Hyviä asuntosijoituksia Suomesta…?

Oma historiani asunnon omistajana Suomessa oli lyhyt ja avartava kokemus. Sain suuren inspiraation kertoa siitä ja vähän muustakin, kun huomasin, että Suomeen on rantautunut jo sellainen ammattiryhmä kuin sijoitusasuntovalmentajat.

Oman asuntoni ostin kesällä 2009 Suomen valtion tukemana, kun sain ASP säästötilin vuoksi 3000 euroa valtiolta rahaa asunnon ostamiseen. Heti asuntoa ostaessani opin arvostamaan asuntovälittäjiä. Samassa talossa, johon oli putkiremontti tulossa, oli myynnissä kaksi yksiötä, joista toinen oli yksityisen myymä ja toinen välittäjän. Soittaessani yksityiselle henkilölle hän osasi hyvin tarkasti kertoa mitä putkiremonttiin liittyen oli tapahtumassa. Sitten soitin välittäjälle, joka asiaa kierrellen vastasi, että kaikkiin sen ikäisiin taloihin jossakin vaiheessa tulee putkiremontti. Välittäjä siis joko oli täysin ammattitaidoton, koska ei osannut ottaa selville myytävän kohteen tietoja tai sitten tietoisesti johdatti minua harhaan ja antoi myytävästä kohteesta väärän kuvan minulle.

Lopulta alkukesästä 2011 oli sitten tullut aika muuttaa taas pois Suomesta ja pistää asunto myyntiin, jossa putkiremontti oli tulossa jo heti kesän jälkeen. Käydessäni tapaamassa pankkineuvojaa hän “avuliaasti” antoi tietoni pankin kanssa yhteistyötä tekevälle välitysfirmalle.

Välittäjä tuli käymään ja kertoi olevansa kiireinen, kun nyt tulee paljon asuntoja myyntiin. Kerroin välittäjälle hinnan, jota yksiöstäni (–>pieni välityspalkkio) pitäisi pyytää ja hintahaarukan josta tarjouksen voisi hyväksyä. Kerroin myös miettiväni asunnon vuokraamista ja sen pitämistä sijoituksena, koska itselläni ei ollut välitöntä tarvetta rahoille. Olinhan seurannut alueen hintoja, tunsin vuokrat ja pyydettävät hinnat. Tähän välittäjä selitti jotain hintatilastoista, jotka eivät kuitenkaan olleet tulleetkaan mukaan ja hiljaa puhui hinnasta, joka oli omaa hintahaarukkaani vähemmän.

Tämän jälkeen välittäjä alkoi kehua kuinka hyvä sijoitus rempattava asuntoni oli ja että se kannattaisi pitää sijoituksenani.  Mutta jos haluaisin myydä asunnon, välittäjä saisi toki parhaan hinnan (en tiennyt tällaisesta evidenssistä, mutta sen sellaisesta tiesin, jossa välittäjien havaittiin saavan paremmat hinnat heidän omista asunnoistaan). Olipa siis mukava ja reilu välittäjä, kun hän oli näin ystävällinen ja kuulemma “huono myyjä”. Tosin yksi vaiheoehto oli se, että hänelle oli tullut paljon isompia ja hintavampia asuntoja myyntiin, joista saisi suuremman palkkion + kesälomakin oli vielä tulossa, joten asunnostani saatava palkkio ei välttämättä maksanut hänelle vaivaa. Tarina kuitenkin päättyi onnellisesti, kun myin asunnon itse, hyväksyin jo ensimmäisen tarjouksen ja sain kohtuullisen hinnan, jota tavoittelin. Hinta oli myös välittäjän antamaa arviota korkeampi.

Asuntosijoitusta pohtiessa tulin jopa sellaiseen tulokseen, että tässä reilujen välitäjien maassa asunnon täytyy olla äärimmäisen spekulatiivinen sijoitus. Kun ajattelin asuntosijoitukseni vuokratuottoa kaikkien realististen kulujen – puhumattakaan vaadittavasta ajasta ja vaivasta – jälkeen, asuntosijoituksen tuotto-odotus olisi perustunut velkavipuun ja odotukseen asuntojen arvon noususta.

Ei olekaan yllättävää, että asuntosijoittajiksi ryhtyminen vaatii nykyään jo jonkinlaisia asuntosijoitusvalmentajia (kuka muuten näitä valvoo?). Vaatihaan se aika kovaa uskoa sijoittaa sellaiseen kohteeseen, joka perinteisillä arvostusmittareilla ei näytä kannattavalta. Sijitusasuntovalmentajan neuvot kuitenkin varmasti helpottaa, kun esimerkiksi yhdellä näkemälläni valmentajan videolla lähinnä kommentointiin sitä, miten hinnat ovat menneet ylös ja alas, silloin ja tällöin. Jäljelle jäänyt kysymys tietysti oli se, että mikä näitä nousuja ja laskuva sitten sitten ohjaa? Ja onko loputon nousu ylipäätänsä mahdollista, johon kaiketi valmennetaan…?

No mikä näitä hintoja ohjaa? Mikä eri maiden asuntojen hintoja ohjaa? Miksi esimerkiksi Suomen ja Ruotsin asuntojen hinnat jatkoivat nousua 2008 jälkeen, kun muualla maailmassa ne lähtivät laskuun?

No.. millä se asunto ostetaan?

Vastaus: Asunto ostetaan pääasiassa  vellalla. Asuntojen hintoja ohjaa (tai paremminkin niiden nousun mahdollistaa) kotitalouksien velkaantuminen. Historiallisesti asuntojen hintasyklit seuraavatkin kotitalouksien velkasyklejä. Suomen ja Ruotsin asuntojen hinnat jatkoivat nousua 2008 jälkeen, koska suomalaiset ja ruotsalaiset kotitaloudet jatkoivat velkaantumista, kun taas kotitalouden Yhdysvalloissa ja Irlannissa alkoivat maksamaan velkaa takaisin.

Yhdessä kotitalouksien velkaantuminen ja asuntohintojen muutokset tukevat toinen toisiaan ja muodostavat spiraalin.  Kotitalous ostaa asunnon-> ottaa pankista velkaa. Samalla se vaikuttaa asuntojen hintoihin positiivisesti ja asuntovarallisuus kasvaa. Vellalla voidaan kuluttaa ja asuntovarallisuuden nousu tukee velkaantumista.

Suomen talouspolitiikan kulmakivi onkin viimeisen 10-vuoden aikana ollut velkaantumisen ja asuntohintojen tukeminen. Lyhyen perspektiivin kannalta yllä mainittua politiikkaa voidaankin kehua. Suomi on pärjännyt verrattaen hyvin viimeisen kymmenen vuoden aikana ja 2008 toimineet poliitikot voivat kehua itseään talouden pelastajina.

Jäljelle jäävä ongelma on kuitenkin se, että tukiessaan velkaantumista, kotimaista kulutusta, asuntojen hintoja – siis eräänlaista “sisäistä taloutta” – Suomi on hinnoitellut itseään ulos globaalissa kilpailussa. Talous on pyörinyt ja palkat nouseet samaan aikaan, kun tehtaat ja tuotannon työpaikat ovat valuneet ulkomaille. Talouden kivijalka, valuu siis koko ajan muualle samalla, kun Suomi koko ajan on  käytännössä vaurastunut velkaantumalla. Tosin näennäinen varurastuminen ja sen tuoma hyvä taloustilanne on jonkinlainen paradoksi. Mitä järkeä siinä on, että velkaantumalla vaurastutaan?

Eikä tarvitse  mennä edes kauas historiassa, jotta yllä mainitusta saadaan varoittavia esimerkkejä. USA:ssa monet ekonomistit myös pitivät talouden tilannetta parempana kuin koskaan ennen 2008 korkean kotitalouksien varallisuuden vuoksi. Ikäävä kyllä – tämän jälkeen asuntojen hinnat lähtivät laskuun USA:ssa ja ihailtu varallisuus oli poissa. Nyt se on jopa negatiivinen monien talouksien kohdalla.  Näennäisesti helppo rikastuminen siis muuttui epätoivoksi, kun velkavivulla toimineet asuntosijoittajat joutuivat ahdinkoon, ovat ahdingossa vieläkin ja tulevat olemaan sitä vielä pitkään. Paradoksi ei voinut toimia, mutta joku heitäkin varmasti valmensi…?

Asuntosijoittamisen kannattavuus perustuu tällä hetkellä luuloon rikastumisen helppoudesta velkavivulla, mikä vain olisi mahdollista, jos kotitalouden voisivat loputtomasti velkaantua suhteessa tuloihin ja BKT:hen. Tämä tosin ei ole mahdollista. Tai on se mahdollista, jos uskot, että kuuluisa lause “tällä kertaa kaikki on toisin”pitää paikkansa. Tästä olisi varmaan asuntosijoitusvalmentajan ja pankkien ekonomistien hyvä kertoa.

Mielestäni globaalisti hajautettu osakeportfolio on tällä hetkellä huomattavasti asuntoa vaivattomampi ja kannattavampi sijoitus.

/Jarkko Peltomäki

Kommentit vanhasta Nordnet Blogista:

Jari5 Syyskuu, 2011

Mitä mieltä olet siitä, että asuntoon saa helposti velkavipua, eli omanpääoman tuotto on hyvä vs. osakkeet.

Jarno5 Syyskuu, 2011Hyvä kirjoitus ja itsekkään en ymmärrä asuntosijoittamista,mutta en ymmärrä myöskään pankkien matalia korkoja. Osuuspankki on maksanut kuponkikorkoa noin 3% asuntolainoistaan.
http://www.boerse-frankfurt.de/EN/index.aspx?pageID=133&bondType=&search=z0w9jLD4BI6LQW5khvuPJh8PQWxG8ph7qhEX%2bDzALbDi4yD6UE0M%2fEHF4djDk66AJGt4iV3ndKeWVFzWWz1gkKTt5GfJfmblfqMvf9k3QkJhQ3v%2b7PymccLUzLepx8MEBDBJFx0q4ptuPP0fKHqCnUdUU5qEBhK3T1yCA11BRJ%2bDHUUUy%2f9uzBzxHddImg%2feouKrZ5%2fPkBpEQ8pwXDvuN3w4bKyiU%2bheCVVXqT4h6TO9zrkb0yFXeCDfHBe2gbMBmV47O9ffAxjcZPJjFenHlqx4XLL3Tct9nOibxdDY8TPb7mSEP1IyeTVuLNRsEFNLs0CEPBMjwkJFplJfrs%2fk0l%2ba4EonU2jey31wkUta%2bvU%3dSitten lainataan rahaa ulos noin 2% korolla: http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/tase_ja_korko/PublishingImages/lainat_avaus_chrt_asuntolainat_uudet_fi_201011.png
Jotenkin noilla pankeilla on ollut korkonäkemys virheellinen ja vaikka asuntolainoilla voi pankit mielestäni keinotella vakavaraisuusmääräyksien kanssa niin tappiollista tuo on joka tapauksessa, vaikka tase saattaa näyttää keinotekoisen vahvalta. Itse olen vähentänyt pankkeja koko ajan. Ehkä en enempää vähennä omasta salkustani koska jotkut pankit selviävät ja toiset joutuvat myymään omaisuuttaan alihinnalla. Jos arvaa oikein nämä voittajat saattaa jopa pärjätä tässä leikissä.

Makro5 Syyskuu, 2011Oivallus siitä, että velan määrän kasvu ja asuntojen hintojen nousu korreloivat yksiin on yksinkertaisuudessaan hyvä. Tähän olisi hyvä saada tilastodataa tueksi. Käsittääkseni 1990 kotitalouksien velat olivat 87 %:a suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin, 2011 ollaan jossain 110 %:n tasolla. Asuntomarkkinaa pitää ylhäällä alhainen korkotaso. 1990 korkomenot kohosivat 9 %:n käytettävissä olevista tuloista, 2011 ne ovat 2 %:n luokkaa.

Enska5 Syyskuu, 2011Hyvä ja oivaltava kirjoitus. Lisäisin tähän kuitenkin vähän tilastoaineistoa. 1990 kotitaluksien velat olivat 87 % tuloista ja nyt noin 110 %:a. 1990 korkomenot nousuivat 9 %:n ja ovat nyt vain 2 % tuloista. Tämä on tekijä mikä tukee asuntomarkkinaa toistaiseksi.

Jarkko Peltomäki5 Syyskuu, 2011Jari:

Velkavivun kasvattaminen tarkoittaa myös korkeampaa riskiä. Sijoituksia pitäisi vertailla tuotto-riski suhteen perusteella eikä vain tuoton perusteella, esim. tuotto-volatiliteetti suhteella. Nyt ei vain ymmärretä että nousevat asuntohintojen muutokset tarkoittavat myös volatiliteettia.

Velkavivun ongelma on myös se, että se saattaa kääntyä tuotonkin suhteen itseään vastaan, jos korot nousevat korkeammaksi kuin vuokratulot. Tällöin yhtäkkiä kaikilla onkin kiire purkaa sijoituksia…

Mielestäni on sanoinkuvattoman vastuutonta kannustaa ihmisiä sijoittamaan korkealla velkavivulla.

Jarkko Peltomäki5 Syyskuu, 2011En itsekään ole aivan perille siitä miten pankit voivat pitää korot niin alhaisena. Toisaalta en ymmärrä miten jostakin perusrahastosta voidaan pyytä niin suuria palkkioita. Varmaankin useamman tekijän summa, joka osaltaan perustuu siihen, että asuntolaina on sisäänheittotuote. asuntolaina + rahasto = 0

Jarkko Peltomäki5 Syyskuu, 2011Makro:

Ei se oikeastaan ole minun oivalukseni. Siitä ei vaan Suomessa haluta puhuta, koska se on se oleellinen ja ikävä asia. Lähteitä:

http://www.frbsf.org/publications/economics/letter/2010/el2010-01.html

http://www.imf.org/external/pubs/ft/wp/2011/wp1176.pdf

http://www.amazon.com/Origin-Financial-Crises-Central-Efficient/dp/1905641850

Mielestäni korkojen vaikutusta ei pidä ymmärtää suoraan suhteessa asuntojen hintoihin, joka päätökset tekee viime kädessä kuluttaja, jonka päätökseen korot toki vaikuttavat. Ts. korkojen ja asuntohintojen väliin mahtuu “animal spirits,” jota on miltei mahdotonta tarkasti mallintaa. Samasta syystä asuntojen hinnat ja velkatasot saattavat laskea, vaikka korot olisivat verrattaen erittäin matalat vrt. USA.

Velkasyklin voisi ymmärtää eräänlaisena kumulankana. Sitä voi venyttää ja paukuttaa jonkin aikaa. Tukea valtion tukiaisilla ja alhaisilla koroilla, mutta kumilanka palautuu, se palautuu. Tämä kumilanka on mielestäni talouden oleellisin fundamentti.

Toki matala korkotaso on mahdollistanut korkeamman velkaantumisen ja siten kumilangan venymisen.

Jarkko Peltomäki5 Syyskuu, 2011Enkska:

“Tämä on tekijä mikä tukee asuntomarkkinaa toistaiseksi.”

Ehdottomasti totta. Samalla kuitenkin Suomen talous myös asuu alhaisten korkojen päällä.

Ongelma on toki se, että korot ovat suhteessa velkaan epävarma ja vaikeasti ennustettava tekijä. 10 vuodessa ja ehkä jopa 5 vuodessa (matalia) EURIBOR-korkoja ei välttämättä ole. Velan maksaminen sitä vastoin on hidasta ja kivuliasta.

Ari Laakso12 Syyskuu, 2011Kun olen lueskellut asuntosijoittamiseen liittyviä neuvoja tai seurannut keskustelua, erityisesti monet alalla toimivat antavat mielestäni aivan liian ruusuisen kuvan asiasta. Lainaa kuulemma saa helposti sijoitusasuntoon kai kuka tahansa (ja niin varmaan saakin) ja siitä se vakaa vaivaton vaurastuminen alkaa. Mielestäni ainakin pienimuotoinen vuokranantajuus on enimmäkseen sosiaalista ja psykologista toimintaa, jossa voi käydä huono onni “vuokralaisrekrytoinnissa”. Niinpä alalle ei ole halukkuutta entiseen malliin, josta syystä asuntosijoittaminen ehkä keskittyy ammattilaisille.

P.F.21 Lokakuu, 2011Mielenkiintoista, että näinä päivinä joku uskaltaa suositella osakkeita asuntoja parempina kohteina. Vastahan yritysten uusi pudotus on alkanut. Odotellaan nyt vielä. Jonnekin varmaan paikkaan käteinen pitäisi kuitenkin kaiketi pistää. Vaikeaksi menee.. Hajauttamalla osakemarkkinoille? En tiedä.

LKV22 Lokakuu, 2011Asunnot tarjoavat vaatimatonta tuottoa , ainakin Helsingissä.
Kohteen ja vuokralaisen nappiin onnistuneella valinnalla päästään n. 3,5% tuottoon , joka silloinkin edellyttää katkeamatonta vuokratuloa , eikä kestä ikäviä yllätyksiä. Mikäli vuokralainen sattuu aloittamaan uuden harrastuksen , esim moukarinheiton , niin täysremontti imaisee useammankin vuoden tuotot.Arvon nousukin tuntuu aika vaikealta , sillä hinnat ovat esim Kalliossa jo saavuttaneet kipurajan. 20 vuotta sitten , jolloin puhuttiin hintakuplasta , maksoivat hyvät yksiöt nykyrahaksi muutettuna 1660 euroa/neliö. Mainittu summa nykyisin lienee n. 2250 € , joten hinnat ovat kiivenneet 2,5 kertaisiksi.
Vaikea uskoa että nousuvaraa vielä olisi.

Mikäli suunnitellut verovähennysten vähennykset toteutuvat koko laajudessaan ja jotain uuttakin vielä kehitellään , niin asuntosijoittaminen menettää loputkin viehätyksestään.

Onhan blogissakin mainittu uusi ammattiryhmä – asuntosijoitusvalmentajat – joiden kirjoituksiin (pakko sanoa että pintapuolisesti) tutustuttuani ei voinut kuin nauraa.
Osta asunto huippupaikalta , markkinahintaa edullisemmin ja vuokraa se ehdottoman luotettavalle ja pitkäaikaiselle vuokralaiselle markkinoiden huippuvuokralla. Erinomaista , erinomaista , tätä lisää….

arvuuttaja25 Lokakuu, 2011Kiitos hyvästä blogista Jarkko!

Tätä asunnonvälittäjä vs. myyjä -relaatiota käsitellään hauskasti Steven D. Levittin ja Stephen J. Dubnerin kirjassa ‘Freakanomics’. Suosittelen kaikkia lukemaan kirjan, sillä se sytyttää jokaisessa lukijassa pienen kansantaloustieteilijän ja opettaa näkemään arkipäiväisiä asioita uusista näkökulmista.

Ote kirjasta:

“But as incentives go, commissions are tricky. First of all, a 6 percent real-estate commission is typically split between the seller’s agent and the buyer’s. Each agent then kicks back roughly half of her take to the agency. Which means that only 1.5 percent of the purchase price goes directly into your agent’s pocket.
So on the sale of your $300,000 house, her personal take of the $18,000 commission is still worth $4,500. Still not bad, you say. But what if the house was actually worth more than $300,000? What if, with a little more effort and patience and a few more newspaper ads, she could have sold it for $310,000? After the commission, that puts an additional $9,400 in your pocket. But the agent’s additional share – her personal 1.5 percent of the extra $10,000 – is a mere $150. If you earn $9,400 while she earns only $150, maybe your incentives aren’t aligned at all. (Especially when she’s the one paying for the ads and doing all the work.) Is the agent willing to put out all that extra time, money, and energy for just $150?”

Yllä oleva esimerkki on aika mielenkiintoinen ja sanoisinko, hyvin arkipäiväinen. Kyllä se laittaa miettimään, kuinka kaukana myyjäosapuolen ja hänen valitsemansa välittäjän (lue = pitäisi olla myyjän asiamies) insentiivit todella ovatkaan toisistaan.

Tämä on asia, jota tulen ainakin itse harkitsemaan tulevaisuuden omissa osto- ja myyntipäätöksissäni. Myyntivoiton maksimoivan välittäjän tunnistaminen voi olla haasteellista ja se saattaa edellyttää esim. ystävyyssuhdetta. Jos tällaista etua ei ole, voi olla parempi myydä asuntonsa itse. Minulla ei ole tarkempaa tutkimustietoa siitä, kuinka paljon ihmiset yleensä käyttävät välittäjiä asuntokaupoissa, mutta uskoisin prosenttiosuuden olevan hyvin merkittävä suhteessa itsenäisesti asuntojaan myyviin yksityishenkilöihin. Mielestäni tässä on selvä rahanteon paikka sellaiselle yksityishenkilölle, joka omaa riittävän tietotaidon asuntosijoittamisesta ja jolla on tarvittava verkosto myydä asunto itsenäisesti. Tällöin voitot asuntokaupoista päätyvät yksityishenkilön taskuun ja välittäjiä käyttävät rahoittavat koko välitysbisneksen myymällä keskiarvohintaan (ja kulujen jälkeen alle).

J.Peltomäki25 Lokakuu, 2011Sori, tämä kirjoitus on jäänyt kommentoimatta, kun siihen on tullut huomaamattani kommentteja.

