Finanssikriisin lopputaistelu käydään tänä vuonna

Finanssikriisin myrskynsilmässä rahoitusmarkkinoille ollaan tuomassa hivenen maalaisjärkeä ”Super-Marion” säestäessä, että ”täältä pesee jos on tarvis”. Onko kaikki nyt sitten kohdallaan euroalueen tulevaa talouskasvua varten?

Ei ole. Kaikki, jopa entistä euroalueen mallioppilasta Suomea myöten tuntevat nahoissaan pitkittyvän talouspiinan. Talouksien kasvutahti ei millään tahdo pysyä nollan yläpuolella ja yritykset muokkaavat kulurakenteitaan poistamalla työntekijät. Valtio kehottaa yrittäjyyden aloittamista, poliitikot tappelevat talouden tukemisen ja velkakierteen pysäyttämisen välillä, samalla kun monet kotitaloudet harrastavat Keynesiläistä politiikkaa lainaamalla kulutustahdin säilyttämiseksi. Mieleen tulee Disneyn piirretyt, missä takaa ajettu jatkaa pakoaan jyrkänteen reunan yli, ja vasta huomattuaan asian, syöksyy rotkoon.

Vaikuttaa siltä, että me Euroopassa yritämme jatkaa todellisuudesta pakenemista setelirahoituksen avulla. Ilman sitä liiketoimintamme, kotimme ja lomaosakkeidemme reaaliarvot eivät pitkään aikaan ole tainneet olla edes nykyhintatason arvoisia. Miten tähän on jouduttu?

Arviot arvioitavilta

Akuutin finanssikriisin aikoihin oli paljon puhetta pankkien tasearvoista. Pankit arvioivat itse riskipainotettujen saataviensa markkina-arvoa ja luokituksia. Kysymys kuului, luokiteltiinko sellaiset saamiset, joiden korko tai pääoma (tai pääoman osa) on ollut erääntyneenä ja maksamatta 90 päivää, todellakin järjestämättömiksi saamisiksi (ns. Non-Perfoming Loans, NPL) samoilla periaatteilla kaikissa pankeissa Euroopassa?

Kun laina luokitellaan järjestämättömäksi saamiseksi, pankki joutuu kattamaan kyseisen lainan nimellisarvon sataprosenttisesti omalla pääomalla vakavaraisuuslaskennassa. Eli jos lainan nimellisarvo on esimerkiksi kymmenen miljoonaa euroa ja laina joudutaan luokittelemaan järjestämättömäksi lainaksi, kasvaa pankin pääoman menekki muutamasta sadasta tuhannesta eurosta kymmeneen miljoonaan euroon. Yksittäiset tapaukset kuuluvat jokapäiväiseen toimintaan, mutta kriisin aikana järjestämättömien saamisten osuus lainakannasta saattaa helposti kasvaa jopa kymmeneen prosenttiin koko lainakannasta. Silloin pankki joutuu hakemaan omistajiltaan lisää pääomaa. Kriisin velloessa sitä ei ihan halvalla saa, joten houkutus olla luokittelematta saamisensa järjestämättömiksi on suuri.

Hyvälaatuisesta taseesta huonolaatuiseen, ja sekin hyötykäyttöön

Edellisen finanssikriisin aikoihin ongelma oli rakenteellinen. Sen lisäksi, että lainoittamisesta oli tullut myyntityötä, ja lainojen vakuuksista yhä huonolaatuisempia, pankkien taseet olivat ”hyötykäytössä”. Isolla taseella pystyy ylläpitämään isoa johdannaissalkkua. Niin kauan kun markkinat toimivat odotetusti ja johdannaispositiot ovat enemmän tai vähemmän tasan (niin että markkinaliikkeiden nettovaikutus salkussa on nolla), johdannaismarkkinatakaustoiminta vaikuttaa oivalta tavalta saada merkittävää lisätienestiä pankkitoiminalle. Kunnes johdannaisten vastapuolet alkavat mennä konkurssiin. Silloin johdannaissopimusten kannalta tasapainoisesta salkusta katoaa käytännön tasapaino, kun joitakin sopimuksia ei enää kunnioiteta. Osa riskipainotetuista saamisista jää saamatta. Kriisi ”tarttuu” osapuoleen, joka ainakin finanssiteorian puitteissa on hoitanut tonttinsa vastuullisesti. Taustalla on koko ajan pankin tase, jossa saamisten laatu alkaa muuttua odottamattomalla tavalla huonompaan suuntaan. Vastapuolen johdannaissopimusrikkomuksesta syntyvä tappio syö pääomia siinä missä järjestämätön lainasaaminen. Yhtäkkiä omaa pääomaa tarvitaan, nopeasti ja paljon. Monessa pankissa, yhtä aikaa. Yksityistä rahaa ei kyseiseen tarpeeseen silloin tahdo löytyä. Finanssikriisissä valtiot olivat pakotettuja pelastamaan niin monta pankkia kuin mahdollista.

Kadulla kuultua

Kun panokset ovat näin isot, regulaatio, valvonta ja poliitikko joutuvat koville. Finanssikriisin aikaan ”kadulla kuultu” tarina on mielestäni kuvaava: ongelmalainoihin sijoittava rahasto oli ostanut ongelmiin ajautuneen yrityksen seniorilainan lähes kokonaan, neljänkymmenen prosentin alennuksella suhteessa lainan nimellisarvoon. Toisin sanoen kyseessä oli järjestämätön saaminen. Jäljellä oli vielä erä, suuren englantilaisen pankin osuus lainasta. Rahaston tiedustellessa pankin kiinnostusta myydä oma osuutensa lainasta samaan hintaan kuin muutkin, pankki oli ihmetellyt miksi kukaan myisi kyseistä lainaa alennuksella – ”yrityshän elää ja voi hyvin”. Pankin mielestä ei siis ollut kyse järjestämättömästä saamisesta. Voi vain ihmetellä voivatko tulkinnat eurooppalaisten pankkien välillä olla näinkin isot. Eurooppalaisten rahoitustarkastusten tulkinnoista puhumattakaan. Toisaalta, jos ongelma on tarpeeksi iso, mikä tahansa lienee mahdollista. En usko että kukaan valtiovarainministeri pakottaisi rahoitustarkastustaan kovistelemaan maansa pankkeja kriisissä, missä kirjaimellinen tulkinta monimutkaisista vakavaraisuuslaskelmista johtaisi useamman pankin välittömään konkurssiin.

Lyhyen aikavälin moraalisesti kyseenalaistettavasta, mutta käytännöllisestä rikkeestä, tulee tosin pitkässä juoksussa ylipääsemätön ongelma. Ellei taseita, tulkintoja ja valvontaa siivota, yksinkertaisteta ja keskitetä, uskottavuus markkinoita kohtaan murenee kokonaan. Silloin kukaan ei luota kehenkään, valuutta heikkenee ja finanssimarkkinat lakkaavat toimimasta.

Lopputaistelun asetelmat

Rahoitusmarkkinoiden uskottavuuden takia EKP on juuri yhdenmukaistanut tulkintansa ja on nyt parhaillaan keskittämässä pankkivalvonnan itselleen. Tämän vuoden marraskuusta lähtien EKP:n on tarkoitus valvoa 130 suurinta pankkia EMU:n 18 maasta (otos edustaa 85 prosenttia euroalueen pankkien tasearvoista). Ennen tätä EKP:n on käytävä läpi uudet valvottavansa yhdenmukaisilla silmälaseillaan, niin sanotussa ”Asset Quality Review”:ssa (AQR). Jos EKP ei tässä yhteydessä näytä hampaitaan, sen uskottavuus nollaantuu.

Jotta näin ei kävisi ja taseiden läpikäynti olisi uskottava, elinkelvottomia pankkeja on löydettävä ja niiden tilanne ”ratkaistava”. Näin siksi, että yleisesti uskotaan elinkelvottomien pankkien olemassaoloon (The Economist). Yhdenmukaistetut tulkinnat AQR:lle julkaistiin pari viikkoa sitten ja taseiden läpikäynti jatkuu valvontavastuun siirtymiseen asti. Mitä lähemmäksi H-hetkeä tullaan, sitä suurempi negatiivisten uutisten riski on.

Pohjoismaat

Pohjoismaalaisista pankeista todella kannattavalla Handelsbankenilla huhutaan olevan luovaa ajattelua riskipainotettujen saataviensa määrittelyn suhteen, koska niiden määrä on lähes sama kuin esimerkiksi Swedbankilla (Sveriges Riksbank), jonka tasearvo on kuitenkin puolet pienempi (miten pankki voi olla niin kannattava, jos se ei hyödynnä tasearvoaan samassa suhteessa kuin muut?).

EKP:n seulonnassa varsinaista ongelmapankkia pohjoismaalaisten keskuudesta kuitenkin tuskin löytyy. Tanskassa pankkikenttää siivottiin kovalla kädellä heti vuoden 2008 kriisin jälkeen. Euroopassa tunnettujen ongelmamaiden lisäksi varsinkin Saksalla ja Itävallalla epäillään olevan ongelmapankkeja, jotka jäänevät kiinni EKP:n seulonnassa. Viimeksi italialainen pankki UniCredit kertoi 14 miljardin euron tappiosta, jonka sanottiin johtuvan saatavien alaskirjauksista pankin valmistuessa EKP:n tarkastukseen.

Päättäväisyyttä, kiitos

Uutiset esille savustetuista ongelmapankeista saattavat kasaantua syksyyn mennessä. Nähtäväksi jää, miten iso ongelma on. Pitkässä juoksussa mainitut toimenpiteet ovat kuitenkin välttämättömiä, ja toteutuksen päättäväisyys ratkaisevaa. Muuten rahoitusmarkkinoiden uskottavuus murenee. Silloin Super-Mario voi joutua käyttämään Superasettaan jolloin stagflaatio saa siivet. Silloin finanssikriisin lopputaistelu on hävitty.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? No, ainakin olisi hyvä seurata eurooppalaisten pankkien ja EKP:n uutisointia, varautua kuoppaiseen pörssikehitykseen ja tarkistaa, ovatko pahan päivän varalle tarkoitetut säästösi finanssikriisiltä turvassa.

Mitä mieltä sinä olet? Mistä sinä haluaisit näkökantoja? Kirjoita kommentti tai ota yhteyttä. Minut tavoittaa sähköpostitse osoitteesta martin.paasi@nordnet.fi ja puhelimitse numerosta 050 5918292.