Martin Paasi
Helsingin Sanomien Anni Lassila nosti taannoin esille tärkeän epäkohdan jutullaan ”Laiska rahasto ei lyö leiville”. Siinä käsitellään niin sanottuja piiloindeksirahastoja, eli kalliita rahastoja joissa sijoitusammattilaisen tulisi sijoittaa rahaston varat mahdollisimman tuottaviin kohteisiin vertailuindeksistä riippumatta, mutta missä rahastosalkun koostumus käytännössä vastaa vertailuindeksin koostumusta. Sellaisessa rahastosijoittaja maksaa korkean hinnan tuotteesta, jonka saisi halvalla, jopa ilmaiseksi.
Passiivisen aktivisuuden ongelma
Vaikka harva aktiivisesti hallinnoitu rahasto lyö vertailuindeksinsä varsinkaan pitkällä aikavälillä (katso kuvaaja Yhdysvalloista ja toinen Suomesta), aktiivisen rahaston laiskuus on ongelmallinen etenkin siksi, että sen vaihtoehto, eli kustannustehokas indeksirahasto, on varmuudella vertailuryhmänsä ehdotonta parhaimmistoa pitkässä juoksussa. Jos kuitenkin päätät maksaa korkeampaa palkkiota rahastonhoidosta siinä toivossa, että tuottosi olisi indeksiä parempi, tulos on noin 75 prosentin todennäköisyydellä vertailuindeksiä huonompi (katso kuvaajat yllä). Jos maksat korkeampaa palkkiota rahastonhoidostasi ja se sijoittaa passiivisesti vertailuindeksin mukaisesti, se on sadan prosentin varmuudella huonompi.
Siksi korkeilla palkkioilla hoidettu passiivinen, mutta aktiivisella lupauksella myyty rahasto täyttää mielestäni valehtelun kriteerit – harhaanjohtavasta markkinoinnista nyt puhumattakaan. Syyllinen on harvemmin salkunhoitaja itse vaan hänen työnantajansa, joka haluaa minimoida riskin siitä, että kyseisen rahaston tuotto jokin vuosi menisi täysin pieleen. Siksi työnantaja on saattanut asettaa rajan rahaston maksimaaliselle poikkeamalle vertailuindeksiin nähden. Näin huonous näkyy vasta sitten, kun pitkäaikaisena säästäjänä myyt sijoituksesi todellisen tarpeen rahoittamiseksi.
Isoveli valvoo, vai valvooko?
Lassilan jutussa ilmenevä Finanssivalvonnan (FIVA) laiska asenne ”odotamme, että markkinointi ei ole harhaanjohtavaa” on vähintäänkin hämmentävä, koska sillä periaatteella FIVAn ei tarvitsisi valvoa rahoitusmarkkinoita ollenkaan. Tuskin rahastosijoittajat sentään hyvää hyvyyttään maksavat “indeksisijoittamisesta” ylihintaa. Eli kyllä sijoittajille on kerrottu, että tavoitteena on lyödä vertailuindeksin tuotto jollain aikavälillä. Kun tähän, pankin työntekijälleen asettamien rajoitusten puitteissa ei ole mahdollisuus, moni niin sanotuista aktiivisista rahastoista vievät puolet siitä pitkän ajan tuotosta, mikä rahastosijoittajalle kuuluisi, ylisuurien palkkioiden muodossa.
FIVAn kanta ”ei ole mitenkään selvää, onko järkevää, että rahastoja on vain kahta kategoriaa” edustaa lähinnä ymmärtämättömyyttä: jos kustannustehokkaat indeksirahastot määritelmällisesti tuottavat parhaimmistoon kuuluvaa tuottoa pitkällä aikavälillä ja kalliilla aktiivisilla rahastoilla on keskimäärin täysi työ päästä edes samaan tuottoon (korkeimpien kulujen jälkeen) on selvää, että jos aktiivisuutta ei ole tarpeeksi, tavoitteeseen ei päästä.
Muita selityksiä
Suomalaisten aktiivisten rahastojen passiivisuutta selitetään myös sillä, että pienille markkinoille sijoittaessa aktiivisuutta ei pysty saamaan aikaiseksi kun vaihtoehtoisia sijoituskohteita on niin vähän. Tämäkin väittämä on mielestäni kummallinen, koska rahaston eroavaisuus indeksiin nähden pystytään aikaansaamaan paitsi erilaisia osakkeita valitsemalla, myös osakkeita eri tavalla painottamalla.
Jokainen alan ammattilainen ymmärtää tämän, mutta koska mielikuva salkunhoitajan mahdollisuudesta tehdä meistä rikkaita on toivon siivittämä, maksamme autuaasti ylisuuria palkkioita palvelusta, jolla usein ei ole edes teoreettisia mahdollisuuksia toteutua pitkässä juoksussa.
Naapurimaissa suomalaisten oivallusten voimin
Tanskassa Finanstilsynet vaatiikin rahastoilta, Cremersin ja Petäjistön tutkimukseen perustuvan Active Share -luvun raportoimista, jossa hyväksyttävä raja on >60 prosenttia. Ruotsissa paikallinen osakesäästäjien keskusliitto (Aktiespararna) on järjestämässä yli miljoonan rahastosijoittajan ryhmäkanteen Swedbankia vastaan kun ilmeni, että Swedbankin rahastoyhtiö (Robur) tietoisesti on veloittanut korkeita palkkioita piiloindeksirahastosta. Ryhmäkanteessa Aktiespararna tukeutuu muun muassa suomalaisen Anders Ekholmin tutkimuksiin keinosta, jolla rahaston historiallista aktiivisuutta voi todentaa pelkän tuottohistorian avulla.
Vältä siis sitä, mitä FIVA ei valvo
Kukaan ei kiistä, että passiivisesti hoidettu ja aktiivisella lupauksella markkinoitu kallis rahasto on huono sijoitus. Kun lisäksi kiistattomat keinot sijoitustoiminnan passiivisuuden toteamiseksi on olemassa, minun on vaikea ymmärtää miksi FIVA ei tartu tähän epäkohtaan. Joka tapauksessa sinun ei kannata maksaa aktiivisesta rahastonhoidosta, jos rahaston arvopaperisalkku muistuttaa sen vertailuindeksiä. Tai sitten valitset suoraan mahdollisimman kustannustehokkaan indeksirahaston jolloin tiedät jo tänään, että sijoituksesi on tulevaisuuden ehdotonta parhaimmistoa.
Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club
