Italia, IMF ja Suomi

Viikonlopun markkinahuhut tietävät kertoa, että IMF olisi ottamassa entistä suurempaa roolia Euroopan velkakriisin hoidossa. Suomen osuus näissä talkoissa ei kuitenkaan tule yllätyksenä, sillä kirjoitin aiheesta viimeksi lokakuussa. Viittasin tuolloin juurikin Italian pelastamiseen, mikä oli  mielestäni ilmeistä jo kirjoitushetkellä.

Uutistoimisto Bloombergin lähteiden mukaan IMF olisi lainoittamassa Italiaa seuraavien 1,5 vuoden aikana nykyisiä markkinaehtoisia korkotasoja selvästi alhaisemmin kustannuksin.

Tämä tarkoittaisi toteutuessaan ja käytännössä sitä, että Italian valtiontalouden konkurssiuhka poistuisi lyhyeltä aikaväliltä. Tämän seurannaisvaikutukset näkyvät markkinoilla – ainakin hetkellisenä – riskipreemioiden laskuna, mikä koettiin jo Tel Avivin pörssin ensireaktiosta hetki sitten (indeksitasolla +4% kymmenessä minuutissa).

Mielestäni uutinen on hyvä, sillä se antaa Italian uudelle johdolle tarvittavan aikaikkunan toteuttaa kaivattuja mutta kipeitä rakenteellisia uudistuksia. Sen sijaan suomalaisena en voi riemuita, sillä ehdimme menneellä viikolla kaksinkertaistaa oman maksu- ja takausvelvollisuutemme kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF), jonka kautta seuraava pelastusoperaatio kustannetaan.

Ehkä tämän(kin) tarinan opetus on siinä, että vaikka pelastus olisi kääritty millaiseen pakettiin tahansa, ovat maksajat harvassa Berliinin eteläpuolella. Kiinakaan ei ole niin huono sijoittaja, että lähtisi kilpailemaan Suomen kanssa kymmenien miljoonien voitoista. Ja USA on liemessä omankin velkakattonsa kanssa jo lähikuukausina. Kokonaisuutta arvioiden kiinnostus eurooppalaisten lainoittamiseen on oman pihapiirimme ulkopuolella hyvin laimeaa, vaikka onhan lainoihin tarjolla vakuudet (esimerkiksi Urpilaisen neuvottelemat).

Mikäli IMF:n tukiuutinen saa alkuviikosta virallisen vahvistuksen, tarkoittaa se markkinoille hetkellistä herkkua, joka on paketoitu päällisin puolin äänestäjäystävälliseen kääreeseen. Pääsäännön mukaan markkinoiden riskitasojen lasku kasvattaa sekä suomalaisten että muiden korkean luottoluokituksen maiden kansalaisten riskipositioita, sillä mikään tukipaketti ei tule pysäyttämään tätä kriisiä, jos takaavien (ja viime kädessä maksavien) osapuolten allekirjoituksista ei löydy oikeaa rahaa ja maksukykyä.

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

rebekka27 Marraskuu, 2011Kirjoitat täyttä asiaa. Suomi näyttää olevan mukana aina kun kerätään maksajia, olipa tukimuoto millainen hyvänsä!

Jukka Oksaharju27 Marraskuu, 2011rebekka: Kiitos kommentistasi. Tukipakettien ja vastuiden luonteen saa melko pitkälle selville markkinareaktioista. Jos kurssit nousevat (eli riskipreemiot laskevat), on mielestäni täysin selvää, että todellisia riskejä on siirtynyt markkinaosapuolilta mm. Suomelle. Myös huolimatta siitä, miten asia illan tv-uutisissa esitetään.

Jarno Lönnqvist27 Marraskuu, 2011Ei tämä ole niin yksinkertainen asia, että etsitään vain maksajaa. Italialla on pitkään ollut jo noin 100%/BKT julkista velkaa. Pohdin asiaa ja ratkaisua hieman omassa kirjoituksessani Piksussa (http://www.piksu.net/artikkeli/euro-kriisi). Kyse ei viime kädessä ole edes siitä pystyykö maat maksamaan velkansa, vaan saavatko he lyhyellä aikavälillä rahoitusta ollenkaan. Tämä koskee myös Suomea.

Jukka Oksaharju27 Marraskuu, 2011Jarno Lönnqvist: Kiitos viestistäsi. Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi siitä, että tarve tukipaketeille on syntynyt lyhyen aikavälin lainahanojen kuivumisesta mm. räjähdysmäisesti levinneen luottamuspulan vuoksi. Mainitsin tässä kirjoituksessa, että käsillä olevan paketin “uutinen on hyvä, sillä se antaa Italian uudelle johdolle tarvittavan aikaikkunan toteuttaa kaivattuja mutta kipeitä rakenteellisia uudistuksia”. Tästä päästäänkin kommenttisi viimeiseen virkkeeseen: jos uudistukset onnistuvat ja Italia on jonain päivänä velkakustannustensa jälkeen selvästi ylijäämäinen kansantalous, niin se pystyy lyhentämään velkojaan ja saamaan jälleenrahoitusta suoraan markkinoilta järkevillä korkotasoilla. Mutta mikään paketti ei palauta markkinoiden luottamusta tai anna Italialle riittävästi aikaa tehdä näitä pakollisia uudistuksia, jos ei ole aivan satavarmaa, että AAA-kelpoisten maksajien varat ovat takaamassa tilanteen, jossa Italian julkisen talouden rakennemuutos epäonnistuisi. Markkinat eivät halua itselleen sitä riskiä.

jasso27 Marraskuu, 2011Kiitoksia Jukka, Ihmeen vähässä ovat asiantuntevat tekstit nykytilanteesta.

Kriisimaiden haluttomuus pitkän aikavälin ratkaisujen etsimisessä saa kieltämättä pudistamaan päätä. Toisaalta miksipä tehdä rakenteellisia uudistuksia, kun tällä tavoin saadaan tulonsiirtoa taloutensa paremmin hoitaneilta valtioilta. Suomenkin talouden vakautta yliarvioidaan roimasti poliitikkojen toimesta, en ihmettele vaikka AAA luokitus tippuisi nopeammin kuin voisi kuvitella. Itseasiassa tilanne kertoo aika paljon siitä, kuinka poliitikot eivät ole valtion talouden hoidossa käsittäneet velan perimmäistä ideaa, joka kaikessa yksinkertaisuudessa on sitä, että maksetaan (korko) siitä, että päästään käyttämään huomisen rahoja tänään. Ja siitähän soppa syntyy kun maksetaan siitä, että päästään maksamaan velat velalla. Jos koko soppa saadaan joskus selvitettyä, voidaan ainoastaan toivoa, ettei historia toista itseään velankäytössä.

Seuraavat kymmenen vuotta tulevat olemaan pitkiä kun pyritään vain tekemään lyhyen aikavälin ratkaisuja ja ainoa vastaus on toistaiseksi ollut velan korjaaminen velalla. Toisaalta ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin; nykytilanne mahdollistaa mahtavia ostotilaisuuksia markkinoilla.

Saapa nähdä. Koko tilanteen syy-seuraus suhteiden ajatteleminen luo pääkopassa lähinnä vihan ja myötähäpeän tunteita.

Jukka Oksaharju28 Marraskuu, 2011jasso: Kiitos kommentistasi. Olen kanssasi monesta asiasta täsmälleen samaa mieltä.

SH28 Marraskuu, 2011Ministeri Tanskanen kirjoittelee aihepiiristä hivenen kokonaisvaltaisemmasta näkökulmasta:

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/kiina-tyonsi-vanhat-teollisuusmaat-kuilun-partaalle

Tällainen kokonaisvaltaisempi lähestymistapa on valtavirtamedian ja valtavirta-asiantuntijoiden näkökulman rinnalle enemmän kuin tervetullut. Meillähän toitotetaan koko ajan, kuinka Etelä tuhlaa ja Pohjoinen elättää Etelää. Ehkä näinkin, mutta toisen ylijäämä on toisen alijäämä. Tästä näkökulmasta alijäämäisen yksipuolinen syyttely tasapaino-ongelmasta alkaa jäsentyä populismiksi.

Trademark28 Marraskuu, 2011SH,

Hyvä kirjoitus ministeri Tanskaselta. Mutta eikö voi myös kysyä, kumpi on järkevämpää politiikkaa, kuluttaa omat tienestinsä ja ottaa vielä lainaa maasta K siihen, että ostaa tarpeetonta muovikrääsää, jonka maa K on tuottanut, vai se että lainaa maalle U ja käyttää loput ylijäämänsä vähitellen siihen, että ostaa maan U ja maanosan E tuotantokoneistoja, firmoja yms. ja kasvattaa jatkuvasti omistustaan niistä? Eivät kiinalaiset tyhmiä ole. Ja tällaiset kriisithän luovat mitä parhaimpia ostomahdollisuuksia niille, kenellä vielä on pelivaraa…

Jukka Oksaharju
Jukka Oksaharju
Osakestrategi, Nordnet Suomi

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit