Martin Paasi
Kiinan pörssilasku on lakaissut vuoden 2015 tuotot mukanaan. Vuositasolla Kiinan pörssin tuotto on nyt nollassa. Myllerryksen vallitessa on aina hyvä palata perusasioiden pariin. Kiinan pörssiromahduksen yhteydessä avainsanat ovat Kiinan reaalitalous, kiinalaiset piensijoittajat ja kulutustuotteet.
Kiinan reaalitalous
Kiinaan suhteen olennaista on reaalitalouden tila. Tämä on hidastunut yli 10 prosentin kasvutahdista noin kuuteen viimeisten vuosien aikana. Puhutaan siis edelleen kasvusta, jota Kiinan keskuspankki on yrittänyt tukea muun muassa devalvoimalla Juanin arvo noin 6 prosentilla.
Ongelma ei niinkään ole kasvuluku sinänsä, vaan sen epäluotettavuus. Joidenkin mielestä kysymys ei ole siitä, onko Kiinan valtion talousarvio väärä, vaan enneminkin siitä, miten väärä se on? Samat henkilöt tulkitsevatkin Kiinan viranomaisten toimenpiteet (devalvointi, pörssikurssien tukiostot, osakkeiden myyntikiellot, pörssiliikkeiden rajoittimien asettaminen ja poistaminen jne.) merkiksi taloudellisen tilanteen yllättävästä käänteestä huomattavasti huonompaan suuntaan.
Toiset pitävät paniikkia liioiteltuna. Kiinan reaalitalouden tila ja sitä koskevat muutokset vaikuttavat kuitenkin suoraan muiden maiden talouksiin ja pörssikehityksiin, koska Kiina on finanssikriisin jälkeen toiminut maailmantalouden veturina.
Reaalitalous ja pörssikurssit
Kuluneella viikolla julkistettu Kiinan joulukuinen ostopäälliköiden indeksi osoittautui odotettua heikommaksi, mikä osaltaan sai pörssikurssit liukuun. Toisaalta esimerkiksi Goldman Sachs odottaa 19. tammikuuta julkaistavien tilastojen osoittavan, että Kiinan teollisuustuotanto kiihtyy ja kulutustuotteiden myynti kasvaa. Lisäksi asuntojen hinnankehitys näyttäisi stabilisoituneen, metallien hinnat nousseet ja luoton kysyntä palautunut.
Kiinalaisen realitalouden ja pörssikehityksen suhde on aina ollut heikko. Vuoden 2016 alusta näyttäisi siltä, ettei sitä ole enää olenkaan. Tämä johtunee pitkälti kiinalaisen pörssikaupankäynnin ominaispiirteestä.
Kiinalaiset piensijoittajat
Uhkapeli kuuluu Aasialaiseen kulttuuriin. Tämä selittää osaltaan miksi jopa 14 prosenttia Kiinan väestöstä käy osakekauppaa, joka osaltaan edustaa 90 prosenttia pörssin kaupankäyntivolyymistä(!). Warren Buffetin sijoitusmantra ”pitkäjänteinen sijoittaminen sellaiseen mitä ymmärrät” on käsitteenä monelle Kiinalaiselle yhtä vieras kuin viherkasvi Saharassa.
Suurin osa Kiinan kahdesta sadasta miljoonasta piensijoittajasta käykin kauppaa nopeiden voittojen toivossa. Onko siis mikään ihme, että pörssien liikkeet ovat niin heikosti sidoksissa reaalitalouden kehitykseen?
Kiinan velkautuneisuus
Kiinan velkautuneisuudesta puhutaan myös paljon, onhan velan määrä Kiinassa kaksinkertaistunut sitten vuoden 2008. Kiinan valtionvelka on kuitenkin edelleen vain 41 prosenttia bruttokansantuotteesta kun se esimerkiksi Suomessa on vajaat 59,3 prosenttia ja euromaissa keskimäärin kokonaiset 92 prosenttia.
Kiinalaisen yksityisen sektorin velan (yritykset ja kotitaloudet) suhde bruttokansantuotteeseen on korkeahkot 141,8 prosenttia, mutta esimerkiksi Suomessa yksityistä velkaa on 170 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Ja jos velkojen takaisinmaksukykyä pitäisi ryhtyä vertailemaan näkisin edelleen, että Kiinalla on tähän huomattavasti paremmat rahkeet kuin monella väsyneellä euromaalla.
Tilaisuus?
Kehittyvän maan kehittyessä, kulutustuotteiden kysyntä kasvaa kansan syvien rivien vaurastumisen tahdissa. Varsinkin ”mukavien, mutta ei välttämättömien” (Consumer Discretionary) tuotteiden ja palveluiden kysyntä kasvaa nollasta sataan. Vaikka kulutuksen suhteellinen osuus Kiinan kansantaloudesta on jatkuvasti pienentynyt, kiinalainen kuluttajamarkkinat ovat nimellisesti kasvanut nopeammin kuin missään muualla maailmassa.
Mikäli haluaa hyödyntää kiinalaista pörssiromahduspäivää sijoittamiseen, kiinalaisille kulutustuotteita ja palveluja tarjoavat yritykset voivat olla mielenkiintoinen sijoituskohde. Kiinassa on sentään kasvavat 1,4 miljardin kuluttajan markkinat.
| Esimerkkejä Kiinan kulutustuotteisiin sijoittavista ETF:stä | Kaupankäynti tunnus | Vuotuiset kulut | Fyysinen replikointi? | Kasvu-osuus? |
| Global X China Consumer ETF | CHIQ | 0,65 % | Kyllä | Ei |
| iShares CSI Consumer Discretionary Index ETF | 3001 | 0,99 % | Ei | Ei |
| CSI300 Consumer Discretionary UCITS ETF 1C | XCHD | 0,50 % | Ei | Kyllä |
Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Dollar Photo Club
Miten ETF:ssä voi olla kasvuosuus jos siitä puuttuu fyysinen replikointi? Toisin sanoen synteettisesti replikoivan rahaston osinkotuotto jää futuurisopimusten osalta saamatta, joten miten ko. rahasto voi tässä tapauksessa uudelleen sijoittaa osingot jos sellaisia ei ole olemassa?
Swap -sopimuksessa voidaan arvonnousun lisäksi huomioida myös osingot. Eli rahastolla on swap-sopimus missä se vaihtaa käteisen riskittömän tuoton osakekorin kokonasituottoon (arvonnousu + osakekoriin kertyvät osingot)
Ymmärsin yhdestä talousuutisten haastattelusta, että kiinalaisella eläkesäästäjällä on hyvin vähän mahdollisuuksia sijoittaa. Kiinan kommunistinen puolue ei anna sijoittaa kuin Shanghain (ja siihen toiseen minkä nimeä en muista) pörssiin, sekä paikallisiin kiinteistöihin ja kultaan. Tämä johtaa sitten lähtökohtaisesti kuplaan kaikissa kolmessa. En tiedä sitten olenko ymmärtänyt väärin, mutta et Martin ainakaan tätä maininnut. Ja yksi argumentti miksi talouskasvun luvut eivät ole luotettavia, on täysin älyttömäksi paisunut kiinteistösektori ja että siellä tehdään kuplaan liittyvää tuottamatonta toimintaa – joka näkyy BKT:ssa kuitenkin positiivisena.
Ikärakenteensa takia Intia lienee mielenkiintoisempi kohdemaa?
Mutta kuinka luotettavia nuo velkaluvut sitten ovat? Käsittääkseni paikallishallinto on käyttänyt aika paljon kikkoja velkasäädösten kiertämiseen. Sellaisia, joiden rinnalla Kreikan taannoiset velkapiilottelut kalpenevat. Toiseksi, miten paljon velka on suhteessa verotuloihin? Euroopassa verotulot ovat varsin korkeat verrattuna bruttokansantuotteeseen, joten luulisin, että siinä suhteessa Kiina jää jälkeen Euroopasta. Vastapainona mainittakoon tietenkin PBoC:n valtava valuuttavaranto, joka on hyvin suuri, ehkä seitsenkertainen EKP:n ja euroalueen kansallisten keskuspankkien yhteenlaskettuun valuuttavarantoon verrattuna (euroalue tosin on pienempi talous kuin Kiina, mutta samaa kertaluokkaa kuitenkin). Mutta toisaalta Kiinan sekä julkisen että yksityisen sektorin velat kasvavat paljon nopeammin kuin useimpien länsimaiden velat. Joitakin poikkeuksiakin on, kuten eräät asuntokuplaiset länsimaat,… Lue lisää >>