Inflaation uhka

Miten rotan lailla rahan arvoa syövä inflaatio eli rahanarvon heikentyminen vaikuttaa sijoituksiin ja tulevaisuuteemme?

Rahaa painetaan kolmivuorotyössä keskuspankkien toimesta, mutta mikään ei tunnu riittävän. Inflaatiorima on ortodoksiuskon tarkkuudella  asetettu kahteen prosenttiin, vaikkei se todellisuutta olekaan vastannut aikoihin. Mistä oikein on kysymys?

Taloushistorian tutkinta paljastaa syviä juopia EKP:n inflaatioajattelussa. IMF:ltä ja Maailmanpankilta omaksuttu inflaatioajattelu on niin keskeinen avain tulevaisuuden ratkaisuihin, ettei EKP siitä taistelutta luovu. Vaikka IMF:n ajattelussa matalan inflaation vaatimus aina etusijalla lainapaketeissa, on inflaatiokysymys akateemisesti hyvinkin kiistelty teema. Inflaatiotavoitteet ovat aina poliittisia valintoja, joissa liikkuvia tekijöinä ovat muun muassa hintavakaus, työllisyys ja omaisuusarvojen säilytys. EKP, IMF:n ja Maailmanpankin yhtenäisissä kulisseissa kuitenkin kiehuu. Akateemisessa maailmassa ei vallitse yksimielisyyttä edes siitä, miten inflaatiota aiheuttavien tekijöiden keskinäiset suhteet toimivat.

Mediassa hoettavalla inflaatiolla tarkoitetaan monetaarista inflaatiota, joka pohjautuu ajatukseen liiallisen rahamäärän kasvun haitallisuudesta. Ajatuskulku jatkuu siten, että nopea lisäys aiheuttaa vaarallisen hyperinflaation, jolloin kulutustavaroiden hinnat ampuvat taivaisiin. Varoittavina esimerkkeinä on käytetty Zimbabwea ja Weimarin 1920-luvun Saksaa. Mediassa tappiolle jääneen koulukunnan mukaan oleellisempaa on, mitä lisärahalla tehdään. Jos löysempi rahapolitiikka johtaa tuottamattomien resurssien käyttöönottoon, inflaatio ei lähde juoksemaan.

Takaisin nykypäivään. Velkakriisit on kautta aikain hoidettu inflatoimalla. Tätä janoavat myös Euroopan sairaat miehet Kreikka, Espanja, Portugali ja Italia. Täystyöllisyyden Saksalla tähän ei haluta, koska vapaata työvoimaa eli helpointa keinoa tuottamattomien resurssien käyttöönottoon ei ole olemassa. Ranskan vaihdettua leiriä, ennustan että Saksakin taipuu korkeamman inflaation vaatimukseen.

Inflaatiohan on 2000-luvulla pysynyt erittäin maltillisella tasolla. Vasta viime vuosina inflaatio on nostanut päätään muun muassa raaka-aineiden kallistumisen myötä. Suomessahan Neste Oil, Nokian Renkaat, Tikkurila ja Kemira ottavat siipeensä, jos raaka-aineiden hinnannousu aiheuttaa jatkuvampaa painetta. Lopulliseen tulokseen vaikuttaa tietysti yhtiöiden hinnoitteluvoima niiden omissa lopputuotteissa.

Kiinteää omaisuutta pidetään usein parhaana lääkkeenä inflaatiooon. Näin voisi ajatella runsaan reaaliomaisuuden omaavien yhtiöiden antaan hyvää inflaatiosuojaa. Voisiko UPM:n miljoona metsähehtaaria tuoda kurssille  psykologista suojakerrointa?

Haavoittuvimmat yhtiöt korkean inflaation ympäristössä ovat  historian valossa löytyneet rahoitussektorilta. Rahanarvon heikkeneminen kun iskee rahoitusyhtiöiden suonta oikein olan takaa. Inflaation nousun kokonaissaldo jää kuitenkin sijoittajan kannalta miinusmerkkiseksi.

Jos katsomme vuoden 1973-1974 öljykriisin aikaa, niin silloin raaka-aineet ja kiinteistöt pärjäsivät varsin hyvin. Nyt kyseisten allokaatioluokkien hinnat ovat jo valmiiksi korkealla, joten helppoa ulospääsytietä inflaatio-keissistä ei ole.

Avainkysymys on, mihin lisäraha taloudessa liikkuu. Jos raha paisuttaa vain finanssitaloutta, on piru merrassa. Jos taas löysempi rahapolitiikka oikeasti  johtaa tuottamattomien resurssien käyttöönottoon, saatamme selvitä kuin koira veräjästä.

Petre Pomell, www.valistunutsijoittaja.com

 

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

Elias10 Lokakuu, 2012“Jos taas löysempi rahapolitiikka oikeasti johtaa tuottamattomien resurssien käyttöönottoon, saatamme selvitä kuin koira veräjästä.”
Miten tämä voisi mitenkään olla mahdollista? Ei lisäraha luo yhtään lisää hyvinvointia tai tuo talouteen “ylimääräistä rahaa”, vaan se vain heikentää olemassa olevan rahan arvoa, ja siksi se pitäisikin nähdä kaikkia valuutta-alueen asukkaita koskevana verona.

Kyösti10 Lokakuu, 2012Ei raha suoraan hyvinvointia lisääkkään. Sen sijaan jos sillä onnistutaan likviditeetin lisäyksen johdosta hälventämään epävarmuutta ja saadaan pankit lainaamaan ja yritykset investoimaan -> hyvinvointia

Rahanmäärän lisäys ei myöskään aivan suoraan tarkoita inflaatiota, jos taloudellinen aktiviteetti on kaikesta huolimatta vähäistä, eli kysyntää rahalle ei ole.

Toki Inflaatioriski on kova, mikäli talouden pyörät tästä lähtevät pyörimään. Tuskin pysytään tuossa EKP:n tavoitteessa.

Eikö sijoittajan kannataisi nyt ottaa velkavipua, mikäli vain mahdollista?

SH10 Lokakuu, 2012Elias,

Petre tarkoitti ilmeisestikin, että jos löysä rahapolitiikka johtaa tuottamattomien resurssien käyttöönottoon johtuen kiihtyvästä inflaatiosta, saatamme selvitä kuin koira veräjästä.

Itse olen joskus taipuvainen ajattelemaan inflaatiota eräänlaisena korjauskertoimena, joka pikku hiljaa aina nakertaa eri osapuolten tekemiä virheitä ja vahinkoja vation X kilpailykyvylle.

Vaikka olenkin pyrkinyt ajattelemaan, että säästäjiltä varastaminen on väärin ja ettei holtittomia velkaostoksia tekeviä ihmisiä pidä palkita harkitsemiskyvyn puutteesta, alkaa Euroopan velkakriisi olla sillä tasolla, ettei muuta ulospääsyä kuin inflaatio taida lopulta olla jäljellä.

Tässä on myös käynnissä siinä mielessä mielenkiintoinen opinkappale taloushistoriassa, että Britit ainakin testaavat tuon mediassa voitolla olevan koulukunnan (rankkoja säästökuureja kannattavan) oppeja pilkuntarkasti. Nyt kun Britannian alijäämä on painunut tuoreimpien talouskasvua supistavien säästökuurien vuoksi jo suuremmaksi kuin Kreikan, ei tämä aiheuttanut minkäänlaista epäilyksen häivääkään Cameronin suunnitelmiin. Jopa IMF antoi ymmärtää. että Cameronin olisi syyytä harkita myös plan B:tä. Cameron tokaisi tähän, että tarvitaan suunnitelma A+ eli aina vain lisää kaasua säästötoimiin.

Mielenkiintoista nähdä miten käy.

Sakke10 Lokakuu, 2012Eikö sijoittajan kannata yrittää suojautua inflaatiolta velkavipua sopivasti hyödyntämällä? Velkavipu nostaa oman pääoman tuottoa, ja toisaalta inflaatio syö velkapääoman arvoa.

Veke11 Lokakuu, 2012SH: Ihmettelen tuota mantraa jakuvista säästötoimista. Julkisyhteisöthän ovat Euroopassa kuluttaneet 2000-luvulla kuin viimeistä päivää mukaan lukien suomi, kreikka ja britannia. No laitetaan nyt linkkiä jos et muuten usko, tuolta voit selailla esim britannian osalta tarkemminkin:

http://www.ukpublicspending.co.uk/spending_chart_1950_2011UKp_F0f

Kulutus on siis valtion ja myös julkisyhteisöjen osalta kasvanut rajusti eli tuo säästäminen on ihan huuhaata ja bluffia. Tosiasia on se etä julkinen sektori on syönyt kaiken jaettavissa olevan niin britanniassa kuin suomessakin.

Tosiasiallinen syy koko kriisiin on vakavaraisuuden putoaminen sellaiselle tasolle, josta ei ole nousua.

Rahan painaminen ei ratkaise kriisiä, koska koko kriisi syntyi alunperin liian löysästä rahasta ja liian kovasta julkisen sektorin kulutuksesta. Kriisin ratkaisemiseksi oli kolme tietä, velkasaneeraus, säästöt ja rahan painaminen. Nyt näistä 2 ensimmäistä on mahdoton toteuttaa, koska poliittinen tahto ei siihen riitä. Ne johtaisivat mm pankkien kaatumiseen ja valtion väliintuloihin ja verotulojen hetkellisiin laskuihin. Ne olisivat kuitenkin tilanteen pelastaneet vuonna 2010.

Rahan painaminen ei tule kasvattamaan investointeja, koska raha oli jo niin löysää hyvänä aikana, että nyt raha käytetään vain yritysten ja yksityisten deleverointiin. Kukaan ei halua investoida kuten voidaan todeta Japanin kokemuksista 90-luvun jälkeen. Eurooppa on vaan pahemmassa kusessa, koska puolet Euroopasta on jo kaatumassa.

Salkunrakentaja11 Lokakuu, 2012EKP:n ja FED:n elvytysohjelmissa oleellinen kysymys on, lisäävätkö bondiostot liikkeellä olevan rahan määrää ja sitä kautta inflaatiota.

Kaikki eivät usko EKP:n elvytyspolitiikan johtavan inflaatioon siitä yksinkertaisesta syystä, että keskuspankkirahan määrän lisäys jää pankkijärjestelmään.

Rahan tarjonnan lisäys on mielenkiintoinen ilmiö myös historiallisesti. Usein viitataan Weimarin Saksan rahan painamisesta syntyneisiin ongelmiin. Ei ole aivan itsestäänselvää että Saksan hyperinflaation perimmäinen syy olisi rahan painaminen. On myös esitetty että Saksan inflaatio johtui enemmän esim. ensimmäisen maailmansodan aiheuttamasta tuotannon kapasiteettipulasta kuin rahan painamisesta.

Kyösti12 Lokakuu, 2012Miksi Inflaatiopeikkoa ylipäänsä niin pelätään? Inflatorinen rahapolitiikka kriisin hoitamiseksi on kuitenkin vähiten huono vaihtoehto.

Paljon vaarallisempaa mielestäni olisi väkisin pitää kiinni inflaatiotavoitteesta ja vahvan euron linjasta samaan aikaan kun ruuveja kiristetään kaikkialla.

Uskoakseni Inflaatio on sijoittajallekin parempi vaihtoehto kuin lama ja mahdollinen euron hajoaminen.

petre12 Lokakuu, 2012Tuosta vivun käytöstä on aiemminkin ollut puhetta. Koulukuntia on kaksi, ja loppupäätelmät riippuvat mm.
a) henkilön riskinsietokyvystä
b) siitä, onko hlö/perhe kokonaisvelallinen/velaton
c) onko minkään valtakunnan kirjallista sijoitussuunnitelmaa tehty, joka sisältää edes alkeellisen riskinsietokyvyn analyysin.Takavuosina pidin koulutuksiakin aihekokonaisuudesta ja pidän mielelläni vastakin, jos halua ja kiinnostusta ammattimaisempaan otteeseen löytyy
( ammattimainen sijoittaminen ei siis ole yksittäisten osakkeiden nousu/laskuarvauksia tilinpäätöstietojen, p/e-lukujen yms. avulla).

 

/Petre Pomell

Vieraskynä
Vieraskynä
vieraileva kirjoittaja

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit