Maailman suurin keskiluokka kuihtuu

Alla olevassa taulukossa on esitetty USA:n mediaanipalkan reaalinen kehitys 80-luvun puolivälistä tähän päivään. Mediaanipalkkatso kuvastaa keskiluokan todellisen ostovoiman tilaa. Tämän käyrän kertoma viesti on tarpeeksi painava ansaitakseen yhden kokonaisen blogikrjoituksen.

Miksi aihe on tärkeä? USA:n, maailman suurimman kulutusyhteiskunnan, jatkuva shoppailuinto on ollut globaalin talouden kantava voima jo vuosikymmenien ajan. Kulutus on talouskasvun selkäranka, tämä selkäranka on vielä ainakin toistaiseksi todella hauras jos se on ainoastaan kehittyvien talouksien varassa. USA:n kulutuksen hartiat puolestaan ovat sen laaja ja vauras keskiluokka, joka nousi aikanaan teollisten työpaikkojen kasvun myötä. Ilman vaurasta keskiluokkaa ei maan talous olisi läheskään niin voimakas kuin se on tänä päivänä. Mikäli amerikkalaisen kuluttajan ostovoima laskee, on sillä fundamentaalisia vaikutuksia koko globaaliin talouteen.

Velan käyttö ja alhainen säästämishalukkuus ovat toki aina olleet tyypillisiä piirteitä jenkkikuluttajalle, mutta aina edellisen finanssikriisin alkuaikoihin asti myös tulotason kasvu tuki vahvasti kulutusta. Vaikka taantumilla onkin aina ollut negatiivisia vaikutuksia palkkatason kehitykseen, ovat 2007-2008 finanssikriisin vaikutukset olleet selvästi suurempia kuin muutaman aikaisemman taantuman vaikutukset. Nykyinen mediaanitulotaso on laskenut peräti 90-luvun puolivälin tasolle. Paljon ylistetyillä FED:in raharuiskeilla tai korkotason laskuilla ei ole näin ollen ollut juuri vaikutusta keskiluokan ostovoimaan.

Syitä keskiluokan vaikeuksille on monia. Teollisten työpaikkojen katoaminen, ihmistyön korvaaminen teknologian avulla, vuokratyövoiman käytön yleistyminen ovat päällimmäisiä niistä. Vastaavanlaiset keskiluokan ongelmat koskettavat miltei kaikkia pitkälle teollistuneita maita, eikä muutokselle taida olla olemassa pysäyttäjää. Nämä ovat kuitenkin niitä rakenteellisia ongelmia, jotka pitävät talouskasvua alhaalla.

Laskevan mediaanitulotason lisäksi huomionarvoista on, että työssäkäyvien ihmisten osuus koko väestöstä laskee koko ajan.

Alhaisesta työllisyysasteesta johtuen USA:n laskeva työttömyysaste ei ole mikään suuri ilonaihe. Vastaavanlaista työllisyysasteen nousua kuin 1970- ja 2000-luvun alun välillä tapahtui ei ole enää odotettavissa. 70-luvulta alkanut työllisyysasteen nousu selittyi pitkälti naisväestön mukaantulolla työmarkkinoille (ennen tätä kotitaloudet pystyivät usein elämään vain yhden henkilön tuloilla). Nykyinen työllisyysasteen lasku taas selittyy mm. demograafisilla tekijöillä. Alhainen työllisyysaste yhdistettynä laskevaan mediaanipalkkaan on huono yhdistelmä maailman suurimman talouden kannalta.

Palkkatason laskusta huolimatta USA:n kulutus jatkaa silti nousuaan. Tämä selittyy kahdella tekijällä:laskevalla säästämisasteella ja erilaisten kulutusluottojen kasvulla (esim. subprime autoluottojen kasvu). Kulutukseen käytetty luotto tarkoittaa aina yksinkertaisesti vain tulevaisuuden kulutuksen siirtämistä nykypäivään. Kulutusluottojen kasvu johtaa väistämättä kulutuksen laskuun jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tässä mielessä se on siis täysin eri asia kuin esimerkiksi yritystoiminnan investointeihin myönnetty luotto, joka voi kasvattaa tulevaisuuden kassavirtaa.

Alhaisempi säästämisaste puolestaan tarkoittaa sitä, että yhä vähemmän ja vähemmän keskiluokan varallisuutta virtaa osakemarkkinoille. Nykyinen kehitys johtaa siihen, että varallisuus siirtyy harvalukuisten omistajien käsiin. Vaurain kansanosa saa yleensä valtaosan tuloistaan pääomatuloista palkkatulojen sijaan. Tästä johtuen FED:in varallisuusarvojen nostoon tähtäävät toimet satavat kaikkein eniten vauraan kansanosan laareihin.

************************************************************

Seuraa Twitterissä @timotikkala

Kirjoitusaihe-ehdotuksia voi lähettää tikkala.timo85@gmail.com

Vieraile kotisivuillani: timotikkala.com