Arvostelussa: Ilta on julma ***½

Luin kesän aikana Karo Hämäläisen kuluvan viikon maanantaina julkaistun Ilta on julman (WSOY, 2013, 345 sivua ja kirjailijahaastattelu). Hämäläisen uusinta on mahdollista kuvailla joko trilleriksi tai tragediaksi. Arvioin tässä merkinnässä kirjan lukukokemuksen.

Käytän yleensä rajallisen vapaa-aikana lukemalla sijoituskirjallisuutta, osavuosikatsauksia, vuosikertomuksia sekä koti- ja ulkomaisten talouslehtien taustoittavia artikkeleita. Tästä lähtökohdasta katsoen yli 300-sivuisen romaanin lukeminen tarjosi minulle hyvin virkistävän tavan poiketa normaalirutiineista. Toivo elää myös siitä, että lukemalla oppisi kirjoittamaan.

Arvioin viime syksynä Karo Hämäläisen Kolmikulman, joka voidaan laskea sitä edeltäneen Erottajan kanssa finanssialaa käsittelevään kirjallisuuteen. Tällä kertaa olen pomminvarma siitä, että lukuisat arviot tuoreimmasta Ilta on julmasta tulevat alleviivaamaan, että Hämäläinen on poikennut finanssimaailman polulta ainakin aiheen puolesta lähemmäs ”kaunokirjallisuuden keskitietä”, jossa sijoitusalan slangisanojen esiintyminen on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kotimaiset pörssiyhtiöt vilahtavat Ilta on julmassa vain Fiskarsin ja Marimekon tuotemerkkien kautta sivulauseissa, sen sijaan ulkomaisesta Coca-Colasta on kuitenkin luettavissa hymyn kasvoille tuovan piikikäs ja kattava brändianalyysi osana tarinankerrontaa. Jos finanssiteemasta haluaa välttämättä vielä jotain todeta, niin teoksessa viitataan suurten pankkien harjoittamaan korkomanipulaatioon varsin kattavasti. Kyseinen korkomarkkinoiden väärinkäytös on tulkintani mukaan vaikuttanut erityisesti kirjan juonta kuljettavan Robertin henkilöhahmon syntyyn.

Vaikka Ilta on julma ei olekaan sijoituskirja, sisältää romaani siltikin aimo annoksen viittauksia taloustieteen ajattomiin klassikoihin, aina markkinoinnin perusteista kapitalismin kovaan ytimeen, jossa kaikki on myytävissä, kunhan vain hinnasta päästään ensin yhteisymmärrykseen. Kirjasta löytyy niin Kotlerin neljää peetä (price, product, place, promotion) kuin myös Porterin kilpailustrategiaa: ”paikallista suhteellinen kilpailuetusi, vahvista sitä, tee rahaa”. Mihinkäs taloustoimittaja-kirjailija raidoistaan pääsisikään? Erityisesti kirjan johtohahmona toimiva Robert esiintyy ahneen rahamaailman edustajana, joskin hän ehtii harrastaa pörssin pitkistä aukioloajoista huolimatta myös salamyhkäistä sukupuolielämää erään toisen päähenkilön kanssa. Jätettäköön yksityiskohdat kuitenkin vielä tässä vaiheessa kertomatta.

Entä sitten kirjan juoni pääkohdittain? Ilta on julma sisältää kuvauksen kahden vuosien takaa toisensa tuntevan pariskunnan illanistujaisista. Teoksen ajallinen ikkuna koostuu muutamista tunneista, jotka vietetään viikonlopun aikana Lontoossa. Ilta on julmassa juoni rakentuu neljän päähenkilön ympärille, kahden miehen ja kahden naisen.

Rahamies Robert isännöi iltaa lontoolaisessa penthousessaan, jonne kutsutaan tuttavapariskunta, joka haluaa ottaa kutsun mielellään vastaan. Tosielämässä teoksen keskeinen tapahtumapaikka tunnetaan Euroopan korkeimpana pilvenpiirtäjänä, joten kirja sijoittuu tältä osin todelliseen ympäristöön. Rikkaan (ex)-pankkiirin statusta kantava päähenkilö Robert on hankkinut sviitin puitteet täyttävän huoneistonsa seinäruusuksi ilmeisen edustavan näköisen ja rahalla kaunistetun Elisen, joka osallistuu myös illanviettoon.

Vieraiksi saapuvat Suomesta ruumiinrakenteeltaan heiveröinen Mikko sekä hänen vaimonsa Veera. Ensin mainittu työskentelee peräänantamattomana toimittajana, ja hänen yhteytensä Robertiin juontaa juurensa ystävyyteen, ajassa vuosikausia taaksepäin. Mikon vaimolla Veerallakin on oma, luonteeltaan vähintäänkin fyysinen ja salainen, suhteensa Robertiin. Ainekset trillerille muodostuvat kuvatulla tavalla ainakin ihmissuhteista, vanhoista kaunoista ja konflikteista arvomaailmoissa. Kuka siis haluaa kostaa, entä miksi, ja kenelle? Kuka onnistuu suunnitelmassaan ennen muita? Ketkä löytävät toisensa, vai jääkö kukaan henkiin?

Ilta on julma sisältää paikoin varsin taitavasti kirjoitettua tilannekuvausta. Osaltaan tehtävää helpottaa se, että tapahtumapaikka on varsin tarkasti rajattu. Se mahdollistaa päähenkilöhahmojen kuvauksen syventämisen, missä Hämäläinen onnistuu hyvin erityisesti miespuolisten hahmojen, Robertin ja Mikon, osalta. Kokonaisuutena kirjan hahmot tuntuvat uskottavilta, joskin Elise jäi minulle kaukaisimmaksi persoonaksi, jos heistä joku pitäisi välttämättä valita. Ehkä valintani johtuu myös osin siitä, että Elisen henkilöhahmo istuu varsin stereotyyppisesti – ainakin minun mielessäni – Lontooseen muuttaneen kiireisen, ainakin aiemmin työorientoituneen ja rikkaan pankkiirin edustuspuolisoksi? Siksi hänellä ei tunnu olevan samanlaista yksilöllisyyttä kuin muilla päähahmoilla.

Henkilökohtaisesti minun oli todella vaikea tarttua kiinni yhdestäkään päähenkilöstä suosikkina, koska hahmoista paljastui kirjan edetessä kasvavassa määrin arveluttavia puolia. Samastumisen vaikeus vaikutti lukukokemukseen epämiellyttävällä tavalla siten, että kirjaa lukiessa oli mahdotonta päättää, kenen puolella itse haluaisi olla, ja kenelle puolestaan toivoisi onnetonta loppua. Kaiken kaikkiaan Robertin rooli kaiketi istuisi parhaiten omaan ajatusmaailmaani, joskin myös hän kävi kirjan edetessä kovin suorasukaiseksi ja ehdottomaksi kannanotoissaan. En ole samaa mieltä esimerkiksi siitä, että aina voisi syyttää ahneiden ja kasvollisten ihmisten sijaan vain kasvottomia markkinoita.

Toisena kirjan juonta kuljettavana mieshahmona toimiva Mikko alkoi vähitellen jo ärsyttää, koska en arkielämässä kestäisi kuunnella hänen piikikkäitä kommenttejaan kovinkaan kauaa. Vika voi tosin olla tältä osin myös minussa. Vaikka emme olekaan – ainakaan toistaiseksi – nautiskelleet kirjailijan kanssa kolmen ruokalajin illallista, pystyn jo nyt näkemään Mikon henkilöhahmossa paljon samaa kuin kirjailijassa itsessään. Tällä tarkoitan orjallista tarkkuutta, järjestelmällisyyttä ja napakkuutta sanojen positiivisissa merkityksissä.

En usko, että kukaan voisi kirjoittaa Mikon suuhun yhtä kuivia ja asiallisia toteamuksia kuin henkilö, joka ajattelee itse maailman ilmiöistä jokseenkin samalla logiikalla. Tämä ei tietenkään kerro mitään hyvästä tai huonosta, vaan luonteenpiirteiden erilaisuudesta. Näiden kuvaamisessa Ilta on julma nousee esiin onnistuneena teoksena. Yhdelle ovat tärkeitä yksityiskohdat, toisille kokonaisuudet. Yksi elää tätä hetkeä, toinen murehtii jo huomista. Onneksi Mikon repliikit kuitenkin sisältävät myös huumorilla kuitattavia osuuksia, joten en huolestu asiasta tämän enempää.

Kokonaisuutena Ilta on julman tunnelataus on lähempänä romanttista kuin eroottista. Se on mielestäni harmillista, koska teoksen saavuttama jännitystaso olisi ollut huomattavasti korkeampi, jos lukijan ei olisi tarvinnut pysähtyä pohtimaan, miten vastikään suihkusta tulleen ja alastomana seisovan Veeran kimmoisat jalat jatkuvatkaan polvesta ylöspäin. Vaikka kyllä minä sen kykeninkin kuvittelemaan.

Joka tapauksessa on havaittavissa, että Hämäläisellä on taito virittää latautunut tunnelma aluilleen: ”Unohdin siiderin maun, sillä Elisellä ei ollut tapana käyttää kylpytakissaan vyötä.” Esimerkiksi tässä kohtauksessa kirjailija pääsi jo lyöntivuoroon, mutta kunnari jäi jostain syystä lyömättä. Toivottavasti näin ei käy myös tosielämässä. Ilta on julmassa ei siis synny täysin optimaalista tai pulssia maksimilukemille nostattavaa jännitysnäytelmää, mutta kirja tarjoaa kuitenkin kokonaisuutena tarkastellen miellyttävän ja viihdyttävän lukukokemuksen.

Hyvää kokonaisvaikutelmaa edesauttaa kirjan helppolukuinen rakenne, jossa yksittäiset kohtaukset ja henkilöiden puheenvuorot eivät jatku loputtoman pitkään. Juonen seuraaminen on helppoa, koska tarina on rytmitetty lyhyisiin kappaleisiin eri päähenkilöiden vuorotellen kertomina. Jännitysromaanille ytimekkäiden jaksojen muodostama nopeatempoisuus ja yllättäviä vaaroja tarjoileva tilannenopeus ovatkin toki jonkinlaisia tunnuspiirteitä, jotka Ilta on julma täyttää mielestäni vaivattomasti.

Koska Ilta on julmassa paitsi tapahtumapaikka myös päähenkilöiden määrä on tarkasti rajattu, nousevat heidän keskinäisten suhteidensa kuvaukset kerronnan avainasemaan. Tältä osin tarinan ajalliset ulottuvuudet, takaumat ja ajatelmat mukaan lukien, toimivat mielestäni erittäin hyvin. Kirjan rakenne etenee loogisesti, ja on suorastaan välttämätöntä, ettei ihmissuhteista kerrota läheskään kaikkea heti alussa. Ilta on julman juonessa säilyy siten loppuun asti ”avoimia positioita”, kuten kirjassa myös sijoitustoiminnan perimmäinen luonne tiivistetään.

Hämäläinen kylvää paikoitellen runsaasti lyhyitä päälauseita, mikä saa tekstin aika ajoin hieman töksähtelemään. Ehkä tämäkin on tyylikeino, jolla pyritään tavoittelemaan jännittävää tunnelmaa. Minulle kahden tai kolmen sanan pituiset peräkkäin viljellyt lauseet tuovat kuitenkin mieleen pitkälle viedyn, harkitun ja huolitellun suunnitelmallisuuden – siis piirteen, joka on täysin identtinen kirjan toisen miespäähenkilön eli Mikon luonteen kanssa. Erityisesti kirjan sivulta 53 alkava Veeran kuvaus Mikosta tuo mieleeni ajatuksen, kirjoittajaako kirjailija psykologille suoraan omista luonteenpiirteistään? Ainakin kuvaus on niin yksityiskohtainen, tarkka ja osuvasti kirjoitettu, että sattuman todennäköisyys jäänee yhtä pieneksi kuin Talvivaaran kääntyminen kannattavaksi liiketoiminnaksi.

Mieleeni saattoi kirjan lukukokemuksen johdosta ikuistua fiksaatio Hämäläisen ja Mikon henkilöhahmojen näennäisestä yhtäläisyydestä. Kenties kirjailija tekee tästäkin arviosta parhaillaan merkintöjä ruutulehtiöönsä tavalla, joka kuvataan seikkaperäisesti kirjan sivulla 68. Siitäkin mahdollisuudesta huolimatta voin suositella Ilta on julmaa ainakin kaltaiselleni romaanikirjallisuutta muutaman kerran vuodessa lukevalle. Koitoksesta selviää keveällä parin illan lukemisella. Ottamatta kantaa kirjan päähenkilöiden lopullisiin kohtaloihin, ainakin minä selvisin julmasta illasta hengissä ja viihdyttävää kokemusta rikkaampana. Hämäläisen seuraavaa kirjaa odotellessa.

Etkö ole vielä Nordnetin asiakas? Tule asiakkaaksi tästä.

Alla olevassa kommenttikentässä voit kommentoida tämän blogikirjoituksen sisältöä ja lukea muiden jättämiä kommentteja. Kommenttien sisältö ei edusta Nordnetin mielipidettä. Nordnet ei tarkista kommentteja ennen niiden julkaisemista, mutta poistamme epäasialliset kommentit, jos sellaisia esiintyy.
Jos haluat tietää lisää siitä, miten Nordnet käsittelee henkilötietojasi, klikkaa tästä.

guest
0 Kommentti
Inline-palaute
Näytä kaikki kommentit