“Kerro, kerro osakekirja…” – Pieni pala suomalaista taloushistoriaa

Pikkupoikana harrastin innostuneena postimerkkejä, koska postimerkkeihin tuntui jollakin hyvin oudolla tavalla sisältyvän uskomaton määrä koulussa oppimiani ja kirjoista lukemistani historiallisista tapahtumia. Jossain vaiheessa myös jääkiekkokortit tuntuivat kiinnostavilta, mutta ne eivät kuitenkaan jaksaneet minua pidemmän päälle innostaa. Postimerkkikeräilyni muuttui ajan saatossa enemmänkin postimerkkien kasaamiseksi nippuina johonkin laatikkoon, koska kokoelmastani puuttui yhdistävä tarina – postimerkkien määrällä, kunnolla tai alkuperällä ei oikeastaan ollut enää mitään väliä. Oli aika lopettaa harrastus. Lopulta olen päätynyt lukutoukaksi eli nautin päivittäin hyviä kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita aina silloin tällöin välipalaksi.

Olisiko näin Pörssin juhlavuonna siis minunkin aika siirtyä tietokirjoista osakekirjoihin?

Pekka Kantanen (2012). “Aikamatka pörssiin: Osakekirjat kertovat“. Helsinki: Talentum

“Pörssi aloitti istuntonsa Ritarihuoneelle lokakuun 1. päivänä 1862. Kokouspaikka siirtyi kuitenkin varsin pian Hotelli Kleinehin tiloihin Kauppatorin varteen. Pörssi oli auki tiistaisin ja lauantaisin kello 12.00-15.00. Helsingin Pörssiyhdistys kokoontui ahkeraan, ja julkaisipa se omaa lehteäkin. Lisäksi Pörssiyhdistys perusti kauppakoulun sekä toimi monin tavoin aktiivisena yhteiskunnallisena ja talouspoliittisena keskustelijana ja aloitteentekijänä.”
Pekka Kantanen, “Helsingin Pörssiyhdistys – Kahdeksan osaketta ja kolme obligaatiota”

Keräilystä on kirjoitettu vuosien saatossa monia mielenkiintoisia historiallisia ja filosofisluonteisia tutkimuksia, mutta sukulaissielun tunnistaa ehkä parhaiten tämän kyvystä rakentaa kokoelmalleen vangitseva ja mielikuvituksekas tarina ja historia. Hienoimmissa kokoelmissa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla keräilijän persoonallisuus, elämän aikana karttunut kokemus ja yksittäisten esineiden historiat. Suomalainen pitkän linjan talousvaikuttaja ja osakekeräilijä Pekka Kantanen on juuri sellainen keräilijä, jonka kertomukset ovat sopivaa luettavaa lähes kenelle tahansa suomalaisesta talouselämästä kiinnostuneelle. Osakekirjojen keräily kuulostaa jännittävältä ja opettavaiselta harrastukselta, vaikka en itse varmaan pystyisi keskittymään juuri tietynlaisen kokoelman muodostamiseen, vaan haalisin kaikenlaisia osakekirjoja nurkat ja hyllyt täyteen.

Kantanen on tehnyt äärimmäisen tärkeää suomalaista kulttuurityötä kokoamalla ja kirjoittamalla Helsingin Pörssin 100-vuotisjuhlan kunniaksi läpileikkauksen arvopaperimarkkinoidemme värikkäästä historiasta. Aikamatka pörssiin: Osakekirjat kertovat (2012) on aarreaitta kenelle tahansa, joka haluaa tutustua suomalaisen talouselämän (erityisesti suomalaisosakkeiden ja Pörssin) historiaan yksittäisten helppolukuisten tarinoiden kautta: kauniisti rakennettu aikamatka vei ainakin minut mukanaan talouselämämme vauhdikkaisiin tapahtumiin. Kirjan perusrakenne on mielestäni erittäin selkeä: kunkin aukeaman vasemmalla sivulla on kuva vanhasta arvopaperista ja oikealla sivulla on jokin tähän liittyvä tarina. Kantasen kirja kannattaa oikeastaan nautiskella yhdessä Franck Median tuottaman suomalaisten Menestyksen takana – ja Jättiläisten synty -historiadokumenttisarjojen kanssa. Lukukokemustaan kannattaa rikastuttaa entisestään esimerkiksi ottamalla Kantasen kirjan rinnalle Heikki Hautalan Suomen talouselämän rakenne ja kehitys (2003). Lisäksi kannattaa hyödyntää pörssitiedon suurmestarin (ja Kantasen kirjankin taustalla vaikuttaneen) Gunhard Kockin wanhan ajan Pörssitieto-verkkosivuja.

Kantasen kirja on kuin kaunis taideteos; pikkutarkat tarinat, hyvälaatuiset värikuvat ja “yhtiösukupuut” täydentävät mainiosti toinen toisiaan. Kirjasta jää kokonaisuudessaan “hyvä fiilis”, vaikka kirjan (kiikkerä?) sidonta minua ainakin hieman mietyttikin. Teoksen ensimmäinen osa sisältää runsaasti suomalaista pörssihistoriaa lähes kahdensadan vuoden ajalta, mutta kaikki muut osat ovatkin sitten suurimmaksi osaksi yrityshistoriaa eri tavoin kerrottuna. Suomalaisia kiinnostavat todennäköisesti eniten erityisesti Nokia Oyj:n monimuotoiset vaiheet, mutta myös vuonna 1900 perustetun Instrumentarium Osakeyhtiön, vuonna 1911 perustetun Farmaseuttis-Kemiallinen Tehdas Osakeyhtiö Medican ja vuonna 1917 perustetun Lääketehdas Orion Osakeyhtiön monimuotoisen (ja osittain kielipoliittisen) historian yhteenkietoutuminen muun muassa tunnetun suomalaisen sijoittalalegenda Jouko Braden kanssa on hauska yksityiskohta. Useimmat Kantasen tarinoista on persoonallisia, sillä useimmissa niistä yritysten tarinat kietoutuvat vahvasti yhteen tietynlaisten maailmantapahtumien ja mielenkiintoisten ihmisten elämäntarinoiden kanssa. Näissä selvän “omistajavetoisten” yritysten tapauksessa olisi ollut mukava lukea enemmän henkilöhistoriaa, mutta tämä on erittäin pieni puute.

Kantanen on myös nähnyt paljon vaivaa avatakseen erityisesti suomalaisen pankki- ja vakuutusalan toimijoiden historiaa, joka on varmasti myös hänelle työn kautta tuttu. Erityisen mielenkiintoisia ovat Nordean suomalaisen osan ja OP-Pohjolan monivaiheiset yrityshistoriat. Lisäksi vuonna 1988 perustettu Interbank Osakepankki saa ansaitsemansa huomion, sillä onhan se Kantasen sanoja lainatakseni myöhempi “Nallen Mandatum”. Kirjan neljäs osa on varsin osuvasti otsikoitu: “Pörssin puujalat”. Osa käsittelee sopivassa laajuudessa suomalaisten metsä- ja puutoimijoiden historiaa, ja nykyisen UPM-Kymmenen monimuotoiset vaiheet on katettu kätevällä sukupuulla, joka paljastaa myös nykyisen Metson syntyvaiheet. Viides osa sisältää Wärtsilän ruotsalaistaustaisen yrityshistorian ja sukuyhtiö Koneen monimuotoiset yrityskauppojen ja -jakautumisen täyttämät vaiheet. Monimuotoiset tarinat kuvastavat hyvin sitä, miten yritykset päätyvät toimialoilta toisille ja pyrkivät keskittymään lopulta eniten lisäarvoa tuottavaan core businessiin.

Kirjan kuudes osa sisältää puolestaan paljon mielenkiintoista tietoa suomalaisista kuluttajatuote- ja kauppatoimijoista. Erityisen mielenkiintoinen on nykyisen Stockmann-tavarataloketjun synty- ja kasvutarina Kauppatorin laidan Lampan kivitalosta eri puolille Helsinkiä ja lopulta Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun kulmaan. Myös tarina Kulosaaren Huvilaosakeyhtiöstä oli erittäin omaperäinen, sillä se omalla tavallaan osoittaa yksityismuotoisen julkisten palveluiden järjestämisen olevan mahdollista “kunta on yritys ja yritys on kunta” -periaatetta noudattaen. En tunne tuon tapauksen historiaa sen tarkemmin, mutta se on selvästi tarkemman tutustumisen arvoinen tapaus. Lassila & Tikanoja Oyj:n ja Suominen Oyj:n yhteisen taipaleen päättyminen vuonna 2001 oli myös hyvin mielenkiintoinen kertomus perheyhtiön muutoksesta. Myös useimmille tuntemattoman sukuyhtiö Rettigin historia on tutustumisen arvoinen, sillä sen tarinaan kytkeytyy myös tanskalaisen Carlsberg-panimokonsernin nykyisin omistaman Sinebrychoffin tarina.

Kantasen kirja on mainio osoitus onnistuneesta keräilyharrastuksen ja historiantutkimuksen yhteenkietoutumisesta. Kantanen on onnistunut kokoamaan yhteen valtavan määrän tärkeitä pienkertomuksia Suomen taloushistoriasta, jotka yhdessä piirtävät vaiherikkaan kuvan suomalaisten yritysten historiasta, arvopaperimarkkinoiden evoluutiosta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta. Kirja ei ole selvästi sijoitettavissa mihinkään yksittäiseen kategoriaan, sillä se sisältää hyvin monipuolisesti sekä tiukkoja tosiasioita että omia mielipiteitä. Kantasen mukaan arvopaperit avaavat oman erityisen maailmansa, sillä “[ne kertovat] tarinoita yhtiöistä, toimialoista, omistajista ja allekirjoittajista – ja tietenkin talouselämän kehityksestä sekä jälkimarkkinoiden kiihkeästä ytimestä, arvopaperipörssistä”. Kirja sopii sellaisenaan erinomaisesti esimerkiksi joululahjaksi pitkän linjan osakesäästäjälle tai nuoremmalle osakeharrastajalle.

Olen myös erittäin iloinen siitä, että Talentum, pääosin laki- ja talouskirjallisuuteen erikoistunut kustantaja, on ennakkoluulottomasti valinnut Kantasen mainion kirjan valikoimiinsa.

Toivottavasti minäkin erehdyn joskus hankkimaan vaikka ensimmäisen (ja viimeisen?) paperisen osakekirjani.

– – – – –

Lopuksi kaksi mielenkiintoista osakekirjaa, joista ensimmäisen huomasin sattumalta ja toisen pyysin Pekka Kantasta itse valitsemaan.

1. Tämä alla oleva vuonna 1863 emitoitu Yhdyspankin osakekirja on Kantasen mukaan ensimmäinen (ja viimeinen) kerta, kun osakekirjaan on selvästi painettu maininta “rajoitetusta edesvastauksesta”. “Talouselämä ei [1800-luvulla] olisi koskaan voinut kehittyä riittävästi eikä valtakunnallista liikepankkia perustaa ellei edesvastausta olisi voitu rajata yhtiöön tehdyn osakesijoituksen määrään. Tämä poikkeuspykälä ja sen kirjaaminen osakekirjaan mahdollistivat maassamme liikepankkilaitoksen syntymisen!”, Kantanen kertoo sähköpostissaan Yhdyspankin osakekirjan historiasta. Olisiko nykymuotoista talouselämää ja hyvinvointia edes olemassa, jos yhtiön osakkaat olisivat edelleen yhteisvastuussa yhtiön veloista ja vastuista? En usko.

Kuvateksti: “Yhdyspankin ensimmäisille osakkaille annettiin osakekirjat heidän äidinkielensä mukaan. Tämän osakkeen omistaja herra Tschernichin oli valinnut suomenkielisen osakekirjan. Allekirjoittajina pankkivaliokunnan (hallintoneuvosto) puheenjohtaja Johan Philip Palmén ja pankin ensimmäinen toimitusjohtaja Henrik Borgström nuorempi.” (Kantanen 2012, s. 68)

2. Parantumattomaksi romantikoksi ja osa-aikaesteetikoksi tunnustautunut Kantanen pitää puhuttelevimpana osakekirjana Aktiebolaget Uleå Osakeyhtiön osakekirjaa vuodelta 1912. Metsäaiheinen osakekirja on kieltämättä erittäin kaunis, mutta Kantasen mukaan tässä tapauksessa erityisen mielenkiintoista on osakekirjan vasempaan alareunaan hellävaroen painettu leima osakepääoman kaksinkertaistamisesta. “Leimalle ei ole siis haluttu tuhrata vaan kunnioittaa alkuperäistä painotyötä”, Kantanen kertoi minulle.

Kuvateksti: “Aktiebolaget Uleå laski osakkeita vain vuonna 1912. Alanurkassa näkyy vuoden 1921 nimellisarvon nostaminen rahastoannilla 2 000 markkaan. Leima on lyöty osakkeeseen pieteetillä, reunakuviota kunnioittaen.” (Kantanen 2012, s. 152)

Hyvää
+ Yleissivistävää luettavaa, jossa myös siirretään tietoa vanhemmalta sukupolvelta nuoremmille
+ Pirtää isoja ja pieniä linjoja läpi suomalaisten arvopaperimarkkinoiden historian
+ Sisältää riittävän määrän tietoa yritys-, toimiala- ja pörssihistoriasta
+ Kirjassa on selkeä rakenne ja asettelu
+ Kirja paljastaa yllättäviä suhteita monien eri yhtiöiden välillä
+ Tarinoita voi nautiskella yksittäin tai suuria määriä kerralla, mutta älä hotki liikaa kerralla!

Huonoa
– Ei kirjallisuusluetteloa sellaisella lukijalle, joka haluaisi tutustua asioihin laajemmin ja monipuolisemmin
Osakekirjojen keräilystä ei kerrota yleistasolla juuri mitään
– Ei yleis-, yritys tai nimihakemistoa
– Osa yritysten tarinoista sijoittuu useammalle kuin yhdelle sivulle, joten esimerkiksi monipolvisten yhtiöiden historia voi jäädä hieman tuntemattomaksi (tietoa ei koota mitenkään erityisen kätevästi yhteen)
– “Yrityssukupuita” olisi voinut olla huomattavasti enemmän

Arvosana: 9+/10

Muut arvostelut/näkemykset:

– Savon Sanomat: Pekka Kantanen – Aikamatka pörssiin – Osakekirjat kertovat

Osakekeräilijät ry
– Pörssitieto: Vanhat osakekirjat harrastuksena
– Plaza: Esittelyssä kolme kauneinta kohdetta

Lisäys (17.10.2012): Talouselämässä ilmestyi Antti Mikkosen kirjoittama lyhyehkö arvostelu Kantasen kirjasta, jossa ohimennen kiinnitetään huomiota Helsingin pörssin uhkaavaan ‘surkastumiseen’. En tätä tullut niinkään omassa arvostelussani alun alkaen miettineeksi, mutta tässä pari lyhyehköä kommenttia: (1) Suomessa on kiinnitetty kahtena viime vuonna erityistä huomiota Helsingin pörssin taantumiseen, joka ilmenee monella eri tavalla. Syy ei kuitenkaan ole vain siinä, että Suomessa listautuminen on taloudellisesti ja sääntelyteknisesti kallista ja vaikeaa, vaan myös siksi, että Suomessa yritysrahoitus on ollut pitkään pankkilähtöistä. Markkinalähtöiseen rahoitusmalliin siirtyminen ei ole mitenkään yksinkertaista ja siihen sisältyy omat selvät riskinsä; ja (2) suomalaisten kotitalouksien säästämistarpeet ovat monipuolistuneet, käytettyjen sijoitustuotteiden valikoima laajentunut  ja teknologinen kehitys on mahdollistanut paremman (kansainvälisen) allokaation (ks. erityisesti S. Knüpferin väitöskirja). Sijoitajan ei yksinkertaisesti ole kannattavaa rahoittaa vain ‘kotinurkkansa’ firmoja, vaan kiinnittää huomionsa salkkunsa kokonaisallokaatioon. Tämä tarkoittaa siis myös sitä, että kaikkea rahaa ei välttämättä edes kannata laittaa suoraan osakkeisiin ja korkoihin vaan tarjolla on riskitietoiselle sijoittajalle muun muassa kiinteistö-/asuntosijoittamistapääomaturvattuja sijoitustuotteita, erilaisia määräaikaistalletuksia ja vaihtoehtoisia sijoituskohteita (esim. p2p lending eli vertaislainaus, crowdfunding eli joukkorahoitus). Lisäksi tämänhetkinen ‘spekulatiivinen kasinokapitalismi’ saattaa ajaa fiksun suomalaisen rahan perinteisistä sijoituskohteista maailmalle ja ulkomainen fiksu raha liikkuu tätäkin nopeammin pois Suomen kaltaiselta pieneltä reunamarkkinalta.

Toivottavasti ainakin Kari Stadighin työryhmän Pääomamarkkinat ja kasvu -raportti ja Jorma Elorannan Investointeja Suomeen -raportti (taustamateriaalina mm. BCG, McKinsey ja suomalainen Fountain Park) jaksettaisiin vielä joku päivä kaivaa naflaliinista.

Tämäkin kirja saatavilla Bookplus-kirjakaupasta

Kirjoitus sisältää mainoslinkkejä.

 

/Thomas Brand

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit