First In, First Out -periaate, luovutusjärjestys ja verosuunnittelu

Jos olet ostanut samaa lajia olevia osakkeita tai sijoitusrahasto-osuuksia yhteen ja samaan arvopaperisalkkuun, niiden luovutusjärjestys on Suomessa lähtökohtaisesti vanhimmasta omistuksesta lähtien kohti uusinta ja viimeisintä omistuserää (Fasoúlas, Manninen & Niiranen 2012, 106-107). Tässä lyhyessä ja pintapuolisessa kirjoituksessa käydään lyhyesti läpi luovutusjärjestyksen, sen määrittely-/laskentaperiaatteen (FiFo) ja verosuunnittelun välisiä yhteyksiä. Kirjoituksen luettuasi ymmärrät, mitä First in First out -periaate tarkoittaa sijoittajan verotuksen kannalta. Lähtökohtaisestihan verovelvollisella on oikeus itse ratkaista, missä järjestyksessä hän eri “omaisuuseränsä” myy, mutta elektroniset arvopaperit noudattavat FiFo-periaatetta.

Esimerkkiesitys eräästä FiFo-järjestyksestä (oma salkkuni), josta ilmenevät kannaltani tärkeät hankintapäivät, ostoeräkohtaiset määrät ja hankintahinnat.

Arvopaperien luovutusjärjestyksellä on ilmiselvä vaikutus verovelvollisen luovutusvoiton ja -tappion määrään ja verotettavaan pääomatuloon (30 % / 32 % luonnolliselta henkilöltä ja kuolinpesiltä), koska Suomen luovutusvoittoverotuksessa hankinta-aikalogiikan taustalla vaikuttaa muutama vuosi sitten meillä FiFo- eli First in First Out -laskentaperiaate. Tämä FiFo-lähtökohta on verottajan kannalta edullinen, mutta verovelvollisen kannattaa verotuksellisista syistä yleensä ensisijaisesti ceteris paribus luovuttaa ne samanlajiset arvopaperit siltä arvo-osuustililtä, jossa näiden arvopapereiden hankintahinta on alin mahdollinen (mutta todellisuudessahan on usein niin, että vanhimmat hankinnat ovat edullisimpia ja hankinnat on alun alkaen tehty yhdelle ja samalle arvo-osuustilille, jolloin luovutusjärjestykseen ei pysty vaikuttamaan). Varsinkin arvopaperivälittäjän vaihtoa harkittaessa on erittäin tärkeää ottaa ostoerätiedot johonkin talteen (ts. hankintahinnat, -päivät ja -eräkoot). Muinaisessa eQ Pankki Oy:n julkaisemassa Meklari-lehden (1/2004) Mikä ihmeen FIFO? -artikkelissa elektronisten arvopaperien jäljitysongelma oli avattu seuraavalla hyvin havainnollisella esimerkillä: “kun palkansaaja tallettaa pankkiin esimerkiksi vuoden ajan kerran kuukaudessa 100 euroa ja nostaa seuraavana keväänä 300 euroa, ei hän, eikä kukaan muukaan tiedä milloin talletetut rahat hän nosti. Pankki ei säilyttänyt hänen tallettamiaan seteleitä, vaan hänen tililleen oli ainoastaan kirjattu summa. Koska osakekaupassa kuitenkin on tiedettävä osakkeen hankintahetki luovutusvoiton laskemiseksi, asia on täytynyt säätää lailla.”

First in First out käytännössä

Arvopaperikaupassa hankinta- tai luovutusaika on käytännössä se hetki, jolloin kauppa on toteutunut pörssissä tai päivänä joka kauppakirjaan on merkitty (Korpela 2012, 70, 134). Suomessa pörssiyhtiöiden osakkeet on rekisteröity suurimmaksi osaksi arvo-osuusjärjestelmään, mutta yhä edelleen ainakin joidenkin puhelinyhtiöiden (paperi)osakkeita liikkuu OTC-kauppoina tai viruu piirongin pohjilla (paperiosakekirjojen saantojärjestys on ainakin teoriassa mahdollista todentaa FiFo-mielessä: “Jos arvopaperit voidaan yksilöidä, verovelvollinen voi itse päättää arvopapereiden luovutusjärjestyksestä eli mitkä yksilöidyt arvopaperit hän luovuttaa”). Sähköisessä arvopaperikaupassa verottaja tarkastelee kaikkia tapahtumia markkinapaikasta riippumassa suomalaisen yleisesti verovelvollisen näkökulmasta FiFo-periaatteen lähtökohdista, joten arvo-osuustilillä olevat osakkeet luovutetaan vanhimmasta alkaen:

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osuudet tiettyyn omaisuuteen, sijoitusrahaston rahasto-osuudet ja yhteissijoitusyrityksen osuudet katsotaan luovutetuiksi, jollei verovelvollinen muuta näytä, siinä järjestyksessä kuin ne on saatu. Omaisuuden luovutusjärjestystä ratkaistaessa omaisuus katsotaan saaduksi samana ajankohtana, josta sen omistusaika luovutusvoiton verotuksessa lasketaan.  (Lähde: TVL 47.4§)

Arvo-osuusjärjestelmässä ei voida selvittää, mihin hankintaerään kuuluvia osakkeita on kulloinkin myyty, koska arvo-osuuksia ei ole numeroitu tai muutoin yksilöity. Samalla arvo-osuustilillä olevien saman yhtiön samanlaisten osakkeiden erotteleminen toisistaan ei siten ole mahdollista. Tämän vuoksi katsottiin, ettei yhtiö ole voinut noudattamassaan järjestelmässä selvittää myymiensä arvo-osuuksien todellisia hankintamenoja. (Lähde: KHO 26.9.2006/2469)

Arvo-osuusjärjestelmässä osuuksia ei voida yksilöidä osakenumeroita vastaavan tai muun tunnistetiedon perusteella. Hankitut arvo-osuudet sekoittuvat samalla arvo-osuustilillä ennestään oleviin samanlajisiin arvo-osuuksiin, kun ne kirjataan arvo-osuustilille. Lainkohdassa tarkoitettuna näyttönä FiFo-periaatteesta poikkeavasta luovutusjärjestyksestä ei voida pitää pelkkää verovelvollisen väitettä tai tahdonilmaisua siitä, että hän on luovuttanut tiettynä aikana hankkimiaan tai tietyllä erityisellä saannolla saamiaan arvo-osuuksia. Käytännössä FiFo –periaatteesta voidaan poiketa vain silloin, kun samanlajisia arvo-osuuksia hankitaan ja kirjataan jo hankintavaiheessa eri arvo-osuustileille. Kunkin eri arvo-osuustilin puitteissa on FiFo –periaatetta tällöinkin noudatettava. (Lähde: Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2010 toimitettavaa verotusta varten)

Voiko FiFo-periaatteesta siis kuitenkin jollakin tavoin poiketa? Käytännössä FiFo-laskentaperiaatteesta voi poiketa jos ja vain jos sinulla on käytössäsi (a) useampi arvo-osuustili (= arvopaperisalkku= ja (b) olet alun alkaen ostanut arvopaperit eri arvo-osuustileille (KHO 26.9.2006/2469), koska elektronisia arvopapereita ei ole erikseen yksilöity (tämä tarkoittaa myös sitä, että joissakin tilanteissa hankintameno-olettama saattaa olla verovelvollisen kannalta jopa edullisin ratkaisu; ks. Henri Elon järkevältä kuulostava FiFo-tulkinta useamman salkun tapauksessa). Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että voit ostaa osakkeita esimerkiksi kahdelle eri arvo-osuustilille ja itse luovutustilanteessa päättää, kummalta arvo-osuustililtäsi myyt tai muulla tavoin luovutat osakkeet (Ossa 2006, 104-105).

eQ Pankin aikaan julkaiseman Meklari-lehden (1/2004) artikkelissa on esitetty myös ajatus ns. spekulatiivisesta omistuksesta, joka mahdollistaisi ainakin teoriassa poikkeamisen FiFo-periaatteesta: “Tällä tarkoitetaan tilannetta, jossa jonkin yhtiön osakkeita on omistettu jo kauan ja saman yhtiön osakkeita ostetaan lyhytaikaiseksi  sijoitukseksi. Tällöin kauan omistetut osakkeet on katsottu voitavan näyttää säilytetyiksi erillään lyhytaikaisista omistuksista, vaikka ne ovat olleet samalla arvo-osuustilillä.”, Otto Murtomäen kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan (s. 55). Spekulatiivisen omistuksen kriteeriä ei ole käsittääkseni ainakaan tähänastisissa oikeustapauksissa siteerattu eikä oikeuskirjallisuudessa käsitelty, joten varmin keino välttää hankaluudet ja ylimääräiset kiemurtelut verottajan kanssa on hankkia omistukset yksinkertaisesti eri arvopaperisalkkuihin.

Alkuperäisen arvo-osuustilikohtaisen hankinnan -erottelutapa on käytännössä ainut selvä ja yksinkertainen keino omatoimisesti vaikuttaa syntyvän luovutusvoiton tai -tappion määrään, mutta kuten sanoin, niin eri aikoina hankitut arvopaperit pitää siis jo hankintavaiheessa hankkia eri salkkuihin (FiFo:n jatkuvuus), koska luovutusjärjestykseen ei voi enää arvopapereita jälkikäteen siirtämällä vaikuttaa; “luovutusjärjestys” siis tavallaan kiinnittyy kaupan toteutuessa kyseiseen osake-erään ja sitä ei voi kiertää arvopapereita salkusta toiseen kierrättämällä, joten arvopapereiden siirtäminen arvopaperisalkusta toiseen ei “riko” alunperäistä ostoerärakennetta, koska kyse ei käytännössä ole saannosta tai luovutuksesta (ks. myös Ossa 2006, 105):

FiFo-periaatetta ei sovelleta arvo-osuuksien siirtoon arvo-osuustililtä toiselle, koska tilisiirto ei ole luovutus. Tilisiirto ei vaikuta samanlajisten arvo-osuuksien keskinäiseen luovutusjärjestykseen. Kun verovelvollinen siirtää arvo-osuustililtä toiselle vain osan samanlajisista arvo-osuuksista, hän ei voi verotukseen vaikuttavalla tavalla määrätä, että siirto koskee esimerkiksi tiettyyn hankintaerään kuuluvia arvo-osuuksia. (Lähde: Arvopaperien luovutusvoiton verotus /  Arvopaperien luovutusjärjestys)

Lisäksi kannattaa huomata, että FiFo-periaate on tulkintalähtökohdiltaan varsin tiukka myös muun muassa lahja- ja perintötilanteissa, sillä esimerkiksi perinnöksi saadut osakkeet katsotaan perittävän kuolinpäivänä ja kuolinpäivän päätöskurssiin, vaikka perillinen olisikin saanut ne omaan salkkuunsa vasta kuolinpesän jaon yhteydessä jopa vuosikausia myöhemmin (vrt. erittäin hankala tilanne, jossa mahdollisesti hyvinkin kalliilla saantohinnalla saadut osakkeet menettävät suurimman osan arvostaan). Lahjan tapauksessa lahjoittajan ensin hankkimat osakkeet katsotaan lahjoituksessa ensin lahjoitetuiksi ja lahjansaajan kannalta lahjaerä tulee käytännössä katsoa saaduksi lahjakirjan päivämäärällä (tai kuten nykyään verottaja yleensä asiaa katsoo, niin osakelahjan todellisena kirjauspäivänä).

FiFo-periaate koskee lähtökohtaisesti myös salkkuun hankittujen noteeraamattomien sijoitusrahasto-osuuksien luovutus- ja siirtotapahtumia (TVL 47.4§), mutta niiden osalta on kuitenkin joissakin tapauksissa olemassa mahdollisuus poiketa sovitusta (toisin sanoen verovelvollinen itse selvittää omatoimisesti verottajalle luovutettavat rahasto-osuudet, joten tällöin luovutuksen optimointi auttaa hyötymään mm. pienistä luovutuksista). (Ossa 2006, 105-106; Fasoúlas, Manninen & Niiranen 2012, 108)

Yhteenveto: Arvopaperien luovutustilanteessa FiFo-periaatteesta poikkeaminen vaatii käytännössä hankkimaan arvopapereita alun alkaenkin useammalle kuin yhteen arvopaperisalkkuun, koska (a) sijoittaja ei pysty luovutustilanteessa yksilöimään millään muotoa (verottajan näkökulmasta) luotettavasti tiettyä luovuttamaansa samanlajisen arvopaperilajin hankintaerää (koska sähköiset arvopaperit ovat samanlaatuista “massaa”; Ossa 2005, 105); ja (b) FiFo-laskentaperiaate on arvo-osuustili-, ei verovelvolliskohtainen.

Seuraavassa pääomatuloverotusta koskevassa kirjoituksessa käsittelemme osakeanteja ja niistä saatujen osakkeiden hankintahintoihin ja hankinta-aikoihin liittyviä FiFo-ihmeellisyyksiä.

Lähteet/Kirjallisuus:

Fasoúlas, Elina & Petri Manninen & Ville Niiranen (2012). Sijoittajan verotus. Helsinki: FINVA.
Korpela, Vesa (2012). Sijoittajan verokirja. Helsinki: Verotieto.
Ossa, Jaakko (2006). Myyntivoittoverotus käytännössä. Helsinki: Tietosanoma.

Kuvalähde: osiatynska / Foter.com / CC BY-NC-ND

Vastuuvapaus: Tämä kirjoitus ja sen sisältämä verotieto on tarkoitettu vain yleistiedoksi ja esimerkiksi. Verottajan todellinen tulkinta FiFo:sta voi erota yllä esitetystä. Kirjoituksen sisältö on koottu luotettavina pitämistäni erilaisista tietolähteistä, kirjoista, keskusteluista ja omista kokemuksista, mutta mahdollisista virheistä tai tämän tiedon perusteella tehdyistä päätelmistä en ota vastuuta. Veroasioissa on aina syytä kääntyä viime kädessä verottajan tai verotuksen erityisasiantuntijan puoleen.

/Thomas Brand

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit