Zenostock
Itsenäisyyspäivän kunniaksi kirjoituksemme käsittelee Suomen valtion päättäväisiä raha- ja finanssipoliittisia päätöksiä vuoden 1945 lopussa, kun oli tullut aika purkaa sodanaikaisen ylivelkaantumisen ja setelirahoituksen jättämät jäljet.
(Katso myös artikkelin jälkeen esitetty 100+ vuoden käppyrä “Itsenäisen Suomen Setelirahoituksen historia – Suomen Pankin Tase / Suomen BKT)”
Sakset käteen
3 §”. . .setelin vasemmaksi puoliskoksi sanotaan sitä setelin puolikasta, joka katsottuna etupuolelta eli siltä puolen, jolla setelin allekirjoitukset ja sarjan numerot ovat, leikattaessa jää vasemmalle puolelle. Setelin toista puolta sanotaan sen oikeaksi puoliskoksi.”
Lause on suora lainaus ’Valtioneuvoston päätöksestä rahaolojen säännöstelemisestä’, joka annettiin 31. päivänä joulukuuta 1945, kolme päivää sen jälkeen, kun laki, johon se perustui, oli säädetty. Päätös koski silloisen setelistön arvoltaan kolmea suurinta 5000, 1000 ja 500 markan seteleitä. Ajankohtana, jolloin laki säädettiin, näiden seteleiden yhteenlaskettu arvo vastasi n. 90 % koko setelikannan arvosta. Jatkoa seuraa päätöksen seuraavassa pykälässä:
” S-päivän alusta ovat vain vaihtosetelien vasemmat puoliskot voimassa laillisina maksuvälineinä ja ne vastaavat alkuperäisten setelien puolta arvoa niin, että 5000 markan setelin vasen puolisko käy 2500 markan. . . arvoisesta maksuvälineestä”.
Monen lukijan vaistonvarainen ensimmäinen kysymys lienee, mitä tapahtui oikealle puoliskolle?:
”Sen, joka S-päivän alkaessa omisti vaihtosetelin, on saadakseen valtion tilille sijoitetuksi sen määrän, joka seteli 1 §:n mukaan on menettänyt arvostaan laillisena maksuvälineenä, luovutettava setelin oikea puolisko valtiolle. Vaihtosetelin omistajalle annetaan tällöin kuitti, jonka määrä katsotaan hänen saatavakseen valtiolta.”.
Setelin toinen puoli (vasen) pysyi siis käteisenä maksuvälineenä, jonka arvo puolittui, ja toinen puoli (oikea) pakkolainattiin valtiolle. Siitä tuli valtion obligaatio. Valtionobligaation juoksuajaksi säädettiin 4 vuotta ja sen kuponkikoroksi tuli 2 %. Paperilla mukiinmenevä järjestely, mutta tietysti hyvin altis inflaatiolle.
Rahat, jotka ylivelkaantunut valtio tällä tavalla pakkolainasi kansalaisilta, käytettiin valtion Suomen Pankilta aikaisempina vuosina nostettujen lainojen lyhentämiseen. Tästä saimme aasinsillan nykypäivään. Ensin meidän täytyy kuitenkin mennä edemmäksi historiaan, jotta löytäisimme selityksen kertomuksen käsittämättömältä tuntuvalle alulle.
Keskuspankkirahoitus oli tuolloin viimeinen ulospääsy
Suomen valtion menot suorastaan räjähtivät käsiin sodan syttymisen jälkeen vuonna 1939.
Kasvavaa budjettialijäämää yritettiin paikata mm. laskemalla liikkeelle ns. sotaobligaatioita. Näiden menekki osoittautui kuitenkin huonoksi kansan keskuudessa, ja näin liikepankit joutuivat merkitsemään suurimman osan anneista. Tämä jatkui koko sodan ajan, ja vuonna 1944 kokonaiset 55 % liikepankkien antolainauksesta koostui valtion obligaatioista. Tämä ei kuitenkaan alkuunkaan riittänyt valtion rahoitustarpeen kattamiseksi ja valtio joutui pian vuonna 1940 kääntymään Suomen Pankin puoleen.Lakia muutettiin niin, että valtion velkasitoumukset tehtiin vakuuskelpoisiksi keskuspankissa. Näin setelirahoitus oli saatettu käyntiin tässä vaikeassa pakkoraossa. Tulevina vuosina valtio velkaantuikin raskaasti Suomen Pankille.
Kuva 1 Suomen valtion tulot ja menot 1939-1945 (Lähde: Erkki Pihkala, et.al (1983): Suomen taloushistoria 1)
Vain yksi luotettava tulonlähde
Kuva 1 yllä paljastaa mykistävän kehityksen erityisesti vuoden 1940 aikana. Voi vain kuvitella millaisen paineen alla tuonaikainen raskaasti koeteltu valtionhallinto työskenteli. Silloiset monessa liemessä kovaksi keitetyt päättäjät tuskin olisivat menettäneet yöuniaan nykyisen tilanteen takia. Valtion tulot kutistuivat olemattomiin samanaikaisesti kun sodankäynnistä aiheutuvat menot karkasivat käsistä. Ennen sotaa tullimaksut vastasivat yli puolta valtion tulonmuodostuksesta. Tämä tulonlähde oli nyt käytännössä poissa ja jotain uutta tarvittiin tilalle. Tulevina vuosina säädettiinkin lukuisia lakeja uusista valmiste- ja muista veroista. Vanhoja veroja myös korotettiin. Valtio alkoi myös ensimmäistä kertaa kerätä välillisiä veroja ja näin liikevaihtovero sai alkunsa. Tästä tulikin tunnetusti pysyvä ilmiö, ja käy nykyään nimellä arvonlisävero. Ennakkoveronkanto alkoi myös maassa näihin aikoihin.
Vain yksi verotulojen lähde kesti vaikeat vuodet ja tämä oli Oy Alkoholiliike Ab. Valtio hyötyi, kansantaloustieteen termein, maassamme aina vallinneesta olemattomalta tuntuvasta vahvojen juomien kysynnän hintajoustosta. Valtion talous vahvistuikin uusien ja korotettujen verojen ja maksujen ansiosta, mutta budjettialijäämä pysyi suurena.
Kuva 2 Suomen valtionvelan kehitys sotavuosina
(Lähde: Erkki Pihkala, et.al (1983): Suomen taloushistoria 1)
Rauha
Kun rauha lopulta tuli, valtiosta oli tullut raskaasti velkaantunut. Kun valtionvelka ennen sodan syttymistä vuona 1938 vastasi puolen vuoden valtion verotuloja, oli se kasvanut sodan loppuun mennessä kolmen vuoden valtion tulokertymän kokoiseksi. Kaiken lisäksi oli tullut valtava sotakorvaus maksettavaksi, ja rahoitettavana oli myös kotinsa sodan jalkoihin menettäneen siirtoväen jälleenasuttaminen.
Että jotain nyt piti keksiä, on ehdottomasti juuri sitä, mitä englantilainen tarkoittaa termillä ‘understatement’.
Kovat otteet
Alussa käsitelty setelileikkaus on se toimenpide, joka sen ajan raha- ja finanssipäätöksistä vahvimmin on jäänyt elämään kansanmuistissa. Setelileikkaustoimenpiteen esikuvana oli muuten käytetty Kreikkaa, joka vuonna 1922 joutui vastaavalla tavalla pakkolainaamaan rahaa kansalaisiltaan välttääkseen valtiollisen vararikon. Myös Unkarissa setelit oli leikattu vuonna 1920. Monet suomalaiset kokivat toimenpiteen traumaattisena. Säästöjensä kirjaimellinen oman käden leikkaaminen on tietysti toimenpiteenä tarpeeksi voimakas jättääkseen vahvan muistijäljen.
Toimenpiteen miellettiin lisäksi osittain osuneen vinoon sen takia, että talletukset oli jätetty leikkauspakon ulkopuolelle. Näin muodostui käsitys, että yhteiskunnan ’valistuneet’ kerrostumat olivat tulleet suosituiksi. Lain valmistelutyössä oli myös, ei ehkä yllättäen, esiintynyt vuotoja. Pian kuitenkin selvisi, että kaikkien oli kyllä tarkoitus kantaa kortensa kekoon.
Osakkeet
Vallitsevassa tilanteessa ja rahan tarpeessa, yksityistä osakeomistusta ei tietysti voitu jättää kansallisen talkootyön ulkopuolelle. Yllämainitun valtioneuvoston päätöksessä olikin kappale koskien ns. osakeleimausta. Saadakseen selville ketkä omistavat osakkeita, jotta (korotetun) leimaveron periminen tehostuisi, kaikkien osakkeita omistavien tuli ilmoittaa omistuksistaan valtiolle. Uhkana oli omistuksen kokonainen menettäminen valtiolle. Sanovat, että joitakin uusia osakeomistuksia oli tuolloin ilmennyt. Vielä mielenkiintoisempaa oli kuitenkin seuraukset osakeyhtiöille ja osakkeenomistajille kahdesta muusta laista, Laki toisesta omaisuudenluovutusverosta, 394/1945, ja Laki osakeyhtiöiden toisen omaisuudenluovutusveron suorittamisesta niiden omilla osakkeilla, 395/1945.
Pääperiaate oli yksinkertainen. Suomalaisen osakeyhtiön tuli viiden vuoden ajan maksaa netto-omaisuuteen (substanssiarvoon) perustuvasta verotusarvosta ns. omaisuudenluovutusveroa valtiolle.
Verotaulukko oli progressiivinen ja viiden vuoden yhteenlaskettu verosumma oli n. 20 % suurilla yhtiöillä. Yhtiöt, joiden netto-omaisuus ylitti 10 miljoonaa silloista markkaa, saivat maksaa koko veronsa suuntaamalla valtiolle ilmaisosakeannin, joka vastasi 20 %:n osuutta koko yhtiön omaisuudesta. Monet valitsivat tämän maksutavan.
Osakkeet tuli siirtää ”Korvausosakkeiden hallintoyhteisölle” (kuva 3). Tämä yhteisö sai sekä pörssipiireissä, että kansan keskuudessa pian nimen ”Holding”. ’Holding’ ei ollut osakeyhtiö, yhdistys eikä osuuskunta vaan sen yhteisömuoto oli ainutkertainen ja kätilöity vain sodanjälkeisiin rahoitustarpeisiin. Holdingin osakeomitus muodostui vaikuttavaksi ja siitä tuli satojen suomalaisten silloisten suuryritysten suuromistaja. Kymmenen vuoden kuluttua yhtiöillä oli mahdollisuus, siltä osin kun Holding vielä omisti niiden osakkeitaan, lunastaa osakkeensa takaisin käypään hintaan. Holdingin varsinainen tarkoitus oli jakaa omaisuutensa edelleen Karjalan siirtoväelle ja muille sodassa omaisuutta menettäneille, korvaukseen oikeutetuille suomalaisille. Suunnitelma oli jakaa rahat näille osuudenomistajille sitä mukaan, kun Holding myi omaisuutta. Alkuperäinen tarkoitus oli jakaa yksi kymmenesosa vuodessa. Osoittautui kuitenkin, että hädänalaiset ihmiset tarvitsivat rahat merkittävästi nopeammin. Siksi Holding päätti hakea ja saikin noteerauksen Helsingin Arvopaperipörssissä. Näin korvaukseen oikeutetuista suomalaisista tuli ’osakkeenomistajia’ ja he pystyivät myymään osuutensa Korvausosakkeiden Hallintoyhteisöstä pörssissä.
’Holdingista’ tulikin sen ajan pörssi-Nokia, joka dominoi täysin silloista pörssivaihtoa monen vuoden ajan.
Kuinka sitten kävi ?
– Vuonna 1949 valtio maksoi takaisin leikattujen seteleiden oikeat puoliskot. Näiden ostovoima oli kuitenkin laukkaavan inflaation johdosta pahoin turmeltunut
– Valtio maksoi viimeiset velkansa Suomen Pankille vuonna 1951.
– Vuonna 1951 valtionvelan koko suhteessa valtion tuloihin oli palautunut vuoden 1938 tasolle (puolen vuoden tulot).
– Vuonna 1951 valtion budjetti oli taas ylijäämäinen, ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1938.
– Korvausosakkeiden Hallintoyhteisö purettiin vuonna 1955.
Lopuksi
Tässä katsauksessa kuvatut tapahtumat sodan aikana ja sen jälkeen, sekä ne toimenpiteet joihin ryhdyttiin, herättävät monia ajatuksia. Yksi on ainakin se, että myös muualla kuin rintamalla näyttää tuolloin esiintyneen kekseliäisyyttä, toimintakykyä ja päättäväisyyttä. Toinen on se, että hyvin vaikeista tilanteista voi selviytyä.
Kuva 3 Kymmenen tuhannen markan arvoinen osuus ”Korvausosakkeiden hallintoyhteisössä”
Lähdeluettelo
Erkki Pihkala, et al (1983) : Suomen taloushistoria 2 ja Suomen taloushistoria 3, historiallinen tilasto
Antti Kuusterä (1995): Aate ja Raha, Säästöpankit suomalaisessa yhteiskunnassa 1822-1994
Tuukka Talvio (1993): Suomen rahat
Valtiopäivät 1945, Asiakirjat, kolmas osa
Valtioneuvoston päätös rahaolojen säännöstelemisestä (31.12.1945)
Göran Stjernschantz (1987): Pörssin vuoristoradalla,
Helsingin arvopaperipörssi 1912-1987
Laki toisesta omaisuudenluovutusverosta, 394/1945
Laki osakeyhtiöiden toisen omaisuudenluovutusveron suorittamisesta niiden omilla osakkeilla, 395/1945).
==================================================================
VERTAILUKUVA
Kuva alla piirtää Suomen Pankin taseen loppusumman suhteessa bruttokansantuotteeseen maan itsenäisyyden ajalta, ja mahdollistaa näin itsenäisyyden ajan kahden setelrahoitusjakson vertailun: sodanaikaisen ja nykyisen.
Käppyrälaskennan lähteitä:
– suomenpankki.fi
– tilastokeskus
– Ikonen, Vappu: Working Paper, Suomen Pankin tase vuosina 1868-1992:Kuukausisarjat
Bank of Finland Discussion Papers, No. 19/1998
Tutustu Zenostockin koko sisältöön | Bekanta dig med Zenostocks hela innehåll
Pelaa osakebiljardia | Spela aktiebiljard
Zenostock on verkossa toimiva osakkeiden ja osakesalkkujen etsintä- ja tutkimuspalvelu, joka tuottaa ideoita ja arvokasta tietoa itsetoimiselle osakesijoittajalle. Palvelu toimii kokeneiden salkunhoitajien työkaluna ja on sittemin avattu kaikille pörssinoteeratuista osakkeista kiinnostuneille sijoittajille. Palvelun tavoitteena on tunnistaa alhaisesti hinnoitellut osakkeet.
Tämä blogi sisältää Zenostock-palvelussa julkaistavia artikkeleita.
Zenostock är en nättjänst ämnad för att söka efter och forska i aktier och aktieportföljer. Tjänsten producerar idéer och värdefull information för den självständige aktieplaceraren. Zenostock fungerar som arbetsredskap för erfarna professionella portföljförvaltare och har sedermera gjorts tillgänglig för den aktieintresserade allmänheten. Zenostocks huvudsakliga syfte är att hitta underprisatta aktier.
Denna blog innehåller artiklar publicerade i Zenostock-tjänsten.
Tämän artikkelin sisältö ei ole sijoitustutkimusta, rahoitusanalyysiä eikä sijoitusneuvontaa, eikä artikkelin sisältöä saa tulkita minkäänlaisena suosituksena ostaa tai myydä mitään osaketta tai sijoituskohdetta. Mitään takeita tämän artikkelin sisällön oikeellisuudesta ei voida antaa. Jos tämän artikkelin lukija haluaa muodostaa jostain osakkeesta tai sijoituskohteesta mielipiteen mahdollista sijoituspäätöstä varten, vastaa hän tästä vain ja ainoastaan itse. Tässä tapauksessa suosittelemme, että lukija joko itse tai mahdollisen sijoitusneuvojansa kanssa hankkivat lisätietoa asiasta.
Zenito Oy julkaisee artikkeleita aiheista, jotka Zenito Oy syystä tai toisesta pitää mielenkiintoisina. Tämä ei tarkoita sitä, että asia objektiivisesti tarkasteltuna olisi mielenkiintoista tai relevanttia.
Innehållet i denna artikel är inte investerings- eller finansanalys och inte heller investeringsrådgivning. Artikelns innehåll får inte heller ses som någon form av rekommendation att köpa eller sälja någon aktie eller annat placeringsobjekt. Inga garantier angående innehållets riktighet i denna artikel kan ges. Ifall läsaren av denna artikel vill forma en åsikt beträffande någon aktie eller något placeringsobjekt för ett eventuellt placeringsbeslut, ansvarar läsaren och enbart läsaren själv för detta. I detta fall rekommenderar vi att läsaren antingen själv eller tillsammans med sin eventuella investeringsrådgivare införskaffar tilläggsinformation angående saken.
Zenito Oy publicerar artiklar om ämnen, som Zenito Oy av en eller annan orsak anser vara intressanta. Detta betyder inte att ämnet, objektivt sett, skulle vara intressant eller relevant.
Tällä sivulla ja linkeistä avautuvan materiaalin on tuottanut ja toimittanut Zenostock. Nordnet Bank AB (Nordnet) ei ole osallistunut materiaalin laatimiseen eikä ole tarkistanut sen sisältöä tai tehnyt sisältöön muutoksia. Näin ollen Zenostock vastaa materiaalista ja siitä, että materiaali noudattaa sovellettavia lakeja ja säädöksiä, ei Nordnet.
Materiaali ei ole yksilöllistä sijoitusneuvontaa. On tärkeää, että sijoittajana teet sijoituspäätöksen harkitusti, esimerkiksi perustat sijoituspäätöksen omaan arvioosi eri lähteistä saaduista tiedoista. Nordnet ei vastaa mistään välittömästä tai välillisestä vahingosta tai menetyksestä, jotka johtuvat tämän sivun tietojen käytöstä. Aineistoa ei saa kopioida ilman Nordnetin nimenomaista suostumusta.
On mahdollista, että Nordnetillä voi olla omistuksia arvopapereissa, joita esitellään tässä materiaalissa. Tällaiset mahdolliset omistukset on hankittu ainoastaan hallinnollisista syistä, eli niillä ei tavoitella voittoa.
Nordnetin toimintaa valvoo Ruotsin valvontaviranomainen, Finansinspektionen. Lisäksi Nordnetin Suomen sivuliikkeen toimintaa valvoo menettelytapojen osalta Suomen Finanssivalvonta.
Sijoittamiseen osake- ja pääomamarkkinoilla liittyy aina riskejä. Historiallinen tuotto ja kehitys ei ole tae tulevasta tuotosta. Sijoitusten arvo ja tuotto voi nousta tai laskea, ja sijoittaja voi menettää sijoittamansa pääoman kokonaan.
