Keskeltä vasemmalle – oksalta pöpelikköön

En ymmärrä. Ehkä olen tyhmä, mutta en vain ymmärrä. Siis sitä, miksi arvovalintoja painottava ja heikommista huolta kantava, poliittisella kartalla keskeltä vasemmalle suuntautunut politiikka ylenkatsoo kansankapitalismia. Siis miksi?

Jos jokaisen suomalaisen päähän taottaisiin pitkäjänteisestä, matalakuluisesta osakesäästämisestä, varsinkin tehokkaiden indeksirahastojen avulla, niin heikko-osaisten määrä Suomessa vähenisi, pieni- ja keskituloiset vaurastuisivat ja eriarvoistuminen pysähtyisi. Noin niin kuin alkajaisiksi.

Sen sijaan keskitytään valtion menojen kasvattamiseen ja kovasti töitä oman, suhteellisen menestyksensä eteen tehneiden verottamiseen. Siis niiden kiusaamiseen, jotka omalla ahkeruudellaan yrittävät tehdä mahdollisimman paljon niillä avuilla, mitä kohtalo on heille suonut.

Tämä porukka koostuu oman alansa ammattilaisista tai sellaisiksi kovasti pyrkivistä. Näiden joukossa on sitten heitä, jotka sairastuvat, vanhenevat tai joutuvat työttömiksi. Sitten on heitä, joita elämä koettelee ihmisen sietokyvyn tuolla puolen. Jotka murtuvat, katkeavat, menevät rikki.

Hyvinvointivaltiossa meistä kaikista pidetään huolta. Mutta se on kallista. Joten mitä vauraampi kansakunta, sitä paremmat oltavat. Näin ollen keskeltä vasemmalla olevan politiikan pitäisi olla innoissaan paitsi menestyvien menestyksestä, myös kansaa vaurastuttavasta tekemisestä.

Miksi keskeltä vasemmalle olevat eivät sitten ole ensimmäisinä valistamassa kansan syviä rivejä kustannustietoisuuteen ja pitkäjänteiseen, kustannustehokkaaseen säästämiseen? Onko niin, ettei se istu imagoon? Vaikka se auttaisi puolueagendan toteutumista. Siinäkö se vastaus on?

Toisaalta keskeltä vasemmalle oleva politiikka hyväksyy nykyisten tulolähteiden realisoinnin. Sekä velanoton juuri itse kasvattamiensa juoksevien kulujen kattamiseksi. Kulujen kasvu on varmaa. Veropohjan onnistunut leventäminen tai työllisyyden nostaminen 75 prosenttiin ei.

Ulkopuolisin silmin johtopäätökseksi tulee siksi hyvinkin ikävä toteamus: julkista puolueagendaa ollaan lunastamassa poliittisesti helpoimmalla keinolla, eli ottamalla (näkymätöntä valtio-)lainaa. Johonkin tuottavaan sijoitettu laina voi olla hyvästä, kulutukseen käytettynä se ei ole sitä.

Lainat on maksettava takaisin. Kun rahat on kulutettu, ei ole mistä ottaa. Nykyisille kolhituille on siis hankittu helpotusta tulevaisuudessa apua tarvitsevien kustannuksella. Tai sitten tulevaisuudessa nykyinen budjettivaje (ceteris paribus) on kaksinkertainen. Näettekö ongelman?

Keskeltä vasemmalla oleva politiikka vaikuttaa tässä valossa populistiselta. Kuutako taivaalta ilman huolta huomisesta?

Miksi vastuuton velanotto on keskeltä vasemmalle olevalle politiikalle imagollisesti parempi kuin viisas ja kauaskantoinen kansankapitalismi?

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi ja puhelimitse numerosta 050 5918292.

Image by Andrew Martin from Pixabay