Kertaus pörssin suhdannevaiheista – missä olemme nyt?

Talouselämä noudattaa tiettyä kiertokulkua. Yksittäisen suhdannesyklin kesto ja sen eri vaiheiden voimakkuudet ovat kuitenkin aina yksilöllisiä. Suhdannevaikeiksi on mahdollista lukea lasku- ja nousukaudet sekä matala- ja korkeasuhdanteet. Menestyvä sijoittaja ymmärtää, että pörssillä ja reaalitaloudella on omat kiertokulkunsa – ne ovat lähtökohtaisesti samanmuotoiset, mutta ajoitukseltaan toisistaan usein poikkeavat. Kertaan tässä merkinnässä pörssin suhdannekierron yleisvaiheet ja niiden tuntomerkit.

Tarkastelin edellisen kerran pörssin suhdannekierron päävaiheita blogissa 16 kuukautta sitten, elokuussa 2013. Koska kertaus on opintojen äiti ja markkinatilanne on luonnollisesti muuttunut hieman niistä ajoista, on syytä palata teeman ääreen.

Osakemarkkinoilla kiertokulku on yleensä mahdollista jakaa karkeasti kuuteen eri vaiheeseen seuraavasti:

1) Nousukauden alku, jolloin sijoittajien kollektiivinen usko pörssiyhtiöiden tulevaisuuden elinvoimaisuuteen ja kasvumahdollisuuksiin palaa asteittain.

Uuden nousukauden alku koittaa usein keskellä negatiivista markkinatunnelmaa ja reaalitalouden tilaa, jossa yleinen talouskehitys on edelleen taantuvaa tai lähellä nollakasvun tilaa.

Nousukauden alkutahdit on mahdollista tunnistaa pääsääntöisesti siitä, että huonot markkinauutiset ja yhtiökohtaiset pettymykset eivät enää laske osakkeiden kurssitasoja. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että kaikki negatiivisuus on jo hinnoiteltu yhtiöiden osakekursseihin, ja jatkossa tilaa on lähinnä positiivisille yllätyksille – mahdollisesti myös lähihistoriaa vähemmän negatiiviselle uutisvirralle.

2) Nousukauden ydinvaihe, jonka aikana pörssiyhtiöiden tuloskehitykset ovat kääntyneet kasvusuuntaan. Yleensä tässä vaiheessa laatuyhtiöiden osakekurssit ovat nousseet jo useiden kuukausien ajan ennakoiden tulosparannuksia.

Nousun ydinvaiheessa pörssiyhtiöiden kasvavat myyntimäärät ja nettotulokset vauhdittavat positiivista markkinatunnelmaa, mikä ilmenee esimerkiksi tulosjulkistuspäivinä useiden prosenttien – jopa kymmenien – välittöminä kurssinousuina.

Nousukauden ydinvaiheen loppuvaiheessa myös uudet osakesijoittajat saapuvat markkinoille, koska sanomalehtien taloussivuilla kerrotaan osakkeiden tuottaneen viime aikoina varsin hyvin ja näkymien olevan suotuisia. Uusien sijoittajien määrän kasvu kiihtyy nousukauden jatkuessa. Tämä tukee nousutrendiä.

3) Nousukauden huipentuminen, jolloin kaikki yksittäisen suhdannesyklin aikana sijoitustoiminnan aloittaneet uudet sijoittajat ovat ehtineet osakemarkkinoille tekemään ensi ostoksensa.

Nousukauden huipentumiselle on lisäksi tunnusomaista, että uusia pörssiyhtiöitä listautuu arvopaperimarkkinoille. Tämä johtuu käytännössä siitä, että jonkin aikaa jatkunut suotuisa yleistaloudellinen kehitys on yleensä kohentanut listautuvan yhtiön tuloksellisuutta, mikä luo edellytykset hyvään listautumishintaan sekä yhtiön että sen vanhojen osakkeenomistajien kannalta.

Osakemarkkinoilla huonoimmat sijoitukset tehdään nousukauden huipentuman aikana, koska tuolloin sekä yhtiökohtaiset kannattavuudet että osakkeiden arvostuskertoimet ovat keskimääräistä korkeammalla tasolla.

Sijoituksen markkina-arvon laskupotentiaali realisoituu siten kahta kautta: ensinnäkin yhtiökohtaisen kannattavuuden normalisoituessa aikanaan, ja toisaalta siten, että osakkeen arvostuskertoimet laskevat ennemmin tai myöhemmin hinnoittelemaan maltillisempaa kasvua ja keskinkertaisempaa lähitulevaisuuden näkymää. Kasvavan laatuyhtiön tapauksessa yliarvostuksen purkautuminen voi kuitenkin olla maltillista.

4) Laskukauden alku, jolloin pörssiosakkeiden markkina-arvot laskevat edellisessä vaiheessa kuvattujen korkeiden arvostuskertoimien sulamisen kautta.

Nopeasti heikentyvä markkinatilanne johtaa myös siihen, että uusia pörssilistautujia ei enää ilmesty, minkä lisäksi myös osa vireillä olevista listautumishankkeista saattaa peruuntua pessimismin vallatessa alaa. Muistaako joku muuten vielä Leipurin listautumishankkeen?

Osa sijoittajista ja pörssimarkkinoiden kommentaattoreista uskottelee vielä laskukauden alussa, että kyseessä on hetkellinen korjausliike, jonka jälkeen osakekurssien suunta on jatkossa vain ylöspäin sileää baanaa pitkin.

Laskukauden alussa yhtiökohtaiset kannattavuudet ja tulokset ovat vielä pääsääntöisesti erinomaisella tasolla. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa nopeasti laskeneet osakkeiden markkina-arvot saavat arvostustasot näyttämään kovin alhaisilta, koska laskentakaavoissa olevat tulokset edustavat vielä yleistalouden nousukauden kannattavuustasoa. Nykytaloudessa kenties keskuspankkivetoisen “nousun” kannattavuustasoa.

Myös analyytikoiden seuraavan vuoden tulosennusteet ovat yleensä vielä tässä vaiheessa kasvua osoittavia eli optimistisia, mikä vahvistaa aliarvostuksen harhaa.

5) Laskukauden ydinvaihe, jonka aikana käy selväksi, että negatiivinen markkinatunnelma on tarttunut myös pörssiyhtiöiden arkeen. Tällöin yhtiöt antavat negatiivisia tulosvaroituksia joukolla samanaikaisesti, aloittaen usein myös kustannussäästöohjelmia ja yt-neuvotteluita sekä sopeuttaakseen tuotantomääränsä että kustannusrakenteensa heikkenevään kysyntätilanteeseen.

Pörssiyhtiöt raportoivat laskukauden ydinvaiheessa edellisvuoteen nähden laskevia myyntimääriä, tilauskantoja ja nettotuloksia. Useat pörssiyhtiöt myös leikkaavat osakekohtaista osinkoaan, ja osa jättää osingon kokonaan maksamatta.

Kaikkein heikoimmassa kunnossa olevat yhtiöt päätyvät keräämään osakkeenomistajiltaan lisää varoja maksullisen osakeannin kautta säilyttääkseen maksukykynsä. Osakekurssit putoavat yleisellä tasolla merkittävästi laskukauden ydinvaiheen aikana, koska parempaa tulevaisuutta ei ole lähiaikoina näköpiirissä.

Yleiset talousennusteet ja yhtiöiden antamat tulevaisuuden näkymät ovat toinen toisensa jälkeen entistä pessimistisempiä. Edellisen nousukauden huipentumassa osakkeitaan ostaneet sijoittajat alkavat menettää uskoaan koko sijoitustoiminnan mielekkyyteen.

6) Laskukauden huipentuminen, jonka aikana edellisen nousukauden uudet sijoittajat myyvät osakkeensa pohjalukemiin. Yhtiökohtaiset tulokset ovat laskeneet selvästi edellisen nousukauden huipuista.

Osakkeiden arvostuskertoimet ovat alhaiset ja niiden laskentakaavoissa olevat yhtiökohtaiset muuttujat edustavat taantuman tasoa. Käsillä ovat pitkäjänteisen sijoittajan kannalta parhaat ostohetket, koska tulevaisuudessa laatuyhtiö voi ainoastaan ylittää kovin matalalle asetetut markkinaodotukset.

Osakekursseilla on laskukauden huipentumassa nousuvaraa kahden tekijän kautta: ensinnäkin yhtiökohtaisen kannattavuuden kohentumisen myötä, ja toisaalta myös osakkeen arvostuskertoimien asteittaisen nousun myötä. Osa pörssiyhtiöiden kasvollisista pääomistajista lisää omistustaan yhtiössä laskun pohjilla, koska he tietävät yhtiön todellisen ansaintapotentiaalin.

Myös yritysostomarkkinoilla saattaa tapahtua liikkeitä, koska omistaja-arvon luomiseen tähtäävän yritysostajan kannalta laskun huipentuma vastaa optimaalista markkinatilannetta. Osa sijoittajista joutuu myös myymään osakkeitaan laskukauden huipentumassa pakon edessä – esimerkiksi ylivelkaantumisen vuoksi –, joten laatuyhtiöidenkin markkina-arvojen pudotukset irtoavat toisinaan reaalimaailman tilanteesta sellaisista syistä, jotka liittyvät ainoastaan osakkeiden myyjään, eikä itse pörssiyhtiöön.

16 kuukautta sitten vaihe 2, nyt vaihe 3

Elokuussa 2013 sijoitin blogissa vastaavassa tarkastelussa pörssin suhdannevaiheen kohtaan kaksi, eli nousukauden ydinvaiheeseen. Tänään valitsisin kohdan kolme, eli nousuvaiheen huipentuman.

Tosin nykytilanne ei ole sataprosenttisesti edellä kuvatulla tavalla vaiheen kolme kaltainen, sillä pörssinousua on huipentanut tällä kertaa reaalitalouden kukoistamisen sijaan nollakorkopolitiikka. Silti esimerkiksi sosiaalisen median kärkiyhtiöiden listautumiset ja kiinalaisyhtiö Alibaban syyskuinen, jopa euforinen listautuminen New Yorkin pörssiin viestivät osakemarkkinoiden suhdanteen kuumenemisesta. Yhtälöä täydentää erinomaisesti se, että yhdysvaltalaiset osakeindeksit takoivat kaikkien aikojen korkeimmat noteerauksensa noin kymmenen minuuttia Alibaban listautumisen jälkeen.

Vaikka näen pörssin suhdannevaiheen olevan nyt nousukauden huipentumassa, en ole aikeissa lämätä osakkeita suoraan myyntilaitaan. Pitkäjänteinen omistaja ottaa suhdannenäkemyksen vain maltillisesti, sillä hän ennustaa ennen kaikkea yhtiön kehityskaarta suhdanteiden yli.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että laskukauteen valmistautuminen tapahtuu enimmäkseen käteiskassan kasvattamisen ja osinkovirran uudelleensijoittamisen ajoittamisen kautta. Pääoman myyntitalkoot eivät ole laajassa mittakaavassa aiheellisia, ainakaan vielä. Omistaja on omistaja, spekulantti on spekulantti – laatuyhtiötä on vain harvoin syytä myydä verollisessa maailmassa.

Miten menestyvä sijoittaja (yrittää) ajoittaa?

Kaiken kaikkiaan pörssin suhdannekierron merkitys osakkeenomistajalle on mahdollista tiivistää seuraavasti: menestyvä sijoittaja kasvattaa osakeostojaan laskukauden huipentumaa kohti, ja vastaavasti hän pyrkii ajoittamaan mahdolliset myyntinsä nousukauden huipentumaan, jolloin kaikki näyttää edelleen hyvältä sekä yhtiökohtaisella tasolla että yleisen markkinatilanteen osalta.

Kantavana ajatuksena on, että parhaat tuotot saavutetaan ainoastaan tekemällä samoin kuin muut, mutta ennen heitä. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mitä en pyri tässä merkinnässä lainkaan kyseenalaistamaan.

Johtolankana ajoittamisessa tulee uskoakseni olla ylipäätään tavoite hankkia osakkeita alle yhtiön todellisen sisäisen arvon eli osinkopotentiaalin, ja vastaavasti keventää omistusta silloin, kun osakekurssi kehittyy selvällä marginaalilla osinkokasvua paremmin, eikä nousu ennakoi lähivuosien kiihtyvää osinkokasvua yhtiön kohdalla.

Toisin sanoen ajoittamisessa tulee keskittyä osumaan arvostustason vaihteluiden äärilaitoihin, ei osakekurssin käyrän pohjalukemiin tai huippuihin. Tämän sisäistäminen on menestyksen a ja o pitkällä aikavälillä.

Menestyvä sijoittaja kulkee yleensä hieman etupainotteisesti vastavirtaan. Hän myy silloin, kun muut vielä hetken aikaa ostavat. Vastaavasti hän ostaa jo silloin, kun muut vielä myyvät viimeisiä osakkeitaan.

—

SIJOITUSKIRJAT NYT ALENNETUIN HINNOIN!

Hyvästä yhtiöstä hyvään sijoitukseen 14,90 euroa (norm. 19,90 euroa).

Hajauta tai hajoa 19,90 euroa (norm. 25,00 euroa).

Molemmat kirjat pakettihintaan 29,90 euroa (norm. 39,90 euroa).

Siirry tilauslomakkeelle

Jos haluat signeerauksen tai omistuskirjoituksen, mainitsethan siitä tilauslomakkeen viestikentässä. Kirjat postitetaan kampanja-aikana kahden arkipäivän sisällä tilauksesta. Pakettitilauksessa kirjat voidaan pyydettäessä postittaa myös eri toimitusosoitteisiin (lasku voi mennä tarvittaessa kolmanteen).

Tarjoushinnat koskevat automaattisesti kaikkia uusia tilauksia loppuvuoden 2014 ajan.

HUOM: KIRJALÄHETYS EHTII PERILLE JOULUKSI, KUN TILAUS TEHDÄÄN VIIMEISTÄÄN KE 17.12. KLO 12 MENNESSÄ.

—

Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yhtiöistä tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta suositusta tai tavoitehintaa. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).

Photo credit: Aitor Escauriaza / Foter / CC BY