Kreikan velkakriisi

Etelä-Euroopan ylivelkaantuneet maat ovat olleet otsikoissa jo vuosia. Välillä on ollut rauhallisempaa kunnes huoli maiden selviytymisestä jälleen nousee pintaan. Meitä on pyydetty useamman kerran selittämään mikä on johtanut nykyiseen tilanteeseen ja minkälaisia vaikutuksia sillä on talouteen. Seuraavaksi esitämme yhden version siitä mikä on johtanut Kreikan tämänpäiväiseen tilanteeseen ja minkälaisia vaikutuksia sillä on maan tulevaisuuteen.

Tausta

Toinen maailmansota ja Kreikan sisällissota vuonna 1949 olivat tuhoisia maan infrastruktuurille. Maan jälleenrakentaminen oli kallista, mikä rahoitettiin osittain lainarahalla. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, koska lainat oli helppo maksaa takaisin erittäin voimakkaan bruttokansantuotteen kasvun ansiosta. Voimakas talouden kasvu jatkui aina 1980-luvulle asti.

Ongelmien perusta luotiin 1980-luvulla, kun talouden pitkään jatkunut kasvu pysähtyi. Maa jatkoi lainaamista ylläpitääkseen kasvua. Poliitikot ajattelivat, että taloudellinen kasvu tulisi hoitamaan lainojen takaisinmaksun aivan kuten oli tapahtunut aikaisempina vuosikymmeninä. Talouskasvun pysähtymistä ei pidetty ongelmana, koska oletettiin, että kyseessä oli pelkästään hengähdystauko ennen kuin kasvu jatkuisi entiseen tapaan. Talouskasvu oli hidasta koko 1980-luvun ja 1990-luvun ensimmäisen puoliskon aikana muutamaa yksittäistä vuotta lukuun ottamatta.

Ainoastaan sijoittajien Kreikan lainoilta vaatimat korkeat korot rajoittivat Kreikkaa velkaantumasta lisää. Kreikan valtionlainojen riskipreemiot alkoivat laskea maan liittyessä Euroopan talous- ja rahaliittoon (EMU). Entistä matalammat korot tarkoittivat, että Kreikalla oli varaa velkaantua entistä enemmän. Talouskasvu alkoi viritä pitkän hitaan talouskasvun aikakauden jälkeen. Samalla poliittiset puolueet kilpailivat äänioikeutettujen suosiosta lupaamalla kalliita etuuksia.

Vuonna 2001 Kreikka liittyi euroon. Myöhemmin kävi ilmi, että Kreikka oli selviytynyt jäsenyysvaatimuksista ainoastaan väärentämällä tilastojaan. Riskipreemiot jatkoivat laskuaan euroaikana. Niiden ollessa alhaisimmillaan Kreikka joutui maksamaan lainoistaan vain hieman enemmän kuin parhaat euromaat. Talous kukoisti ja Kreikka velkaantui yhä nopeampaan tahtiin. Talouskasvu oli kuitenkin pelkkä kupla, joka syntyi lainarahan turvin.

Lokakuussa 2009 juuri valittu uusi pääministeri Georgios Papandreou joutui myöntämään, että maan budjettivaje oli 13 prosentin paikkeilla, mikä oli lähtölaukaus finanssimarkkinoiden uudelle kaaokselle. Me olemme kutsuneet tätä finanssikriisin toiseksi näytökseksi. Kreikan riskipreemiot nousivat taivaisiin sijoittajien pelätessä, ettei Kreikka pystyisi maksamaan takaisin lainojaan.

Muut euromaat ja Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) antoivat toukokuussa 2010 Kreikalle 110 miljardin euron hätälainan, jotta maa pystyisi maksamaan erääntyviä lainojaan. Euromaat ja IMF asettivat Kreikalle kovia vaatimuksia. Niiden mukaan Kreikan piti leikata budjettivajettaan ja tehdä rakenteellisia muutoksia. Budjettileikkaukset aiheuttavat oravanpyörän, joka vähentää taloudellista aktiviteettia mikä taas pienentää valtion tuloja ja aiheuttaa uusia kiristyksiä. Kovat säästövaatimukset ovat jo aiheuttaneet mielenosoituksia ja mellakoita.

Euromaat ja IMF neuvottelivat uuden alustavan 130 miljardin euron tukipaketin Kreikalle lokakuussa 2011, minkä yhteydessä yksityisten sijoittajien saatavia leikattiin puoleen. Papandreou ajautui umpikujaan uhkatessaan järjestää kansanäänestyksen tukipaketista ja säästöistä. Näistä syistä hän joutui astumaan syrjään. Euromaat ja IMF ovat vaatineet, että Kreikka sitoutuu säästötoimiin, mutta tilanne on hankaloitunut, kun vanhat puolueet hävisivät ja säästötoimia vastustavat ääripuolueet voittivat toukokuun vaaleissa. Hallitusneuvottelut johtivat umpikujaan ja uusiin vaaleihin, jotka järjestetään 17 kesäkuuta.

Vaikutukset

Säästötoimia vastustava vasemmistokoalitio Syriza on uusintavaalien todennäköinen voittaja. Hallitusneuvotteluista tulee mitä ilmeisimmin hankalat, koska Syrizan tulee luultavasti olemaan vaikea luoda hallitusta ilman toista vanhoista hallituspuolueista, Pasokia tai Uutta Demokratiaa. Vanhat puolueet ovat vaatineet Syrizaa hyväksymään aiemmin hyväksytyt säästöohjelmat, kun taas Syriza on sanonut, ettei se tule koskaan hyväksymään niitä. Kreikan vaihtoehdot ovat vähissä. Joko maa hyväksyy säästöohjelman ja saa tukipaketin tai maa yrittää epätoivoisesti selviytyä omin voimin.

Ongelmat siirtyvät lähinnä vain tulevaisuuteen, mikäli Kreikka hyväksyy säästöohjelmat ja saa tukipaketin. Ylivelkaantuneen ongelmia ei ratkaista ottamalla lisää velkaa. Siksi onkin todennäköistä, että jonkin ajan kuluttua Kreikka tulee tarvitsemaan uuden apupaketin ja myöhemmin poliittisesti sopivana ajankohtana euromaat ja IMF tulevat alaskirjaamaan saatavansa Kreikasta, jolloin Kreikan velkaantumisaste laskee järkevämmälle tasolle.

Toinen vaihtoehto, että Kreikka hylkää tukipaketin, on hyppäys tuntemattomaan. Se johtaa mitä todennäköisimmin levottomuuksiin finanssimarkkinoilla ja paine Espanjaa ja Italiaa kohtaan kasvaa, mikä pahimmassa tapauksessa tarkoittaa, että molemmat maat joutuvat tukeutumaan talousapuun. Kauhuskenaario on, että tilanteesta kehkeytyy samanlainen paniikkinäytelmä kuin Lehman Brothersin konkurssin yhteydessä.

Muiden euromaiden poliitikot ovat viestittäneet, että Kreikan tulisi irtaantua eurosta, mikäli se hylkää säästöohjelman.. Emme ymmärrä perusteluja, koska ongelma ei ole valuutassa vaan siinä, että maa on ylivelkaantunut. Yhdysvalloissa on konkurssin rajamailla olevia osavaltioita, mutta kukaan ei vaadi niitä irtaantumaan dollarista. Monissa epävakaissa maissa dollari on käypä valuutta, vaikka mailla on myös paikallinen valuutta, jonka tehtävä on lähinnä vain näyttää kuvia maan johtohenkilöistä. Eurosta irtaantuminen ei ratkaise Kreikan taloudellisia ongelmia.

Ainoa etu paluulla drakmaan on, että ongelmien ratkaiseminen on poliittisesti helpompaa. Maa voisi antaa valuutan heiketä tai antaa inflaation hoitaa ongelmat painamalla seteleitä. Ainoa vaatimus on, että Kreikka muuntaisi kaikki lainansa drakma-määräisiksi, koska muuten velkaantuneisuus kasvaisi euron vahvistuessa drakmaan nähden. Hyperinflaatio on yksi täysin mahdollinen skenaario.

Eurosta irtaantumisen haitat ovat kuitenkin suuremman kuin sen hyödyt. Kreikan vientiteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on vain 24 prosenttia, kun maa tuo muun muassa suurimman osan energiastaan ulkomailta. Tätä voidaan verrata Islantiin, joka selvisi ongelmistaan antamalla kruunun heiketä ja sen pankkien kaatuessa kansainväliset sijoittajat saivat vastata tappioista. Islannin vienti on kuitenkin 59 prosenttia bruttokansantuotteesta ja maa tuottaa suurimman osan tarvitsemastaan energiastaan itse.

EU:n ja IMF:än rahoitustuki Kreikalle päättyisi. Kreikka ei pystyisi maksamaan lainojaan. Todennäköisesti Kreikan valtionlainojen arvot romahtaisivat ja sijoittajat, muut euromaat ja EKP mukaan lukien, kärsisivät luottotappioista. Kreikalla ei yksinkertaisesti olisi mitään kannustimia yrittää maksaa ulkomaanvelkaansa.

Todennäköisyyttä Kreikan paluulle drakmaan on vaikea arvioida, koska kyseessä on poliittisesta päätöksestä eikä ainoastaan taloudellisesta päätöksestä. Tiedotusvälineissä on väläytelty, että voi olla päivistä kiinni ennen kuin Kreikka eroaa eurosta. Mielestämme on epätodennäköistä, että virkamieshallitus olisi halukas tekemään näin suuren poliittisen päätöksen, jolla on pitkälle meneviä vaikutuksia, kun se ei uskaltanut edes kirjata alas ja olla osittain maksamatta takaisin lainoja, joiden haltijat eivät suostuneet maaliskuun velkajärjestelyyn. Kreikkalaisista 80 prosenttia kannattaa euroa, eikä tätäkään voi ohittaa olkapäitä kohauttamalla.

Epävarmuus on kestämätön kreikkalaisille pankeille. Asiakkaat siirtävät säästöjään ulkomaille varmuuden vuoksi. Tämä ei voi jatkua kauan, koska jopa kaikkein vahvinkaan pankki ei kestä tätä ja kreikkalaiset pankit eivät tosiaankaan kuulu kaikkein vahvimpien pankkien joukkoon.

Ranskan presidentti Hollande on jälleen ottanut esille eurobondit ratkaisuna kriisiin. Eurobondit mahdollistaisivat ylivelkaantuneiden maiden paluun kansainvälisille rahoitusmarkkinoille budjettivajeittensa rahoittamiseksi, mikä rauhoittaisi tilannetta. Maat saisivat hengähdystauon saadessaan halvempia lainoja. Eurobondit ovat kuitenkin väärä lääke. Lisää halpaa lainaa ylivelkaantuneille maille ei ratkaise ylivelkaantuneisuuden ongelmia, vaan siirtäisivät vain ratkaisut kauemmas tulevaisuuteen.

Euromaat ja IMF voivat vielä joutua neuvottelemaan Kreikan budjettileikkauksista. Leikkaukset ovat olleet liian kovia suhteessa maan hitaaseen talouskasvuun, jonka takia ne ovat kuristaneet talouden. Tämän takia Kreikan on jokseenkin mahdotonta päästä takaisin jaloilleen.

Tom Lindström

Photo credit: Onkel Tuca! / Foter / CC BY-SA

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

laakari23 Toukokuu, 2012Onko mielestänne Kreikka ajatutunut velkapyramidiponziin? Joko itse sinne joutuen tai jonkun sinne ajamana?Entä mitä ajattelette eurobondeista, rahan painamisesta ja EKP:n muuttumisesta roskapankiksi, joka ostaa bondeja huonoillakin ehdoilla? Milloin inflaatio nostaa mielestänne päätään?

Itse piensijoittajana antaisin riskien ja tappioiden realisoitua, jolloin säätelemätön markkinatalous pääsisi toimimaan niin kuin sen kuuluu. Raha ohjautuisi rahan luo.

asialisti23 Toukokuu, 2012laitan ohessa linkin MIT prof Bengt Holmstrom luentoon finanssikriisin synnystä ja kuinka euroopan kannattaisi uudistaa rakenteitaan selvitääkseen ulos.http://www.youtube.com/watch?v=mpHI0THFGQI&feature=related

-pankkien ja eu-valtioiden kohtalonyhteys poikki. seurataan FED:in mallia, joka kantaa vastuun pankeista, toisin kuin nyt kun jäsenvaltiot vastaavat tai pitäisi vastata omista pankeista. kun tämä on tehty, mikään hulttiomaa ei voi kiristää muita valuuttaunionin maita katastrofilla.

Kim/Tom Lindström23 Toukokuu, 2012Hei,En kutsuisi Kreikkaa ponzi-huijaukseksi. Mielestäni maa on yksinkertaisesti vain ylivelkaantunut. Selityksiä Kreikan ylivelkaantuneisuuteen on monia; vauhtisokeus, huono talouden hoito, korruptio, jne. Pilke silmäkulmassa voisi sanoa, että viimeiset 50 vuotta ovat olleet poikkeustila. Kreikkahan on ollut puolet itsenäisyysajastaan jonkinlaisessa velkasaneerauksessa ja nyt Kreikka on jälleen palannut normaalitilaansa.

Kriisin alkaessa olin sitä mieltä, että Kreikan olisi pitänyt antaa mennä konkurssiin ja että pankkijärjestelmää olisi tuettu, jotta konkurssista ei muodostuisi Euroopan laajuista pankkikriisiä. Mielestäni Kreikalla ei ollut minkäänlaisia realistisia mahdollisuuksia selviytyä velkataakastaan kun maan tärkeimmät elinkeinot ovat hitaasti kasvavat maatalous ja turismi.

Ajatuksissani en kuitenkaan huomioinut minkälaisia vaikutuksia tällä olisi voinut olla muille PIIGS-maille. Seuraukset olisi voineet olla tuhoisat. Hallittu velkasaneeraus olisi siksi voinut olla halvempi ja parempi ratkaisu. Kreikkaa tuetaan niin kauan, että tilanne rauhoittuu, jonka jälkeen maa olisi järjestellyt uudelleen velkansa.

Viime syksynä neuvoteltu uusi tukipaketti oli virhe, jota ei olisi saanut tapahtua. Tämä antaa viestin, että maa saa uuden tukipaketin aina sitä tarvitessaan. Tämä voi johtaa moraalikatoon. Suomen 1990-luvun alun pankkikriisistä opittiin, että toistuvat tukipaketit pankeille tulevat kalliimmaksi kuin, että pankeille olisi annettu ainoastaan yksi mahdollisuus pyytää tarpeeksi varoja selviytyäkseen.

Mielestäni EKP:n ei olisi pitänyt koskea kriisimaiden velkakirjoihin. Velkakirjoihin käytetyt rahat olisivat tuottaneet paremman lopputuloksen, jos ne olisi käytetty pankkijärjestelmän tukemiseen. Rivien välistä olet varmaan voinut lukea, etten kannata täysin sääntelemätöntä markkinataloutta. Markkinatalous on loistava keksintö, mutta kriisitilanteissa se lyö yli. Ongelmat ratkeavat nopeammin ja halvemmin sääntelyn ja tukien avulla.

Asia josta ei ole keskusteltu on, että velkaantuneet maathan olisivat voineet leikata roimasti velkaansa ostamalla markkinoilta velkakirjojaan alennushintaan. Muistaakseni M-Real osti keskellä finanssikriisiä omia velkakirjojaan markkinoilta noin puoleen hintaan. Tämä operaatio vaatii tietysti rahaa, jota esimerkiksi Kreikalla ei ilmeisesti ole.

Helpoin ulospääsy velkaongelmista on luultavasti inflaation kautta, vaikka se tie ei olekaan ongelmaton. Näyttäisi kuitenkin siltä, että EKP pitää päänsä poliitikkojen toiveista huolimatta ja pitää kiinni tärkeimmästä tehtävästään hintavakauden vaalimisesta. Tästä syystä en usko inflaation nostavan päätään ihan lähiaikoina.

Eurobondeilla on hyviä puolia, mutta mielestäni ne ovat väärä ratkaisu nykyisiin ongelmiin. Pelkään niiden johtavan moraalikatoon ja velkaantuneiden maiden entistä korkeampaan velkaantuneisuuteen, koska kriisimailla ei enää olisi paineita laittaa talouttaan kuntoon. Eurobondeja on vaikea kommentoida tarkemmin, koska niiden rakenteesta ei ole vielä minkäänlaisia päätöksiä.

Terveisin, Tom

Taavi Siuko28 Toukokuu, 2012Teillä on kyllä realistinen näkemys Kreikan velkakriisiin, mutta vältätte menemästä itse asiaan. Kreikan velan voi maksaa vain inflaatio ja kyse on siitä, kenen kassakaapissa sen velkapaperit mätänevät, velkojien vaiko EKP:n ja muiden Euromaiden keskuspankkien holveissa eli kuka kärsii tappiot inflaatiosta.Vakuudetta ja takuitta myönnetty velka on velallisen ja velkojan välinen asia johon on tyhmää ja tarpeetonta kenenkään muun sekaantua. Mutta kun Merkel ja Sarkozy sekaantuivat ja EU:n komissio vallanhimossaan hyppäsi rekeen, seuraamme H.C.Andersenin satunäytelmän “Keisarin uudet vaatteet” uutta versiota, jossa poliitikot laumana hokevat samoja Merkozy politiikan emävalheita, “Euro hajoaa, tulee lama ja massatyöttömyys, ellemme me veronmaksajat kautta Euroopan maksa Kreikan velkoja. Antakaa rahanne ja maanne budjettivalta Euroopan vakausrahastoon. Me pojat päätämme vastaamatta mistään, millään tai kenellekään.”
Ette valitettavasti kerro, ettei euro voi hajota. Se on raha ja siis mittayksikkö siinä kuin metri ja kilo. Kaikki ne voidaan korvata toisella mittayksiköllä, muttei tavaran paino muutu vaikka kilo korvattaisiin 2,2 naulalla eikä sen arvo muutu vaikka eurosta palattaisiin 5,6 markkaan.
Hyvinvoinnin perusta ei ole raha. Kukaan ei syö sitä, asu siinä eikä pukeudu rahaan. Hyvinvointiin tarvitaan palveluja ja tavaroita, jotka on tuotettava. niiden arvoa mitataan rahalla, esim. Eurolla, emmekä voi kuluttaa niitä enempää kuin niitä tuotetaan painettaisiin sitten Euroja kuinka paljon tahansa. Setelinanto on vääränrahan painamista joka syö rahan arvon ja siten mätäpaisepoliitikot voivat tuhota euron tai minkä nimisen valuutan tahansa.

Ette myöskään kerro miten yksinkertainen on se ainoa hyväksi koettu ja kapitalismin selkäytimeen kuuluva tapa hoitaa Kreikan velkaongelma. Kreikan pitää maksaa velkansa viimeistä penniä myöten 30 – 50 vuoden obligaatioilla, joiden korko voi olla EKP:n peruskoron tasoa tai vaikka nolla. Inflaatio syö niiden arvon 30 – 50 vuodessa tasolle, jolla Kreikka ne voi lunastaa takaisin. Kukaan ei kirjaa luottotappioita, mutta epäkurantit velkakirjat velkojien kassaholveissa muistuttavat lainan annon riskeistä niin, ettei muuta Euromaat pääse yhtä kevyesti ylivelkaantumaan. Se on se ainoa talouskuri joka pitää, rahaa ei ole eikä lainaa mätäpaisehallituksille myönnetä. Kreikkain joutuu tulemaan toimeen omillaan ja tulee, kun velanhoitomenot lykkääntyvät 30 – 50 vuotta. Kansa kyllä hyväksyy leikkaukset saadessaan hirttä mätäpaise poliitikkonsa ja päättää leikkauksistaan itse ilman ulkopuolisia päällepäsmäreitä
Näin muuten teki Brasilia kun 1984 kenraalit poistuivat rivin taakse ajettuaan maan velkakriisiin, jossa eivät selvinneet edes koroista. Siviilihallitus pähkäili kolme vuotta mitä tehdä kunnes 1987 maksoi ulkomaisen valtionvelan 30 vuoden obligatioilla. Sen velat olivat dollareissa ja sen inflaatio söi velkojen arvosta 80% jo vuoteen 2006 mennessä, jolloin Brasilia lunasti ne etuajassa pois. Mitään kriisiä ei syntynyt yhtään missään. Natinaa tietysti oli, Huntin veljekset yrittivät panna Brasilian Washingtonin suurlähetystön vasaran alle yms., mutta nyt samaiset pankit tyrkyttävät taas lainojaan. Sillähän pankit elävät ja uudet pankinjohtajat haluavat ansaita bonuksensa.

Sarkozy meni ja Merkel saa mennä menojaan. Euoopan vakaussopimus pitää purkaa, Euromaiden hallitusten tulee keskittyvät hoitamaan kukin oman maansa taloutta ja EU jatkakoon arvokasta työtään itsenäsiten jäsenvaltioiden yhteistyöelimenä, renkinä vaan ei isäntänä.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit