Eläkejärjestelmä voi nostaa osakepainoaan – hyötyykö Helsingin pörssi?

Suomessa eläkejärjestelmää ollaan mitä todennäköisimmin uudistamassa tai ainakin hienosäätämässä lähiaikoina. Yksi keskeinen elementti tulevassa uudistuksessa on osakepainon lisääminen eläkevarojen sijoitustoiminnassa. Tavoitteena on luonnollisestikin tuotto-odotusten kasvattaminen riskiä lisäämällä. Voiko eläkevarojen virtaaminen kasvavassa määrin pörssiin hyödyttää myös Helsingin osakemarkkinaa?

Helsingin pörssin yleisindeksi on laskenut hieman poikkeuksellisesti jo kolme peräkkäistä kalenterivuotta. Ulkomaiset sijoittajat ovat säikähtäneet pitkää itärajaa. Kotimaiset suursijoittajat ovat puolestaan lausuneet julkisuudessakin halustaan kasvattaa ulkomaisia sijoituksia Suomen heikon talouskasvun, ostovoiman kehityksen ja valtiontalouden tilan vuoksi. Samanaikaisesti yksityissijoittajilla on ollut ymmärrettäviä arjen talouden haasteita inflaation ja korkojen nousun viime vuosina.

Eläkejärjestelmässä sijoitustoiminnan rooli on huomattava. Sijoitustoimintaa harjoitetaan mm. osakemarkkinoilla, korkomarkkinoilla, kiinteistömarkkinoilla ja vaihtoehtoisissa omaisuuslajeissa. Koko järjestelmän kestävyyslaskelmat pohjautuvat eläkevaroille saataviin pitkän aikavälin sijoitustuottoihin. Monet nollakoron vuodet ovat osaltaan haastaneet eläkevarojen tuottokehitystä. Vastaavasti kotimaisen osakemarkkinan kolme heikkoa pörssivuotta ovat vaikuttaneet sijoitustuottoihin heikentävällä tavalla.

Houkutteleeko laskenut keskimääräinen arvostustaso?

Perinteisillä arvostuskertoimilla tarkasteltuna Helsingin pörssi lähti alkaneeseen vuoteen 2025 alle historiallisten keskiarvojensa. Näin arvioi vuodenvaihteessa Inderesin Juha Kinnunen kirjoittaessaan suuntaa antavasti, että Helsingin pörssin niin sanottu hinta tasearvoon (P/B) -tunnusluku on enää mediaanina vain 1,2. Keskimäärin taso on Kinnusen käyttämän Refinitivin datan mukaan ollut 1,7.

Totuttua matalampi keskimääräinen arvostustaso ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita parempia tuotto-odotuksia – varsinkaan riskit huomioiden. Matalampi arvostustaso voi johtua yhtäältä heikommasta kasvunäkymästä ja toisaalta kohonneesta riskitasosta. Toivotun tuoton realisoituminen todennäköisesti edellyttää jommankumman tai molempien muuttujien kohentumista: (kannattavan) kasvun pitää käynnistyä ja/tai riskin madaltua. Suuressa kuvassa tällaisia katalyytteja on ollut viime vuosina haastavaa löytää kotimarkkinoilta.

Voisiko matala arvostustaso houkutella eläkevaroja Helsingin pörssiin?

Keskimäärin matalahko arvostustaso voi olla omiaan houkuttelemaan eläkevarojen sijoittamisesta vastaavia toimijoita ainakin tarkastelemaan Helsingin pörssilistaa aiempaa kiinnostuneemmin. Laskevien korkojen maailmassa esimerkiksi osinkotuottoprosentit alkavat nyt olla useilla suomalaisilla pörssiyhtiöillä varsin kilpailukykyisellä tasolla.

Toisaalta sinivalkoisen pääoman eläkeyhtiöt voisivat näyttäytyä kotimaan osakemarkkinoilla tuotontavoittelijoiden lisäksi myös suuren yleisön kaipaamina ankkuriomistajina. On nimittäin ilmeistä, että historiallisia keskiarvoja matalammat arvostuskertoimet toimivat houkuttimina mahdollisille kansainvälisille yritysostajille, jotka saattaisivat viedä pääkonttoreita pois Suomesta. Ankkuriomistajuus ei kuitenkaan ole eläkevarojen sijoittamiselle mikään itseisarvo tilanteessa, jossa eläkejärjestelmän uudistus tähtää nimenomaisesti eläkevaroille saatavien tuotto-odotusten kohentamiseen.

Eläkevarojen sijoittaminen on lähtökohtaisesti erittäin pitkän aikajänteen toimintaa. Vuosikymmenen tai vuosikymmenien aikajänteellä arvostuskertoimien muutos tuskin näyttelee merkittävää roolia osakesijoitusten kokonaistuotossa. Tai ainakin arvostuskertoimen muutoksen vaikutus sijoitusvarojen keskimääräiseen vuosituottoon jäänee rajalliseksi. Huomattavasti olennaisempaa on, miten suomalaisyhtiöiden liiketoimintojen tuloksellisuus kehittyy yli ajan. Siinä tarkastelussa arvostuskertoimilla ei ole roolia, vaan katse kohdistuu mm. tuotteiden ja palveluiden globaaliin kilpailukykyyn sekä liiketoiminnan (teknologiavetoisen) tuottavuuden kehitykseen.

Pitkän aikavälin tuotto-odotus syntyy paljolti liiketoiminnassa

Riittävän pitkällä, useiden vuosien ja mielellään vähintään vuosikymmenen sijoitushorisontilla osakeomistusten tuotto-odotukset muodostuvat paljolti osakkeiden taustalla olevien liiketoimintojen saavuttamista tuotoista (eli tuloksista tai tappioista). Suuntaa antavassa teoreettisessa tarkastelussa osakesijoitusten pitkän aikavälin tuotto-odotus määräytyy osakkeen seuraavan osingonmaksun tuottoprosentista hankintahinnalle lisättynä osingon tulevalla vuosikasvuprosentilla. Erityisen hyvin tuottavat yhtiöt tarjoavat sijoittajalle tuntuu arvonnousua yleisimmin tuloksen ja osingon kasvutekijän, eivät niinkään sijoitushetken osinkotuottoprosentin perusteella.

Edellä niin sanotusti tulitikkuaskin kanteen kuvattu approksimaatio ohjaa siis huomion yhtiön tuloksen eli todellisen liiketoiminnan tarkasteluun näkymineen. Sekä yhtiön seuraavaksi maksama osinkotuotto että pitkän aikavälin osinkokasvu ovat käytännössä niitä osia yhtiön tuloskehityksestä, jotka yhtiö haluaa ja päättää jakaa ulos omistajilleen voitonjakona.

Suotuisalla liiketoiminnan kehityksellä on myös lisätuottoja tarjoava puoli: yhtiön tuloskasvun lisäksi on mahdollista, että myös tuloksen markkinoilta ansaitsema arvostuskerroin kohoaa. Sama logiikka toimii tietenkin myös käänteisesti, jos yhtiön tuloskehitys heikkenee.

Henkilökohtaisesti uskon eläkevarojen sijoittamisesta päättävien toimijoiden huomion olevan arvostuskertoimien sijaan pääpainoisesti liiketoiminnan näkymien tarkastelussa. Tätä uskoa osaltaan vahvistaa viime vuosina julkisuudessakin kuullut kommentit eläkevaroja hoitavien toimijoiden kiinnostuksesta sijoittaa mm. Yhdysvaltain osakemarkkinoille ja erityisesti teknologiasektorille. Sitä kiinnostusta on vaikeaa perustella arvostuskertoimilla, mutta helpompaa tuloskasvuodotuksilla.

Hyötyykö Helsingin pörssi?

Arvostuskertoimien osalta on mahdollista, että mikäli eläkevaroja sijoitetaan kasvavassa määrin suomalaisiin pörssiosakkeisiin, sillä saattaa olla ainakin lyhyellä aikajänteellä arvostuskertoimien kehitystä hienoisesti tukeva vaikutus. Itsessään eläkevarojen sijoitustoiminnassa osakepainon kasvattaminen mitä ilmeisimmin kasvattaa Helsingin pörssiin sijoitettavien varojen absoluuttista euromäärää, vaikka suomalaisosakkeiden suhteellinen osuus ”eläkevarojen osakesalkussa” ei kasvaisi.

Arvostuskertoimien kehitykseen vaikuttavat kuitenkin eläkesijoitusten virtaamista enemmän muut markkinatekijät, kuten geo- ja korkopolitiikka. Rivikansalaisen ja -sijoittajan näkökulmasta eläkevarojen osakepainon kasvattaminen on kuitenkin lähtökohtaisesti tervetullut asia. Erityisesti se on sitä tulevina vuosikymmeninä eläköityville veronmaksajille, joiden kaukana tulevaisuudessa olevien eläkepäivien taloudellinen tulevaisuus on paljolti riippuvainen siitä, että eläkevarojen sijoitustoiminnassa kyetään nostamaan tuotto-odotusta. Riskitöntä se ei ole, mutta erinäisten mielipidekyselyiden valossa kansalaiset eivät enää muutoinkaan suhtaudu eläkejärjestelmän ”lupauksiin” kovin luottavaisesti. Järjestelmän uudistaminen näyttää siinä valossa olevan täsmälleen oikeansuuntaista.

—

Teksti ei ota kantaa ajoitukseen eikä yksittäisiin sijoituskohteisiin, sijoitusstrategioiden paremmuuteen tai yksittäisiin yrityksiin. Teksti ei myöskään ota kantaa tulevaan kehitykseen. Blogi ei sisällä sijoitussuosituksia, eikä kirjoituksen tarkoituksena ole laatia tekstissä mainituista yrityksistä, indekseistä, strategioista tai edes niiden osista sijoitusanalyysiä, taikka antaa osakkeesta, indeksistä tai strategiasta suositusta taikka tavoitehintaa. Tässä blogissa esitetyt ajatukset eivät ole sijoitusneuvoja, -suosituksia tai -kehotuksia, eikä sijoitustoiminnassa historia ole tae tulevista tuotoista. Kukaan ei voi antaa oikeita neuvoja tuntematta sijoittajan taloudellista tilannetta, sijoitushorisonttia, riskinsietokykyä tai muita hänen sijoitussuunnitelmansa yksityiskohtia. Pelkästään blogin välityksellä ei ole myöskään mahdollista käsitellä sijoituskohteita sillä tarkkuudella kuin jokaisen sijoittajan tulisi tehdä ennen sijoituspäätöksen tekoa. Sijoitustoiminta sisältää riskin menettää pääoma kokonaan, ja jokainen vastaa sijoituksistaan itse. Kirjoittajaa voi seurata myös Twitterissä (@JukkaOksaharju).