Kevään yhtiökokoukset: rutiinia ja dramatiikkaa

Kevään yhtiökokouskausi on päättynyt. Aikaisempien vuosien tapaan päätimme Tomin kanssa, että jompikumpi meistä pyrkii osallistumaan mielenkiintoisimpiin kokouksiin. Kyse oli melkoisesta haasteesta, sillä kokoukset järjestetään pääasiassa muutaman viikon aikana maalis-huhtikuussa. Ajan voittamiseksi kahvitarjoilut oli yleensä jätettävä väliin. Uhraus ei ollut suuri, sillä havaintojemme mukaan hallitukset ja johtajat loistivat useimmiten poissaolollaan. Yhtiökokouksissa “päätetään” etupäässä rutiiniasioista, joista todellisuudessa on sovittu jo aiemmin. Silti niissä on myös asiaa ja joskus jopa dramatiikkaa.

Jompikumpi meistä vieraili kevään aikana 45 pörssiyhtiön yhtiökokouksessa. Enempään tuskin olisi ollut mahdollista. Esimerkiksi maaliskuun seitsemän viimeisen päivän aikana kokouksia oli peräti 40 pörssiyhtiössä! Osallistujien keski-ikä on korkeahko, koska lähes kaikki kokoukset pidetään työaikana. Samat kasvot toistuvat kokouksesta toiseen ja kyselyoikeuttaan käyttävät henkilöt ehtivät tulla kovin tutuiksi kevään aikana.

Yhtiöitten olisi syytä miettiä etukäteen, miten voisi hyödyntää ainutlaatuista tilaisuutta tavata yhdellä kertaa satoja tai joskus jopa tuhansia yhtiöstään kiinnostuneita osakkeenomistajia. Moni on näin tehnytkin. Keskon 75-vuotisfilmi ja Nokian 150-vuotisfilmi sisälsivät mainioita historiallisia kuvia. Sanoman videoesitykset muun muassa Ukrainan sotahelvetistä olivat niin ikään ajatuksia herättäviä. Fiskars, Huhtamäki ja Orion käyttivät tilaisuutta hyväkseen esittääkseen ja osittain jopa myydäkseen tuotteitaan. Muillakin yhtiöillä oli esillä havaintomateriaalia toiminnastaan. Huhtamäki hyödynsi kertakäyttöastioitaan jopa kahvitarjoilussaan, joka muutenkin poikkesi edukseen tavanomaisesta.

Yleensä suurissakin kokoustiloissa äänentoisto on hoidettu moitteettomasti. Ikävä poikkeus tästä oli pienessä salissa pidetty Atrian kokous, jossa ainakin ikäihmisten alentuneesta kuulosta kärsivät tuskin saivat selvää kaikista puheenvuoroista. Tilannetta ei helpottanut, että hallituksen puheenjohtaja luki yksitoikkoisella ja lähes mumisevalla äänellä aloituspuheenvuoronsa suoraan paperista. Onneksi kokouksen puheenjohtajana toiminut asianajaja ymmärsi käyttää ääntään kunnolla, kun mikrofonit eivät vahvistaneet puheenvuoroja riittävästi.

Ilman dramatiikkaakin yhtiökokousten tunnelma vaihtelee laidasta laitaan. Kiihkeitä puheenvuoroja kuultiin ennen kaikkea Fortumin ja UPM-Kymmenen kokouksissa. Stockmannin yhtiökokouksessa onnistuttiin luomaan kaikkien aistittavissa olevaa kriisitunnelmaa. Ensimmäisen kerran 1930-luvun pulavuosien jälkeen omistajat jäivät ilman osinkoa. Ramirentissa kukitettiin hallituspaikastaan luopuvia. Heistä Erkki Norvio on istunut hallituksessa uskomattomat 29 vuotta! Stora Enson tunnelma oli väsähtänyt ja uusi toimitusjohtaja Karl-Henrik Sundström karismaattisen edeltäjänsä Jouko Karvisen täydellinen vastakohta. Kokouksessa ei muuten mainittu sanallakaan, että Birgitta Kantola jättää hallituksen.

Tyylipisteitä ei voi myöskään antaa Valmetin hallituksen uuden puheenjohtajan Bo Risbergin valintatavasta. Tämä nimitystoimikunnan tekemä ehdotus esitettiin hyväksyttäväksi kokoussalissa ilman minkäänlaista esittelyä kyseisestä henkilöstä. Kokouksen piti siis sokkona valita puheenjohtajaksi henkilön, josta kukaan sisäpiirin ulkopuolella ei tiennyt yhtään mitään. Kohta kävi ilmi, että Risberg oli jo kuukausikaupalla kiertänyt yhtiön tehtaita ja keskustellut johdon kanssa, ikään kuin joku olisi tehnyt lopullisen valinnan jo aikoja sitten. Miksi nimitystoimikunta näin räikeällä tavalla ilmaisee, että yhtiökokous on sen mielestä kumileimasin? Korostettakoon, ettei kritiikki kohdistu Risbergiin, joka kertoi varsin seikkaperäisesti ja sympaattisestikin omasta elämästään ja aikaisemmasta urastaan, mutta valitettavasti vasta valintansa jälkeen.

Ruotsalainen tapa valita nimitystoimikuntaan yhtiön kolme tai neljä suurimman osakkeenomistajan edustajaa on nopeasti yleistymässä meilläkin. Tämä tapa on toki huomattavasti hygieenisempi kuin suomalainen käytäntö, että hallitus miehittää toimikuntaa omilla jäsenillään. Ruotsalainen tapa toimii kuitenkin meillä heikosti, koska lähes jokaiseen nimitystoimikuntaan tulee Varman ja/tai Ilmarisen edustus. Esitykset hallituksen kokoonpanosta ja jäsenten palkkioista jäävät siten kovin yksipuolisiksi. Lisäksi eläkeyhtiöitä tuskin voi pitää aitoina omistajina. Nehän ovat varainhoitajia, jotka huolehtivat nykyisten ja tulevien eläkeläisten varojen sijoittamisesta.

Tom lähtee aina mielellään Trainers’ Housen yhtiökokoukseen, sillä suuromistaja Jari Sarasvuo tuo siihen oman erikoisen mausteensa velkasaneerauksen ohella. Muutenkaan kokous ei ole puristettu muottiin kuten suuryhtiöissä. Pöytäkirjan tarkastajiksi ja ääntenlaskijoiksi ei ollut etukäteen sovittuja ehdokkaita, joten kokouksen puheenjohtaja pyysi vapaaehtoisten ilmoittautuvan. Kun niitäkään ei ollut, puheenjohtaja kysyi suostuisivatko viime vuotiset henkilöt hoitamaan tehtävän. Näin pöytäkirjan tarkastus lankesi jälleen kerran muun muassa Tomille.

Kevään varmaan lämminhenkisin tunnelma vallitsi Munksjön kokouksessa yhtiön lupsakan ja empaattisen toimitusjohtajan Jan Åströmin ansiosta. Hän esitteli johtoryhmäänsä kukituksineen poikkeuksellisen sympaattisella tavalla. Ulkopuoliselle välittyi kuva johdon harvinaisen hyvästä yhteishengestä, mikä ei varmaankaan haittaa taloudellistakaan menestystä. Lemminkäisen kokouksessa tunnelma oli päinvastainen. Osakkeenomistajana koki olevansa lähes persona non grata. Kokouspaikka oli syrjäinen, tarjoilu mitä askeettisin, tunnelma vaisu ja johdon esitykset mitäänsanomattomia. Kukaan läsnäolijoista ei rohjennut pyytää edes puheenvuoroa.

Dramatiikkaakin oli tarjolla muutamassa kevään yhtiökokouksissa. Melko säyseätä jännitystä koettiin YIT:ssä, kun päätettiin lippuäänestyksessä johdon vastuuvapaudesta. Arvostelun aiheena oli ruplasaatavien suojaamattomuus. Suuri osa yhtiön omasta pääomasta pyyhkiytyi pois ruplan loppuvuoden romahduksen seurauksena.

Astetta vakavampi oli Cramon omistusmuutos, kun noin kymmenesosa osakkeista siirtyi ruotsalaisen pääomasijoittajan Zeres Capital AB:n omistukseen välittömästi ennen yhtiökokousta. Samalla Zeres sai peräti kaksi hallituspaikkaa. Uusi suuromistaja ei näytä herättäneen minkäänlaista luottamusta, sillä viime vuonna hallituksesta eronneet puheenjohtaja Stig Gustavson ja jäsen Esko Mäkelä puhuivat yhtiökokouksessa varsin kärkevästi.

Uskomaton tilanne koettiin Tulikivessä, kun lähes koko hallitus ilmoitti eroavansa vajaa tunti ennen yhtiökokousta ja pikavauhtia piti keksiä tilalle uusia hallitusjäseniä. Puheenjohtaja Harri Suutarin mukaan hallitus oli menettänyt uskonsa toimitusjohtaja Heikki Vauhkosen kykyyn johtaa yhtiötä. Tulikiven pääomistajana Vauhkonen jäi ja hallitus lähti. On surullista seurata tämän entisen tähtiyrityksen kujanjuoksua. Onhan sen tulevaisuus toki monin verroin tärkeämpi kuin yhden ihmisen tarve osoittaa valtaansa.

Useimmissa yhtiökokouksissa kolme henkilöä on muita selvästi enemmän äänessä: hallituksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja sekä yhtiökokouksen puheenjohtajana toimiva asianajaja. Eniten yhtiökokousten puheenjohtajina näyttivät ahkeroivan Johan Aalto, Manne Airaksinen, Mikko Heinonen, Mika Ilveskero, Pekka Jaatinen ja Jukka Laitasalo.

Vakiintuneen käytännön mukaan hallituksen puheenjohtaja pitää avauspuheenvuoron, jossa käsitellään mm. hallituksen työskentelyä, johdon palkitsemisjärjestelmiä ja keskeisiä strategiakysymyksiä. Kevään ehdottomasti paras ja kiinnostavin hallituspuheenvuoro kuulimme Neste Oilissa Jorma Elorannan esittämänä. Siinä oli Fortumin tapaan lisämausteena kummankin yhtiön nimitystoimikunnan ehdottama hallitusjäsenten palkkionkorotukset, jotka valtion edustaja, ministeri Sirpa Paatero torppasi. Ilmeisesti korotuksista oli päästy yhteisymmärrykseen Paateron kanssa, minkä jälkeen poliittinen paine kävi ylivoimaiseksi. Eloranta totesikin, että “Neste Oil on niin vahva, että se kestää pääomistajan päätöksenteon kompurointia.”

Pisteet menivät 10–0 Elorannalle siitä huolimatta, että valtaosa Fortumin ja Neste Oilin läsnä olleista osakkeenomistajista oli sitä mieltä, että palkkamaltin tulisi koskea myös hallituksen jäseniä. Kummassakin kokouksessa Paatero pyydettiin perustelemaan valtion ehdotusta pitää palkkiot ennallaan. Helppoja irtopisteitä oli siis tarjolla, mutta Paaterolla ei ollut pelisilmää. Hän yritti vain kyyristyä näkymättömäksi ykkösrivillä eikä sanonut sanaakaan. Kun tämä Fortumin kokouksessa esitetty arvoton näytelmä toistui Neste Oilin kokouksessa, kokoussalissa kuului äänekästä naurua.

Sekä Fortumin että Neste Oilin nimitystoimikuntien puheenjohtaja Eero Heliövaara teki parhaansa todistaakseen, että näiden yhtiöiden hallitusjäsenet ovat palkkakuopassa. Kaikki on suhteellista. Koneen hallituksen rivijäsenten palkkio on alhaisempi kuin rivijäsenten ennalleen jätetyt palkkiot kahdessa valtionenemmistöisessä yhtiössä. Harvemmin vastaan tulee Atrian nimitystoimikunnan tapainen esitys: hallintoneuvoston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan palkkiot puolitettiin!

Eloranta on tuonut johtamiinsa hallituksiin mielenkiintoisen käytännön USA:sta: hallituksen jäsenet istuvat esityslavalla kasvot osakkeenomistajiin päin. Näin tapahtuu Neste Oilissa, Suomisessa ja Uponorissa. Käytännön soisi yleistyvän muissakin yhtiöissä.

Risto Siilasmaan avauspuheenvuoro Nokian yhtiökokouksessa poikkesi pirteällä tavalla muiden puheenjohtajien alustuksista. Toista äärimmäisyyttä edustivat Antti ja Ilkka Herlin. He eivät sanoneet monta sanaa Sanoman ja Cargotecin kokouksissa, jälkimmäinen ei edes nimeään.

Osakesäästämisestä ja maamme suuryhtiöistä kiinnostuneen kannattaa ilman muuta osallistua yhtiökokouksiin. Tärkein yksittäinen syy on toimitusjohtajan katsaus, joka usein antaa sellaista tietoa yhtiöstä, jota ei voi saada lukemalla pörssitiedotteita ja seuraamalla sanomalehtiä. Parhaimmillaan saa yhtiökokouksessa kattavan esityksen toimialan tarjoamista mahdollisuuksista ja kilpailutilanteesta sekä yhtiön taloudellisesta kehityksestä, menestystekijöistä, strategiasta ja tulevaisuuden näkymistä. Kuluneen kevään aikana kuulimme useita erittäin ansiokasta katsausta, jotka saattoivat kestää jopa tunnin.

On mahdotonta sanoa mikä katsauksista olisi muita parempi, mutta loppukilpailuun kuuluvat mielestämme Alma Median Kai Telanne, Aspon Aki Ojanen, Cargotecin Mika Vehviläinen, Konecranesin Pekka Lundmark, Outotecin Pertti Korhonen, Suomisen Nina Kopola, Tiedon Kimmo Alkio, UPM-Kymmenen Jussi Pesonen ja Valmetin Pasi Laine.

Kunniamaininnan erittäin asiantuntevista ja seikkaperäisistä vastauksista osakkeenomistajien kysymyksiin antaisimme Outotecin Pertti Korhoselle ja Wärtsilän Björn Rosengrenille. CapMan antoi eräässä vastauksessaan ymmärtää, ettei ajatus osakesarjojen yhdistämisestä ole yhtiön johdolle suinkaan vieras.

Katsauksen sisällön lisäksi kokonaiskuvaan vaikuttaa myös kuinka rennosti, kiinnostavasti ja uskottavasti toimitusjohtaja pystyy esittämään asiaansa. Hallitusammattilaisen Björn Wahlroosin veroisia puhumisen luonnonlahjakkuuksia tuskin löytyy muita Suomen yritysmaailmasta, mutta eipä Nokian Rajeev Surinkaan tarvitse hävetä esiintymistään. Suri kuulosti melkein vastikään uskoon tulleelta lähetyssaarnaajalta julistaessaan huomispäivän teknologian ilosanomaa. Luonnollisesti hän oli myös vuorenvarma Alcatel Lucent -oston erinomaisuudesta.

Viime vuosina useat suomalaiset pörssiyhtiöt ovat saaneet toimitusjohtajan Ruotsista. Heistä Wärtsilän Björn Rosengren, Ramirentin Magnus Rosén, Stockmannin Per Thelin ja Munksjön Jan Åström puhuivat äidinkielellään, Caverionin Fredrik Strand ja StoraEnson Karl-Henrik Sundström englanniksi. Rosén aloitti muutama vuosi sitten englanniksi, mutta vaihtoi kieltä Ramirentin yhtiökokoukseen osallistuneiden palautelomakkeissa esiintyvien lukuisten toivomusten perusteella.

Englannin kieli tuntuukin turhalta kiertotieltä, kun toimitusjohtajan ajatukset vivahteineen varmasti välittyvät paremmin asianomaisen puhuessa äidinkieltään. Kokouskävijän mahdollinen kielitaidon puute ei sinänsä enää ole ongelma, koska lähes kaikissa yhtiökokouksissa on tarjolla simultaanitulkkausta. Tosin esimerkiksi Wärtsilän monisatapäisen yleisön keskuudessa en nähnyt Rosengrenin katsauksen aikana juuri lainkaan kuulokkeita muualla kuin ykkösrivin ulkomaalaisilla. Suomalaisten kyky oppia kieliä ei ole nähtävästi alkuunkaan niin surkea kuin jotkut poliitikot kuvittelevat.

Tämän kolumnin alussa oli jo puhetta yhtiökokousten tarjoilusta. Aika usein kahvikekkerit koostuvat Finlandia-talon vakiotarjonnasta eli mauttomasta piirakasta ja epäterveellisestä leivonnaisesta. Kunnon ateriasta harva sen sijaan kieltäytyy lounasaikaan. Lounaslinjalla olivat keväällä ainakin Kemira, Kesko ja Neste Oil. Myös Konecranesin tarjoilu on monipuolista ja korkealuokkaista. Orion kokouksessa tarjottiin paikallisia suomalaisia herkkuja aivan kalakukkoa myöten. Yhä useammin kokousvieraat istutetaan pöytiin, mikä on loistava käytäntö, kun muistetaan aikaisempien vuosien jonottamista ja tasapainoilua tarjottimen kanssa.

Omistamme osakkeita kaikissa tekstissä mainituissa pörssiyhtiöissä.

Kim Lindström

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
6 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
08.05.2015 09:58

Kiitokset erittäin mielenkiintoisesta ja hyvin jäsennellystä kirjoituksesta ja kokemusten jakamisesta!

Päivätyössä käyvänä en ehdi yhtiökokouksissa kiertämään eikä tälläisia kirjoituksia toisaalta voi – ainakaan kootusti eri yhtiöistä – tietääkseni muualtakaan lukea.

Nimetön
Nimetön
08.05.2015 10:59

Intressant o informativ utan för den vanliga medians alster

Nimetön
Nimetön
08.05.2015 19:26

Ensiksi kiitos seikkaperäisestä raportista. Haluan edellä olevaan lisätä ja kertoa lyhyesti Revenio Groupin yhtiökokouksesta, jota pidin onnistuneena. Ennen yhtiökokousta oli (kuten jo ainakin viime vuonnakin) seikkaperäinen yhden tunnin mittainen yrityksen ja sen liiketoiminnan esittely, jonka pitivät toimitusjohtaja Olli-Pekka Salovaara ja Icare Finlandin tj Timo Hildén. Itse yhtiökokouksessa ei enää ollut tarvetta tj:n katsauksessa läpikäydä perusasioita yhtiöstä ja kokous voitiinkin viedä läpi sujuvasti. Yhtiökokouksen jälkeen oli tavanomainen kahvitarjoilu, jossa oli mukana hallitus ja johtoa. Mukana olleet saivat halutessaan myös lasin samppanjaa. Samanaikaisesti kahvitilaisuuden kanssa esiteltiin yhtiön tuotannossa ja vielä kehitysvaiheessakin olevia tuotteita, joista oli mahdollista kysyä mukana olevilta kehitystiimin vetäjälääkäreiltä. Ja… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
09.05.2015 11:08

Kiitos mielenkiintoisesta katsauksesta! Itse koen, että yhtiökokousten hyöty piensijoittajalle on aika marginaalinen. Enemmän viihteellinen kuin hyödyllinen. Yhä enemmän näkee toimitusjohtajan katsauksen ja hallituksen PJ:n puheenvuoron suorana netin kautta ainakin isojen pörssiyhtiöiden kohdalla. Eli tarvetta paikan päälle menemiseen ei tässä suhteessa ole. Myös muu materiaali tulee nettiin saataville. Valitettavasti 90% omistajien kysymyksistä ovat varsin epäoleellisia minkään kannalta. Joko pyydetään lakki kourassa lisäosinkoa tai havitellaan lisää naisia hallitukseen, tai joku etujärjestö tulee ajamaan omaa asiaansa yhdellä osakkeellaan. Tai ihmetellään, mihin ostettuja osakkeita tullaan käyttämään, vaikka vain pyydetään täysin muodollista valtuutusta omien osakkeiden ostoon, sillä se nyt pitää aina erikseen pyytää yhtiökokoukselta. Valitettavan… Lue lisää >>

Nimetön
Nimetön
09.05.2015 21:09

Minusta naisten lisäpaikkojen saaminen ei kyllä ole turha tavoite. Uskon tulosten olevan parempia mikäli sukupuolet tasaisemmin jakaantuneet.

Nimetön
Nimetön
12.05.2015 09:49

Ihan hyviä perushuomioita ilman suurempia substansseja Lindsrömin pojilta. Kieliasiasta olisin kyllä sitä mieltä, että englanti talousmaailman yleiskielenä olisi ykkösvaihto silloin kun suomea ei osata.