Kolmen tähden kulma

Lukaisin parin illan aikana Karo Hämäläisen uunituoreen Kolmikulman (WSOY, 2012, 370 sivua). Analysoin tässä merkinnässä finanssitrillerin lukukokemusta omien erityisten havaintojeni näkökulmasta. Lukijan vastuulle jää siten lyhyen juonireferaatin lukeminen suoraan teoksen kustantajan kotisivuilta.

Ensin hyvät uutiset: Teos on erittäin ajankohtainen ja se rakentuu Hellenia-nimisen eurovaltion korpivaelluksen ympärille. Kuulostaa siis hyvin tutulta. Kuten markkinatalouteen kuuluu, on yhden heikkous usein toisen mahdollisuus. Näin ollen Kolmikulmassa härskisti omaa etuaan tavoittelevat markkinaosapuolet yrittävät tehdä mahdollisimman paljon rahaa Hellenian ahdingolla. Tällä kertaa valtiollisia velkoja pitäisi leikata Helsingin salamyhkäisessä huippukokouksessa. Kuinkas muutenkaan, päähenkilöiden pelimerkit sijaitsevat tietysti eri puolilla pöytää.

On selvää, että silloin tällöin kaunokirjallisuutta ahmivan lukijan kynnys uppoutua Kolmikulmaan on asetettu matalaksi. Teoksesta nauttiminen ei edellytä lukijalta liiketaloudellista perustutkintoa eikä vuosikausien sijoituskokemusta. Tarinan juoni etenee sanan varsinaisessa merkityksessä kellontarkasti ja pääosin ymmärrettävästi. Kirjallinen ilmaisu on selkeää, joskin ajoittain kielenkäytöltään ronskia. Hetkittäin katkelmat jopa onnistuvat lisäämään lukijan yleistietoa, mikä luo uskottavuutta trillerin ympärille.

Kolme henkilöhahmoa muodostavat Kolmikulman oman Troikan. Helsinkiin sijoittuvassa toimintaympäristössä seikkailevat suomalaislähtöinen hedgerahastomies, eteläeurooppalainen huippupoliitikko ja keikkaluonteisia tilaustöitä vastaanottava saksalainen ammattirikollinen. Päähenkilöiden syvimpien ominaispiirteiden kuvaus on tekstissä vähintäänkin riittävää, jos ei jopa pitkäksi venyvissä monologeissa hienoisesti ylitsevuotavaa.

Jäin kuitenkin miettimään sitä, olisiko tarina voinut sisältää myös laajemman otoksen globaalin markkinatalouden pelureita. Esimerkiksi herra Liu kassavarantoineen olisi taustoittanut kirjan teemaa kansainvälisestä perspektiivistä: velkakriisissähän on kyse enemmän tai vähemmän siitä, että Etelä-Eurooppa on menettänyt kilpailukykyään globaalin tuottavuuspaineen kasvaessa. Toki myös hyvin pitkään harjoitetulla poliittisella vastuuttomuudella on oma roolinsa tosielämän murhenäytelmässä. Ehkä ylijäämäisten aasialaisten vetäminen juonenkäänteisiin olisi kuitenkin tarjonnut lukijalle esimakua tosimaailman velkakriisin ratkaisumallista?

Olen huomannut, että asiantuntevaa ja mielenkiintoista tekstiä syntyy yleensä parhaiten niistä aihepiireistä, jotka ovat lähellä kirjoittajan omaa sydäntä. Karo Hämäläinen on Kolmikulmassa selvästi kotikentällään, sillä teoksen vahvuuksiksi nousevat osuva markkinaympäristön kuvaus ja finanssimaailman slangin viljely sopivina annoksina. Karon katu-uskottavuus on siten aivan riittävä kirjoittamaan valitusta teemasta. Kolmikulma onnistuu kiteyttämään erinomaisesti pankkikriisien ja liian vähäisesti säännellyn markkinatalouden perusasetelman: korkeat tuotot ovat yksityisiä mutta suuret vastuut hädän hetkellä yhteisiä. Kun poliitikoilta loppuvat vaihtoehdot, ovat kaikki päätökset veronmaksajien etuja. Kuulostaako jälleen tutulta?

Tehtävänsä täyttävä kirjallisuuskriitikko löytää kuitenkin aina myös jotain ikävää sanottavaa.
Kolmikulma sisältää lukuisia katkelmia, joissa henkilöiden ja tapahtumaketjujen atomeihin asti luotaava kuvaileminen käy todella puuduttavaksi. Sekunnintarkat tapahtumakuvaukset vaikuttavat lopulta melko tarpeettomilta, sillä ne eivät lisää lukukokemukseen trillerin aineksia. Myös dialogit venähtävät paikoitellen pitkiksi suhteessa katkelmien asiasisältöön kirjan juonen kannalta. Lisäksi harvoissa kohdissa Hämäläinen sortuu aivan liian filosofiseen ja syvälliseen pohdintaan:

”Hän voisi todella hyvin ottaa oluen, … Hän voisi. Hän voisi ajatella, muttei ajattele. Hän voisi ottaa, muttei ota. Hän jättää mahdollisuuksia käyttämättä… Hän ei tunne eksistentiaalista tuskaa… Ei tunne, vaikka voisi…”

Hohhoijaa. Riimit ovat sinänsä taitavia, mutta keskimääräistä lukijaa uuvuttavia. Kolmikulma käy kuitenkin todisteeksi siitä, että Hämäläinen osaa kirjoittaa sujuvaa kaunokirjallista tekstiä. Nimikirjainten yhtäläisyydestä huolimatta Karo Hämäläinen ei kuitenkaan yllä nokkeluudessaan lähellekään Kari Hotakaisen tasoa. Kolmikulmassa pyrkimys pysäyttää lukija Hotakaisen huumorin tavoin esiintyy usein. Tekstissä viitataan esimerkiksi mieheen, ”joka ääntää Warren Buffettin nimen niin kuin noutopöydän”. Kohtuullisen hyvä vertaus, mutta ei lähelläkään loistavaa. Toistuvat yritykset viihdyttää lukijaa sutkautuksilla virittävät toisinaan jopa hienoista myötähäpeän tunnetta, kun lukija ymmärtää sanankäänteiden tavoitteen, mutta tavoiteltua lukijareaktiota ei vain synny.

Myös osa teoksen kuvailevasta osiosta tuntuu hieman keinotekoiselta, kuten vertaus ”potentiaalisille asiakkaille täytyy saada täky, jotta heidän kiimanliekkinsä voi käydä sytyttämässä ohimennen kuin tuohuksen Valamossa”. Kuten edellä mainittu kiimanliekki osoittaa, Hämäläinen kuljettaa tekstiä monivivahteisin ilmaisuin – paikoitellen ronski kielenkäyttö mukaan lukien. En ole tosin aivan vakuuttunut siitä, sopivatko karkeat ilmaisut trilleriin –tun hyvin vaiko eivät. Erityisesti heti teoksen ensimmäisissä kappaleissa korostuneen puhekielinen kerronta tuntui ristiriitaiselta henkilöhahmojen ”ammatillisiin stereotypioihin” nähden. Ehkä se oli tarkoituksellista?

Kolmikulma kertoo ajoittain erinomaisesti omasta ajastamme. Hämäläinen tarjoaa vasenta koukkua kivijalkapankkien rahastomyyjille jo kirjan alkupuoliskolla. Samat irvailut pätevät luonnollisesti myös kyseisiin rahasto-osuuksiin langenneille sijoittajille. Teos pureutuu myös laajemmin kuluttajaympäristöön:

”(Hän) löytyi müncheniläisen jetset-yökerhon ovelta, jossa hän takavarikoi hienostoperheiden tiukkoihin toppeihin sulloutuneilta tytöiltä kokaiinia, ekstaasia ja sesongin kuumia uutuuksia ja myi samat kamat eteenpäin jonossa seuraavana tuleville FC Bayernin B-junioreille, jotka tarjosivat niitä yökerhon unisex-vessassa samoille tyttösille.”

Hämäläisen kerronta onnistuu kiteyttämään hetkittäin erinomaisesti reaalimaailman lainalaisuuksia, joihin lukija pystyy vaivattomasti samastumaan. Kolmikulmassa ei ole kyse vain eurooppalaisen pankki- ja velkakriisin kuvauksesta, sillä kertomus sisältää tiettyjen oman aikakautemme ilmiöiden osuvaa dokumentointia. Blogin lukijan tehtäväksi jää tältä osin miettiä, kenen rooliin itse eläydyin edellisessä tekstilainauksessa. Kokonaisuutena Kolmikulman ajankuvaukset osuvat siis pääosin yksiin oman maailmankuvani kanssa. Hämäläisellä on kyky esittää tosielämän ilmiöitä sujuvan tarinankerronnan kautta, mikä mielestäni kasvattaa teoksen potentiaalisten lukijoiden kohderyhmää.

Mainituista heikkouksistaan huolimatta Kolmikulma on lukemisen arvoinen. Teos sijoittuu arvosana-asteikolla tyydyttävän ja hyvän välimaastoon. Kokonaisuutena teoksen mielenkiintoisimmat vaiheet keskittyvät alkuun ja loppuun. Keskiosa on paikoitellen liiankin tasaista eteenpäin puurtamista – siis aivan yhtä tylsää kuin kannattava pitkän aikavälin sijoittaminenkin. Suosittelen joka tapauksessa teosta vilpittömästi sijoittamisesta ja talousasioista kiinnostuneelle lukijakunnalle. Jos lukijalla ei ole vielä sijoitusalan sivistystä, niin Kolmikulmaa lukemalla sitä tulee.

Sijoitus-Finlandiaa en teokselle tältä istumalta antaisi, mutta kannustan kirjailijaa jatkamaan valitsemallaan uralla. Jos markkinatilanne olisi toinen ja sijoittaminen nousisi valtakunnassa yleisesti kovempaan huutoon, saattaisi joku ohjata tästä elokuvankin – tietysti valtion tukiaisilla. Vaikka Kolmikulman tarjonta jää sijoitusvihjeiden osalta odotetun vaisuksi, takaa tarinan ehjä juoni enimmäkseen viihdyttävän lukukokemuksen. Ohikiitävien hetkien ajan trillerissä on havaittavissa jopa tietyssä mielessä eroottinen lataus. En tiedä, johtuuko se kirjailijasta vai lukijasta.



Tämäkin kirja saatavilla Bookplus-kirjakaupasta

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit