Martin Paasi
Kauppalehden Alex af Heurlin on tänään julkaistussa sijoitusakatemia -artikkelissaan “Buffett vai Bogle – Oletko osakepoimija vai peesaaja?” ruotinut aktiivisten ja passiivisten sijoitusmuotojen etuja ja haittoja. Eli sitä, kannattaako sijoittaa rahastoon jossa salkunhoitaja valitsee rahaston sijoituskohteet, vai rahastoon, joka passiivisesti seuraa jonkun indeksin koostumusta.
Jutusta jäi uupumaan yksi tärkeä seikkaa, joka olisi hyvä muistaa sijoitustyylejä vertaillessa: minimoimalla kulut tiedät jo tänään, että sijoituksesi kuuluu (tuotoltaan) ylimpään viidennekseen kymmenienkien vuosien kuluttua. Mikäli olet valinnut kalliimman aktiivisen salkunhoidon jäät tilastojen valossa 80 prosentin todennäköisyydellä indeksituotolle.
Alla olevissa kuvaajissa pystykatkoviiva kuvaa markkinoiden toteutunutta keskimääräistä vuotuista tuottoa. Ensimmäisessä kuvaajassa on tutkittu, miten kaikki ne aktiiviset rahastot, jotka ovat sijoittaneet yhdysvaltojen osakemarkkinoille 25 vuoden ajan ovat pärjänneet markkinatuotolle. Esimerkiksi viidenkymmenenkolmen (53) rahaston tuotot alittivat markkinoiden keskimääräistä vuotuista tuottoa yhdestä kahteen prosenttia.
Toisessa kuvaajassa alla on vastaavasti tutkittu, miten kaikki Suomeen kymmenen vuoden aikana sijoittaneet rahastot ovat pärjänneet Helsingin pörssin keskimääräiselle vuotuiselle tuotolle. Myös tässä esimerkissä yli neljä viidesosaa rahastoista jäivät vertailuindeksin tuotolle. Koska tämä menee näin, voit tehdä seuraavan päätelmän: sijoittamalla katkoviivaan (kuluttomaan indeksirahastoon) pärjäisit a) varmuudella b) enemmistöä paremmin.
Tämän lisäksi aktiivisella otteella sijoittava ei tiedä miten sijoitukselle suhteellisesti käy. Sijoitus voi vuosien kuluttua olla tuotoltaan paras, huonoin, tai jotain siltä väliltä (jolloin se on jäänyt markkinatuotolle).
Et voi kuitenkaan etukäteen tietää miten siinä käy, koska et tiedä mitkä päätökset salkunhoitaja tekee. Tiedät varmuudella vain sen, että maksat aktiivisuudesta enemmän. Ja että on todennäköistä, että sijoituksesi tuotto jää indeksituotolle.
Buffetteja maailmasta ei montaa löydy. Lieneekö syynä miksi hän itsekin neuvoi säätiötään sijoittamaan vähäkuluiseen S&P 500 -indeksirahastoon?
Lue myös: “Maksamalla vähemmän, saat enemmän” ja “Passiivinen sijoittaminen – aktiivista järjenkäyttöä”
Lue myös miten varmuudella saat yleistä osakemarkkinaa “Parempaa tuottoa”
Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi, Twitteristä tunnuksella @MartinNordnet ja puhelimitse numerosta 050 5918292. Kuvan lähde: Adobe Stock.
Yksi asia häiritsee minua näissä “voittaa/häviää indeksi” -keskusteluissa. Ja se on aika oleellinen kysymys: mikä indeksi? Valitettavan usein keskusteluissa verrataan tässä kohtaa omenia ja appelsiineja. Tässäkin jutussa puhutaan erityyppisistä omenalajikkeista, kun esitetään vertailu suhteessa HEX Portfolioon, ja sitten suositellaan OMXH25-indeksin mukaista rahastoa. Ja rapakon takaa vastaava indeksipari.
Vaikka puhutaan passiivisesta sijoittamisesta, indeksin (markkinan, toimialan, yhtiökoon…) valinta on “aktiivi” toimenpide heti kun hypätään pois koko maailman indeksistä. Ja jos pilkkua viilataan, niitä maailmaindeksejäkin on useampi mistä valita, ja MSCI World ei edes kuulu tähän joukkoon.
(Pirullinen minäni meinasi kysyä Martinilta ehdotusta edullisesta HEX Portfolio -indeksituotteesta, mutta jätetään nyt väliin…)
Olet täysin oikeassa siinä, että indeksivalinta on aktiivinen valinta.
Joskus aktiivisesti hallinnoidut rahastot valitsevatkin vertailuindeksikseen sellaisen, missä suurten yhtiöiden paino korostuu ja sijoittavat rahaston varat sitten kuitenkin small tai micro-cappeihin…
Wilshire 5000 ja Hex Portfolioideksit sisältävät suurimman osan kyseisen markkinan osakkeista ja edustavat siten sijoitettavaa “universumia” kyseisellä markkinalla.
Lopputulos ei kuitenkaan merkittävästi muutu vaikka tuonne vertailuihin laittaisi S&P500 ja OMXH25 indeksit.
Aihe nimeltä kehittyneiden markkinoiden osakkeet, pystyykö tekemään aktiivisella otteella passiivista parempaa tuottoa, alkaa olla aika selvä. Vastaus on että pääsääntöisesti ei. Suomi, tehokas pienmarkkina, ja S&P 500 ovat varmasti havainnollisimmasta päästä esimerkkejä. Minua kiinnostaa toisenlainen rahastojen vertailu. Monet sijoittavat “maailma ETF”, “kehittyvät markkinat ETF”. Lisäksi on näitä muita käsitteitä kuten BRICS tai Frontier. Tai “itä-eurooppa”, jossa on 10 eri valuuttaa, eri talousaluetta ja erilaista kansantalouden rakennetta. Sitten on sektoreita, rajojen sisällä tai niiden ylitse. Ja ne Martinin vähemmälle huomiolle jättämät korkosijoitukset. Miten kun vaikka korkoindeksiin kuuluu “varman tappion” Sveitsin valtion 5 vuoden valtiolainan ostamista.. Miten kun valuuttaheilunta sotkee indeksin rakennetta… Lue lisää >>
Aktiivisuudelle on paikkansa. Olenhan sentään ollut aktiivisen varainhoitajan toimarina. East Capitalilla olikin kirkas käsitys siitä, että tehottomilla markkinoilla aktiivisuudesta on hyötyä. Merkittävääkin. Siksi East Capitalin salkunhoitajat ja analyytikot viettivät suurimman osan ajastaan – matkustellen.
Muitakin syitä aktiiviselle salkunhoidolle on, ei vähiten nuo mainitsemasi tapaukset. Korkopuolella tuo rajottunee kuitenkin yrkkäreihin. Tärkeää on ymmärtää, että aktiivinen ote ja korkeammat kulut johtavat lähtökohtaisesti huonompaan tulokseen. Mikäli aktiivinen salkunhoitaja muistuttaa sinua siitä, olet jo huomattavasti varmemmilla vesillä.