Kuka tämän kaiken lopulta maksaa? Ajatuksia Eurokriisistä

 

Photo credit: alles-schlumpf / Foter.com / CC BY-NC-SA

Koska tällä hetkellä blogin kommentointi on melko haastavaa, ajattelin kirjoittaa yleisiä mietteitäni Eurokriisistä. Kun kommentointialusta palautuu jälleen toimivammaksi, tulen jälleen keskittymään enemmän yhtiökohtaisiin kirjoituksiin.

Eurokriisissä ja koko länsimaita ravistelevassa velkakriisissä on tällä hetkellä menossa hengähdystauko. EKP:n syksyn lupaus loputtomasta rahan painamisesta riitti rauhoittamaan markkinoita ja orastava globaali elpyminen on saanut markkinat unohtamaan velkaongelmat ainakin väliaikaisesti. Valitettavasti tämä elpyminen ei koske Eurooppaa ja alueen talousdata on osoittanut edelleen alaspäin.

Yleisesti tässä vaiheessa velkakriisin ratkaisuksi on hyväksytty inflaatio ja keskuspankit ovat alkaneet toteuttaa politiikkaansa sen mukaan. Tämä ei ole mikään yllätys, sillä inflaatio on poliittisesti kaikkein helpoin ratkaisu. Inflaatio on piilovero joka nakertaa melko salakavalasta kansan ostovoimaa. Tätä kansa ei kuitenkaan pistä poliitikkojen syyksi, vaan usein syyllistä korkeaan inflaatioon haetaan kolmannesta tahosta esim. spekulanteista ja markkinoista. Näin ollen poliitikkojen on helpompi hyväksyä rahan arvon aleneminen, kuin esimerkiksi erilaisten etuuksien leikkaukset tai veronkorotukset. Inflaatio tulee mitä todennäköisimmin olemaan totuttua korkeampi ainakin seuraavan vuosikymmenen. Uskon, että inflaatiovauhti tulee olemaan luokkaa 3-5% riippuen vallitsevasta talouskasvusta. Johtuen Euroopan surkeista talousfundamenteistä, on EKP:llä täysityö saada pidettyä inflaatio tuolla tasolla ja välttää Japanin kohtalo. Mario joutuu todennäköisesti lentämään Atlantin toiselle puolelle opiskelemaan Benin oppeja rahanpainamisesta.

Inflaatiota mieluisampana ratkaisuna näkisin koko Euroopan osalta massiivisia rakenneuudistuksia jotka olisivat nyt toki kivuliaita, mutta samalla ohjaisivat Euroopan uudelle kestävämmälle polulle. Nyt inflaation suojissa poliitikkojen ei tarvitse tehdä kipeitä päätöksiä ja niihin ryhdytään todennäköisesti siinä vaiheessa kun se on liian myöhäistä (vrt. Kreikka).

Kuka maksaa tämän leikin?

Koska rahan arvo tulee heikkenemään jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla, on mielenkiintoista pohtia tämän seurauksia ja sitä kuka tämän kaiken lopulta maksaa. Suurimpina kärsijöinä tulevat olemaan suuret valtionvelkakirjojen ja muiden korkoinstrumenttien omistajat, sillä niiden arvo kärsii kaikkein eniten inflaatiosta ja valuutan arvon heikentymisestä. Ketkä sitten ovat maailman suurimmat korkosijoittajat?

Länsimainen eläkejärjestelmä on kokonaisuutena maailman suurin korkosijoittaja. Näin ollen nykyisen kriisin suurimmat maksajat tulevat olemaan länsimaiset eläkkeenmaksajat. Eläkejärjestelmät ovat jo valmiiksi alimitoitettuja useissa maissa ja monessa maassa huoltosuhde tulee heikkenemään niin rajusti, että eläkkeiden leikkaus on väkisinkin edessä pidemmällä aikavälillä. Näin ollen on myös helppo päätellä, että eläkkeisiin ei ole varaa tehdä korotuksia ja näin ollen niiden inflaatiosuoja on huono. Henkilökohtaisesti uskon, että länsimainen eläkejärjestelmä tulee jossain vaiheessa ottamaan selvää etunojaa osakepainon osalta, kun se nähdään enää viimeiseksi keinoksi ennen eläkkeiden leikkausta. Tämä tarjoaa ainekset historialliseen osakekuplaan, mutta ajankohtaa on vaikea nähdä.

Toinen suuri korkosijoittajaryhmä ovat kehittyvät taloudet, Kiinan, Venäjän, Brasilian ja muiden johdolla. Nämä valtiot ovat rahoittaneet ylijäämillään koko viimevuosikymmenen Länsimaiden hallitsematonta velkaantumista ja niistä on samalla tullut niiden suuria velkojia. Nyt rahan arvon heikentyminen tulee asteittain tuhoamaan näitä saatavia. Kiina ja useat muut maat ovat useaan otteeseen nostaneet esiin huolensa EKP:n ja FED:n rahapolitiikasta ja Kiina on pyrkinyt vähentämään dollari altistumistaan.

Muita ajatuksia eurokriisistä

Ranskan presidentti Hollande julisti eilen eurokriisin päättyneeksi. Toteamus ei mielestäni voisi olla kauempana totuudesta. Katsotaanpa vähän Euroopan tilannetta:

Kreikan tunnelin päässä ei näy valoa (tai jos näkyy niin se on luultavasti Juna). Tilanne on monelta osin epätoivoinen ja talouden tasapainottaminen vaatii lisää leikkauksia ja elintason laskua. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan Kreikkalaiset ovat vielä valmiita jatkamaan elintasonsa leikkaamista. Uskon, että maan poliittinen tilanne tulee roihahtamaan jälleen ja tämän yhteydessä aletaan spekuloida Kreikan mahdollisella euro-erolla. Minun on edelleen vaikea nähdä tilannetta jossa Kreikka ei lopulta eroaisi Euro-alueesta.

Espanjassa tilanne on todella heikko ja jatkaa heikkenemistään. Asuntomarkkina on vielä kaukana pohjista (kupla monilta osin isompi kuin Yhdysvalloissa) ja hinnoissa on vielä selvää laskuvaraa. Johtuen massiivisesta ylitarjonnasta, on todella vaikea haarukoida missä pohja tulee vastaan. Pohja vaatii ulkomaisia asuntosijoittajia / asunnonostajia. Myös työttömyys on lähes uskomattomalla tasolla ja ihmettelenkin miten maa on pysynyt poliittisesti näinkin vakaana. Epävakaus tulee todennäköisesti lisääntymään.

Italia on ollut euro-alueen valopilkkuja. Mario Monti on tehnyt äärimmäisen hyvää työtä ja maan budjettivaje on kehittynyt paremmin kun valtaosalla muista euromaista. Velkaa on toki paljon ja Italian mahdollisuus selvitä siitä on heikko. Jos talous kuitenkin saadaan ylijäämäiseksi, voidaan velkaongelma lykätä tulevaisuuteen. Kokonaisuutena teknokraatti Montin pääministeriys on osoittanut miten paljon hyvää voidaan saada aikaan jos valtiota johdettaisiin todellisten realiteettien pohjalta, eikä populismin kautta. Mikäli Italiassa valta vaihtuu ja Monti syrjäytetään, on Italia hyvin nopeasti takaisin vaaravyöhykkeellä.

Ranska ajautuu jatkuvasti heikompaan tilanteeseen ja Hollanden mielipuoliset toimet tulevat ajamaan maan todella heikkoon tilaan. Järkyttävät ja epäeettiset verot ajavat veronmaksuun kykenevät ajetaan pois maasta, teollisuutta yritetään epätoivoisesti tukea erilaisilla tukipaketeilla, samalla kun teollisuuden kilpailukykyä heikennetään jatkuvasti. Kilpailukyky ongelma vain pahenee mm. minimipalkan noston seurauksena ja valtion mahdollisuudet heittää rahaa ongelmien päälle on hyvin rajallinen, johtuen kasvavasta velkataakasta. Henkilökohtaisesti uskon Ranskan olevan seuraava suuri ongelma jonka markkinat nostavat pöydälle.

Kokonaisuutena Eurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta on monella tapaa ajamassa seinään (osittain ajanut jo). Rakenteelliset ongelmat ovat edelleen ratkaisematta ja niistä tärkeimmät:

-Valtioiden ylisuuret koot jotka rajoittavat jo kansantalouksien tuottavuutta ja toimivuutta

-Alimitoitetut eläkejärjestelmät

-Heikko kilpailukyky tai kilpailukyvyn totaalinen puute (pl. Saksa ja osa Pohjois-Eurooppaa)

-Kuluttajien velkataakka (koskee vain tiettyjä maita, esim. Italiassa tätä ongelmaa ei ole)

-Asuntokuplat ja niiden puhkeamiset (edelleen hyvin maakohtaisia)

-Valtioiden budjettivajeet joita ei saada hallintaan ilman kipeitä leikkauksia ja tosiasioiden myöntämistä (lähinnä sitä, että Eurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta on tullut tiensä päähän)

-Valtioiden velkataakat. Enää ongelmien päälle ei enää yksinkertaisesti voida kaataa vain rahaa, sillä valtioilla ei ole enää siihen varaa

Henkilökohtaisesti uskon, että Eurokriisin on kaikkea muuta kuin ohi ja Euroopalla on edessään hyvin kivuliaat ajat. Eurooppa jää jatkuvasti pahemmin puristuksiin Yhdysvaltojen ja Aasian kehittyvien talouksien väliin. Eurooppa tulee olemaan selvä häviäjä tässä kaikessa. Euroopan osalta elintaso saavutti reaalisesti huippunsa 2007 ja en usko, että tätä tasoa tullaan saavuttamaan reaalisesti enää koskaan (huomio, että tämä taso on saavutettu alunperinkin kestämättömällä velkavetoisella talouskasvulla).

 

/One Up on OMXH

 

Kommentit:

 

  • Konsta Lindqvist · Työskentelee yrityksessä If Vahinkovakuutusyhtiö

    Hyvää pohdintaa etenkin eläkejärjestelmän osalta. Itse en ole tuota tullut ajatelleeksi, mutta on kyllä suomenkin eläkejärjestelmän kannalta pelottava skenaario. Toivottavasti portfolioita tajutaan rakentaa Inflaatiokestävimmiksi.
    Poliittisestihan Euroopan tilanne on todella hyvin vaikea, koska tahtoa todellisille ratkaisuille ei tahdo löytyä, vielä vähemmän nyt kun “kaikki on okei”. Itse ajattelen että ratkaisuja ei ole kuin kaksi. Joko myöntää järjestelmän toimimattoomuus ja hallitusti hajoittaa alue, jotta ongelmamaat pääsevät devalvoimaan ja hoitamaan ongelmansa sitä kautta. ( Mielestäni todella epätodennäköinen, ainakin ilman jotain shokkia)Toinen vaihtoehto taas olisi se että integraatiota syvennettäisiin enemmän liittovaltiomuotoiseksi. Yhteistä budjettia ja yhteistä velkaa, esimerkiksi jonkilainen eurobondijärjestelmä…Näytä lisää
  • Tiina Käki

    Eletään mielenkiintoisia aikoja. Tuosta pohdinnasta puuttui vielä ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset maailmassa (merenpinnannousu, myrskytuhot, kuivuudet jne.), raaka-aineiden väheneminen (vaikeammin ja kalliimmin jalostettavat, suuremmilla ympäristöriskeillä), väestön ikärakenne (myös Kiina on eläköitymässä, arabimaissa suuret nuoret ikäluokat aiheuttavat levottomuuksia). Unohtamatta huonokuntoisia ydinvoimaloita rajan takana.. Jotta Suomi pärjäisi tarvitsemme hyviä, ainutlaatuisia tuotteita.. Ei ainoastaan pohdintaa siitä, kuinka paljon pitäisi leikata palkoissa tai muissa etuuksissa.
    • Reijo Pitkänen · Helsinki, Finland

      Hmmm… Espanjan syöksy kiihtyi tämänpäiväisen uutisen mukaan. Italiassa tuttu uusi juttu, että Berlusconi yrittää uudelleen – mistä lahjotut ovat iloisia taskunpohjien peittyessä tukirahoista ja voi olla, että Monti saa huomata eläkepäivien lähestyvän ja olevansa aitiopaikalla näkemässä Italian uuden laman. Kiina hapertuu, koska kaupungit ovat ylikansoitettuja ja maaseudun tulevaisuus näyttää entistä köyhemmältä.
      Kaikki nämä ovat lähtöisin kanavoidusta rahaliikenteestä valtaapitävien hyväksi. Köyhät halutaan pitää köyhinä, jotta koneisto pyörisi. Jatkuvassa palkkakuopassa olevat poliitikot kertovat toisella poskella kipeistä leikkauksista toisen posken murehtiessa, miten sijoittaa ylisuuret palkkansa.
      · 23. tammikuuta kello 14:18
  • Fabio Amfibio

    Hyvä yleiskatsaus ja analyysi, kiitokset! En ole aivan samaa mieltä, että Eurooppa jäisi Yhdysvaltojen ja Aasian kehittyvien talouksien väliin. Nähdäkseni Yhdysvalloilla on edessä samankaltaiset uhkakuvat kuin Euroopalla heidän järkyttävän velkaantuneisuutensa ja poliittisen päätöksenteon halvaantuneisuutensa vuoksi. USA:n ajautuminen kriisimaaksi on se äärimmäinen maailmanlaajuinen taloudellinen riski, eivätkä sikäläiset poliitikot tee tällä hetkellä paljonkaan riskin pienentämiseksi.

    · 23. tammikuuta kello 4:39

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit