtaloa koskeneiden neuvotteluiden aikana, kun osakekurssit notkahtivat paikoin. Moni ilmeisesti koki ja näki tämän väliaikaisena aivastuksena monivuotisessa nousutrendissä, jonka jatkoon oli myös uskominen.

Seuraavassa on listattu omistetuimmat osakkeet niissä Nordnetin suomalaissalkuissa, joissa on tällä hetkellä voimassa luottosopimus. Toisin sanoen omalla rahalla ostetut osakkeet ovat sijoituslainan vakuutena. Listaus on tehty eri salkkujen mukaan, joissa on vähintään yksi osake kyseistä osakelajia, toisin sanoen omistetuimmat eri salkuilla.

TOP 10 osakkeet velkasalkuissa

1. Nokia
2. Fortum
3. Nokian Renkaat
4. YIT
5. Nordea
6. Outokumpu
7. Sampo
8. TeliaSonera
9. UPM-Kymmene
10. Talvivaara

Venäjä-sidonnaiset yhtiöt selvästi yliedustettuina velkasalkuissa

Huomionarvoista on, että voimakkaasti Venäjä-sidonnaiset yhtiöt, Fortum, Nokian Renkaat ja YIT, ovat velkasalkuissa omistetuimpien listalla peräkkäin sijoilla 2, 3 ja 4. Mainitut osakkeet ovat suhteellisessa tarkastelussa selvästi omistetumpia velalla kuin omalla rahalla. Voimakkaasti Venäjä-sidonnaisten yhtiöiden tukeva ylipaino on yllättävä havainto velkavivutetuissa suomalaissalkuissa, koska maantieteellinen riskiprofiili on idässä kohollaan ilman velkaakin.

Poliittisen riskin noustua pintaan Venäjän kriisi iski itäsidonnaisiin osakkeisiin nopeasti. Hinnat laskivat viime vuonna niin nopeasti, että moni osakkeiden ostoa pitkään janonnut koki, ettei säästämiseen ole aikaa, vaan osakkeet tulee hankkia Venäjä-sidonnaisista yhtiöistä nopealla aikataululla lainaa hyödyntäen.

Erityisesti nuorille aikuisille, tämän päivän nopeasti kasvavalle sijoittajajoukolle, Venäjä on iskostunut mieleen 2000-luvun kasvumarkkinana, jolle turbulenssit ovat tyypillisiä noin viiden vuoden välein, ja aina ennenkin niistä on toivuttu jyrkällä kulmakertoimella. Tämä on siis mielikuva, ei ennuste tulevasta. Myös lukuisat rahastoyhtiöt ovat ennen nykyistä kriisiä markkinoineet Venäjää yhtenä nopeasti kasvavista ns. BRIC-markkinoista. Viime aikoina on kuitenkin ollut toisenlainen nuotti myyntiesitteissä.

Sijoittajan mielikuvissa kriisi tällaisella kehittyvällä mutta keskimäärin voimakkaasti kasvavalla markkinalla on ollut ainutlaatuinen ostotilaisuus, erityisesti markkinatilanteessa, jossa Suomi ja muu Eurooppa eivät ole osoittaneet moneen vuoteen talouskasvua sijoittajan kotimarkkinoilla. Tämän hetken poliittista karttaa vilkaisemalla tuntuu kuitenkin siltä, että Venäjä-sidonnaisten yhtiöiden omistajien tulee varautua henkisesti viime kertoja pidempään odotukseen ja treenautuviin istumalihaksiin.

”In Nalle we trust”

Björn Wahlroosin puheenjohtama kolmikko, Nordea, Sampo ja UPM-Kymmene, löytyvät velalla omistetuimpien kymmenen kärjestä.

”Wahlroosin hevosiin” sijoittaminen velkavivulla on ymmärrettävää osinkonäkökulmasta: pörssiyhtiöiden hallitusten puheenjohtajana Nalle on profiloitunut ennustettavan ja vakaasti kasvavan osingon jakajana, joten piensijoittaja luottaa siihen, että osingonmaksun jatkumisella on korkea todennäköisyys, ja sen taso ylittää jatkossakin selvällä marginaalilla lainakoron.

Talvivaaran suosio laskee, kun sijoittaja miettii toisenkin kerran

Merkittävänä havaintona Talvivaara löytyy velkavivutetuissa salkuissa ”vasta” sijalta 10, kun se on muutoin kaikissa suomalaisten salkuissa omistetuimpien listan sijalla 3. On huojentavaa havaita, että sijoittajien riskitietoisuus ei ole vielä täysin kadonnut monivuotisesta kurssirallista huolimatta.

Historiaan peilatenhan osakeindeksit saavuttavat usein lyhyen aikavälin huippunsa, kun normaalit pörssituotot eivät tunnu sijoittajilla enää missään, vaan velkavipu otetaan laajasti käyttöön uskon ollessa vahva nousun jatkumiseen ja riskin pysymiseen loitolla. Samalla on historiallisesti havaittavissa, että noususyklin huipentumassa myös keskinkertaiset ja laadultaan heikotkin yhtiöt kelpaavat yhä useamman salkkuun.

Kenelle velkavipu soveltuu?

Keskimääräisen sijoittajan kannattaa harkita kahdesti ennen velalla sijoittamista. Mikäli oma riskinsietokyky ja -halu kuitenkin velan hyödyntämiseen rahoitusvälineenä johtavat, on vivuttamista lähtökohtaisesti harkittava vain konservatiivisissa osinkokohteissa, jotka profiloituvat voitollisen liiketoiminnan ja osingonjaon korkean ennakoitavuuden merkeissä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi kuluttajatuote-, lääke- ja vakuutusyhtiöt. Kantavana ajatuksena on, että yhtiöiden osinkovirrat kuittaisivat ainakin juoksevat lainakorot (tai valtaosan niistä) suhdanteesta riippumatta.

Tässä strategiassa velalla hankittujen osakkeiden osinkotuoton tulee ylittää korkokustannukset selvällä marginaalilla ja korkealla todennäköisyydellä. Lähtökohta tarjoaa salkulle järkevän tuottovivun sekä jatkuvan kyvyn suoriutua korkokustannuksista riippumatta siitä, mihin suuntaan osakekurssit lyhyellä tähtäimellä poukkoilevat arvaamattomien uutisten ja markkinapsykologian vanavedessä.

Strategiassahan tuotto lasketaan suoraan siitä, mitä yhtiö itsessään maksaa sijoittajalle – ei siitä, millä hinnalla muut sijoittajat käyvät hetkellisesti kauppaa keskenään yhtiön osakkeilla. Pelkästään nousutoiveilla varustettuun kurssikäyrään sijoittaminen velalla ei ole lähtökohtaisesti järkevä ajatus, ainakaan konservatiiviselle sijoittajalle.

Omalla rahalla ostettuun salkkuun nähden velkavipu on uskoakseni syytä säilyttää korkeintaan parin kolmen vuoden osinkosummaa vastaavana. Mainittakoon, että sananmukaisesti konservatiivisessa salkussa ei ole sijoitusvelkaa lainkaan. Sijoituksiinhan tulee “automaattisesti” vipua usein siten, että itse salkussa olevan yhtiön taseessa on velkavipua.

Huomionarvoista on, että sijoittajalla on mahdollisuus odottaa lamasta toipumista ikuisesti, mikäli hänellä ei ole sitoumuksia muille kuin itselleen. Siten jo ensimmäinen euro velkaa rajoittaa liikkumavaraa. Hyvässä skenaariossa jo ensimmäinen euro velkavipua kohentaa sijoittajan oman pääoman tuottoa merkittävästi.

Henkilökohtaisesti seilaan markkinoilla tällä hetkellä noin puolentoista vuoden osinkosummaa vastaavalla vivulla, toisin sanoen omaa pääomaa on sijoitusteni rahoituksessa selvästi yli 90 prosenttia salkun markkina-arvosta.

—

Kirjoittajan sijoituskirjoja Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen (2012, 233 s.) ja Hajauta tai hajoa (2013, 311 s.) voi tilata signeerattuna ja/tai omistuskirjoituksella.

https://www.nordnet.fi/palvelut-ja-tuotteet/sijoittamisen-tukena/sijoituskirja.html

Merkintä ei sisällä kehotusta sijoittamiseen velalla. Jokainen harkitsee itsenäisesti sijoituksensa oman riskinsietokykynsä ja -halunsa mukaan. Kirjoittaja lähipiireineen omistaa tekstissä mainituista yhtiöistä Fortumin, Nokian Renkaiden, Sammon, TeliaSoneran ja merkittävän määrän Nordean osakkeita kirjoitushetkellä. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: wallyg / Foter / CC BY-NC-ND