P.F.

Henk.koht kyllä suosittelen enemmin osakkeita, vaikka minulla ei taida olla tähän “pätevyyttä.” Silloin, kun myin asuntoni viimeistään ymmärsin sellaisen asian kuin likviditetti. Asunnot ovat hankala ja työläs sijoitus, josta ei helpolla pääse eroon. Nykyinen asuntojen tuotto on liian vaatimaton tähän verrattuna.

LKV

Kyllä se asuntosijoitusvalmetaja oli aivan järjetön juttu. Toivottavasti joku katsoo sellaisten kavereiden perään. Tämä oli mielestäni “independent trader” Rastaniin. Joku voisi nyt tehdä analyysin, että kuinka homma on tämän kaverin neuvoilla toiminut;)

Arvuuttaja: Freakanomics kuuluu ehdottomasti suosikki lukemistooni;)

P.F.25 Lokakuu, 2011Olen usein miettinyt tuota kokonaan itse myymistä ilman välittäjää. Vielä ei ole ollut rohkeutta niin pitkälle. Sukulaiseni myi hyvällä menestyksellä itse, eikä ongelmia ole tullut jälkeenpäinkään. Mutta luulisin että asiaa ei tunneta, eikä siitä puhuta juurikaan missään. Tutkimisen paikka.

Juppe25 Lokakuu, 2011Tohtori Jarkolla lienee jäänyt laskelmissaan omasta asunnosta pois vaihtoehtokustannuksen käsite?

Vai asuuko tohtori kenties äitinsä luona tai veneen alla?

Voin vain omaltakohdaltani todeta että ilman oman asunnon hankintaa aikanaan ei minulla lähtötilanteessa tyhjätaskulla olisi nyt 150.000 euron nettovarallisuutta – mukaan lukien kiva sijoitussalkku. Olisin edelleen persaukinen. Sen sijaan kun laitoin vuokran sijaan saman rahan vastikkeeseen, korkoon ja lyhennykseen, oli minulla joidenkin vuosien päästä asunnon myydessäni 50.000 riihikuivaa kädessäni.

Mutta Peltomäen ohjeilla minulla olisi ollut edelleen 0 euroa.

Jarkko Peltomäki25 Lokakuu, 2011Juppe:

En tässä vertaile sitä, että pitäisikö asua omassa vai vuokra-asunnossa.

Itse Suomessa asuessani asuin omassa asunnossa. Myin sen, kun muutin pois. Tässä kohtaa oli vaihtoehtona oli pitää se sijoitusasuntona tai laittaa rahat muualle. Tässä on siis ennen kaikkea kyse sen ylimääräisen rahan sijoittamisesta.

“Mutta Peltomäen ohjeilla minulla olisi ollut edelleen 0 euroa.”

Olenko minä antanut sinulle joskus vuonna X jotain ohjeita?

Tintti28 Helmikuu, 2012Tämäpä olikin mielenkiintoinen blogi – ja kirvoittanut selvästi kielenkantoja. On ollut mukava lukea – varsinkin kun nyt olisi aika ostaa se ensimmäinen oma asunto.

Sari1 Toukokuu, 2012Onneksi Juppe kirjoitti sen, mitä ajattelin lukiessani ed. kirjoittajien kommentteja. Jos sinulla ei ole rahaa 100 000e, et voi sitä summaa osakkeisiin sijoittaa, vaikka kuinka tekisi mieli, sillä pankki ei anna lainaa osakeostoihin. Sen sijaan pankki antaa lainaa sijoitusasunnon ostoon ja jos vain omaa asuntoa on maksettu jo pois ja työ vakituinen, saat sen summan ilman muita vakuuksia eli kaupan kohteena oleva asunto käy vakuudeksi. Sen jälkeen vuokralainen maksaa puolestasi asuntoa pankille ja kun se on maksettu, saat itsellesi vuokratuloja. Tottakai tämä vaatii asioihin perehtymistä, asunnon ja vuokralaisen valikointia, hyvän sopimuksen tekoa ja asunnon kunnosta huolehtimista. Mutta tuttavapiirini- jossa tätä sijoittamista harrastetaan- pitävät sitä oivana sijoitusmuotona, kunhan em. asiat hoitaa hyvin. Ja ei osakkeisiin voi sitten laittaa rahaa muutoin…

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit