Itä nousee, länsi laskee?

Esko K. Juntunen tarttuu FINVA:n kustantamassa teoksessaan Itä nousee, länsi laskee: Kehitystrendit ja strategiat 2020-luvulle isolla pensselillä maailmantalouden muutokseen. Kirjan näkökulma nojaa vahvasti Juntusen hahmottelemaan elinkaariteoriaan, jossa luodaan “skenaarioita kättäen vaihtoehtoehtoiset tulevaisuusmallit, joiden onnistumisesta on selkeää näyttöä” (s. 14). Jutunen tulkitsee yhteiskuntien nousua ja laskua Nikolai Kondratieffin, P. R. Sarkarin ja Ravi Batran tavoin elinkaaripohjaisesti, jossa korostuu kokonaisvaltaisuus ja usko tietynlaisiin historiallisiin säännönmukaisuuksiin (luku 5 Elinkaaret kansakunnan kehitysvaiheiden taustalla ja tulevaisuuden ennustajina). Juntusen mukaan “[t]alous — on haluttu erillisiksi alan osaajien kapeiksi lohkoikseen, joissa mennään asioissa syvälle, mutta ei välttämättä ymmärretä, mitä ympäristössä tapahtuu”. Tässä mielessä Juntusen moniulotteinen näkökulma on tervetullut lisä tulevaisuuden vaihtoehtojen hahmotteluun.

Kuvalähde: https://www.finva.fi/tuotteet/ita-nousee-lansi-laskee-kehitystrendit-ja-strategiat-2020-luvulle/

Juntusen mukaan elämme tällä hetkellä murrosvaihetta, jonka myötä Kiinasta ja Intiasta tulee merkittäviä kansainvälisiä vallankäyttäjiä. Juntusen mukaan on olemassa selkeitä merkkejä siitä, että kasvuhakuiset yritykset siirtyvät enenevissä määrin Aasiaan suurempien markkinoiden toivossa. Sama näkyy Juntusen mukaan myös siinä, miten Yhdysvallat on entistä enemmän kiinnostunut Aasiasta Euroopan sijaan. Kiinan ja Intian talouskehitys on Juntusen mukaan Yhdysvaltojen kiinnostuksen kohteena, sillä Yhdysvallat pyrkii Juntusen mukaan ylläpitämään kaikesta huolimatta valtapoliittista tasapainoa Pekingin valtaapitävien kanssa. Myös Kiinan valtapoliittiset intressit Afrikassa ja Venäjän valtapolitiikka tulevat Juntusen mainitsemiksi.

Kirjassaan Juntunen esittää meidän tällä hetkellä elävän Kondratieffin pitkien aaltojen viidennen aallon loppuvaihetta, jonka myötä talouden painopiste on hänen mukaansa siirtymässä enenevissä määrin Aasiaan länsimaiden menettäessä merkitystään. Jantusen mukaan ollaan siirtymässä “soturivallan kauteen”, jossa teollistuminen on nopeaa, Aasian maiden merktiys kasvaa erityisesti niiden omien markkinoiden kasvaessa ja Aasian maat saattavat muuttua jopa aggressiivisiksi. Suurimpina megatrendeinä Juntunen mainitsee muun muassa ympäristö-, talous- ja teknologiatrendit, jotka ovat omalta osaltaan vaikuttamassa vaikutusvallan siirtymiseen. Juntunen vetää kirjansa laajan kaaren yhteen pohtiessaan lähitulevaisuuden strategioita.

Juntunen käsittelee teoksessaan niin väestönkasvua, geopolitiikkaa kuin myös energiapolitiikkaa ja -vaihtoehtoja. Näistä mieelnkintoisimpia ovat ehdottomasti valtapolitiikkaa ja väestönkehitystä käsittelevät luvut. Thaimaan tapaustutkimus jää kokonaisuudesta jotenkin irralliseksi. En esimerkiksi tiedä, mitä tekemistä Thaimaan liiketoimintaympäristön suosituksilla ja liiketoimintamahdollisuuksilla on teoksen varsinaisen aiheen kanssa. Sama koskee myös esimerkiksi suomalaisen puoluekentän analyysiä. Teoksesta olisi voinut hyvin pudottaa neljäsosan pois ja kirjoittaa kaksi teosta, joista toinen olisi käsitellyt nimenomaan valtapoliittista hajaannusta ja siirtymää ja toisessa oltaisiin voitu puolestaan keskittyä Suomeen ja Suomen (yhteiskuntapoliittiseen) analyysiin.

Juntusen teos on ajankohtainen ja mielenkiintoinen, mutta kirjasta puuttuu punainen lanka. Monissa kohden esitetään väite, mutta jossain määrin perustelut ontuvat ja/tai ne puuttuvat. Ihmettelen esimerkiksi sitä, miksi Juntunen pitää uskonnollisuutta “uutena” kriisinaiheuttajana? Myöskään Juntusen omaksumat erilaiset teoreettiset viitekehykset eivät nivoudu selkeästi yhteen, vaan yhtä ilmiötä selitetään yhdellä “mallilla” ja toista toisella. Yhden selkeän näkökulman puute häiritsee minua, mutta toisaalta on hyvä muistaa, ettei Juntunen väitä missään vaiheessa tarjoavansa asioihin vain yhtä “oikeaa” selitystä. Hän pikemminkin pyörittää erilaisia ajatuksia ja hahmotelmia rinta rinnan.

Kirjaa lukiessa tulee väistämättä tunne, että sen olisi voinut oikolukea vielä muutaman kerran ja yksinkertaisesti vähentää toistoa. Teoksesta puuttuu myös tuikitarpeellinen hakemisto, joten mielenkiintoiset havainnot kannattaa alleviivata. Teokseen olisi voinut myös selkeästi koota jonkinlaisen suosituksen lisälukemistosta perusteluineen sen sijaan, että kaikki kirjallisuus on niputettu yhteen.

Osa kirjan luvuista on myös luettavissa itsenäisesti, joten koko teosta ei tarvitse kuluttaa kerralla.

Arvosana: 6/10

Otsikkokuva: IceNineJon via Foter.com / CC BY-NC-ND

NORDNET BLOGIN LUKIJOILLE ERIKOISETUNA

Elisa Kirja -palvelusta Pankkitoiminnan käsikirja ja Itä nousee, länsi laskee: Kehitystrendit ja strategiat 2020-luvulle alennuskoodilla NORDNETETU (-20 % normaalihinnasta) aina 29.2.2016 asti. Koodi syötetään oston vahvistuksen yhteydessä.

 

/Thomas Brand

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
1 Kommentti
vanhin
uusin tykätyin
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit
Nimetön
Nimetön
11.02.2016 20:58

Hyvä, että näitä kirja-arvosteluja näkee täälläkin pitkästä aikaan. Toivotaan lisää näitä.